sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Työleirin tuloksia


Neljä päivää takana tiukkaa toimintaa. Toimistorotta (tai -rotat) löysi ihan uusia lihaksia ympäri kroppaa. Ilmat ei ihan parhaat mahdolliset olleet, mutta tarpeeksi sateetonta kuitenkin. Voi ehkä olla, että ettei enempää olisi löytynyt kropastakaan, sen verran puhki poikki olen näin sunnuntai-iltana.

Samanlaiset fiilikset on vähän kuin Töllilläkin, huhkimiskohteita löytyy mihin vain pään kääntää. Pieni osa kuitenkin aina muuttuu. Talo Maallahan on vanha maalaistalo ja pihapiiri on iso. Ympärillä on villiintynyttä peltoa, villiintynyttä pihaa ja yksi villiintynyt kätevä emäntä. Onneksi Insinööri on myös innokas paikkojen kohentaja, ettei ihan yksin tarvi raataa.

Nyt oli vuorossa rantamaisemat.




Keväällä ranta on avonainen ja jopa järvi näkyy. Nyt olisi tarkoitus pitää ainakin osa rannasta avonaisena koko kesän ajan. Yläbannerissa oleva kuva on otettu melkein samasta kohdasta kuin tämä, mutta loppukesällä. Yläbannerin kuvan keskellä näkyy pyöreänä pajupuska, joka on nyt katkottu ja pinottu tiipiiksi oikealle.

Juhannuskokko on rakenteilla vasemmalla. Se on järjettömän hyvä konsti päästä eroon epätoivotuista puista. :D Insinööri ajoi keskikaistaleen ruohonleikkurilla matalaksi ja pohja olikin yllättäin siihen tarpeeksi tasainen. Yläbannerista näkyy, että paikka on valtoimenaan siankärsämöä, nokkosta, pujoa ja muita toooosi kivoja kasveja. Jospa se joka viikonloppuinen parturointi auttaisi kasvihallintaan.

Oikealle laitoimme kokeeksi pari pressua (kuva on otettu ennen) ja tarkoitus olisi sitten ensi keväänä kääntää rikkaruohovapaa entinen viljelyspelto. Käyttötarkoitus on joko golf-puttauspaikka tai kasvimaa. Siitä voidaan keskustella sitten jos kokeilu onnistuu. ;D

Kukkamaakin sai uusia asukeita. [Kuvat muuten suurenee klikkaamalla, tekstit on vähän pienellä, sorry.]




Kukkamaa sijaitsee keittiön ikkunan alla. Se on etelään päin ja todella suojaisa paikka. Yläreunassa on mummoni istuttama pioni. Kukkivana se näkyy blogini alareunassa. Kummivanhempani toivat lauantaina tuliaisina iirikset ja niiden tarina on kuulua juuri tämän talon kukkamaahan.

Iirikset on tuotu Karjalasta isovanhempieni rajan taakse jääneen talon pihasta. Ne matkustivat tätini matkalaukuissa isovanhempieni haudalle, mutta juurakko valloitti sieltä vuosien kuluessa liikaa tilaa. Kummisetäni (myös enoni) oli sitä mieltä, että kukat tulevat nyt isovanhempieni sodan jälkeen rakennettuun "uuteen kotiin". Eipä sitä oikein voinut muualle laittaakaan. Vai mitä?

Jaloritarinkannukset istutin tänä aamuna ja pioniunikot kylvin tuulta uhmaten niiden viereen. Katsotaan, että miten kukat kasvaa kesän mittaan. Lisäksi kylvin ruukkuihin ulos tuoksuherneet sekä krassit.




Vasemmalla ylhäällä on Lidlistä ostettu sipulikukka ja nekin tökkäsin maahan. En tiedä, että ehtivätkö kukkia, kun pussin kyljessä oli ilmoitettu kukkimisajankohta elokuusta lokakuulle. Olen usein ostanut Lidlin valikoimista kukkasipuleita ja yleensä ottaen olen ollut niihin hyvin tyytyväinen. Terveitä, ison-komeita kasveja on kaikista ostamistani kasvaneet. Arvaatkos millään lempiväriäni kukissa? ;D

Ja tehtiinhän me vähän halkojakin. Klapikone surrasi joka päivä ja nyt on kaikki pöllit pilkottu. 2,5-3 pinokuutiota kuivaa koivuhalkoa on iso ilo silmälle.





Oikein ihanaa ja mukavaa viikkoa kaikille teille lukijoille. Ihana kun jaksatte käydä kommentoimassa, vaikka olen ollut surkean toivoton omissa kommenteissani teille. Kiire on tietysti se tekosyy, putkiremppa kaupunkikodissa ja järjetön touhuilu Maalla vie voimat ja blogistaniassa keikkuminen on nyt vähissä.

Pus och kram!


12 kommenttia:

  1. Huh huh, minkä urakan olette tehneet.
    eikö ole kumma, että me konttorirotat löydetään aina näin keväisin uusia lihaksia...niin ja talvellakin jos lunta joudutaan luomaan...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi saa sentään talven levätä! :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Njaah, tossa on vaan osa hommista. En tietystikään ottanut ennen ja jälkeen kuvia niin en sit viitsinyt laittaa kuvia niistä toisista. "Tässä oli puska, ihailkaa tyhjää peltoa" :D
      Mut jos oli sulla lihakset kipeenä niin nyt on mullakin, huoh. Ei pysty edes sukkaa neulomaan, kun kädet huutaa apua...

      Poista
  3. On sitä ahkeroitu sielläkin :-)

    Meilläkin on saareen suunniteltu nyt istutuksia tosin ihan vain kasvatuslaatikkoa lapsille. Puut on jo raijattu paikoilleen, jos joskus ehtisi kokoamaan ja täyttämään sitten sen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä vasta ahkeroidaankin, koko huushollia. :)

      Insinööri halusi elämänsä ensimmäisen perunamaan ja se olisi tarkoitus laittaa ensi viikonloppuna. Pohjaa on jo aloitettu. Istutus/kasvatuslaatikko olisi myös minulla haaveena. Ehkä ensi vuonna sitten...

      Poista
  4. Älkääs nyt kuulkaa, nuori nainen ☺
    Mummu tääl huitelee kanssa ylipitkiä päiviä...ja kommentoi ihan mottipäisiä välillä ☺☺☺
    Joten jääköön tähän tällä kertaa...puspus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa nuori, höh. ;D;D
      Sä ootkin ikiliikkuja ja loputon touhuaja. Siinä on vissi ero!!! ♥♥♥

      Poista
  5. Kylläpä siellä onkin huhkittu, tulee melkein hiki jo lukiessa;)
    Tuon iiriksen tarina on niin kaunis ja koskettava, kiitos kun kerroit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuli tehdessäkin, huh. :)
      Ihan oikeasti en olisi halunnut sinistä kukkapenkkiini, mutta eihän sitä voinut muuallekaan laittaa. Ja iiris kukkii tosi vähän aikaa, onneksi. ;D

      Poista
  6. Kyl oot tehokas! Näyttää olevan puuhaa yhdellä sun toisella, nukutaan siten talvella:)
    Anna nyt lihasten hetken levätä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on talvi levättykin, onneksi. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!