keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Joulutunnelmissa ja vähän muutakin





Hups, onkin ehtinyt vierähtää tovi viimeisestä päivityksestä. Juhlavalmistelut painaa päälle, tuleva joulu ei niinkään, mutta hääjuhlavalmistelut vie kaiken liikenevän ajan.

Joulu on hiipinyt kotiin melkein salakavalasti, vähän sitä ja tätä, vähän silloin sun tällöin.




Tampereen kädentaidon messuilta ostin tämän Loiste-kranssin tarvikepaketin Pirkanmaan kotityön osastolta. Lisää tietoja löytyy täältä. Itse kranssin teko oli nopeaa ja helppoa, mutta valojen piilottaminen paperinarun sekaan vei aikaa. En tiedä, että oliko siinä väärä tekniikka käytössä, mutta tuskan hiki nousi pintaan monta kertaa. Lopputulos on aivan ihana mielestäni ja pitkästä aikaa tuli onnistumisen tunne käsillä tekemiseen.

Lisääkin tekisi mieli tehdä, mutta taitaa jäädä tekemiset ensi vuoden puolelle. Aivan mielettömän hieno joulukalenteri on Parolan asema-blogissa. Käykää ihmeessä katsomassa, jos vielä ette ole sitä löytäneet. Siellä on suorastaan mykistävän upeita vinkkejä, askarteluohjeita ja yksityiskohtaisesti selostettuna niin, että jokainen voi niitä kokeilla. Taftikukat on jossain vaiheessa tekolistalla...


Rakkaani tekee tyttärensä kanssa aina piparkakkutalon ja tänä vuonna haaste olikin melkoinen.




Piti vielä ottaa toinenkin kuva, kun linna on hieno! Talviaurinkokin paistoi ja annoin kameralle kyytiä, talven kalpea aurinko on mielestäni kaunista valoa.




Oikeassa reunassa näkyy ystävältäni saatu valkoinen kerrottu amaryllis, en millään malttaisi odottaa sen avautumista. Minulla ei ole ollut aikaisemmin amaryllista kerrottuna.


Kirppareillakin olen ehtinyt kierrellä. Juhlien koristeeksi tarvitsen ison läjän kynttilänjalkoja ja pikkumaljakoita ja niitä metsästäessä on tarttunut mukaan vähän muutakin.




Tuolin olen ostanut täältä. Aivan kertakaikkisen ihania juttuja oli myynnissä ja suosittelen lämpimästi käymään jos satutte lähistölle. Valitettavasti en ehtinyt toisella kerralla käymään, mutta ensimmäisellä kerralla löysin niitä kynttilänjalkoja ja myös tämän ihanaisen tuolin. Se on menossa Taloon maalle kesälle.


Ihanaiset emalikaunokaiset matkaavat myös Taloon maalle.




En ihan varsinaisesti ole emaliastioiden suuren suuri fani, mutta on ne ihan ok myös. Näiden hinta oli yhteensä kuusi euroa, joten mukaan lähtivät. Kattilan oranssi väri on herkullinen ja emalikulhon kansi on ihan huippu.


Talvikin tuli vähän jotenkin salakavalasti. Yhtäkkiä olikin lunta ja pakkanen paukkuu -18. Näin ihanan näköistä oli aamupäivällä tänään.




Callunakin on saanut sokerikuorrutuksen päälleen.





Rauhallista ja mukavaa joulunaikaa kaikille!




torstai 15. lokakuuta 2009

Nojatuolivanhus vol. 2





Muistattehan sen tuoli-kammotuksen, jonka raahasin kotiin rakkaani vastustuksesta huolimatta? Siitä on postaus pari tekstiä alempana. Tuolin kunnostus lähti hyvin liikkeelle ja sitten se tyssähti niittien loppumiseen sekä käden kipeytymiseen.


Tuolivanhus on saanut nuorennusleikkauksen ja vähän väriä pintaansa. Kangas on Laura Ashleyn pellavasekoitetta ja se kankaan valiseminen olikin kaikkein suurin päänsärky. Olisin halunnut graafisen kankaan valkoisella pohjalla ja mustilla kuvioilla. Tuolin kaarevuus taas vaatii graafisen kankaan olevan epämääräinen, missään tapauksessa se ei olisi voinut olla raidallinen, ruudullinen tai muuten säännöllinen kuvio. Sellaisen löytäminen olikin haaste, josta en selvinnyt. Kolusin kaikki paikat marimekosta kirppareihin ja siltä väliltä, mutta mieleistä ei vaan löytynyt. Täydellisiä ehdokkaita mustalla pohjalla ja valkoisin kuvion olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta mielestäni tuolin sirous ei olisi tullut edukseen mustassa kankaassa.

Tämä tuolihan on menossa Taloon maalle ja siellä etukamariin, niin valitsin tuon jossa on punaista mukana. Etukamarissa on jo valmiiksi valkoista ja mausteena punaista, niin tuo mielestäni käy sinne ihan ok. Ei täydellinen, mutta menettelee. Omista ennakko-mielikuvista on aina niin hirmu vaikeaa päästää irti...

Kuva on väärinpäin, mutta älkää antako sen haitata. Irroitin vanhat päälliset ja tein niistä kaavat uusiin. Etureunan alla on pahvi tukena, kuten alkuperisessäkin oli. Ruskeat jalat hioin ja petsasin mustalla geelipetsillä. Kangas puuttuu vielä takaa ja istuintyyny pitää uusia. Ompelemaan en ole vielä pystynyt, joten istuintyynyn uusiminen kestää vielä tovin.

Tässä puolestaan näette uusimman valaisin hankinnan ja se on tietty kirpparilta.



Rivitalokotimme on rakennettu 50-luvulla ja olemme yrittäneet jonkin verran hakea sen aikauden tyyliä sisustukseen. Ei mitenkään yltiöpäisesti, mutta ripauksina sopivaan paikkaan. Keittiön ja ruokailutilan välissä on niemeke. Purimme siitä kohtaa väliseinän pois ja sillä tavalla saimme avaruutta ja hiukan lisää säilytys/laskutilaa pikkuruiseen keittiöömme.


Valaisimen kuvut ovat valkoista maitolasia ja reunukset ylhäällä ja alhaalla tummaa teakia. Sähköjohdot ovat ruskeat ja kangaspäällysteiset. Yllättävän modernin näköinen ja täysin priimakunnossa. hyvä löytö oli tämä ja juuri paikkaansa sopiva.



En malta olla vielä laittamatta kuvaa samaisesta Viuhka-lehdestä kuin edellisessä postauksessakin oli. Juttu on nimeltään Sisustuksen oppitunti ja otsikkona on Käymme nuorenparin kotona. Kuva on olohuoneen pöydältä ja jutussa kerrotaan, että kuinka kekseliäästi pariskunta on tehnyt tuhkakupin vanhasta kuparisesta kakkuvuoasta. Mikään ei ole näköjään muuttunut 50-vuoteen. Nykyään vain kakkuvuoka on alumiininen ja käyttötarkoitus on kynttilän alusta tai kukkaruukku. Monessa blogissa on ihanan viehättäviä patinoituneita kakkuvuoka-tuunauksia näkynyt ja olen niitä ihaillut. Kuvan valaisin on muuten tosi kaunis! Kerroinko jo, että olemme molemmat rakkaani kanssa valaisin hamstereita..

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!


sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Hymyilkää Tekin yhtä iloisesti!




Yllä oleva mainos on Viuhka lehdestä, No 8 . 1955 hinta 80:- (toim. huom. markkoja)

Nippu erilaisia minuakin vanhempia lehtiä maksoi kirpparilla 3:-, paljon myös Neoviuksen neulelehtiä 50-60-luvulta...




Vasemalla oleva kirpparilta 10:-, korkeus noin 45 cm. Oikealla oleva samalta kirpparilta 6:-, mutta monta kuukautta aikaisemmin. Kumpikaan ei ole Karhula-Iittalaa, mutta tykkään silti ja hymyilen iloisesti!



torstai 17. syyskuuta 2009

Aina ei mene kuten suunnittelee





Lähdin ostoksille juhlapukuliikkeeseen kun näin mainoksen hurjasta alennusmyynnistä. Mielessäni oli punainen (tai ainakin värillinen) puku jossa on hihat ja/tai kaulukset. En missään nimessä halunnut vaaleaa enkä olkaimetonta ja puvussa ei saanut olla vedoksia eikä rypytyksiä. En tiedä minkä lääkityksen olin ottanut ennen liikkeeseen menoa (olen sairastellut olkapäätä ja lääkitys on aina välillä kohillaan ja välillä taas ei), mutta tälläisen kanssa kaupasta kävelin ulos.



Huomaatteko kuinka hienot hihat puvussani ovat ja kuinka värikäs se on? ;D



Laskoksia ja vedoksia ei ole lainkaan....?



Kirjailut ovat kyllä kauniit ja hillityt. En olisi ikinä kuuna päivänä ajatellut, että tämän mallinen puku sopii minulle. Olen vallan ihastunut ja tyytyväinen valintaani. Laitan päälle pitkähihisen boleron, koska käytän pukua tammikuussa.

Ja kyllä olet oikeassa, olen menossa naimisiin. Elämä on joskus aikas ihanaa.

Keskellä kesää, tammikussa

Hölyn pöly häviää.
Tuuli lakaisee pohjan puhtaaksi.
Maa pidättää hengitystään.
Pakkanen kiristyy
pieneksi pisteeksi ladon nurkkaan
ja paukahtaa.

Tulin pitkän matkan takaa
tähän maisemaan, ja siksi puhun
vähän ja kumeasti
kuin ämpäri
jota on täytetty ja tyhjennetty,
aina jotain tarkoitusta varten.

Matka oli pitkä,
minunpituinen
ja nyt on vaikea muistaa
mitä kaikkea minun piti sinulle sanoa.

Mutta voit kai aavistaa
millaista on
sulaa, palata
keskelle kesää,
tammikussa,
päästä perille matkamme alkuun.

-Kari Hotakainen-

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Salainen kirppisystävä ja ihastuksen huokaisuja



Kortti salaiselta kirppisystävältäni:




Ei voi kuin huokailla ihastuksesta! Postipoika toi paketin ja näitä ihanuuksia sain.



Pellavaliina pitsireunuksella, simpukankuori pikkulautanen, lusikka kauniilla koristelulla, pitsireunainen ja kahvallinen pikkuvati ja kolme metallista leivosvuokaa. Kaikki nii-iin kauniita.




Lähikuvaa lusikasta ja simpukkavadista. Tähän täytyy mainita, että olin jo pitkään kierrellyt kirppareita sillä silmällä, että haluan simpukkavadin. Pitkään haeskelin ja ei vaan tullut kohdalle yhtään. Viime viikolla löysin niitä kolme kappaletta lasisina ja kelpo hintaankin vielä. Metallista ei vaan ole löytynyt, mutta nyt minulla se on. Tuntuu ihan hassulta, että kirppisystäväni on lukenut ajatuksiani. Se oli ihan oikeasti melkein pelottavaa kun avasin paketin ja voitte vain kuvitella hämmästykseni.




Katsokaa tätä kaunista reunusta kahvallisessa kipossa! Kaunis.

Valtavan paljon kiitoksia salaiselle ystävälleni Maisulille Siipisydän blogista! Ihania juttuja löysit ja kaikista tykkään ihan hirmu paljon. KIITOS!

Tähän loppuun laitan vielä kuvan niistä lasisimpukkavadeista, jotka löysin vain muutama päivä ennen metallisen meille tuloa.






torstai 13. elokuuta 2009

Nojatuolivanhus




Kirpparipostaukset jatkuu edelleen. Tällä kertaa toin kotiin hieman suurempaa tavaraa: nojatuolin joka näytti aika rujolta päälle päin. Tuumailin (ja vähän kurkin sisuksiinkin), koeistuin ja hytkyttelin (ei natinoita lainkaan, eikä keikkumista) ja siitä se sitten lähti meille.



Ihan hirveä päällinen ja ihan itse jonkun tekemä... tuosta vasemmalta tutkin sisustaa lähemmin, siinä ei ollut reikää alunperin. Eipä silti, että se reijättömyys olisi jotenkin ulkonäköä parantanut. :D



Selkäosakin pussittaa ja laskokset ei ihan olleet tasaisia. Ruuvitaltta, pihdit ja imurointi tekee ihmeitä:


ja vielä sivusta kuva:



Vaatii vielä pientä pintaremonttia, mutta muoto on sopivan siro, istumamukavuus on erinomainen ja tuolista on helppo nousta ylös. En nyt mielestäni ihan vielä ole niin vanha, etten pääse tuolista ylös, mutta oli pakko mainita sekin. Oletteko muuten huomanneet, että monesti vanhemmissa tuoleissa on todella hyvä istua? Vaikka tämäkin yksilö on matala ja reisipituus lyhyt, niin silti siinä on hyvä istua. Ja se kai on tuolin päätarkoitus, se istuminen.

Tämä ei muuten ole ainut tuoli, joka meille on eksynyt tänä kesänä. Yksi on raahattu roskalavalta ja yksi jakkara on kirppikseltä löydetty ja yksi vanhus on ehkä kiikarissa. Tämä kuvissa näkyvä neitokainen (mielestäni tuoli ihan selvästi neiti, ei ainakaan mikään äijä) saa vielä ehostusta pintaansa. Mulla on visio tuoleista Taloon maalle etukamariin. Saa nähdä, että tuleeko visiosta mitään todellista koskaan. Toivottavasti.

Ai niin, tuolin hinta oli 20 euroa.

Mukavaa viikonloppua!



torstai 30. heinäkuuta 2009

Vahingossa oikeita löytöjäkin



Osallistun Salainen Kirppisystävä 2 vaihtoon. Löysin vahingossa tästä tietoa surffaillessa ja pitkään harkitsin, että osallistuko vai en. Otin härkää sarvista päätin ottaa riskin. Riski on minun kohdallani siinä, että osaanko ostaa toiselle, ventovieraalle ihmiselle, jotain mieluista. Vaikka pidänkin itseäni melkoisena "kirppislöytöjä bongaavana tyyppinä", niin onnistunko ostamaan vastaanottajalle jotain, josta tulee hänelle yhtä hyvä mieli kuin itselleni, kun löydän jotain mieluista.



Ja niinhän se aika on mennyt kirppareita kolutessa ja tehtävä ei ole helppo. Ei ollenkaan. Hinta on minimissään 10 euroa ja sen saa käyttää kuten itse parhaaksi katsoo, yksi tavara tai monta tavaraa. Mielessäni on tiettyjä juttuja ja niitä olen yrittänyt hakea. Liian kallis, vähän vääränlainen, liian huonossa kunnossa... huh huh. Mitenkähän tästä selviän?

Ja kun niitä kirppareita olen kolunnut ihan urakalla, niin tottahan sitä on löytynyt itsellekin jotain. Otsikon teksti kuvaa löytöjä hyvin. Kun yleensä ostan tavaran kirpparilta, niin sen täytyy täyttää kaksi kriteeriä: se miellyttää silmää ja hinta on sopiva. Näiden tavaroiden kanssa kävi juuri näin.




Muovinen tarjotin, peltinen purkki ja posliiniastia. Hassuinta näissä on se, kaikki ovat jonkinlaista keräilytavaraa maailmalla. En juurikaan perusta tiettyihin nimiin tai merkkeihin. Olen joskus jopa ärsyyntynyt siitä, että esim. Arabian astiat ovat valitettavan usein kirppareilla naurettavasti ylihinnoiteltuja. Rikkinäisistä lautasista pyydetään 20e/kpl, kahvikuppilautasesta ilman kuppia pyydettiin 8 euroa. Ja malli oli valkoinen sinisellä reunuksella, ei siis erityisen kaunis eikä se myöskään ollut erityisen vanha. Nämä olivat tänään vastaan tulleita. Taitaa keski-iän vanne puristaa päätä kun näin kovasti rutkutan... :D

Pidän kovasti 50-60-luvun posliiniastioiden koristeluista. Tykkään monista Arabian malleista ja myös Rörstrandin malleista. Kahvallinen astia on juuri Rörstrandia ja leimasta päätellen 50-luvun puolelta. Hinta oli 4,60 euroa. Eipä olisi vastaava Arabia sillä hinnalla lähtenyt.



Tämä keksipurkki oli ahdettuna nurkkaan kaikkien taakse, mutta niin vain se sieltä minut bongasi ja huusi, että ota mukaan. Purkki on englantilainen ja nimeltään "Coffee time" Biscuit barrel. Rakkaani surffaili netissä ja haki tietoja pohjan merkinnöillä. Purkki on 60-luvulta ja ebayssa vastaavista hintapyyntö oli 15-25 dollaria. Minä maksoin tästä 6 euroa. Vähän se kolhuja saanut ja hinta on varmaan ihan kohdallaan. Ostin sen kuitenkin siksi, että hullaannuin noihin kuvioihin ja siihen, että siinä on kahva.



Tarjotin oli sekin sullottu alahyllylle muiden tavaroiden alle ja näkemäni reunus innosti katsomaan tarkemmin. Kun näin kuvion, olin myyty. Juuri sopiva Taloon maalle, sen väreihin ja tunnelmaan. Tarjotin kovaa "kumisevaa" muovisekoitetta. Kotiin päästyäni tarkastelin tarjotinta lähemmin ja myös tämä on englantilainen. Pohjassa oli merkintä Dialene Better-Maid ja sekin on 60-luvulta. Myyntihintaa näillä tuotteilla oli 5-25 puntaa, mutta tarjottimia ei löytynyt. Joitain tuotteita oli myyty jopa antiikkihuutokaupassa. Tuskin tätä tarjotinta kuitenkaan... Tarjotin maksoi 2,50 euroa.

Salaisen kirppisystävän tavaroiden metsästys jatkuu ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä tavaroiden määrä myös minulla! :D







maanantai 27. heinäkuuta 2009

Ruusuja ja romua


Huhuh, loman jälkeinen eka työpäivä takana ja ihan täysin puolivaloilla menin koko päivän. Eiköhän se kohta tasaannu. Ensi viikolla viimeistään tuntuu, että onko sitä lomalla ollutkaan.

Kirppislöytöjäni taas päivitän, nämä ovat ostettu monesta eri paikasta ja ympäri Suomea. Lomamatkalla kun sattuu kohdalle kirppari, niin sinne on päästävä... :D




Tämä ruusutarha on löytö lähikirppikseltä. Alla on kaksi kangaspalaa ja niistä on tulossa verhokapat lasikuistille Taloon maalle. Pikkukippo oli jotenkin vaan niin suloinen, että se oli otettava mukaan. Kankaat maksoivat yhteensä 2 euroa ja pikkukippo yhden.

On jotenkin hassu juttu, että naitä yltiöromanttisia juttuja on nyt tullut ostetuksi älyttömän paljon. Värit ja kuosit ovat kaikkea muuta kuin mitä minulla kotona on. Aikaisemmin kun vielä asuin Talossa maalla, niin koko sisustus oli vanhahtavaa ja romanttista. Se jotenkin sopi sinne vanhaan taloon. Elämäntilanteeni muuttuessa hylkäsin kaikki vanhat värit ja tyylit. Talossa maalla on lasikuisti ja se on vanhan vihreä/valkoinen. Yläkerrassa on sininen kamari, etukamari alhaalla on valkoisen sävyjä ja piristeenä ripaus punaista ja mustaa (vanhaan tyyliin kuitenkin), makuuhuone on valkoisen eri sävyjä.

Rivitalossa kaupungissa väritys on ruskeaa, mustaa, hopeaa, harmaata ja tehosteena punaista ja väliin valkoista. Keittiön tehosteväri on lime/oliivi ja yläkerran vierashuone on kelta-oranssi. Ja romanttista ei näy missään.




Tässä sitä romantiikkaa on lisää menossa Taloon maalle. Vanhoja tyynyliinoja (pesun jälkeen silittämättä vielä) ja hinta oli 20 senttiä kappale.





Takana oleva tarjotin on taas kerran romumetallia. Tämä olisi ehkä jäänyt ostamatta, mutta reunus oli niin ihana ja hinta sopiva, että mukaanhan se lähti. Hinta oli 1 e. Nekka ja sokerikko on leimattu "SKOY" ja ilmeisesti hopeoitua "läkkipeltiä". Ja minun tietojeni mukaan SKOY on Suomen Kultasepät Oy. Korjatkaa, jos olen väärässä. Niiden hinta oli 8 euroa. Hyvin harvoin ostan mitään yli vitosella, mutta näiden kohdalla tein poikkeuksen. Täysin virheettömät, kulumattomat ja kauniitkin vielä. Etualalla oleva kannellinen posliinirasia on kauniisti patinoitunut ja ehjä, se oli 5 euroa.




Tässä vielä lähikuva kolmen koplasta. Tässä näkyy hyvin tuo tarjottimen reuna, siihen voisi vaikka pujottaa nauhan kiertämään reunan ympärille. Koitan vaan ensin puhdistaa tarjottimen, se tuntuu jopa tahmean likaiselta ja reunuksesta on kulunut pinnoitus kokonaan pois. Eipä ollut suuri menetys vaikka ei ikinä kalua tulisikaan. ;)






Loppuun vielä iki-ihana kuva lomareissulta jonkin vanhan moottorin kyljestä.
Mukavaa viikon alkua kaikille!




torstai 23. heinäkuuta 2009

Matkakuvia







Matkakuvia kesälomareissulta:

Ruissalo


Kemiö



Fiskars








Mustio





Suomi on taynnä postikorttimaisemia!

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Matkalta mukaan



Kävimme sukuloimassa Itä-Suomessa ja matka oli oikein mukava. Kirppareitakin kiertelin ja ainahan sitä jotain tarttuu mukaan. :D
Paluumatkalla oli pikapysähdys jossain pikku kylässä ja näitä aarteita sieltä löytyi.




Olen jotenkin heikkona vanhaan romumetalliin. Aaltoileva vati on englantilainen ja ihan kulunut, mutta mielestäni juuri passeli Taloon maalle. Sen hinta oli huikeat 50 senttiä.





Tämä teesetti oli hurmaavaa kulunutta messinkiä ja varmaankin sekoitus eri keräilyeristä. Pikku-alustat ja tarjotin ovat erilaisia kuvioiltaan ja väreiltään. Ruusut lusikoiden päissä ja pikku-alustojen ruusut puolestaan ovat samaa sarjaa. Lasit näyttää Venäläisiltä, mutta mistä näistä koskaan tietää... Hinta oli kaikista yhteensä 3 euroa.

Alla oleva pöytäliina oli löytö Pielisen takaa ja pidän myös siitä kovasti. Hinta oli 2 euroa.






Tähän kristallikarahviin hurmaanuin ihan täydellisesti. Siinä ei ole särön säröä ja korkkiosa on ihan älyttömän painava, kuin koko karahvikin. Hinta oli 5 euroa. Tästä en tiedä, että päätyykö se Taloon maalle vai jääkö kotiin kaupunkiin. Se sopii molempiin ihan yhtä hyvin.



perjantai 3. heinäkuuta 2009

Kun mikään ei suju...

Poikkesin Euro-kankaan alennusmyynnissä. Yritin hakea pellavaa ja löysinkin kohtalaisen suuren palan poistokorista. Olen jo pitkään halunnut kokeilla tulostettavaa silitysarkkia ja Akateemisessa sitä oli myynnissä. Valitsin sopivan kuvan vanhasta Casa Mia-lehdestä, skannasin, tulostin ja silitin kuvan kankaalle. Siihen asti kaikki meni hyvin.

Ja sen jälkeen ei sitten mikään. Miten voi yksinkertaisen tyynyn ompeluun mahtua kaikki mahdolliset mokat? Näköjään voi.





Selittelen asiaa sillä, että olen lomatunnelmissa... Takana olevan tyynyn päällä on vanha pellava-tyynyliina, se on ostettu kirpparilta eurolla. Etualalla oleva on siis tuo murheenkryyni. Kuvassa näyttää paaaaljon paremmalta kuin oikeassa elämässä.




Painokuvaan olen kovin tyytyväinen, se onnistui hienosti ja pellavapitsikehys ympärillä näyttää hyvältä. Nämä ovat menossa Taloon maalle valkoisen puusohvan päälle.

Loma alkoi tänään, ihanaa!

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Pääsiäisen jälkeen ostin Stockalta puoleen hintaan kaksi puuruukkua, johon oli istutettu perunanarsisseja. Ruukkujen kyljessä on metallikehikko ja siinä hellyyttävä mv-valokuva menneiltä ajoilta. Narsissit kaipaa kipeästi maahan istutusta, kuivuneita lehtiä ja ruskeaa sammalta on ulkonäkö tänään. Rapistuneisuus jotenkin sopii näihin kuviin, käsi kädessä vanha kuva ja kuivuneet lehdet ovat sopusoinnussa keskenään.

Tietääkö muuten kukaan, että menestyykö perunanarsissi maahan istutettuna täällä Pirkanmaan leveysasteilla?





Talossa maalla on jonkun verran vihreää lasia, uutta ja vanhaa. Viime viikolla poikkesin Tiimarissa ohimennen ja -90% pöydästä nappasin mukaan kolme vihreää vanhanaikasen oloista lasikulhoa. Hinta oli aivan käsittämätön, 45 senttiä kappale. Vaikka eriparisuus astioissa viehättääkin, niin toistolla on myös oma tenhonsa.

Oikealla olevat värilliset lasit ovat 50-60-luvulta ja nuo kaksi ovat säilyneet alkuperäisten asukkaiden ajalta Talosta maalla. Muutaman olen ostanut samaa sarjaa lisää, mutta näiden hinta on antiikkilikkeissä ihan mahdoton. Kaksi olisi haaveissa saada lisää (olisi puoli tusinaa silloin), mutta ei taida niin paljon haaveet painaa kuin rahapussin sisältö.

Metalliset tsaikka-lasin pidikkeet olen saanut äidiltäni Venäjän tuliaisina. Joulun aikaan ovat ahkerasti käytössä glögiä juodessa.




Tämä metallinen pikkuvati päätyy Taloon maalla peilipöydän päälle. Se on tarkoitettu juuri tuohon käyttöön, korujen säilytykseen. Pikkuvati maksoi kirpparilla 3 euroa (muistaakseni), alle vitosen kuitenkin....



Rivitalon takapihalta vielä yksi kuva. Vanha maitokannu on ollut jo monena kesänä nukenkauluksen koti. Oikealla olevat kynttiläroikottimet on ostettu kirpparilta 1 euro kappale. Turkoosin sininen päällysverkko oli ostopäätöken syy. Olen yrittänyt "sisustaa" takapihaa turkoosein tekstiilein ja nämä sopivat siihen väriskaalaan.



Taustalla kiipeilee humala aidan päällä, vihreä ja valkoinen on rauhoittava yhdistelmä.

Mukavaa viikon alkua kaikille!