sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sitku vai Mutku


Tunnen taas kaamoksen. Mikään ei innosta, mikään ei kiinnosta ja kaikki on taas sitku. Sitku on joulu, sitku on kevät, sitku remontti etenee. Sitku ja Mutku on vieraana ja ne ei lähde edes kulumalla kotiinsa. Ne ei vissiin ole kuulleet sitä, että vieraat ja kala alkaa haista kolmen päivän jälkeen.

Aloin laittaa joulua, kunnes muistin, että lähes kaikki joulukoristeet on remontin alta pois varastossa ja se varasto on toisella paikkakunnalla. Yksi vuosien takainen ja järjettömän suuri tekohavukranssi löytyi nurkista ja sen länttäsin oveen. En ole ihan varma, että pidänkö ledivaloista vai en. Kai niihinkin tottuu.




Ovikranssin leveys on noin 80 cm. Ameriikan meininkiä, siellä ja meillä kaikki on suurempaa you know.

En pidä itsestäni, kun olen valittava ja väsynyt. Kaamos iskee taas kerran lujaa ja siihen ei auta kynttilät, ei tsemppi, eikä mikään muukaan, paitsi auringonvalo. Sitä valoa ei ole tänä talvena tiedossa, sillä kaikki rahat on tässä.




Maanantaina on valu ja siihen betoniin valuu tämän vuoden (ja muutaman muunkin vuoden) Barcelona. Toisaalta olen järjettömän iloinen, että saunaprojekti etenee.




Olo on kuin ruusuilla tässä kimpussa. Nuutunut, puristuksissa ja kalpea. Ärsyttää myös kirjoittaa blogia, kun inhoan valituspostauksia. Jos ei hetkiin kuulu mitään, niin tiedätte missä olen. Puristuksissa kalpeana nuutunut.

Kyllä se tästä helpottaa vähän sitku kun lumi tulee, mutku vielä ei ole tullut.


torstai 15. marraskuuta 2012

Ruuhkaa


Viime viikonlopun yllätys oli todella hieno. Insinööri oli vaivihkaa selkäni takana ostanut kaksi lippua konserttiin.




Ilta oli ihan mahtava, vaikka bilebändille ei tuo Tampere Talo ihan hirmu hyvin esiintymispaikaksi sovi. Tapahtumarikkaan viikon jälkeen oli mukava rentoutua yhdessä.

Nyt tuntuu ruuhkaa pukkaavan joka suunnalta. Työkuvioiden vauhti kiihtyy ja sen kunniaksi päätin (ja pääsin) opiskelemaan työn ohessa. Lisäksi vielä ne Fransun paperit innostivat tutkimaan sukuni vaiheita. Sukututkimus on nykyään helppoa. Netti kertoo suvustasi enemmän kuin ikinä osaat edes kuvitella. Onnekseni veljeni oli aloittanut tutkimukset jo 20-vuotta sitten ja siitä oli helppo aloittaa ja jatkaa. Tällä hetkellä olen 1650-luvun puolivälissä Iitissä.

Kruununtilalliset, Isoviha, Suomen sota ja sotilaiden mukanaan tuomat taudit tanssivat päässäni ripaskaa ja kuolinsyiden selitykset risteilevät yhdessä torpparioikeuksien kanssa. Koppor on isorokko ja enka on leski. Olen uppoutunut historiaan (ja oi kuinka siitä nautinkaan!) ja ehkä se historian tutkiminen ja sen yhdistäminen sukuni vaiheisiin on kuitenkin paljon antoisempaa, kuin se omien juurien selvittely.

Jos jostain kumman syystä olet kiinnostunut Suomen sodan 1808-1809 vaiheista kerrottuna kansantajuisesti tarinoiden, niin kannattaa ehdottomasti kurkata tämä Ilkka Malmbergin juttusarja Hesarista. Loistava kirjoittaja ja käsittelee asiaa enemmän kuin kiinostavasti. Suosittelen! Päädyin sinne sen seurauksena, että yritin yhden sukulaisen kuolinsyyn vaiheita selvitellä. Se kuolinsyy oli röttfeber, pilkkukuume.


Tampere-talo Sorsapuistosta päin.

Edellisten lisäksi allekirjoitettiin remppamiehen kanssa pienurakkasopimus eilen ja tänään alkaa rivarin alakerrassa leka heilua ja ihan kohta meillä on saunassa lattia ja seinät. Wau, en olisi uskonut, että tämä päivä joskus vielä koittaa. VIHDOIN alkaa tapahtua!

Fiilistellään vielä vähän, pilkkukuumeesta huolimatta. ;D





maanantai 5. marraskuuta 2012

The Löytö, osa 2


Niinhän siinä kävi, että kirpparimyyjä otti yhteyttä ja papereita löytyi lisää. Myyjä itse oli keräilijätyyppiä ja oli aikoinaan löytänyt kansion jo vuosia sitten joltain kirppikselta, jossa oli myös Fransun paperit. Siinä kansiossa oli paljon muitakin erilaisia juttuja, jotka eivät millään muotoa liity meidän sukuumme. Ikuiseksi arvoitukseksi siis jää se, että mistä ja miten paperit kirpparille ovat kulkeutuneet.

Kipastiin Even kanssa myyjän luona ja kaikkiaan löytyi noin parikymmentä erilaista dokumenttia. Aikaisemmassa postauksessa ollut Sidorowin "vekseli" sai lisävalaistusta. Fransu on ostanut ompelukoneen!!!




J. Mähönen/Berkovits Porista on tilannut P.Sidorowilta Helsingistä Neulomakoneen R. F. K. Ystävä (ilmeisesti koneen malli) ja siinä 5 vuoden täydellinen takaus.
Oma uskomukseni on, että neulomakone tarkoittaa ompelukonetta. Neulekone on paljon uudempi keksintö.




Kuitin alareunassa on Tilaajan omakätinen nimi eli oikeaksi todistettu puumerkki, päiväys on 25 p. maaliskuuta 1907. Fransu osasi lukea ja kirjoittaa, joten kuitissa on allekirjoitus, ei puumerkkiä. Fransu on varmaankin tilannut ompelukoneen vaimolleen ja voisin kuvitella, että monessakaan torpparin mökissä ei sellaista ylellisyyttä ollut.

Fransu on ollut aikamoinen sissi eläessään. Tietojemme mukaan hän on ollut irtolainen siihen asti, kunnes sai torpparioikeudet jossain vaiheessa aikuiselämäänsä. Eipä se torpparin arki varmaan loistoa ollut, mutta se toi tullessaan aseman yhteiskunnassa. Se lienee ollut jonkinlainen "lottovoitto" aikoinaan. Luku- ja kirjoitustaito oli myös todella harvinaista silloin torppareiden keskuudessa. Miten Fransu on ne taidot opetellut, niin sitä emme tiedä. Lisäksi hän oli taitava kalustepuuseppä, maanviljelyksen lisäksi.Miten hän puusepäksi päätyi, on myös hämärän peitossa.

Jos ei oltaisi 1800-luvulla Suomessa, niin voisin sanoa Fransun elämää amerikkalaiseksi unelmaksi. Ei ihan ryysyistä rikkauteen, mutta lähelle. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen noin neljäkymmenvuotiaana osti vaimolleen ompelukoneen. Ei ihan huonosti entiseltä irtolaiselta.

***

Viime viikolla uhosin meneväni uudestaan kirpparille, kun ollut niin hyvä munkki löydöissä. Ei pettänyt onni nytkään. Löytyi sarvet tulevaan buduaariin. Aikaisemmat sarvet maalasin, mutta nämä saavat jäädä naturell. Siis jos ei mieli muutu. :)




En tiedä, että minkä elukan sarvet nämä ovat. Poro? Peura? Joku? Niin ja kaikkein kummallisin juttu oli niissä oleva kaiverrus. Tännäs 648 m.ö.h.




KVG toimi jälleen ja löysin Ruotsista kylän nimeltä Tännäs ja ensimmäinen lause sivuilla on tämä: Tännäs är Sveriges högst belägna kyrkby, 648 m.ö.h. Niin siis mitä?

Ahaa, 648 meter över havet (= m.ö.h.). Mulle ei avautunut sittenkään. Joo, 648 meren pinnan yläpuolella. Onko se jotenkin tärkeää? Tampere on noin sadassa metrissä ja mitä sitten. Ilmeisen tärkeää se on Tännäslaisille, koska kuollut elukkakin on saanut sellaisen tatuoinnin kalloonsa.




Mun tulevassa buduaarissa on paikka lipaston päällä näille sarville ja kuvasta löytyy käyttötarkoitus. Ja ihan vaan sen takia kun Nipsullakin on sellainen kylppärissä. ;D Kato vaikka, se on hieno!

Voi tätä maailman harmautta ja ankeutta. Tulis jo lumi.

Voikaa kaikki hyvin!

torstai 1. marraskuuta 2012

Tuolit löysi kotinsa, tunnustan


Kun kissa on Helsingissä, niin mitä tekee hiiri: syöksyy kirpparille ja ostaa neljä uutta tuolia ruokapöydän ympärille. No ei se ihan tarkalleen ottaen noin mennyt. Kerroin kyllä Insinöörille, että teen tuoleista tarjouksen ja jos se hyväksytään, niin sitten ostan.

Oli kyllä todella lähellä, etten ostanut samantien, kun ne näin. Maltoin odottaa kuitenkin viikkotolkulla (siis oikeasti odotin 5 päivää) ja käytin harkintaa ostoksessani. Olen ilmeisesti tulossa järkevämmäksi (lue vanhenen). Näiden kohdalla se oli kyllä käsittämätön juttu. Tassujalkojen kutsu kyllä kuului kovana kaikki ne harkintapäivät.

No, mitäs sanotte? Kannattiko?




Kuva on kyllä melkoisen kummallinen. Mun kännykkäkamera on ihan mottipäinen, kuvaa ei ole käsitelty mitenkään. Tollasia seepia-kuvia se ottaa ihan itekseen tavallisilla asetuksilla. Takana näkyy myös kirpparilta jo muutama vuosi sitten ostettu umpitamminen ruokapöytä. Sen tyyli ei ole lähellekään samaa kuin näissä tuoleissa, mutta minua ei asia haittaa.

Tuolien puuosien väri matsaa pöydän kanssa hyvin, mutta tuolien raidalliset päälliset on menossa vaihtoon. Niiden väri on oikeasti (toi kuva ei sitä kyllä kerro) aika kiva, raidat haaleaa vaaleanpunaista ja harmaaseen menevää valkoista. Ihan ok, muttei käy meille mitenkään. Vähän nuhrusetkin ne on ja ajattelin laittaa vähän pulleutta lisäpehmusteella.

Tuolit ovat hyvässä kunnossa. Ne ei nitise, keiku tai huoju yhtään ja maksoin niistä 25 €/kpl ja pöytä maksoi aikoinaan 68€. Koko ryhmän hinnaksi siis tuli 168€. En pidä hintaa pahana ollenkaan.

***

Sain Paulalta tunnustuksen, kiitos! Tunnustan siis muutakin kuin tuolien oston. :)



Aurinkoa totisesti tarvitaan tänne pimeyteen.

Tunnustuksen saanut vastaa 7 kysymykseen ja jakaa tunnustuksen eteenpäin.
Lempinumero:
5
Alkoholiton suosikkijuoma:
Tee ja vesi
Lempieläin:
Linnut
Facebook vai Twitter:
Ei kumpikaan.
Intohimoni:
Vaihtelee. Tuolit?
Suosikkiviikonpäivä:
Sunnuntai
Suosikkikukka:
Mummon pioni Talossa Maalla.

Tylsä olen, enkä laita eteenpäin, vaikka pitäisi. Tää on jo niin monta vuotta kiertänyt blogeja, että anti olla.
***

Tuhannet kiitokset kaikille teille edelliseen postaukseen kommentoinneille! Laitan vielä muutaman jutun tarkemmin tähän loppuun siitä koko tapahtumasta. Löytö oli käsittämätön sattumien summa.

  • Käymme melko harvoin kirpparilla Even kanssa yhdessä ja nytkin menimme vain siksi, että olin jättänyt puhelimeni Evelle aikaisemmin. Meillä oli autossa kesärenkaat, keli oli kamala ja Eve tarjoitui tuomaan puhelimen meille. Sanoin siihen, että tule vaan, poiketaan samalla yhdessä kirpparilla.
  • Ovesta päästyämme Eve kysyi, että mitäs me täältä sitten oikeasti haetaan? Vastasin, että mitä eteen tulee.
  • Samassa pöydässä, kuin The Löytö, oli laatikossa muutamia Arabian kermakkoja ja sokerikkoja. Mulla on Maalla yksi yksinäinen sokerikko ja olen etsiskellyt sille paria. Niitä menin siihen pöytään katsomaan.
  • Viereisessä laatikossa pöydällä oli sekalainen läjä postimerkkejä, kirjeitä, etikettejä ym. vanhoja dokumentteja. Päällä oli tuo kuitti ja jostain syystä otin sen käteeni ja huomasin nimen Rintala. Näytin Evelle sen ja se alkoi nauraa ja sanoi, että se on pakko ottaa mukaan kun kerran on sama nimi kuin Fransulla. Vielä siinä vaiheessa kumpikin oli sitä mieltä, että kyseessä on samanniminen mies, eikä sukulainen.
  • Eve luki kuitin tarkemmin ja siinä kohtaa vasta huomasimme kotipitäjän ja kylän ja silloin iski tajuntaan, että EI VOI OLLA TOTTA!

    Vielä muutama epätodennäköisyys kuitin löytämisestä:
    • Kuinka monta kirppistä on Tampereen seudulla?
    • Kuinka monta kirppismyyjää on Tampereen seudulla?
    • Kuinka suurella tödennäköisyydellä juuri tämä myyjä sattui juuri tälle kirpparille juuri silloin kun me menemme sinne yhdessä?
    • Kumpikaan ei koskaan meistä pöyhi kirppareilla muovitaskuja, joissa on postimerkkejä tai muita vanhoja kuitteja.
    • Sukumme on hyvin pieni ja Tampereen seudulla asuu vain kolme perhettä meidän sukua ja kukaan meistä ei heittäisi tuollaisia pois tai myisi niitä.
    • Miten tuo kuitti on kulkeutunut ylipäätään Tampereen seudulle?
  • Kirppari ei kerro ostajille myyjän tietoja (hyvä niin, mutta tässä tapauksessa vähän huono) ja jätimme yhteystiedot myyjälle, jos vaikka häneltä löytyisi lisää Fransun papereita. Nyt elämme toivossa, että hän ottaa yhteyttä.


Taidan mennä tänäänkin kirpparille, kun tuntuu tuo munkki käyvän noin hyvin. Olisin sittenkin, ehkä, kuitenkin ottanut sen 12,2 miljoonaa lotossa. No jaa, onhan tuo kuittikin aika kiva. ;D