myboshi - mun pipa

Oletko kuullut myboshi-pojista, jotka ovat päässeet maailman tietoisuuteen virkkaamalla pipoja? Yksinkertaistakin yksinkertaisempi idea ja toimiva markkinointi löytyy myboshin takaa. Siihen markkinointiin haksahdin minäkin ihan mielelläni.

Myboshin tarina on lyhyesti se, että kaksi saksalaista nuorta miestä, Thomas ja Felix, ja olivat Japanissa opettamassa hiihtoa koululaisille. Illat olivat tylsiä ja mukana ollut espanjalainen kaveri opetti heille virkkaamista. Pojat tekivät pipot, jotka ostettiin Tokiossa heidän päästään. He palasivat takasin kotimaahansa ja perustivat yrityksen, joka myy virkattuja pipoja. (Uuu, on kyllä tosi omaperäistä huokaa moni käsityön harrastaja Suomessakin...). Pian tilauksia oli niin paljon, että pojat palkkasivat 25 kotirouvaa virkkaamaan pipoja. Nimi myboshi tulee kahdesta osasta my = minun englanniksi ja boshi = pipo japaniksi. Tampereen kiälelellä siis mun pipa.

Malli on Gifu - kevyt ja lämmin.

 Tarina jatkuu siten, että kilpailijoita ja matkijoita ilmaantui kuin sieniä sateella. Pojat huomasivat, että yritysideaa ja markkinointia on muutettava. Markkinoille lähti omia myboshi-lankoja, virkkuukoukkuja, kirjoja ja oppaita. Idea laajeni siten, että jokaisella halukkaalla on mahdollisuus tehdä oma myboshi. Ohjeita jaetaan auliisti ja ihmisiä innostetaan luomaan uusia myboshi-malleja. Siihen markkinointiin on lähtenyt mukaan myös Novita, joka myy Suomessa myboshi-lankoja. Ostin omani lähi-Prismasta.

Malli on suita - suuren maailman tyyliä.

Novita ei ole lähtenyt mukaan yhteen olennaisimmista markkinoinnin ideoista. Myboshi tuotteisiin kuuluu myös kangasmerkki, jonka voi ommella valmiiseen pipoon. En ainakaan löytänyt merkkiä Novitan sivuilta. DMC:n sivuilta löysin tuotetiedoista myös merkin. Luin jostain, että merkin saa kaupan päälle, kun ostaa kolme kerää lankaa tai merkkejä voi ostaa myös sellaisenaan.

Markkinointi-idea on yksinkertaisesti loistava. En vaan voi olla harmittelematta sitä, että joskus 2000-luvun alkupuolella oli eri medioissa paljon juttua suomalaisista skeittari-pojista, jotka virkkasivat pipoja. Olisipa silloin Novita tai joku muu ottanut pojat mukaan vastaavanlaiseen juttuun. No, tiedä häntä, että olisiko se koskaan menestynyt...

Virkkausopas maksaa 2 euroa ja langat 3,50 euroa kerä.

Itse lanka on paksua ja miellyttävän tuntuista, 70% akryylia ja 30% merinovillaa. Puikko ja koukku suositus on 6-7. Kokeilin ensin kutosen koukulla, mutta se oli ihan liian tiukkaa. Vaihdoin seiskaan ja silloin piposta tuli luvatun mukainen kevyt ja lämmin. Kummipoika oli kylässä viikonloppuna ja hän sai kaupassa itse valita mallin ja lankojen värit. Värejä on yhteensä 40 ja kieltämättä lankapöytä kaupassa on herkullisen hieno.

Kummipoika halusi myboshiin vielä tupsun, mutta kuvattiin pipo jo nyt ennen sen laittamista (tupsu ei ole vielä valmis). Ylimmässä kuvassa on oma poikaseni, joka valitsi pidemmän mallin. Virkatut pipot ovat ilmeisesti suurinta hottia nyt maailmalla. Olympialaisissa ainakin Norjan ja Slovenian (vai Slovakian?) kisajoukkueiden pipot näyttivät virkatuilta (tai neulotuilta?).

Myboshi mallit ovat helppoja ja nopeita toteuttaa. Veikkaan, että moni virkkausta koulussa opetteleva poika tai tyttö tekisi mielellään oman myboshin. Minä ainakin tein ja suunnittelen jo omaakin myboshia... Pitääpä kipaista taas kaupassa hakemassa lisää lankaa. ;D

[edit. laitoin kommentoinnin vain rekisteröidyille käyttäjille, roskapostia pukkaa niin paljon. Muutan sen myöhemmin takaisin.Katsotaan, että auttaako yhtään vai laitanko kokonaan valvonnan päälle.]