Myyräntyötä

Pikkurivarin kukkamaalla ei tapahdu mitään, sinivuokotkin ovat lähes jo kuihtuneita. Lähes hunningolla ja oman onnen nojassa on kukat olleet. Vappuna innostuin nyppimään rikkaruohoja ja huomasin, että joku on pitänyt huolta kukistani minun ollessa huolimaton.

Myyrävihulainen on löytänyt takapihallemme. Tai ainakin oletan, että reikä on myyrän tekosia. Yksi liljakukkokin löytyi, mutta se paloi iloisesti grillissä vappuaattona ennen tämän kesän kevään ensimmäisiä huiluntuhteja. Parhaita grillimakkaroita ikinä.
Viime vuonna löytyi ensimmäiset liljakukot, mutta sain ne keväällä melko hyvin nypittyä. Täältä kannattaa lukea Hesarin artikkeli niiden hävittämisestä. Hukuta kuumaan veteen, murskaa ja polta. Varsin selväpiirteistä hommaa. Kolmeen kertaan kun tappaa, niin varmistaa sen, ettei suku jatku.
Olin ilmiselvästi liian hellämielinen viime vuonna...

Kukat ei kasva, mutta sukkia tulla putkahtelee puikoilta. Olenkohan sukka-addikti? Löytyisiköhän meille jotain omaa tukiryhmää vieroitusaskeleineen? Näille sukille kyllä saattaa löytyä käyttöä viikonloppuna. Lupailivat kylmää keliä ja sadetta. Hyvä ilma polttaa pihalla risuja, maalla siis. Ei sentään kaupunkirivarin pihassa... Hui sentään!

Polvekeraitasukat omassa jalassa ja Novitan sukkalehden pitsisukat.

Vuosikertamarinoituneita lankakeriä, siniset naisten kokoa ja 
synkemmät miesten kokoa.

Omaan jalkaan piiitkät saapassukat ohuesta langasta,
näistä olen hämmästynyt ja vähän ylpeäkin. :)

Remonttihuumassa (lue: tavaroita remontin alta siirrellessä) olen hukannut kameran laturin, yhden korkokengän ja puolikkaan lankakerän. Oikein jännittää, että mitä remontin jälkeen löytyykään. Toivoisin löytävän yhden lompakon täynnä rahaa, valmiin esityksen seminaariin ja yhden uuden kännykän. Laturikin olisi kiva.