Aina ei mene kuten suunnittelee

Lähdin ostoksille juhlapukuliikkeeseen kun näin mainoksen hurjasta alennusmyynnistä. Mielessäni oli punainen (tai ainakin värillinen) puku jossa on hihat ja/tai kaulukset. En missään nimessä halunnut vaaleaa enkä olkaimetonta ja puvussa ei saanut olla vedoksia eikä rypytyksiä. En tiedä minkä lääkityksen olin ottanut ennen liikkeeseen menoa (olen sairastellut olkapäätä ja lääkitys on aina välillä kohillaan ja välillä taas ei), mutta tälläisen kanssa kaupasta kävelin ulos.



Huomaatteko kuinka hienot hihat puvussani ovat ja kuinka värikäs se on? ;D



Laskoksia ja vedoksia ei ole lainkaan....?



Kirjailut ovat kyllä kauniit ja hillityt. En olisi ikinä kuuna päivänä ajatellut, että tämän mallinen puku sopii minulle. Olen vallan ihastunut ja tyytyväinen valintaani. Laitan päälle pitkähihisen boleron, koska käytän pukua tammikuussa.

Ja kyllä olet oikeassa, olen menossa naimisiin. Elämä on joskus aikas ihanaa.

Keskellä kesää, tammikussa

Hölyn pöly häviää.
Tuuli lakaisee pohjan puhtaaksi.
Maa pidättää hengitystään.
Pakkanen kiristyy
pieneksi pisteeksi ladon nurkkaan
ja paukahtaa.

Tulin pitkän matkan takaa
tähän maisemaan, ja siksi puhun
vähän ja kumeasti
kuin ämpäri
jota on täytetty ja tyhjennetty,
aina jotain tarkoitusta varten.

Matka oli pitkä,
minunpituinen
ja nyt on vaikea muistaa
mitä kaikkea minun piti sinulle sanoa.

Mutta voit kai aavistaa
millaista on
sulaa, palata
keskelle kesää,
tammikussa,
päästä perille matkamme alkuun.

-Kari Hotakainen-