Nojatuolivanhus

Kirpparipostaukset jatkuu edelleen. Tällä kertaa toin kotiin hieman suurempaa tavaraa: nojatuolin joka näytti aika rujolta päälle päin. Tuumailin (ja vähän kurkin sisuksiinkin), koeistuin ja hytkyttelin (ei natinoita lainkaan, eikä keikkumista) ja siitä se sitten lähti meille.



Ihan hirveä päällinen ja ihan itse jonkun tekemä... tuosta vasemmalta tutkin sisustaa lähemmin, siinä ei ollut reikää alunperin. Eipä silti, että se reijättömyys olisi jotenkin ulkonäköä parantanut. :D



Selkäosakin pussittaa ja laskokset ei ihan olleet tasaisia. Ruuvitaltta, pihdit ja imurointi tekee ihmeitä:


ja vielä sivusta kuva:



Vaatii vielä pientä pintaremonttia, mutta muoto on sopivan siro, istumamukavuus on erinomainen ja tuolista on helppo nousta ylös. En nyt mielestäni ihan vielä ole niin vanha, etten pääse tuolista ylös, mutta oli pakko mainita sekin. Oletteko muuten huomanneet, että monesti vanhemmissa tuoleissa on todella hyvä istua? Vaikka tämäkin yksilö on matala ja reisipituus lyhyt, niin silti siinä on hyvä istua. Ja se kai on tuolin päätarkoitus, se istuminen.

Tämä ei muuten ole ainut tuoli, joka meille on eksynyt tänä kesänä. Yksi on raahattu roskalavalta ja yksi jakkara on kirppikseltä löydetty ja yksi vanhus on ehkä kiikarissa. Tämä kuvissa näkyvä neitokainen (mielestäni tuoli ihan selvästi neiti, ei ainakaan mikään äijä) saa vielä ehostusta pintaansa. Mulla on visio tuoleista Taloon maalle etukamariin. Saa nähdä, että tuleeko visiosta mitään todellista koskaan. Toivottavasti.

Ai niin, tuolin hinta oli 20 euroa.

Mukavaa viikonloppua!