lauantai 26. toukokuuta 2012

Juolavehnä, voikukka ja vuohenputki

Lisäksi muutama nokkonen, paju ja ohdake. Nurmikon (lue heinikon) leikkaamista, perunamaan laittoa ja kukkien istutusta. Siinä on viikonlopun agenda.

Sanoinko jotain keltaisista kukista? En kai? Tarkkaan ottaen värisävy on vanilija, mutta samettikukka on paras mahdollinen ruukkukukka maalle. Ei haittaa sade, ei laita pahakseen vaikka olisi pidempäänkin kuivana ja jaksaa kukkia koko kesän.

Homma jatkuu ja etenee. Helluntaita odotellessa aurinkoa kaikille!


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Takapihalla


Vihdoinkin se KESÄ on tullut!
Kaupunkikodin takapiha on ollut koko täällä olomme ajan vähän niin ja näin. Päätettiin, että takapihalle rakennetaan puuterassi vasta putkirempan jälkeen ja suoraan sanottuna takapiha näyttää enemmän ja vähemmän slummilta. Nyt alkaa vihdoin näkyä valoa tunnelin päässä. Pintamullan ja rikkaruohojen kuorintaan on tilattu tekijä ja sen jälkeen rakennetaan maavarainen terassi.

Kukkapenkin tein heti ensimmäisenä vuonna, mutta en ihan hirmu intensiivisesti sitä ole hoivannut. Sitkeästi monivuotiset sieltä kuitenkin nousee.



Iso särkynytsydän siirrettiin etupihalta tänne ja se on yksi suosikkejani, on aina ollut. Kukkiminen on juuri alkamassa, eilen vielä oli paljon pienemmät nuput.




Sammalleimu on parissa vuodessa levinnyt ihan mahdottoman paljon. Eilen vielä oli pelkkiä nuppuja, mutta tänään avautui muutama kukkakin jo. Helmililjoja tulee ostettua aina keväällä sisälle ruukkuihin ja niitä on monessa kohdassa kukkapenkkia. Kukinta on viime metreillä menossa.




Liljakukkosota on tilanteessa 6-0, neljä löytyi vielä lisää. Kuvasta näkyy, että millaista tuhoa ovat saaneet aikaan. Tilanne ei siis ole paha, kun vain yhdestä taimesta oli nakerrettu muutamaa lehteä. Tämä lilja on suurikukkainen v.punainen ja upea kukkiessaan. Harmi, että kukinta kestää yleensä vain lyhyen ajan.




Yleensä en osta orvokeita lainkaan. Vuosien ajan hankin kevään ensimmäiset orvokit heti kun tulivat kauppoihin ja jo juhannuksen tienoilla ne olivat kamalia räähkiä... Joka vuosi vannoin, että ensi vuonna en osta, mutta sorruin aina.
Monena vuonna olinkin jo ostamatta, mutta nyt sorruin näihin tarhaorvokkeihin. Väri oli mielestäni todella herkän kaunis ja yritän saada tämän talvehtimaan.




En tiedä, että mikä mielenhäiriö näissäkin oikein on tullut. Kukkapenkissäni ei ole yhtään ainoaa keltaista kukkaa ja en todellakaan ole keltaisten tulppaanien ystävä kuin pääsiäisen aikaan kukkamaljakossa sisällä. Neljä tälläistä on noussut. Ei mitään muistikuvaa, että olisin ne ostanut, saati istuttanut. Kaunishan tuo on, mutta täysi mysteeri.




Edelliset asukkaat olivat istuttaneet humalan ja siitä pidän kovasti. Ihan mahdoton kasvaja ilman hoitoa ja lannoitetta. Mukavan näköinen valkoista aitaa vasten.

Kokonaiskuvaa takapihasta en nyt laita. Se on sellaista HC-osastoa, että heikompaa hirvittää. Varsinkin kun siellä on vielä ylimääräistäkin kamaa alakerran tyhjennyksen takia... Jospa vaikka sitten kun terassi on valmis, ennen ja jälkeen kuvat.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

[edit. Oli ihan pakko lisätä vielä loppuun tämä: Insinööri katseli näitä kuvia ja sanoi, että missä meillä on tuollaisia kukkia takapihalla. 
Se kävelee noin puolen metrin päästä näiden ohi joka päivä vähintään kaksi kertaa. Että silleen.]

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Työleirin tuloksia


Neljä päivää takana tiukkaa toimintaa. Toimistorotta (tai -rotat) löysi ihan uusia lihaksia ympäri kroppaa. Ilmat ei ihan parhaat mahdolliset olleet, mutta tarpeeksi sateetonta kuitenkin. Voi ehkä olla, että ettei enempää olisi löytynyt kropastakaan, sen verran puhki poikki olen näin sunnuntai-iltana.

Samanlaiset fiilikset on vähän kuin Töllilläkin, huhkimiskohteita löytyy mihin vain pään kääntää. Pieni osa kuitenkin aina muuttuu. Talo Maallahan on vanha maalaistalo ja pihapiiri on iso. Ympärillä on villiintynyttä peltoa, villiintynyttä pihaa ja yksi villiintynyt kätevä emäntä. Onneksi Insinööri on myös innokas paikkojen kohentaja, ettei ihan yksin tarvi raataa.

Nyt oli vuorossa rantamaisemat.




Keväällä ranta on avonainen ja jopa järvi näkyy. Nyt olisi tarkoitus pitää ainakin osa rannasta avonaisena koko kesän ajan. Yläbannerissa oleva kuva on otettu melkein samasta kohdasta kuin tämä, mutta loppukesällä. Yläbannerin kuvan keskellä näkyy pyöreänä pajupuska, joka on nyt katkottu ja pinottu tiipiiksi oikealle.

Juhannuskokko on rakenteilla vasemmalla. Se on järjettömän hyvä konsti päästä eroon epätoivotuista puista. :D Insinööri ajoi keskikaistaleen ruohonleikkurilla matalaksi ja pohja olikin yllättäin siihen tarpeeksi tasainen. Yläbannerista näkyy, että paikka on valtoimenaan siankärsämöä, nokkosta, pujoa ja muita toooosi kivoja kasveja. Jospa se joka viikonloppuinen parturointi auttaisi kasvihallintaan.

Oikealle laitoimme kokeeksi pari pressua (kuva on otettu ennen) ja tarkoitus olisi sitten ensi keväänä kääntää rikkaruohovapaa entinen viljelyspelto. Käyttötarkoitus on joko golf-puttauspaikka tai kasvimaa. Siitä voidaan keskustella sitten jos kokeilu onnistuu. ;D

Kukkamaakin sai uusia asukeita. [Kuvat muuten suurenee klikkaamalla, tekstit on vähän pienellä, sorry.]




Kukkamaa sijaitsee keittiön ikkunan alla. Se on etelään päin ja todella suojaisa paikka. Yläreunassa on mummoni istuttama pioni. Kukkivana se näkyy blogini alareunassa. Kummivanhempani toivat lauantaina tuliaisina iirikset ja niiden tarina on kuulua juuri tämän talon kukkamaahan.

Iirikset on tuotu Karjalasta isovanhempieni rajan taakse jääneen talon pihasta. Ne matkustivat tätini matkalaukuissa isovanhempieni haudalle, mutta juurakko valloitti sieltä vuosien kuluessa liikaa tilaa. Kummisetäni (myös enoni) oli sitä mieltä, että kukat tulevat nyt isovanhempieni sodan jälkeen rakennettuun "uuteen kotiin". Eipä sitä oikein voinut muualle laittaakaan. Vai mitä?

Jaloritarinkannukset istutin tänä aamuna ja pioniunikot kylvin tuulta uhmaten niiden viereen. Katsotaan, että miten kukat kasvaa kesän mittaan. Lisäksi kylvin ruukkuihin ulos tuoksuherneet sekä krassit.




Vasemmalla ylhäällä on Lidlistä ostettu sipulikukka ja nekin tökkäsin maahan. En tiedä, että ehtivätkö kukkia, kun pussin kyljessä oli ilmoitettu kukkimisajankohta elokuusta lokakuulle. Olen usein ostanut Lidlin valikoimista kukkasipuleita ja yleensä ottaen olen ollut niihin hyvin tyytyväinen. Terveitä, ison-komeita kasveja on kaikista ostamistani kasvaneet. Arvaatkos millään lempiväriäni kukissa? ;D

Ja tehtiinhän me vähän halkojakin. Klapikone surrasi joka päivä ja nyt on kaikki pöllit pilkottu. 2,5-3 pinokuutiota kuivaa koivuhalkoa on iso ilo silmälle.





Oikein ihanaa ja mukavaa viikkoa kaikille teille lukijoille. Ihana kun jaksatte käydä kommentoimassa, vaikka olen ollut surkean toivoton omissa kommenteissani teille. Kiire on tietysti se tekosyy, putkiremppa kaupunkikodissa ja järjetön touhuilu Maalla vie voimat ja blogistaniassa keikkuminen on nyt vähissä.

Pus och kram!


torstai 17. toukokuuta 2012

Keltaista toukokuussa



Täydellinen päivä polttaa risuja ja niitähän riittää.  Neljän päivän työleiri on meneillään ja nautin joka hetkestä. Juhannuskokon runko on tehty, valkoiset jaloritarinkannukset odottaa istuttamista, kirsikanpunaisen puolikerrotun pensaskrassin siemenet ovat likoamassa vedessä huomista varten kuten myös tumman liilan väriset tuoksuherneetkin.

Komeaklarkia (pun. - v.pun. sekoitus) ja pioniunikko (lila) kylvetään kukkapenkkiin ja se ärsyttävä kultapiisku saa kyytiä ja siirtyy tontin reunalle. Marjapensaiden villiintyneet ja harottavat oksat joutuu giljotiiniin ja uusi ihastukseni, klapikone, saa lisää ruokaa heti edellä mainittujen jälkeen.

Eipä tässä muuta sitten kuin heleää helatorstaita kaikille. 



sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Sitkeitä sissejä


Insinööri kysyi, että mitä niille kukkasille tehdään, jotka olet istuttanut kompostiin.
Vastasin, että en minä mitään ole istuttanut sinne.
- No tuu nyt kattoon, kukkia siellä on.

Syksyllä heittelin terassin alta löytyneet, ties kuinka monta vuotta muoviruukuissa maatuneet, narsissin ja helmililjan sipulit kompostiin. Ne olivat kompostissa ylösalaisin, sivuttain ja miten sattuu ja silti ne KAIKKI olivat tehneet vartta ja nuppuja. Ihme jeppejä, sitkeitä sissejä.




[Olen pahoillani kuvien laadusta, mutta kamerani laturi on edelleen kadoksissa...] 

Nyt on istutettu sipulat oikein maahan. Sa nähdä, että kuolevatko vai kukkivatko. Veikkaan ensimmäistä.



Maalla oli upeaa olla. Viikonloppu täynnä työn touhua, ihan pikkasen meinasi tulle uskon puute ulkona. Näky on aika lohduton, mihin vaan katsoessa näkee tekemätöntä työtä. Vanhan maalaistalon pihapiiri on aika iso... Ei kai se auta kuin nurkka kerrallaan. Pieni nurkka saatiin jo tänään. :)

Mukavaa viikon alkua kaikille!


perjantai 4. toukokuuta 2012

Piti tehdä...





...tälläinenkin joskus. En ehtinyt, löytyi kirpparilta kolikoilla. Rivarin takapihan aidalla keikkuu kivasti. Liljakukkosota on 2-0, minä olen voitolla.

Huomenna mennään Taloon Maalle, vihdoinkin!

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Myyräntyötä




Pikkurivarin kukkamaalla ei tapahdu mitään, sinivuokotkin ovat lähes jo kuihtuneita. Lähes hunningolla ja oman onnen nojassa on kukat olleet. Vappuna innostuin nyppimään rikkaruohoja ja huomasin, että joku on pitänyt huolta kukistani minun ollessa huolimaton.




Myyrävihulainen on löytänyt takapihallemme. Tai ainakin oletan, että reikä on myyrän tekosia. Yksi liljakukkokin löytyi, mutta se paloi iloisesti grillissä vappuaattona ennen tämän kesän kevään ensimmäisiä huiluntuhteja. Parhaita grillimakkaroita ikinä.
Viime vuonna löytyi ensimmäiset liljakukot, mutta sain ne keväällä melko hyvin nypittyä. Täältä kannattaa lukea Hesarin artikkeli niiden hävittämisestä. Hukuta kuumaan veteen, murskaa ja polta. Varsin selväpiirteistä hommaa. Kolmeen kertaan kun tappaa, niin varmistaa sen, ettei suku jatku.
Olin ilmiselvästi liian hellämielinen viime vuonna...

Kukat ei kasva, mutta sukkia tulla putkahtelee puikoilta. Olenkohan sukka-addikti? Löytyisiköhän meille jotain omaa tukiryhmää vieroitusaskeleineen? Näille sukille kyllä saattaa löytyä käyttöä viikonloppuna. Lupailivat kylmää keliä ja sadetta. Hyvä ilma polttaa pihalla risuja, maalla siis. Ei sentään kaupunkirivarin pihassa... Hui sentään!


Polvekeraitasukat omassa jalassa ja Novitan sukkalehden pitsisukat.

Vuosikertamarinoituneita lankakeriä, siniset naisten kokoa ja 
synkemmät miesten kokoa.

Omaan jalkaan piiitkät saapassukat ohuesta langasta,
näistä olen hämmästynyt ja vähän ylpeäkin. :)

Remonttihuumassa (lue: tavaroita remontin alta siirrellessä) olen hukannut kameran laturin, yhden korkokengän ja puolikkaan lankakerän. Oikein jännittää, että mitä remontin jälkeen löytyykään. Toivoisin löytävän yhden lompakon täynnä rahaa, valmiin esityksen seminaariin ja yhden uuden kännykän. Laturikin olisi kiva.