sunnuntai 23. helmikuuta 2014

myboshi - mun pipa


Oletko kuullut myboshi-pojista, jotka ovat päässeet maailman tietoisuuteen virkkaamalla pipoja? Yksinkertaistakin yksinkertaisempi idea ja toimiva markkinointi löytyy myboshin takaa. Siihen markkinointiin haksahdin minäkin ihan mielelläni.

Myboshin tarina on lyhyesti se, että kaksi saksalaista nuorta miestä, Thomas ja Felix, ja olivat Japanissa opettamassa hiihtoa koululaisille. Illat olivat tylsiä ja mukana ollut espanjalainen kaveri opetti heille virkkaamista. Pojat tekivät pipot, jotka ostettiin Tokiossa heidän päästään. He palasivat takasin kotimaahansa ja perustivat yrityksen, joka myy virkattuja pipoja. (Uuu, on kyllä tosi omaperäistä huokaa moni käsityön harrastaja Suomessakin...). Pian tilauksia oli niin paljon, että pojat palkkasivat 25 kotirouvaa virkkaamaan pipoja. Nimi myboshi tulee kahdesta osasta my = minun englanniksi ja boshi = pipo japaniksi. Tampereen kiälelellä siis mun pipa.




Malli on Gifu - kevyt ja lämmin.


 Tarina jatkuu siten, että kilpailijoita ja matkijoita ilmaantui kuin sieniä sateella. Pojat huomasivat, että yritysideaa ja markkinointia on muutettava. Markkinoille lähti omia myboshi-lankoja, virkkuukoukkuja, kirjoja ja oppaita. Idea laajeni siten, että jokaisella halukkaalla on mahdollisuus tehdä oma myboshi. Ohjeita jaetaan auliisti ja ihmisiä innostetaan luomaan uusia myboshi-malleja. Siihen markkinointiin on lähtenyt mukaan myös Novita, joka myy Suomessa myboshi-lankoja. Ostin omani lähi-Prismasta.


Malli on suita - suuren maailman tyyliä.

Novita ei ole lähtenyt mukaan yhteen olennaisimmista markkinoinnin ideoista. Myboshi tuotteisiin kuuluu myös kangasmerkki, jonka voi ommella valmiiseen pipoon. En ainakaan löytänyt merkkiä Novitan sivuilta. DMC:n sivuilta löysin tuotetiedoista myös merkin. Luin jostain, että merkin saa kaupan päälle, kun ostaa kolme kerää lankaa tai merkkejä voi ostaa myös sellaisenaan.

Markkinointi-idea on yksinkertaisesti loistava. En vaan voi olla harmittelematta sitä, että joskus 2000-luvun alkupuolella oli eri medioissa paljon juttua suomalaisista skeittari-pojista, jotka virkkasivat pipoja. Olisipa silloin Novita tai joku muu ottanut pojat mukaan vastaavanlaiseen juttuun. No, tiedä häntä, että olisiko se koskaan menestynyt...


Virkkausopas maksaa 2 euroa ja langat 3,50 euroa kerä.

Itse lanka on paksua ja miellyttävän tuntuista, 70% akryylia ja 30% merinovillaa. Puikko ja koukku suositus on 6-7. Kokeilin ensin kutosen koukulla, mutta se oli ihan liian tiukkaa. Vaihdoin seiskaan ja silloin piposta tuli luvatun mukainen kevyt ja lämmin. Kummipoika oli kylässä viikonloppuna ja hän sai kaupassa itse valita mallin ja lankojen värit. Värejä on yhteensä 40 ja kieltämättä lankapöytä kaupassa on herkullisen hieno.




Kummipoika halusi myboshiin vielä tupsun, mutta kuvattiin pipo jo nyt ennen sen laittamista (tupsu ei ole vielä valmis). Ylimmässä kuvassa on oma poikaseni, joka valitsi pidemmän mallin. Virkatut pipot ovat ilmeisesti suurinta hottia nyt maailmalla. Olympialaisissa ainakin Norjan ja Slovenian (vai Slovakian?) kisajoukkueiden pipot näyttivät virkatuilta (tai neulotuilta?).

Myboshi mallit ovat helppoja ja nopeita toteuttaa. Veikkaan, että moni virkkausta koulussa opetteleva poika tai tyttö tekisi mielellään oman myboshin. Minä ainakin tein ja suunnittelen jo omaakin myboshia... Pitääpä kipaista taas kaupassa hakemassa lisää lankaa. ;D

[edit. laitoin kommentoinnin vain rekisteröidyille käyttäjille, roskapostia pukkaa niin paljon. Muutan sen myöhemmin takaisin.Katsotaan, että auttaako yhtään vai laitanko kokonaan valvonnan päälle.]


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Aina tulee jotain


Olen ollut jo monta kertaa kirjoittamassa, mutta aina tulee jotain. Viime aikoina on tullut lähinnä urheilua. Ei pelkoa, että itse, mutta nuo olympiatoivot ne urheilee. Melkein aivan sama mitä TV lähettää, niin minä istun ruudun ääressä ja neulon.





Mitään valmista ei ole tullut, neulon ja puran, neulon taas, kokeilen ja puran. Ilmeisesti yritän liian vaikeaa, kun mikään ei onnistu. En tosin olisi uskonut, että 2o 2n kaulahuivikin menee purkuun. No, siinä esteeksi tuli langan loppuminen kesken. Tiukka kurkkua kuristava kaulahuivi ei kuulunut suunnitelmiin, mutta ehkä siitä tuleekin tyyny.




Vasen lapanen on valmis, oikea vielä vaiheessa. Alla oleva on se pilalle mennyt huivi, ehkä tyyny. Mietin vielä, että puranko vai en.





Kämmekkäät tuli kaupan päälle, kun lankaa jäi tuubihuivista yli. Tumma kohta kämmenen päällä näyttää ihan virheeltä, mutta todellisuudessa se on langassa oleva virhe. Ärsyttää vaan, että se tuli paraatipuolelle, olisi voinut olla kämmenen allakin.

Kuvassa kämmekkään alla olevaa tuubihuivin pitsineuletta aloitin ainakin viisi kertaa. Jostain syystä en osannut lukea pitsikaaviota oikein ja piti oikein ottaa puhelu Itä-Suomeen ja kysyä neuvoa. Onneksi neuvot auttoivat ja kuudennen kerran aloittaessa homma pelitti. Kiitos M tsempistä! Tuubihuivi on vielä päättelemättä, kun mietin vielä, että teenkö mallin mukaan vai en. Mallissa oli huivi neulottu kiinni siten, että se on kerran kierretty ympäri, mutta mielestäni siitä tulee hiukan liian tiukka kiertäen....




Tämän kämmekkään luultavasti puran. Se on hiukan liian suuri ja ehkä noin paksu lankakin on vähän niin ja näin.




Ystävänpäivätovotuskin jäi tekemättä. Olimme jo aikaa sitten sopineet yhteisen illallisen ystäväpariskunnan kanssa. Tunnelma oli ristiriitainen, aiemmin päiviällä saimme töissä todella pysäyttävän suru-uutisen. Toisaalta oli upea ja ihana ilta hyvien ystävien seurassa. Taustalla kummitteli mustareunainen pilvi ja mieli on ollut maassa koko viikonlopun ajan. Ensi viikko tulee olemaan töissä raskas.

Vanha ja kulunut totuus on, että koskaan ei voi tietää kuinka paljon aikaa on jäljellä. Liian lujalla kädellä siitä vaan tällä(kin) kertaa muistutettiin.