Olen aina ollut kori-ihmisiä. Nuoruusvuosista lähtien olen kulkenut kori mukana, säilönyt tavaroita koriin, istuttanut kukkia tai käyttänyt niitä suojaruukkuina. pyykkikorikin on kori-koria, ei muovia. Eikä tuo korimania ole vieläkään laantunut.
Vasemmalla oleva kori on ostettu Jyskistä, siinä säilytän huopia joihin voi käärityä illan viiletessä terassilla. Yrttikori on tuliainen ystävältä, basilikaan iski joku öttiäinen, mutta muuten keittiöpuutarha kukoistaa hyvin.
Takana oleva valkoinen kori on vuorattu puna-valkoisella polkadotilla ja se on lahja ystävältä. Siinä kulki matkalla matonkuteet mukana. Edessä oleva kori on kirpparilta ja maksoin siitä 50 senttiä, juuri oikean kokoinen kahden hengen kuohuviini-piknikille. Nyt siinä on kaksi kerää iiiihanan väristä seiskaveikkaa, ne oli ruokakaupassa -30% alennuksessa ja pakkohan ne oli pelastaa mukaan. Tekeillä on sukat, toinen on jo valmiina ja toisesta varsi...
Edessä oikealle oleva kannellinen kori on tarjoiluun ulkosalla. Sekin on lahja ystävältä ja tietääkseni ostettu Marjamäen Pajutilalta Kangasalta.
Tässä puolestaan on virkattuja koreja matonkuteesta. Kuteet on ostettu Triteksiltä Tampereelta ja näitä tulee liukuhihanalta. Tummat on menossa kaupunkikotiin ja punaiset tänne Taloon Maalle. Näitä on hauska ja nopea tehdä! Itä-Suomen matkalla anoppilaan automatkalla ja perillä tein nämä, musta-harmaat ovat suosikkini.
Itä-Suomen reissulla on aina muutama pakko-käydä-kirppis ja en pettynyt tälläkään kertaa.
Familonin täysin ehjä silkkitäkki maksoi 4 euroa. Näitähän on muutamissa sisustusblogeissa näkynyt ja vastuttamattoman ihaniahan nämä ovat. Täkki on muuten kuvattu vanhan kaksoiskeinun päällä, joka sai uuden maalin pintaansa ja näyttää ihan uudelta. Huoltokohteita Talossa Maalla piisaa, enemmän kuin tarpeeksi.
Tässä puolestaan on iki-ihana metallivati lähikirppikseltä, maksoi 3 euroa ja tykkään.
Pienempi sininen unelma löytyi Nurmeksen iltatorilta ja jotenkin se on niiiin söpö. Oikealla oleva lasilautanen on jo vuosien takaa löytö kirpparilta, en nyt muista hintaa, mutta ei kallis kuitenkaan.
Luonnon ihmeitäkin olen ehtinyt kuvata ja näin vanhaksi piti elää, että ymmärsin miksi nokkosperhosta sanotaan nokkosperhoseksi.
Terassin takana Talossa Maalla oli muutama, 5-6 kpl, nokkosia (paino siis sanalla oli). Jossain vaiheessa ihmettelin kuhinaa, joka nokkosissa näkyi. Laskin, että niissä muutamassa hassussa nokkosessa oli 62 kpl perhosen toukkia. Ei mennyt kuin päivä kun nokkosen lehdet oli kaikki kaluttu putipuhtaiksi. Jäljelle jäi ranka ja kukat ja nyt liitelee nokkosperhosten armeija pihalla.
Odotetun sadekuuron jälkeen luonto näytti taas kauneinta itseään. Järveltä nousi usva ja näytti kuin olisin ollut satukirjassa mukana. Ihan hetken hiipi mieleen, että tuntuu jo aavistus syksystä. Ei kai vielä kuitenkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!