Sukkasillaan

Lokakuu. Ehkä rumin kuukauden nimi ikinä. "Eteläisessä Suomessa lokakuu on runsaiden syyssateiden, syysmyrskyjen, viileiden säiden ja pimenevien iltapäivien aikaa." Kiitos säiden haltijalle, tämän vuoden lokakuu on ollut upea, aurinkoinen ja lämmin. Olen yrittänyt jo moneen kertaan masentua pimeästä syksystä, mutta ei ole vielä onnistunut tänä vuonna. 
Näitä lisää, kiitos. Ilmaston lämpenemisen uhallakin. Voisikohan joku ministeri heittää uhkauksia lokakuulle? Jos et ole kaunis, niin saat potkut. Ei taida istua ideologiaan.

Sukkasato on kiivaimmillaan ja hyvässä mallissa olen omassa aikataulussani. Tavoite oli sukkapari/viikko ja sillä mennään kirkkaasti. 

Värit näyttää olevan kaikkea muuta kuin pimeneviä ja myrskyisiä, heleää kesää vissiin yritän pitkittää värivalinnoillani. Sentään yhdet harmaaraitaiset on sekaan pujahtaneet.

Olen laittanut kamerani johonkin varmaan talteen. Sitä on nyt haeskeltu sieltä ja täältä. En oikeastaan ole koskaan varsinaisesti hukannut mitään tärkeää elämäni aikana (tai en ainakaan ole huomannut, jos olen hukannut) Aina ne on löytyneet jostain. 

Pari viikkoa sitten laitoin auton avaimet talteen. Ne löytyivät maalta sienestystakin oikeasta taskusta ja takki roikkui naulakossa. Eivät siis olleet hukassa, vaan hyvässä tallessa. Ihan looginen paikkakin vielä.

Sitä ennen kotiavaimeni olivat tooosi pitkään hyvässä tallessa. Insinööri löysi ne kengastään. Siitä en ota vastuuta. Enhän minä voinut tietää, että Insinööri haluaa säilyttää avaimiani omassa kengässään.Mielestäni se jotenkin kummallinen paikka, mutta kaikilla meillä on omat kummallisuutemme. Hyvä parisuhde perustuu siihen, että sopeutuu toisen ihmisen kummallisuuksiin. Niinpä en nostanut asiasta mekkalaa, otin avaimet vastaan hymyillen. [Huom. Insinööriltä: syytetty ei myönnä syyllisyyttään vieläkään]

Oikeastaan elämä on paljon jännittävämpää, kun tekee löytöjä omasta elämästään. Viime viikolla löysin tosi hyvän kasvorasvan ja olin ihan innoissani. Tosin olin ostanut sen viime kesänä (siis kesällä 2012), mutta onneksi päiväystä oli vielä jäljellä.

Niin miten tämä liittyy sukkiin tai neulomiseen. Olen laittanut hyvään talteen osan sukkapuikoistani.

Näytän teille sääreni sen kunniaksi. Pukeudu pinkkiin päivänä oli tälläiset sääret!

Oikeasti sääreni eivät ole noin paksut, sirot nilkat ja kauniit pohkeet ne on. Insinööri ei vaan osaa valokuvata oikeita kuvakulmia. Pitäisi varmaan opettaa sille, että kuinka blogikuvia otetaan.

Viikonloppuja systerit teille (päässä soi Maaritin versio sinä olet minun siiiskoni, se on sitten iiiihana ohjelma. Vain elämää siis). Pus och kram. ♥

Ravintelissa

Mainostan taas kerran samaa, Ravinteli Bertha Tampereella rautatieaseman lähellä on ihan yhtä hyvä kuin ennenkin. Vein ystäväni sinne syntymäpäivää juhlistamaan ja nam. Vieläkin herahtaa vesi kielelle.

Jos pidät fine diningista, niin tämä on oikea osoite. Ja viinipaketti sitten ehdottomasti mukaan.

Tampere by night

Kuvien ottaminen jäi vähiin, kun ei muistanut kuvata. :) Kiitos ihanasta seurasta illallisella ja kiitos myöhemmän illan kavaljeereille.

Roosaa näkyvissä

Tiesitkö, että lokakuu on Syöpäsäätiön Roosa Nauha -kampanjakuukausi? Kävin sattumalta Taito-shopissa ja melkein villiinnyin. Taito-Group on mukana kampanjanssa ja pinkkiä, roosaa ja vaaleanpunaista oli koko kauppa pullollaan.

Nappasin mukaani ROOSA NAUHA sukkaohjekuvaston. Siinä on 22 sukkaohjetta ja hinta oli vain 5,50. Kaikki mallit on tehty Pirkanmaan Kotityö Oy:n sukkalangoille. Kampanjan aikana myydään 12 eri väriä, jotka ovat tehty erityisesti tätä kampanjaa varten. Taito Pirkanmaan sivuilta voit lukea asiasta lisää. Sukkasatoilijoille ja kaikille sukan neulojille tiedoksi, että linkin takaa sivuilta löytyy myös muutama ilmainen sukkaohje pdf-muodossa. Lisäksi lokakuun aikana on alueen käsityökeskuksissa erilaisia käsityöaiheisia kampanjatempauksia ja niistä voit lukea lisää tästä linkistä.

Syöpäsäätiön rintasyöpäkamapanajasta voit lukea lisää täältä.

Käsityökeskusten tapahtumista luin, että pukeudu pinkkiin päivä on 4.10. En tiedä, että onko virallinen valtakunnallinen pinkki-päivä, mutta minut ainakin näette keikkumassa pinkisti silloin (ja vähän muulloinkin, hih).
Sukkaohjelehden lisäksi ihastuin vallan hurjasti pinkkisukkaheijastimeen ja sehän piti itselle saada.

Ette muuten usko, että kuinka vaikeaa oli kuvata heijastinta. Aivan valloittavan ihana heijastin mielestäni! Lisäksi ostin 2013 roosanauhan ja tälläsin heti Desigualini (my precious) rintapieleen. Uuu, miten imelän ihanat he ovat yhdessä. ;D

Roosaa on nyt muutenkin joka puolella ympärilläni, hempukkaa pukkaa syksyn harmauteen.

Pakolliset callunat, pakolliset sipulit. Kirjopikarililja on yksi ehdottomista suosikeistani sipulikukissa. Vaatimaton, mutta oman arvonsa tunteva. Se nostaa hennon vartensa ylväästi kohti korkeuksia ja kummallinen shakkiruutuinen kukka nuokkuu sellaisena, kuin se odottaisi keijukaisen laskeutuvan päälleen. Oho, menipä jotenkin äärimmäisen runolliseksi teksti ihan yllättäin ja pyytämättä.

Krysanteemin viimeiset kukat vielä pinnistelevät. En ole vielä raaskinut heittää roskiin.

Aiotko osallistua Roosanauha kampanjaan? Edellisten lisäksi aion ainakin tekaista pinkit sukat. :)

Mistähän aloittais?

Syksy. Toiset hihkuu, että kuinka ihanaa. Aloitetaan kuntoilu (joo, käyn salilla taas), aloitetaan opiskelu (joo, se jatkuu edelleen), sytytetään kynttilöitä ja fiilistellään, että kuinka ihania nuo pimenevät illat on. Hihkuminen on kaukana siitä, kun kääriydyn tiukemmin villapeiton alle villasukat jalassa ja levitän villalankakerät eteeni riviin ja alan neuloa maanikon lailla.

Ei sillä, että olisi valittamista juuri tämän syksyn keleistä. Suurenmoisia kuulaita ja lämpimiä päiviä on riittänyt tähän aamuun asti. Sunnuntaina poikkesin Tampereella Hatanpään arboretumissa ja vaikka syksyn tuoksu oli jo ilmassa, niin ruusut olivat kauniita. Viime tinkaan se käynti jäi tänä(kin) vuonna.

Hatanpään kartano puiston puolelta.

Etupihan istutuksia, oikealla näkyy pääsisäänkäynnistä portaiden kaide.

Seuraavaksi tarjoillaan ruusukavalkadi (en ottanut ylös nimiä) ja niitä ruusuja muuten siellä riittää. Huokaus sentään, että siellä oli upeaa.

(1) Ruusu päältä päin kuvattuna...

... ja sama sivulta päin. Hauska kaksivärinen illuusio.

(2) Tämän väri lähes tulkoon kävi silmiin, niin punainen se oli.
Kontrasti oli upea vihreää nurmea vasten, vastaväripari toimi.

(3) Tämä näytti siltä, kuin joku olisi kaatanut vesiväriä lehdille.

(4) Tästä tuli mieleen kerrottukukkainen petunia.

(5) Tämä violetin-pinkki oli erityisesti muodoltaan kaunis ja sopusuhtainen.

(6) Tulenpunainen, leiskuvan kaunis.

(7) Pompanella (?) ruusu, ainut mistä nimi jäi ehkä mieleeni. Ehdoton suosikkini!

(8) Herkän kaunis

(9) Kämmenen kokoinen ruusun kukka, kaunis tämäkin.

Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa alueeseen, jos et ole vielä käynyt. Alueella oleva kahvila on auki 30.9. asti ja siellä on Leena Talvitien grafiikkanäyttely. Puodissa on kauniita käsityöläisten tuotteita myynnissä.

Hatanpään kartanon historia on mielenkiintoinen ja varsinkin siihen liittyvä Idmanin kavallusjuttu dramaattinen päätös kartanon yksityisomistukseen. Tampereen kaupungista ei taida löytyä yhtä kaunista miljöökokonaisuutta, kuin tämä alue on.

Jätä kommenttiin mielipide, että mikä on sinun suosikkisi ruusuista (suluissa oleva numero) ja miksi?

Vastauksen jättäneiden kesken arvon pikku-yllätyksen.

Metsään meni

mutta ei tuonut mitään tullessaan. Metsä on tyhjä sienistä. Tai no niin, miten sen nyt ottaa. Kanttarelleja olen poiminut 8,5 litraa, suppilovahveroita 3,5 l ja tatteja ehkä n. 5 l. Onhan siellä siis jotain, mutta käyntikertojen ja kuljettujen kilometrien määrä suhteessa saaliiseen on surkea. Missä ovat rouskut, missä ovat suppilovahveromatot?  Hei oikeesti, vettä nyt heti!!!

Kaiken kukkaraksi törmäsin uusilla apajilla ilmeisesti hirvien makuupaikan lähelle ja jouduin IHAN KAAMEAN hirvikärpäshyökkäyksen kohteeksi. Ikäkuunapäivänä en ole moiseen parveen törmännyt, niitä oli valehtelematta satoja. Juoksin pois henkeni edestä. En mene sinne metsään enää ikinä. Kuvan metsän ei liity tapaukseen.

Iltapuhteina olen neulonut sukkia sukkasatoon.

Ensimmäisen parin tein 7veljestä vaaleanpunaisesta ja raitalanka on samaa laatua jämäkerä. Kantapään tein ristiin nostettuna, mutta muutehan nuo ovat ihan tavalliset perussukat.

Toinen pari on luonnonvalkoista Laurin villalankaa (hyvin samanlainen kuin 7v) ja raitana kirppislankapussista oleva sateenkaarilanka, mutta sen laadusta ei ole mitään tietoa, vähän se on ohuempaa kuin 7veljestä. Kirjoneuletta harjoittelin peräti kolmeen raitaan ja olen kovin ylpeä, kun se ei kiristä lainkaan.

Viimeisiä daalian kukkia otin maljakkoon.

Viikonloppu meni muuten maalla upeaa tähtitaivasta tiiraillessa. Tähdenlentoja oli ihan mielettömän paljon.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!