Ruuhkaa

Viime viikonlopun yllätys oli todella hieno. Insinööri oli vaivihkaa selkäni takana ostanut kaksi lippua konserttiin.

Ilta oli ihan mahtava, vaikka bilebändille ei tuo Tampere Talo ihan hirmu hyvin esiintymispaikaksi sovi. Tapahtumarikkaan viikon jälkeen oli mukava rentoutua yhdessä.

Nyt tuntuu ruuhkaa pukkaavan joka suunnalta. Työkuvioiden vauhti kiihtyy ja sen kunniaksi päätin (ja pääsin) opiskelemaan työn ohessa. Lisäksi vielä ne Fransun paperit innostivat tutkimaan sukuni vaiheita. Sukututkimus on nykyään helppoa. Netti kertoo suvustasi enemmän kuin ikinä osaat edes kuvitella. Onnekseni veljeni oli aloittanut tutkimukset jo 20-vuotta sitten ja siitä oli helppo aloittaa ja jatkaa. Tällä hetkellä olen 1650-luvun puolivälissä Iitissä.

Kruununtilalliset, Isoviha, Suomen sota ja sotilaiden mukanaan tuomat taudit tanssivat päässäni ripaskaa ja kuolinsyiden selitykset risteilevät yhdessä torpparioikeuksien kanssa. Koppor on isorokko ja enka on leski. Olen uppoutunut historiaan (ja oi kuinka siitä nautinkaan!) ja ehkä se historian tutkiminen ja sen yhdistäminen sukuni vaiheisiin on kuitenkin paljon antoisempaa, kuin se omien juurien selvittely.

Jos jostain kumman syystä olet kiinnostunut Suomen sodan 1808-1809 vaiheista kerrottuna kansantajuisesti tarinoiden, niin kannattaa ehdottomasti kurkata tämä Ilkka Malmbergin juttusarja Hesarista. Loistava kirjoittaja ja käsittelee asiaa enemmän kuin kiinostavasti. Suosittelen! Päädyin sinne sen seurauksena, että yritin yhden sukulaisen kuolinsyyn vaiheita selvitellä. Se kuolinsyy oli röttfeber, pilkkukuume.

Tampere-talo Sorsapuistosta päin.

Edellisten lisäksi allekirjoitettiin remppamiehen kanssa pienurakkasopimus eilen ja tänään alkaa rivarin alakerrassa leka heilua ja ihan kohta meillä on saunassa lattia ja seinät. Wau, en olisi uskonut, että tämä päivä joskus vielä koittaa. VIHDOIN alkaa tapahtua!

Fiilistellään vielä vähän, pilkkukuumeesta huolimatta. ;D