torstai 29. syyskuuta 2011

Aikavaras


On tehty monia hyviä artikkeleja työpaikalla vaanivista aikavarkaista.
"Kyse on aikavarkaista. Siitä, että aika kuluu joko toisarvoiseen puuhaan tai menee jonkun toisen hyödyksi. Yleensä kaikkein suurin aikavaras olet itse, omat työtapasi sekä suhtautumisesi ajankäyttöön, sanoo Rastorin johtava valmennuskonsultti Vesa Lepistö." Linkki artikkeliin löytyy täältä.

Ongelmani ei ole työpaikan aikavarkaudet vaan ihan oman vapaa-ajan. En tiedä, että liittykö se yleisenä oireena tähän syksy-angstiin jota poden, vai olenko vaan vanha ja väsynyt. Tuntuu, että en saa mitään tehdyksi työpäivän jälkeen ja viikonloput menee hengästyttävällä vauhdilla vilistäen silmissä ohi.


Kaikki repsottaa jotenkin, keskeneräisyyden sietokyky on äärirajoilla mielessäni. Yritän kovasti tsempata itseäni, että ajan mittaan nekin järjestyy. Mitta vaan alkaa olla lähes täynnä.


Kotiyöt ovat ylivoimaisen työläitä ja joka kohdassa menen siitä, missä aita on matalin. Aikavaras hoi, tahdon omani takaisin!!!


Ja kysehän ihan oikeasti ei ole mistään muusta kuin omasta päästäni, omasta ajan järjestelystä ja omasta ajankäytöstäni. Peiliin päin siis käännyn.
Onko sinulla aikavaras kylässä vai käännytitkö sen ovelta jo heti tullessa?

Postauksen kaikki kuvat on täältä, ihania kuvia.

Kaikesta jupinasta huolimatta toivotan sinulle seesteistä, rauhallista ja mukavaa loppuviikkoa!




tiistai 27. syyskuuta 2011

Rallia joka puolella


Viikonloppuna oli tehtävälistalla tai tapahtumia jos jonkinlaisia. Haettiin lauantaina aamusella Pepiltä kaksi sänkyä yläkerran vierashuoneeseen (sorry Pepi se aikainen herätys!) peräkärryn kanssa ja mökkitiellä oli vastassa järjetön määrä porukkaa. Keskellä metsäraittia, jossa kulkee noin kolme autoa päivässä, seilasi ukkoa kuin pipoa ja asettelivat kylttejä ja kieltoja. Vuotuinen rallin erikoiskoe sulkee koko tien iltaan asti. Häh?


Insinööri oli innoissaan, moottoriurheilu on intohimona. Minä en niinkään, kolme tuntia melkoista pöristelyä korvissa, kun oletuksena oli maaseudun hiljaisuus. Olihan se mukavaa, että toisen lempiurheilu tulee kotiovelle. Huomattavasti helpompi seurata, kun 125 autoa menee pihan vierestä, kuin että pitäisi lähteä niiden perässä johonkin. :D

Luontoa ehdin kuitenkin iltasella ihastella ja ihan hiljaisuudessa. Taivas löi tulta saunaan mennessä.


No sunnuntaina sitten vasta ihasteltiinkin luontoa. Even kanssa poikettiin metsässä sellaset kuutisen tuntia ja saaliina oli lähes 12 kiloa suppilovahveroita. En pystynyt niitä kuvaamaan tai tänne blogiin laittamaan, kun vieläkin nukkumaan mennessä suppikset vilisee silmissä. Ihan joka kerta kun silmät laittaa kiinni, niin suppilovahveromattoja tulee liukuhihnalta verkkokalvoille. Jos haluat saalista ihailla, niin kurkkaa Even blogiin. Siellä niitä vilistää lisää... (mä en ite pysty!)

Sienihulluus iski ihan totaalisesti. Tänä vuonna suppiksia ei tarvitse etsiä, niitä voi ihan vaan noutaa. Ja aion mennä ensi viikonloppuna taas, miljuuna uutta oli jo tulossa. Muutamalle työkaverille lupasin poimia ja kuivattuinahan niitä voi säilöä monta vuotta...

En ole vieläkään ehtinyt vastata saamiini haasteisiin, anteeksi kovasti. Hyvityksenä tarjoan teille ruusun sohvapöydältäni.




Markettikukista tein kimpun ja ruusut alkaa jo vähän nuukahtaa, jollain tapaa nätisti kuitenkin. Vähän rappioromantiikka meinigillä. Eniten kuitenkin hämmästelin noita värejä ja terävyyttä valokuvassa. Kuvaa ei ole manipuloitu tai muokattu mitenkään ja se on nappastu digipokkarin automaattiasetuksilla. Joskus näköjään onnistuu ihan tietämättään...

Oikein mukavaa ja aurinkoista viikkoa teille kaikille, ihanaista auringon paistetta on luvattu säätiedoissakin. (hymyilee leveästi auringolle hän)


perjantai 23. syyskuuta 2011

Alkukirjaimet VO



Voipunut!
(kuvaajalla ihan sama fiilis kuin kuvattavalla)


Muiden osallistujien kuvia löydät tämän linkin takaa blogin kommenteista klikkaamalla.



torstai 22. syyskuuta 2011

Montaa lajia


Juhlittiin synttäreitä, ihan vaan kaksisteen Even kanssa. Paikka oli Ravinteli Bertha Tampereella. Odotukset oli kovat, ravintola on noussut  Suomen parhaat listalle sijalle 21 ja kaikissa arvosteluissa se on saanut lähes poikkeuksetta ylistäviä arvosanoja.

Alku oli lupaava, ravintolassa itse leivottu luomuleipä ja luomukirnuvoi. Ihanan rapeakuorisesta leivästä kerrottiin myös, että mistä jauhot ovat peräisin, samoin kirnuvoin tekijä ja suolaisuusprosentti. Vaikka en olekaan ihan hirmuisesti ruuan kanssa snobbaaja, niin kieltämättä tuli hyvä tunne siitä, että tietää mistä ruoka tulee.
Ruoka oli hyvää, ellei erinomaista. Aidot aineet (voi, kerma ym.) ja maut olivat kohdillaan, mutta jostain syystä jäin kaipaamaan jotain. Ehkä vähän rohkeutta maukuihin. Jos ruoka-annoksen nimi on fenkoli, purjo, kuha, niin oletus on, että siinä maistuisi fenkoli. Ehkä tämä on vain hifistelyä ja pilkun viilausta, mutta odotin jotain enemmän.


Fenkoli, Purjo, Kuha


 Loistavaa oli puolestaan ruualle suunniteltu viinipaketti. En ole koskaan elämässäni saanut niin täydellisiä, ruokaan sopivia viinejä kuin siellä sain. Niistä löytyi karismaa, rohkeutta ja jokainen viini nosti ruuan ylemmälle tasolle. Viineistä myös kerrottiin jokaisesta alkuperä, käytetyt rypäleet ja tekijä. Ihan huippua!


Miten niin aiheeseen sopiva viinin nimi?


Maitosuklaa, Vanilija, Suklaa

Tarjoaisitko sinä tämän jälkiruuan kanssa punaviiniä? Olin ihan äimän käkenä, mutta se oli mielettömän hyvää. Nam, vieläkin vesi herahtaa kielelle.

Naistenhuoneessa oli myös mielestäni hieno ylläri.


Ei kertakäyttökäsipyyhkeitä, vaan pieni oma pyyhe jokaiselle. Ekologista vai ei? Ei ainakaan kertakäyttökulttuuria ja pidän siitä.

Kamerassakin oli ylläri, hih.


Synttärisankari ite!
Voin lämpimästi suositella Berthaa hyvän ruuan ystäville. Muista varata pöytä ajoissa, muutkin ovat suositelleet sitä monille muillekin.

Näistä juhlatunnelmista onkin ihan luontevaa siirtyä villasukkiin, vai mitä. ;D

Olen nyt neulonut sukkasatoon yhteensä viisi paria ja kaksi paria on loppusuoralla valmistumassa. Oma tavoitteeni satoiluun oli, että pari viikossa, mutta nyt ollaan reilusti ylitavoitteen: 5 paria/2½ viikkoa.
 Viimeisimmät valmistuneet sukat on polvekeraitaa ja tästä mallista taisi tulla uusi suosikkini. En ollut tätä aikaisemmin kokeillut.

Pepi: Onko tuttu tyyny? :)

Tekemistäni sukista löytyy kuvia tuolta Sukkasadon perunalaarista (linkki sivupalkissa lukemistossani), jos nyt sattuu ne sukat kiinnostamaan lisääkin. Siellä on muuten aivan ihania sukkia monella tehtynä. Sukkasatoilijat ovat tehneet syyskuun alusta viime maanantaihin mennessä jo 441 paria erilaisia polven alapuolelle puettavia.  Käsittämätön määrä ja moni pari löytää tiensä hyväntekeväisyyteenkin. Hienoa!



Tässä puolestaan on viimeisin aloitettu "pari" vartta vaille valmiina. En ole eläissäni aloittanut villasukkaa kärjestä, enkä tehnyt pyöröpuikoilla, mutta nyt ajattelin opetella kahden sukan tekemisen yhtäaikaa pyöröillä ja kärjestä alkaen. Kirjassa neuvottiin, että tee eka pari eri väreillä, jotta homma helpottuu. Tarvii vielä varmaan harjoitella toinenkin pari samoilla väreillä, jotta saan noille parit.

Vielä en ole ihan vakuuttunut. Tykkään tosi paljon viidellä puikolla neulomisesta ja mielestäni pyöröpuikon vetely edestakaisin on jotenkin hankalaa. Kai siihenkin tottuu. En ainakaan vielä luovu KnitPron puupuikoistani, 15 cm pituus ja tottumus tekevät niistä kyllä ihanat käsitellä. :)

Muuten mennään syyslukkarin mukaan, ma-ilta huonekalujen entsitys, ti ja ke illat neulomista sohvan nurkassa, to-ilta työfysiojumppa (että oikein hävettää kuinka rapakunnossa ihminen voikin olla, huoh), pe-iltana maalle ja sieltä su-iltana takaisin kotiin. Siinä se viikko sitten menikin.

Ihanaa kun tänään paistoi aurinko! Heräsin taas siitä kamalasta syyshorroksesta, johon olen vaipunut. Horroksessa olen ollut myös blogistaniassa, nyt ei vaan jaksa. Ei kyllä jaksa paljon muutakaan...

Aurinkoa myös sinun loppuviikkosi!


perjantai 16. syyskuuta 2011

Alkukirjaimet SI


Alkukirjainhaaste, tällä viikolla SI




SIivoton!


maanantai 12. syyskuuta 2011

Alkukirjaimet valokuvahaaste


Osallistuin ensimmäistä kertaa valokuvahaasteeseen. Keväällä jo mietin, mutta se sitten jäi. Tämän haasteen idea on mielestäni hauska ja vaatii myös miettimistä. Joka viikon tiistai-iltana annetaan alkukirjaimet ja osallistujan pitää julkaista alkukirjaimiin liittyvä valokuva. Aikaa haasteen tekemiseen on viikko, joten juuri ja juuri ehdin tämän viikon haasteeseen. Lisää tietoa löytyy tästä linkistä.

Alkukirjaimet ovat NE ja kuvani on tässä:




Jaa, että miten tähän kuvaan liittyy NE-alkuinen sana? NElistävä sarvikuono, tietty!

Muiden osallistujien kuvia pääset katsomaan tästä linkistä, blogin kommenteista klikkaamalla.

Iloa viikkoosi!


sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Saaliit suurenee



Metsien keltaista kultaa!





Suppilovahveroitakin löytyi jo ihan mukavan kokonen pussukka. Kätkäläinen löysi uuden saalispaikan (hyss, kuiskaten), joka oli täynnäänsä pikkiriikkisiä suppiksia. Ah ja voih! Ainoa harmitus siellä metsässä on ne hirvikärpäsenpirulaiset. Paitsi jos saalista tulee, silloin ei haittaa nekään yhtään! :)
Onko muuten kenelläkään tietoa, että tehoaako se myynnissä oleva hirvikärpäsmyrkky? Töissä olen kuullut mielipiteitä molempiin suuntiin, lähinnä negatiivista palautetta kuitenkin.

Eipä tänne muuta ihmeellistä kuulu. Lähinnä sukkia ja vähän huonekalujen uudistamista. Daaliat kukoistaa vieläkin maalla. Joka viikonloppu niistä pitää napsia muutama sisälle maljakkoon. On ne vaan ihania. Melkein yhtä ihania kuin kanttarellit. :D




Nappasin myös muutamia taivaskuvia. Näihin on kiva palata syysmyrskyissä ja talven pakkasissa.



Kiitokset kaikille edelliseen kommentoijille ja tervetuloa Riitta! Tervetuloa kaikille muillekin uusille lukijoille, en aina näe lukijapaneliani, joten toivottelut on tainneet jäädä väliin monta kertaa.

Mukavaa maanataita kaikille huomiseen. Itseäni nuo maanantait ei aina hirmuisesti innosta, mutta pitää yrittää tsempata. :)


sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Metsään meni

ja tuli onneksi poiskin.


Syksyn ekat!!! Oijoi, sieltä niitä on tulossa. Näistä ei tosin ihan vielä taida tulla soossia... Koskas Eve tulette saalistamaan?

Oli mulla karttakin mukana, vaikka ikuna en ole eläissäni metsään eksynyt.


Kamerakin oli mukana.






Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikoa kaikille!


lauantai 3. syyskuuta 2011

Sukkasillaan mennään

...kun kerran kengät ei pelitä. :)

Aurinko paistaa ja takana on hyvin ja pitkään nukuttu yö. Kummasti se maailma muuttuu auringon myötä.

Sukkasatoon valmistui ensimmäinen pari Novitan 7veljestä kyyhky langasta. En ole itse ollut oikein koskaan mieltynyt näihin pätkä- ja/tai raitavärjättyihin lankoihin, mutta kummallisesti niitä aina mukaan tarttuu. Tämä kerä oli alennuksessa ja värit ovat minun makuuni.
Sukat on ihan perusmallia ja nro 4 puikoilla neulottu. Varren tein reuna- ja nilkkaresoria lukuunottamatta sileänä, koska siinä mielestäni raidoitus on kauniinpi kuin joustimessa.


Nämä puolestaan eivät kuulu sukkasatoon, ne ovat aloitettu ja valmistuneetkin ennen 1.9. Pinkit ovat neulottu 7veljestä langasta nro 4 puikoilla. Tummansininen on Novitan isoveli-lankaa ja ne on tikutettu nro 5 puikoilla.


Tykkään aina joskus neuloa sukkia (tai melkein töppösiä) paksusta langasta. En ole löytänyt montaakaan pitsisukkamallia paksulle langalle ja niinpä tein monesta mallista yhdistelemällä "oman" mallin. Oma on lainausmerkeissä, koska siinä ei ihan oikeasti ole mitään omaa.


Suunnitelmissa on, että kirjoitan ohjeen ylös ja laitan sen tänne sivuilleni. Jos vaikka joku muukin haluaisi kokeilla samanlaista.
Nyt on puikoilla kirjoneulesukat lapselle, toinen pari sukkasatoon on siis jo hyvällä mallilla. 

Mukavaa lauantaita kaikille!

perjantai 2. syyskuuta 2011

Just joo

Täydellisen viikon täydellinen päätös.
Viikon saldo:
  • Käynti osteopaatilla = joka paikkaan sattuu
  • Olo on, että flunssa on tulossa takaisin = poskiontelotulehdus
  • Töissä prakasi sähköposti ja serveri = osa töistä jäi tekemättä
  • Syysmelankolia = eniten *piip* kaikki
Niitti:
Ajattelin mennä lyömään palloa rangelle ja kaivoin viime vuonna ostetut golfkengät kenkälaatikosta. Tosi hyvät Karhun kengät, paitsi että...


 ...laatikossa oli kaksi vasenta kenkää. Just joo.

Enää ei voinut kuin nauraa. Se parhaiten nauraa, joka on hysteerinen perjantai-iltana.
Vai mitä?

Toivottavasti sinun viikkosi oli parempi kuin minun. :D

torstai 1. syyskuuta 2011

Tunnustamista

Tunnustan!
Olen saanut ainakin kolmelta ihanalta blogikaverilta tunnustuksen ja tunnustan, että olen lyönyt asian ihan laimin. Kiitos Pepi, Paula ja Kirsi!

Tunnustan!
Syksy iskee päälle taas kerran, lyö molemmilta puolilta poskille märällä rätillä. Istuisin vaan illat pitkät nyhjäämässä. Mikään ei huvita, mikään ei sytytä, mikään ei innosta.

Tunnustan!
Olen haahuillut blogistaniassa satunnaisesti. En kommentoi, en lue, en postaa. Se syksyn märkä rätti iskee tännekin.

Tunnustan!
Olen joka aamu ihan pihalla siitä, että mitä puen päälleni. Ja ikinen päivä on väärät vaatteet, liian kuumat, liian kylmät, liian jotain. Väliaikamaailmassa elän juuri nyt, kuten jokaisena syksynä joka ikinen vuosi.
Syksy, blääh.

Tän valitusvirren jälkeen sitten tunnustan ne, mitä pyydettiin. :)




1. Suosikkiväri
Pinkki. Ja kaikki muutkin, pääasia on, että on väriä.

 
2. Suosikkieläin
No ei ihan oikeastaan mikään. Maalla tykkään bongata lintuja ja pelaan Angry Birdia. Kai se sit lintu on, paitsi kalkkuna on ihan hirveen ruma. Mutta hyvää.


3. Suosikkinumero
5. Onnennumero lapsuudesta lähtien. Keskitien kulkija olen ilmeisesti.


4. Suosikki alkoholiton juoma
Lämpimistä tee, kylmistä vesi.


5. Facebook vai Twitter?
Ei mun juttuja kumpikaan, SoMesta riittää bloggaus.


6. Intohimoni:
Juustot. Tee. Langat. Kankaat. Kirpparit. Korut. Kengät. Kassit. Mieheni. Suunnittelu. Onhan näitä.


7. Saada vai antaa lahja?
Antaa! Olen kamalan huono lahjojen saaja, vaikka tykkään toki saadakin niitä.


8. Suosikkikuvio
Sydän. Medaljonki. Sipulikupoli. Pyöreä. Symmetrinen.


9. Suosikkiviikonpäivä
Sunnuntai, paitsi ilta. Torstai, toivoa täynnä. (paitsi tänään)


10. Suosikkikukka
Pinkki tai vaaleanpunainen. Pioni tai ruusu, sormustinkukka tai neilikka. Kaikki on kauniita.



Alavireisenä mennään, mutta kyllä se tästä taas kohta tokenee. Viikonloppuna mennään maalle, maanantaina alkaa huonekalujen entistys ja sukkia tulee puikoilta. Kellarikin etenee pikkuhiljaa, kyllä se tästä.