torstai 29. heinäkuuta 2010

Projekteja valmiiksi



Ompelu-kärpänen iski loman loppumetreillä. Ulkopenkin päälle tein vanhan patjan peitoksi sinisen suojuksen. Kankaan ostin Finlaysonin tehtaanmyymälän palakangaskasasta.



Kangas olikin extra-leveää ja sitä jäi jonkin verran yli vaikka pituuden mukaan ostin. Kangas on tylsä perusvärinen, mutta laitoin reunaan tereen ilmeen piristykseksi, kun en halunnut kirjavaa kangasta käyttää koko suojukseen. Helpompi on vaihtaa ilmettä tyynynpäällisillä kuin patjanpäällisillä... Tere on samaisen tehtaanmyymälän valmista vinonauhaa (oli muuten älyhalpaa, kaksi kiekkoa yhteensä 3,30€ ja metrejä on paljon. Toisesta kiekosta meni vain ehkä kuudesosa, jos sitäkään, tähän 4,80 metrin tereeseen!!!)

Takana on läpän alla pitkä vetoketju, joka on ostettu kirpparilta Itä-Suomesta. Ostin yhteensä yli 5 metriä metriketjua, jossa oli 7 kpl vetimiä ja maksoin niistä 5 senttiä!! Ompelin taakse vielä kaksi kantolenkkiä siirtelyn helpottamiseksi.


Talvella kirpparilta ostetun verhokankaan kanssa kävikin vähän eri tavalla kuin olin ajatellut. Piti tehdä lasikuistille kapat, mutta kangasta olikin himpun verran liian vähän. Ompelin siitä sivuverhot eteisen-kuistin-ikkunaan.



Pidän kovasti ohuiden verhojen läpikuultavuudesta ja kuosihan on juuri oikeanlaista"mökkikuosia". Kuvaus oli vastavaloon enemmän kuin haastavaa, mutta ainakin läpikuultavuus näkyy hyvin. Niin ja tuo kangas maksoi muistaakseni 2,50 euroa Fidasta tai Pelastusarmeijalta. Olin ihan varma, että niitä kangaspaloja olisi ollut 2 kpl, mutta en toista löytänyt mistään...

Moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalainen sanoi jossain lehdistötilaisuudessa, että nykyään käytetään sanaa haastava, mutta oikeasti sillä tarkoitetaan sitä, kun kaikki menee päin h**##%tiä. Oikeassahan poika oli. Töissäkään ei ole vaikeita töitä enää koskaan. Toiset vain on haastavampia kuin toiset ja vie enemmän aikaa. Miksi ei voi rehellisesti sanoa, että tämä työ on vaikea ja todella inhottava homma tehdä? Niitäkin hommia aina välillä työpöydälle tupsahtaa.

Kaikille
toivottelen ei-haastavaa, leppoisaa ja mukavaa viikonloppua! Automme nokka kääntyy huomenissa taas Taloon Maalle.




perjantai 23. heinäkuuta 2010

Turkoosia ja valkoista



Kesävärejä, turkoosia ja valkoista. Joka kesä turkoosi t-paita ja valkoiset caprit. Tällä kertaa jään turkoosit villasukat. Ei ne edes näytä lämpimiltä. Perussukka peruslangasta, mutta aah niin ihanan väriset. Seitsemän veljestä on hyvä kirja ja maailman helpoin sukkalanka.



Taidan jatkossakin laittaa yhden-kuvan-yhden-jutun päivityksiä. Usein ja vähän asiaa vai harvoin ja paljon asiaa? Tiedättekö, että miten vaikeaa on kuvata villasukat omissa jaloissa? Loma loppui tänään klo 15.30. Sen huomaa jo jutuistakin...


perjantai 16. heinäkuuta 2010

Korimaniaa ja kirppistelyä




Olen aina ollut kori-ihmisiä. Nuoruusvuosista lähtien olen kulkenut kori mukana, säilönyt tavaroita koriin, istuttanut kukkia tai käyttänyt niitä suojaruukkuina. pyykkikorikin on kori-koria, ei muovia. Eikä tuo korimania ole vieläkään laantunut.



Vasemmalla oleva kori on ostettu Jyskistä, siinä säilytän huopia joihin voi käärityä illan viiletessä terassilla. Yrttikori on tuliainen ystävältä, basilikaan iski joku öttiäinen, mutta muuten keittiöpuutarha kukoistaa hyvin.


Takana oleva valkoinen kori on vuorattu puna-valkoisella polkadotilla ja se on lahja ystävältä. Siinä kulki matkalla matonkuteet mukana. Edessä oleva kori on kirpparilta ja maksoin siitä 50 senttiä, juuri oikean kokoinen kahden hengen kuohuviini-piknikille. Nyt siinä on kaksi kerää iiiihanan väristä seiskaveikkaa, ne oli ruokakaupassa -30% alennuksessa ja pakkohan ne oli pelastaa mukaan. Tekeillä on sukat, toinen on jo valmiina ja toisesta varsi...
Edessä oikealle oleva kannellinen kori on tarjoiluun ulkosalla. Sekin on lahja ystävältä ja tietääkseni ostettu Marjamäen Pajutilalta Kangasalta.




Tässä puolestaan on virkattuja koreja matonkuteesta. Kuteet on ostettu Triteksiltä Tampereelta ja näitä tulee liukuhihanalta. Tummat on menossa kaupunkikotiin ja punaiset tänne Taloon Maalle. Näitä on hauska ja nopea tehdä! Itä-Suomen matkalla anoppilaan automatkalla ja perillä tein nämä, musta-harmaat ovat suosikkini.

Itä-Suomen reissulla on aina muutama pakko-käydä-kirppis ja en pettynyt tälläkään kertaa.


Familonin täysin ehjä silkkitäkki maksoi 4 euroa. Näitähän on muutamissa sisustusblogeissa näkynyt ja vastuttamattoman ihaniahan nämä ovat. Täkki on muuten kuvattu vanhan kaksoiskeinun päällä, joka sai uuden maalin pintaansa ja näyttää ihan uudelta. Huoltokohteita Talossa Maalla piisaa, enemmän kuin tarpeeksi.



Tässä puolestaan on iki-ihana metallivati lähikirppikseltä, maksoi 3 euroa ja tykkään.




Pienempi sininen unelma löytyi Nurmeksen iltatorilta ja jotenkin se on niiiin söpö. Oikealla oleva lasilautanen on jo vuosien takaa löytö kirpparilta, en nyt muista hintaa, mutta ei kallis kuitenkaan.


Luonnon ihmeitäkin olen ehtinyt kuvata ja näin vanhaksi piti elää, että ymmärsin miksi nokkosperhosta sanotaan nokkosperhoseksi.



Terassin takana Talossa Maalla oli muutama, 5-6 kpl, nokkosia (paino siis sanalla oli). Jossain vaiheessa ihmettelin kuhinaa, joka nokkosissa näkyi. Laskin, että niissä muutamassa hassussa nokkosessa oli 62 kpl perhosen toukkia. Ei mennyt kuin päivä kun nokkosen lehdet oli kaikki kaluttu putipuhtaiksi. Jäljelle jäi ranka ja kukat ja nyt liitelee nokkosperhosten armeija pihalla.



Odotetun sadekuuron jälkeen luonto näytti taas kauneinta itseään. Järveltä nousi usva ja näytti kuin olisin ollut satukirjassa mukana. Ihan hetken hiipi mieleen, että tuntuu jo aavistus syksystä. Ei kai vielä kuitenkaan...




maanantai 5. heinäkuuta 2010

Lomalla!


Tunnelmat on aika mukavat, loma on alkanut ja parhaalla mahdollisella tavalla. Juhannuksena oli koko rakas perhe koolla Talossa maalla. Hyvää ruokaa, perinteitä sopivasti ja ilmatkin suosi. Fiiliskuvia löytyy lisää täältä.



Kukkakimppu oli juhannuksena mallia Vickanin häät, kruunuprinssi Haakonin vieressä hääillallisella oli mielettömän iso kimppu vaaleanpunaisia lupiineja. Istuin kuin tatti ruudun ääressä, huokailin ihastuksesta, nyyhkin liikutuksesta ja olin onnellinen. Mieleen tuli omat hääni puolen vuoden takaa ja muka pystyin samaistumaan prinsessa-onneen. Elämäni onnellisimman päivän muistot mielessäni katsoin kaikki lähetykset YLEn kanavalta. Muutaman alussa kerran käänsin maikkarille, mutta sitä erehdystä en tehnyt sen jälkeen. Käsittämätöntä kuinka maikkari mokasi valitessaan juontajat. Huhuh. Se vähä mitä näin, niin säälitti Lumikeron puolesta. Ammattitoimittaja joutui totaalisten amatöörien keskelle. Voin kuvitella, että se työkeikka oli yksi pahimmista painajaisista hänelle.


Terassi oli ahkerassa käytössä, liinan ostin jo talvella Sokoksen alepöydästä -70%. Takana näkyvä istuinpehmuste on puolestaan Prismasta keväällä, viime kesältä jääneitä myytiin pilkkahinnalla pois ja nappasin niitä 4 kpl, yksi maksoi 2€. Nyt harmittaa etten ostanut enempää... Kummallisissa paikoissa se nuukuus iskeekin!


Juhannuksen jälkeen rakas ystäväperhe kävi kylässä. Miehet rakensivat penkin (Karjalan murteella se on nimeltään kolpitsa ja sellaisella nimellä minä olen oppinut tuota kutsumaan) terassille ja se oli juuri sellainen kuin olisi ollut siinä aina. Kolpitsan penkistä tekee se, että siinä nousee kansi ylös ja alla on säilytystilaa. Materiaalina oli kaikkea mahdollista ylijäämäkamaa varastoista. Penkin sivut on ylijäänyttä lattiaponttia, ostettuna oli ainostaan ruuvit ja kansilankut. Penkin päällä on räsymatto, se on elämäni ensimmäinen oma tekemä matto ja siitä on aikaa 25 vuotta.
Rakkaani hankki painepesurin. Voi veljet, että se on jäätävä peli! Olen pessyt mattoja viime päivinä noin sata, toiset sata on vielä jäljellä. Yksi niistä sadasta pestystä matosta on juuri tuo kuvassa näkyvä. Tyynyt ovat Finlaysonin tehtaanmyymälästä, kangas on nimeltään puutarha.



Välillä ehdittiin tauolle, lasit löysin kirpparilta 2€/6kpl (niin mikä ostolakko siis?). Tämä nyt vaan oli osastoa "pakko ostaa", pikkiriikkiset ja mielettömän ohutta lasia.



Tänään otettu kuva mummon istuttamista Pioneista, laskin kukkivat kukat. Niitä on 32 kpl. Pioni on yksi niistä harvoista, joka nauttii siitä, että ne unohdetaan. Toukokuussa laitoin tuet ja mitään en ole sen jälkeen tehnyt.
Nyt odottelen, että loput rakkasta perheestä tulee käymään (vinkvink rinsessa). Sittis ja oltermanni odottaa! :D

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!