Väriterapiaa, sininen

Kotona tätä väriä ei ole, mutta Talossa Maalla keittiössä runsain mitoin. 

 

Kaikki nämä ovat kirppariostoksia, ostoksien yhteishinta on 14,80. Osa jo ennenkin kuvattuja. Kannussa on tyynyliina.

 

Takana pystyssä Arabian lautanen ja kukalliset englantilaisia.

Pieni rasia on matkatuhkakuppi, pöytäliina on kivan haalean sininen.

Munatelineen ostin kaupasta. Nyt vaan lumi poisveks heti, että pääsen näitä pyörittelemään oikeaan kotiinsa. Hus lumi, paista aurinko! :D

Väriterapiaa-osastollani on muitakin värejä, jatkoa seuraa myöhemmin.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille!

Ale-ostoksia

Käväsin pitkästä aikaa ihan oikeassakin kaupassa, kirppareilla on shoppailtu enimmäkseen tänä vuonna. Olen ihan kamala ale-laari-tonkija! :D 

Helmikuu on vallan loistavaa aikaa siihen, alennettujen alennetut on ihan parhaita. Tosi paljon on myös ihan kamalaa tavaraa (eli siis niitä, joita kukaan ei ole huolinut :).

Kodin Anttilassa myytiin astetta suurempia lyhtyjä ja mielestäni pilkkahintaan.

Saippuapala on antamassa vähän mittakaavaa, siis tuo punainen etualalla. Lyhty on kooltaan 40x40 ja korkeus on 75cm nuppiin asti. Alunperin hinta on ollut 99,- ja maksoin tästä 30,-.  Ei paha mielestäni. Paikkakin tällä on jo katsottuna, Taloon Maalle, mihis muualle.

Reijälliset peltipurkit ovat nekin kynttilöille ja saunavanhuksen piristykseksi (?) maalle. Täytyy kyllä sanoa näiden hinnasta, että en olisi ikunakuunapäivänä ostanut niitä normaalihinnalla 16,95/kpl. Euron kappaleelta on jo ihan ok.

Lyhdyn sisällä oleva pitsiliina on arpajaisvoitto Inspiraatiota arkeen -blogista. Kiitokset kovasti, mieluinen on tämä minulle.

Ja täytyy vielä kiittää uudelleen Pepiä Mummun huushollista! Sain sieltä iki-ihanan hartiahuivin blogiarpajaisvoittona ja se vasta mieluinen onkin ollut! En ymmärrä, että miten olen tullut toimeen ilman sitä. :D Se on ollut ahkerassa käytössä lähes joka päivä, kotona, töissä ja jopa ulkona. Kiitos!

 

Myös nämä ovat ale-ostoksia. Pöytäkynttilät puoleen hintaan ja peltihökötys pitkälle kynttilälle. Kynttilänjalka (vai mikä tuo on nimeltään?) on ihanan vanhanaikainen, siinä on kantokahva ja päästä vedettävä laatikko. Sinne ajattelin sujauttaa tulitikkuaskit ja sytkät. 

Tulee ihan mieleen lapsuuden kummitusjutut, nuori neito valkoisessa liehuvahelmaisessa yöpaidassa kulkee isossa kartanossa kynttilän valossa. Täytyykin kokeilla kesällä. Paitsi, että neito on rouva eikä enää ihan niin nuori ja talokaan ei ole kartano. Onneksi kuitenkin on vilkas mielikuvitus! ;D

Nämä eivät ole ostoksia, vaan saatuja äitini kaapista.

Arabian Regina astiasto on todella kaunis. Minulla on teekannuja kaksi (kuvassa niistä suurempi), pullalautanen, 4 kuppia, 5 tassia ja 6 leipälautasta. Olen yrittänyt metsästää puuttuvia osia kirppareilta laihoin tuloksin. Netistä selatessa löysin jotain, mutta yhden teekuppiparin hinta (ilman pullalautasta) on ollut joskus 52,-, huhuh (ne oli jo myyty). Regina on siirtokuvakoristeltu ja suunnittelija on Svea Granlund. Sarjaa on valmistettu vuosina 1947-1953. 

Jos jostain kyseistä sarjaa löydätte, niin vinkkejä otetaan vastaan. Yksittäisetkin kappaleet käy, kun puuttuvia kuppeja on kaksi ja aluslautasia yksi. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Tuuhea, puoleensavetävä ja upea

Näillä laatusanoilla sain blogitunnustuksen Eve Rinsessalta, kiitos. Siis ihan oikeasti on ilmeisesti kyse mahtavasta blogista. Sanalle "gorgeous" on vaan aika monta suomennosta. :D

1. Milloin aloitit blogisi?
27.6.2009


2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? 
No melkein mistä vaan, sillisalaattia, diibadaabaa ja siltä väliltä. Alunperin tästä blogista piti tulla vain merkintöjä kesäasunnosta, Talosta Maalla. Talvi on kuitenkin pitkä ja lisäsin kirppisostoksiani, niitä tuppaa kertymään. Käsitöitäkin värkkäilen, kasvattelen kukkia ja ruokaakin joskus laittelen, kaikkista niistä kirjottelen.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
En ainakaan tiedä, joku muu kirjoittaisi meidän kesäasunnosta tai mun kirppisostoksistani. :D
Ei vaan, kaikki blogit ovat erityisiä, kirjoittajansa näköisiä. Eipä tämä sen erityisempi ole kuin muidenkaan yleisbloggaajien blogit. En ainakaan tavoittele mitään erityistä blogillani.


4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? 
Olin pitänyt nukkekotiblogia jo vuoden ennen tämän blogin aloitusta, aloitin sen 27.5.2008. Harrastusblogissa on aihe melko rajattu (ainakin itse tykkään lukea harrastusblogeja vain tietystä aiheesta) ja teki mieli blogata muistakin jutuista.


5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Ulkonäköä muutan melko tiuhaan, fiiliksen mukaan. En nyt oikein tiedä muuttaisinko mitään muuta, mutta haluaisin osata paremmin valokuvauksen.


Eteenpäin tunnustus lähtee Villa Namun Tiinalle, ("naapurin plikka" ja iki-ihana siirtolapuutarhamökkiblogi), Rakkauden Talon Paulalle,  (kirjottelee blogissaan paljon sellaisista jutuista, josta olen kiinnostunut), Punarinnalle Kirppishamsterin tunnustuksia blogista, (uusi ja kiva blogi ja ah niin ihania kirppislöytöjä) sekä Tinuhelle kolkytneljä neliöö blogiin (koska siellä on sikahienoja valokuvia)


Mukavaa talviviikkoa kaikille, onneksi pakkaset on jo vähän helpottaneet!

Selkeyttä edes johonkin

Nyt muistin, että miksi vihaan tavaroiden kirpparille viemistä. Kämppä on sekaisin ja loppua ei näy, huhuh. Osasyy on luonteeni perusteellisuus, myllään kaikki, jokaikisen rievun ja komeron jättämättä kiveäkään kääntämättä. Lopussa kiitos seisoo, mutta tämä matka sinne loppuun menemisessä alkaa jo hiertää. Pitkö vielä samaan aikaan aloittaa se matonkuteiden leikkauskin? No pitihän se, kun sillä välttelin oikean homman tekemistä..

 

Tämä kuva tuo lapsuuden mieleeni. Miten niin 70-luvun kakara? :D
Harmi, ettei meillä ole kaupunkikodissa mitään sinistä, jättäisin sen tänne iltojani ilostuttamaan.

Selkeyttä on nyt edes blogissa. On sekin jotain. Eikö?

Vanhoja juttuja uusin silmin

Hus & Hem lehdessä 3/2011 oli muutamia kivoja juttuja, josta tuli mieleen katsastella omiakin huonekaluja ihan uusin silmin. Inspiraation lähde oli tämä kuva:

Kuva lehdestä Hus&Hem 3/2011

Olen ostanut joskus pinkin sohvapäydän kirpparilta, siitä on jo aika kauan aikaa. Pöytä on ollut olkkarissa liinalla peitettynä, kun joten väri on ollut liian ärhäkkä (?). Tänään kuorin pöydän liinan alta ja sehän alkaakin tuntua ihan ookoolta.

Ei nyt ihan samaa tyyliä kuin inspiraation lähde, mutta  väri on messevä. :D 

Kirppiksellä olen pitänyt pöytää ja ihan mukavasti on tavaraa mennyt, mutta vaihtotalous pelaa. Takaisinkin päin on muutamia tullut, niin kuin aina. Tavaroiden määrässä olen vielä kuitenkin reilusti miinuksella, hinnoittelin noin 90 kappaletta ja palautuspostina on vain muutama! :D

Olen "keräillyt" eli siis napannut mukaan joskus, seinälle laitettavia lautasia. Niistä on tulossa kollaasi Taloon Maalle. Siellä on jo ennestään muutamia, mutta nyt niitä pitäisi olla melko iso läjä, jos suunnitelmani toteutuu. Rörstrandin lautaset ei maksa lähellekään niin paljon kuin suomalaiset. Muutamalla eurolla saa jo aikas hienoja. Muut 4 ovat jo aikaisemmin hankittuja, mutta sininen pieni löytyi tällä viikolla.

 

Göteborgin 350-vuotisjuhlalautanen vuodelta 1971 ja Morsdag 1972 ovat vähän uudempaa Rörstrandia ja kukkalautanen puolestaan vähän vanhempaa. En juurikaan tunne leimoja, mutta villi veikkaus on, että lautanen on 1930-50-luvulta. Yritin joskus hakea näistä tietoa netistä, mutta laihoin tuloksin.

Ja nappejahan ei koskaan voi olla liikaa. Vai mitä?

Nämä olivat niin hauskasti paketissa, että mukaanhan ne lähti. :D

Muutama pikkutavara Taloon Maalle, ihan vain värin vuoksi: turkoosia ja tummansinistä. Tummansinistä on jo ennestään, sopii joukon jatkoksi ja uunivuoassa oli mukava retro kuvio ja hinta oli vain yhden euron. Täysin ehjä ja naarmuton valkoinen lasivuoka! 

Pakkanen huiteli yöllä lähelle 30 astetta, mutta nyt jo voi nauttia ihanasta auringon paisteesta. Ylös, ulos ja lenkille! Mistähän sekin sanonta on peräisin?

Ihanaa viikonloppua kaikille teille!

Kirjoja kirpparilta

Yksi suurista intohimoistani ovat kirjat. Tolkuton määrä laidasta laitaan teoksia tarttuu hihaan kirppiskierroksilta. 

Eurolla nappasin vuoden 1974 Nobel-kirjailija Eywind Johnsonin kirjan Hänen Armonsa aika. Kirja kertoo Kaarle Suuren ajasta ja alkaa myrskyllä Adrianmerellä vuonna 775. Langobardit suunnittelevat kapinaa Carolus Magnusta vastaan ja kertojaminä Johanniperti palaa muistoissaan nuoruuteensa ja kertoo ajasta.

Teksti on tavattoman rikasta, runsasta ja kuvailevaa. Myrskyäkin on kuvattu kaiken kaikkiaan lähes 15 sivua ja tekstin lukeminen on minulle äärettömän hidasta. Makustelen sanoja ja lauseita, palaan taaksepäin ja luen uudestaan. Ei siis kertakaikkiaan sovellu lukemiseen illalla ennen nukkumaanmenoa. Kirja odottaa kesää ja sadepäivää.

Kaarle Suuren kuva 800-luvulla tehdyn pienoispatsaan mukaan. Patsaan uskotaan olevan postuumi, mutta suurin piirtein luotettava kuvaus keisarin ulkonäöstä. Kuva wikipedia.org sivustolta.

Kirja herätti kiinnostuksen Kaarle Suureen, olen intohimoinen historiafriikki. Paikkojen, tavaroiden ja ihmisten historia on lempiaiheeni. Wikipedia lauloi, kun hain tietoa. Ranskan kansalliseepos Rolandin laulu on tuolta ajalta, sekä Ranska, että Saksa pitävät maansa perustajana Kaarle Suurta. Hän ihaili antiikin aikaa ja siitä innostuneena suosi hovissaan kirjoittajia, matemaatikkoja ja muita oppineita.

No kuinkas ollakkaan, kirpparilla silmiini tarttui Alf Henriksonin toimittama kirja Antiikin tarinoita 1-2 ja hintakin oli vain kolme euroa. Kirjaan on kerätty kaikki Kreikkalaisen ja Roomalaisen ajan tarinat, joihin perustuu lähes kokonaan koko länsimainen kulttuuri. (Kaarle Suurta saamme kiittää siitä, että antiikin ajan opit ovat vieläkin hyvin tiedossamme ja käytössämme). Oidipuskompleksi, Midaksen kosketus, Pandoran lipas, Pythagoraan lause a²+b²=c². Käytämme huomaamattamme erilaisia antiikin aikaan perustuvia sanontoja lähes päivittäin. Mistä tarinoista tai tapahtumista nämä kaikki sanonnat ja monet muut ovat alunperin lähtöisin?

Lainaus johdannosta: Ainakin yli kymmenen sukupolven ajan ovat antiikin tarinat olleet länsimaisen taiteen ja kirjallisuuden pääasiallisin lähde; kaikki renesanssin, barokin ja rokokooajan maalarit ja runoilijat ovat etsineet aiheensa sieltä.

Oi, vaikka en toivo sadepäiviä kesäksi, niin paljon ihanaa luettavaa on tiedossa!

Mitä sanoja, sanontoja tai lauseita sinulle tulee mieleen aiheesta?

Kevättä odotellessa

Hankin tavaroita Taloon Maalle pitkin talvea, kirppareilta ja alennusmyynneistä yleensä. Isoon laatikkoon onkin jo kertynyt kaikenlaista tavaraa, lääkekaappi, tuunattava peilinaulakko, lukuvalot makuuhuoneeseen ja montaa muuta. Ihan hirveä kutina on jo maalle... Oi kevät, tule jo!

Aurinko paistoi niin ihanasti, että oli pakko napsia kuvia ihan vaan siitä ilosta. Ja leikkiä kollaasien tekoa. :D

 

Vanha Airamin termari on äidiltäni, hän ajatteli heittää sen roskiin. Onneksi ehdin väliin. Siinä on korkki-korkki ja se on täysin ehjä. Kaunis vaikka ihan vaan hyllylläkin, jos ei pidä lämpöä.

Kengät on ostettu kirpparilta kolmella eurolla. Ne ovat vähintään 50-lukulaiset, mutta epäilen, että ovat vieläkin aikaisemmalta ajalta. Kengät ovat täysnahkaa sekä sisältä, että ulkoa. Varren vuori on kangasta ja se käsin ommeltu. Kenkien merkki on Matterhorn ja ne ovat kokoa 43. Toosi kaposet ja pienet. Kenkäfiikkinä en voi kuin ihastella käsityötaidon laatua. Ajattelin laittaa nämä seinälle Taloon Maalle.

Raidallinen kannu on sittarin alesta, menee terassikannuksi ja haalean-vaaleansininen on kirpparilta. Se on käsin maalattu lysterillä ja aivan ihana. Pastellit on nyt mulle ihan pop, kummallista.

Metallisydän oli Pepin arvontavoiton mukana paketissa. Siinäkin ihana haalean-vaaleanpunainen helmi keskellä. :)

 

Pitsiliinoja, kankaita, pöytäliinoja. Näitä ei vaan voi vastustaa, huoh. Matontekelekin on mukana, kun piti olla 5 kuvaa kollaasia varten ja hätäspäissäni tuuppasin sitten tuonkin. Taloon Maallehan sekin on menossa.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

[Lisäys vähän myöhemmin samana päivänä:

Lueskelin vanhoja postauksiani ja viime kesäkuulta oli tämä kirjoitus. Siinä syy, miksi mieli halajaa kevääseen...]

Ihme haahuilua, taas kerran

Pyörittelen vaatepinoja ees ja taas, pinoja on 4. Siis neljässä kohtaa on pinoja: säilytettävät, ehkä, kirpparille ja roskiin.

Siinä sitten se yks haahuilee, hyppii pinojen yli ja miettii, että mitä ihmettä voisi tehdä ehjille, mutta kuluneille t-paidoille. Sillä maailmahan on pelastettava: kaatikselle niitä ei voi laittaa ja kirpparilla niitä kukaan ei osta. Muista roskiin menevistä on ratkottu jo kaikki mahdollinen uusiokäyttöön: napit, vetskarit ja nauhat, pitsit sun muut härpäkkeet.

Ne kuluneet t-paidat.

• Leikkaa auton perään rättejä. Done
• Osan voisi viedä Taloon Maalle remppavermeiksi. Done
• Leikkele rättejä huonekaluöljyn levitykseen. Done.
• Leikkele rättejä ihan muuten vaan. Mitä ihmettä minä tekisin? Leikelty jo, done.

Mitäs vielä?

Voisikohan niitä käyttää tuunaukseen? Silputa ja letittää kassin kahvoiksi? Hihoista rannekkeita tai säärystimiä (siis pitkähihaisista). Ennen vanhaan leikattiin kaikista matonkuteita. Jes, kokeilenpa sitä. 

Siitä se ajatus sitten lähti, vaikka ajatus on ikivanha ja idea käytetty moneen kertaan.

Viikon, melkein puolitoista, olen niitä vaatteita puljannut ja suurin osa ajasta meni matonkuteiden leikkelyyn ja virkkaamiseen. Tuskin kahta päivää kauemmin olisin saanut pelkässä lajittelussa kulumaan. Tuli ihan hirmu nostalginen olo, toi turkoosi oli yks mun lemppareista pitkän aikaa. Keskellä oleva ruskea on ostettu Roomasta... Miten voikin yksi maton tekele viedä mennessään mielen ihan kokonaan? Olo on aika nostalginen ja jotenkin olen ihan hirveän "hyvä ihminen" kun maailma pelastuu.

Nyt on käyty läpi vaatekaapit ja pinoja on kiitettävän paljon (yksi pino/aihe ei olisi toiminut, ne tornit kaatuili). Yllättäin näitä leikeltäviä t-paitoja tuli tosi korkeat pinot. Virkkaus on kivaa ja mitä ihmettä ihminen tekee puolivillasilla t-paidoilla kaapissa. Matonkude-projektista sain puhtia perkaukseen oikein olan takaa.

Sohvin päällystysprojekti ei ole puolestaan edennyt yhtään, vaatepinot valloittivat työtilan. 

Ai niin, sain uuden sohvan työkaverilta. Tai oikeastaan sänkysohvan. Rakkaani sanoi sitä haettaessa, että alkaisit keräilemään vähän jotain pienempiä kuin sohvia. Olin havaitsevani ironian häivähdyksen lauseessa.

 

Itse asiassa en ollut uskoa hyvää tuuriani. Olin jo viime kesänä harkinnut yläkerran etuhuoneeseen (jonkinlainen oleskelutila, jossa vieraat tarvittaessa yöpyy) samanlaista Ikeasta, mutta ei sitten tullut ostettua, koska se ei ollut levitettävä.Työkaveri muuttaa ja sattui kysäisemään, että tarvisinko sohvasänkyä. Tämä on Iskun mallistoa ja levitettävä kahden nukuttava. Kerrankin tuuria. Pitäsiköhän lotota? 

Niin ja tuuria kävi muutenkin. Sain arvontavoiton Pepiltä, ihana hartiahuivi. Tykkään ihan hirmuisesti. Kiitos Pepi, perille tuli! :D

Heleätä helmikuuta kaikille, kertokaahan mitä tekisitte kuluneista t-paidoista. Niitä on vielä leikkelemättä... :D

Veitola vs. Keskinen

Ihan asian vierestä tämä juttu, mutta kun kerran keski-ikäistä jupinaa on kategorioissa, niin menköön siihen piikkiin.

Olen mielenkiinnolla seurannut Maria-shown jälkipuinteja kyläkauppias Keskisen känni-sekoiluista suorassa tv-lähetyksessä. Ensimmäisenä älähti laatuviihteen juontaja Valavuori: "- Ohjelmassa riepotellaan ja leikitään nokkelaa liian helppoja maalitauluja vastaan. Kuvottavaa, kommentoi Aleksi Valavuori ohjelmaa 7 päivää -lehden blogissa. - Onko se jonkun mielestä oikeasti hauskaa?
Valavuori sanoo, että hänelle itselleen tuli varsin ristiriitainen olo ohjelman jälkeen. Valavuoren mielestä asiassa on menty nyt rajan yli."


Valavuori on itse tunnettu julkisuudessa mm. siitä, että vuoden selibaattilupaus ei pitänytkään. Lyönyt vetoa, että on vuoden ilman alkoholia ja joutunut sairaalaan hämähäkin puremasta pelkokertoimen kuvauksissa. Ohjelmassa, jossa hän syöttää toukkia, matoja ja mätiä munia kilpailijoille.

Aamulehti teki kyselyn Nelosen tv-kanavalle, että miten on mahdollista päästä suoraan tv-lähetykseen humalassa. Keskisen oma kommentti oli, että taiteilijoiden kanssa lähti mopo käsistä ja Nelonen ilmoitti, että vastaisuudessa heillä on alkometri takahuoneessa.

Eilen FST:n ajankohtaisohjelma näytti kohta kohdalta Keskisen sekoilut kansalle ja asiantuntijoille ja tämän jälkeen puitiin, että onko Veitola käyttäytynyt hyvän journalismin vastaisesti vai ei.

Hmm, mietitäänkö, että mistä tässä kaikessa oli kysymys? Keskinen lupautui kertomaan Maria-showssa, että miten tyttöystävä Hamamat katosi kastikkeen jouduttua vessanpönttöön. Kyläkauppias tinttasikin kuppia oikein olan takaa ja tupsahti suoraan tv-lähetykseen tuhannen päissään.

Olisiko Veitolan pitänyt hyvän journalismin nimissä silitellä päätä ja keskeyttää lähetys? Eiköhän tässä tapauksessa käynyt juuri, kuten asianosaiset halusivat? Veitola sai suuret katsojaluvut ja kohun, jota joka jakso tavoittelee. Keskinen jatkaa valitsemallaan julkisuuskuvalla eteenpäin kohti seuraavia tyttöystäviä skumppalasi kourassaan.

Jos naistoimittaja ottaa kaiken ilon irti keski-ikäisen miehen omasta töppäilystä suorassa lähetyksessä, niin miksi se on tuomittavaa helppojen maalitaulujen riepottelua?

Mukavuusalueen ulkopuolella [makutesti ja lisäys]

Lisäys seuraavana päivänä:
Tuorepuuro oli hyvää, mutta ehkä vähän kirpeää. Sokeria kaipasin, mutta lisäsin syödessä joukkoon yhden kypsän junior-banaanin ja sillä makeanhimo talttui. Aion tehdä toistekin ja kokeilla mustikoita ja ehkä myös appelsiinia, sillä ne molemmat ovat suurta herkkuani. 

Tuorepuuro oli tosiaankin kuin paksua puuroa, mutta ne kurpitsansiemenet toi mukavaa rapeutta ja hampaille rouskutettavaa. Ei huono ollenkaan, kannattaa kokeilla. Ja arvaatkaas vaan, en saanut syötyä aamulla herätessä, kahvitunnilla töissä sen söin. Ei opi vanha koira uusia temppuja, ei. [vaikka tässä piilee ristiriita, uutta ruokaa kokeilin, mutta en uutta ruoka-aikaa] :)

Olen älyttömän huono syömään aamupalaa. Yritän korvata sen töissä aamun kahvitunnilla ja yleensä syön viilin ja hedelmän. Kokojyvät, siemenet ja rouheet ovat aivan tuntematon alue vatsassani ja ruokakaapissani.

Löysin lehdestä (kg tammi-helmikuu 2011) tuorepuuron ohjeen ja nyt siirrytäänkin sille mukavuusalueen ulkopuolelle.

 

Vadelmainen tuorepuuro 

4 annosta - valmistusaika 5 min. - 

energiaa 250 kcal/annos - 12 g  proteiinia - 

30 g  hiilihydraatteja - 5 g kuitua - 9 g rasvaa

7 dl rasvatonta maustamatonta jugurttia

2 dl ruisrouhetta

4 rkl seesaminsiemeniä kuorineen

2 dl pakastevadelmia

4 tl hunajaa

1. Sekoita jugurtin joukkoon ruisrouhe, seesaminsiemenet ja vadelmat. Peitä ja laita yöksi jääkaappiin.
2. Makeuta puuro hunajalla. Koristele annos kokonaisilla vadelmilla.

Vinkki: Tuorepuuro syntyy samalla periaatteella muistakin viljarouheista, marjoista ja hedelmistä. Voit maustaa puuron myös vanilijalla, kardemummalla, kanelilla tai inkiväärillä.

Heti meni pieleen, laitoin hunajan joukkoon samantien, höh. Lisäksi laitoin mukaan kurpitsansiemeniä, koska pidän niistä. Aamulla näkee, että onko se syötävää vai ei. 

Onko teillä kokemusta tuorepuuroista?

Päivän järkytys!

Olen virallisesti keski-ikäinen. Postissa tuli kirje, joka vahvisti sen.

Liikenteen turvallisuusvirasto muistuttaa, että Suomessa vakinaisesti asuvan ajokortin haltijan on toimitettava asuinpaikkakuntansa ajokorttiasioita käsittelevälle poliisille lääkärin tai optikon antama lausunto näkökykyä koskevien vaatimusten täyttymisestä kahden kuuukauden kuluessa siitä, kun hän on täyttänyt 45 vuotta.

Ikä oli  lihavoitu ja mukana oli ennakoivan ajamisen opas.

 

En nyt oikein tiedä, että miten tähän pitäisi suhtautua. Parikymppisenä en oikein jaksanut uskoa niitä nelikymppisiä, jotka hehkuttivat: "Elämäni parasta aikaa, ihanaa olla juuri tämän ikäinen!" Tosissani luulin, että kunhan tuuli huulia heiluttaa, epätoivoisia koko sakki kun ehtoopuolella jo elämä on menossa. Nyt voin sanoa samoin: elämä yli nelikymppisenä on hienoa, olen onnellinen ja yleensä ottaen nautin tavattomasti elämästäni (mitä nyt pientä kremppaa joskus, valvoa ei jaksa, lattialta ylös nouseminen ei todellakaan ole sulokasta katseltavaa ja unirypyt poskessa yleensä siliää puoleenpäivään mennessä). 

 

[En tykkää kuvattomista postauksista, joten laitoin tähän kolme kuvaa kolmesta Eurooppalaisesta kaupungista, joissa olimme häämatkalla aika tarkkaan vuosi sitten. 

Papukaijamerkki sille, joka tietää kaupungit! :D]

 Jotenkin vähän kuitenkin häiritsi, että "keski-ikäistä jupinaa" onkin ihan oikeasti totta. Vaikka sen itse tietää, mutta että oikein kirjeellä muistutetaan. Käytöstapoja toivoisi noilta kirjeenlähettelijöiltä, rispektii thanks! 

Kevättä kohti mennään, auringon paistetta kaikille teille!