Montaa lajia

Juhlittiin synttäreitä, ihan vaan kaksisteen Even kanssa. Paikka oli Ravinteli Bertha Tampereella. Odotukset oli kovat, ravintola on noussut  Suomen parhaat listalle sijalle 21 ja kaikissa arvosteluissa se on saanut lähes poikkeuksetta ylistäviä arvosanoja.

Alku oli lupaava, ravintolassa itse leivottu luomuleipä ja luomukirnuvoi. Ihanan rapeakuorisesta leivästä kerrottiin myös, että mistä jauhot ovat peräisin, samoin kirnuvoin tekijä ja suolaisuusprosentti. Vaikka en olekaan ihan hirmuisesti ruuan kanssa snobbaaja, niin kieltämättä tuli hyvä tunne siitä, että tietää mistä ruoka tulee.
Ruoka oli hyvää, ellei erinomaista. Aidot aineet (voi, kerma ym.) ja maut olivat kohdillaan, mutta jostain syystä jäin kaipaamaan jotain. Ehkä vähän rohkeutta maukuihin. Jos ruoka-annoksen nimi on fenkoli, purjo, kuha, niin oletus on, että siinä maistuisi fenkoli. Ehkä tämä on vain hifistelyä ja pilkun viilausta, mutta odotin jotain enemmän.

Fenkoli, Purjo, Kuha

 Loistavaa oli puolestaan ruualle suunniteltu viinipaketti. En ole koskaan elämässäni saanut niin täydellisiä, ruokaan sopivia viinejä kuin siellä sain. Niistä löytyi karismaa, rohkeutta ja jokainen viini nosti ruuan ylemmälle tasolle. Viineistä myös kerrottiin jokaisesta alkuperä, käytetyt rypäleet ja tekijä. Ihan huippua!

Miten niin aiheeseen sopiva viinin nimi?

Maitosuklaa, Vanilija, Suklaa

Tarjoaisitko sinä tämän jälkiruuan kanssa punaviiniä? Olin ihan äimän käkenä, mutta se oli mielettömän hyvää. Nam, vieläkin vesi herahtaa kielelle.

Naistenhuoneessa oli myös mielestäni hieno ylläri.

Ei kertakäyttökäsipyyhkeitä, vaan pieni oma pyyhe jokaiselle. Ekologista vai ei? Ei ainakaan kertakäyttökulttuuria ja pidän siitä.

Kamerassakin oli ylläri, hih.

Synttärisankari ite!

Voin lämpimästi suositella Berthaa hyvän ruuan ystäville. Muista varata pöytä ajoissa, muutkin ovat suositelleet sitä monille muillekin.

Näistä juhlatunnelmista onkin ihan luontevaa siirtyä villasukkiin, vai mitä. ;D

Olen nyt neulonut sukkasatoon yhteensä viisi paria ja kaksi paria on loppusuoralla valmistumassa. Oma tavoitteeni satoiluun oli, että pari viikossa, mutta nyt ollaan reilusti ylitavoitteen: 5 paria/2½ viikkoa.
 Viimeisimmät valmistuneet sukat on polvekeraitaa ja tästä mallista taisi tulla uusi suosikkini. En ollut tätä aikaisemmin kokeillut.

Pepi: Onko tuttu tyyny? :)

Tekemistäni sukista löytyy kuvia tuolta Sukkasadon perunalaarista (linkki sivupalkissa lukemistossani), jos nyt sattuu ne sukat kiinnostamaan lisääkin. Siellä on muuten aivan ihania sukkia monella tehtynä. Sukkasatoilijat ovat tehneet syyskuun alusta viime maanantaihin mennessä jo 441 paria erilaisia polven alapuolelle puettavia.  Käsittämätön määrä ja moni pari löytää tiensä hyväntekeväisyyteenkin. Hienoa!

Tässä puolestaan on viimeisin aloitettu "pari" vartta vaille valmiina. En ole eläissäni aloittanut villasukkaa kärjestä, enkä tehnyt pyöröpuikoilla, mutta nyt ajattelin opetella kahden sukan tekemisen yhtäaikaa pyöröillä ja kärjestä alkaen. Kirjassa neuvottiin, että tee eka pari eri väreillä, jotta homma helpottuu. Tarvii vielä varmaan harjoitella toinenkin pari samoilla väreillä, jotta saan noille parit.

Vielä en ole ihan vakuuttunut. Tykkään tosi paljon viidellä puikolla neulomisesta ja mielestäni pyöröpuikon vetely edestakaisin on jotenkin hankalaa. Kai siihenkin tottuu. En ainakaan vielä luovu KnitPron puupuikoistani, 15 cm pituus ja tottumus tekevät niistä kyllä ihanat käsitellä. :)

Muuten mennään syyslukkarin mukaan, ma-ilta huonekalujen entsitys, ti ja ke illat neulomista sohvan nurkassa, to-ilta työfysiojumppa (että oikein hävettää kuinka rapakunnossa ihminen voikin olla, huoh), pe-iltana maalle ja sieltä su-iltana takaisin kotiin. Siinä se viikko sitten menikin.

Ihanaa kun tänään paistoi aurinko! Heräsin taas siitä kamalasta syyshorroksesta, johon olen vaipunut. Horroksessa olen ollut myös blogistaniassa, nyt ei vaan jaksa. Ei kyllä jaksa paljon muutakaan...

Aurinkoa myös sinun loppuviikkosi!