Berliinin kasvitieteellinen puutarha

Kävin kuun vaihteessa Berliinissä ja tykästyin paikkaan todella paljon. Se on värikäs, suvaitsevainen ja rento kaupunki. Palaan ehdottomasti sinne vielä joskus uudelleen. Yhtenä iltana kävimme Poikasen kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa. Todellinen keidas ja meditatiivinen paikka. Suosittelen kyllä käymään, jos sinne päin joskus matka käy. Sisäänpääsylippu maksaa 6 € ja Berlin WelcomeCardilla puoleen hintaan.

Heti sisääntulossa oli iki-ihana köynnösten peittämä rakennus.

Kukkapenkeissä oli paljon tavallisia perennoja, joita löytyy myös täältä kotisuomesta

Puisto oli täynnä polkuja, joihin oli helppo eksyä. Onneksi antoivat kartan mukaan lipunmyynnistä.

Eksoottisempia kasveja säilytetään ilmeisesti ruukuissa kasvihuoneissa talvisin.

Pioneja oli runsaasti ja ihan täydessä kukassa kaikki.

Erilaisia ja eri värisiä puita oli todella paljon.

Linnamaiset kasvihuoneet olivat osittain kiinni, koska niissä tehdään kunnostustöitä.

Tässä kohdassa pionien tuoksu oli huumaava. Oi, miten kaunis olisi tälläinen kotonakin! :)

Sattui kaunis ilmakin juuri tänä päivänä. Kaatosadettakin oli tarjolla yhtenä päivänä.

Harmi, että vain osaan kasvihuoneista pääsi käymään.
Viereisessä kasvihuoneessa pidettiin rock-konserttia, tunnelma oli välillä aika absurdi.

Ilta-aurinko valaisi aropuutarhan osaa todella kauniisti.

Ankkalammikon kivisilta oli sympaattinen. Sillan toiselle puolelle oli tehty kosteikkoaluepuutarha.

Epätodellisen näköinen mänty kasvoi heti Japanilaisen puutarhan vieressä, suuren lummelammen reunalla.

Satukirjaidylli-sarjaa tämäkin näkymä.

Puutarhassa yllätti sen kukattomuus, tai no niin, olihan siellä kukkia, mutta enemmän siellä oli PUUtarhaa, pensaita ja muita istutuksia, kuin kukkaloistoa. Voi olla, että touko-kesäkuun vaihde on ehkä vähemmän kukkivaa aikaa. Sipulikukat olivat jo kuihtuneet ja perennat eri vaiheissa. Ehkä se vain tuntui, että kukkia oli vähän, koska paikka oli niin suuri ja laajalla alueella. Pienemmässä puistossa sama määrä tuntuisi varmaan ihan älyttömän suurelta.

Lähtihän se postaaminen taas sujumaan, piti vaan saada korkki auki. ;D

Hyvää Juhannusta kaikille,

Onnea Poikaselle, joka viettää syntymäpäiväänsä Varsovassa 

sekä Kälylle joka juhlii Itä-Suomessa.

Mistähän aloittais?

Syksy. Toiset hihkuu, että kuinka ihanaa. Aloitetaan kuntoilu (joo, käyn salilla taas), aloitetaan opiskelu (joo, se jatkuu edelleen), sytytetään kynttilöitä ja fiilistellään, että kuinka ihania nuo pimenevät illat on. Hihkuminen on kaukana siitä, kun kääriydyn tiukemmin villapeiton alle villasukat jalassa ja levitän villalankakerät eteeni riviin ja alan neuloa maanikon lailla.

Ei sillä, että olisi valittamista juuri tämän syksyn keleistä. Suurenmoisia kuulaita ja lämpimiä päiviä on riittänyt tähän aamuun asti. Sunnuntaina poikkesin Tampereella Hatanpään arboretumissa ja vaikka syksyn tuoksu oli jo ilmassa, niin ruusut olivat kauniita. Viime tinkaan se käynti jäi tänä(kin) vuonna.

Hatanpään kartano puiston puolelta.

Etupihan istutuksia, oikealla näkyy pääsisäänkäynnistä portaiden kaide.

Seuraavaksi tarjoillaan ruusukavalkadi (en ottanut ylös nimiä) ja niitä ruusuja muuten siellä riittää. Huokaus sentään, että siellä oli upeaa.

(1) Ruusu päältä päin kuvattuna...

... ja sama sivulta päin. Hauska kaksivärinen illuusio.

(2) Tämän väri lähes tulkoon kävi silmiin, niin punainen se oli.
Kontrasti oli upea vihreää nurmea vasten, vastaväripari toimi.

(3) Tämä näytti siltä, kuin joku olisi kaatanut vesiväriä lehdille.

(4) Tästä tuli mieleen kerrottukukkainen petunia.

(5) Tämä violetin-pinkki oli erityisesti muodoltaan kaunis ja sopusuhtainen.

(6) Tulenpunainen, leiskuvan kaunis.

(7) Pompanella (?) ruusu, ainut mistä nimi jäi ehkä mieleeni. Ehdoton suosikkini!

(8) Herkän kaunis

(9) Kämmenen kokoinen ruusun kukka, kaunis tämäkin.

Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa alueeseen, jos et ole vielä käynyt. Alueella oleva kahvila on auki 30.9. asti ja siellä on Leena Talvitien grafiikkanäyttely. Puodissa on kauniita käsityöläisten tuotteita myynnissä.

Hatanpään kartanon historia on mielenkiintoinen ja varsinkin siihen liittyvä Idmanin kavallusjuttu dramaattinen päätös kartanon yksityisomistukseen. Tampereen kaupungista ei taida löytyä yhtä kaunista miljöökokonaisuutta, kuin tämä alue on.

Jätä kommenttiin mielipide, että mikä on sinun suosikkisi ruusuista (suluissa oleva numero) ja miksi?

Vastauksen jättäneiden kesken arvon pikku-yllätyksen.

Sukuloimassa

Kävimme pikaisesti sukuloimassa paikassa, jossa en ollut koskaan käynyt. Ihastuin ikihyviksi. Ei voi todeta muuta kuin, että kyllä Suomen maaseutu on kaunista.Olen ennenkin siitä tainnut kirjoittaa, että peltomaisema on minulle hyvin rakas. Pidän metsästä, järvikin on ihan ok, meri on kaunis vaan kovin vieras, mutta pelto se vasta on jotain.

Kuva sukulaistalolta tielle päin.

Olen paljasjalkainen kauppalalainen (nyk. kaupunki) ja olen asunut kaupungeissa tai ainakin maaseudun keskuksissa suurimman osan elämästäni. 10 vuotta asuin ihan maalla ja sielu tunsi olevansa kotona silloin. Nykyinen rivari on kaupungissa pientaloalueella. Sydän sykähtää joka kerta, kun näen talon ja pellon  avaralla maaseudulla.

Sukulaistalo

Sykähti se sydän tämänkin nähdessä ja varsinkin ne alkuperäiset leveät lattialankut, uuu-oo, vieläkin pyörryttää.

Tämä taas talolta järvelle päin.

Pihapiirissä oli  perennoja. Tämän haluaisin joskus omaan pihaani. Keltaisia iiriksiä en kovin usein ole nähnyt. Uuu-oo olin tällekin. :)

Yksi oli auennut, muut oli vielä nupullaan.

En muista, että koska olisin ollut näin lähellä hevosta viimeksi. Tää kaveri oli mun kamu, se tuli kutsusta luokse ja seurasi aidan vieressä mihin ikinä meninkin. Loimi on päällä itikoiden takia, poika on kuulemma erityisen herkkä pistoille ja puremille.

Suomenpienhevonen - ruunapoika katsoo kauniisti kohti.

Uskalsin silittää, taputtaa ja jopa silitellä turpaakin. En muistanut, että kuinka sileä ja samettinen se on. Olen ratsastanut teini-ikäisenä, mutta silitellyt ja taputellut kyllä joskus myöhemminkin.

Kolmikko sai tarpeekseen kamerasta ja lähti omille teilleen.

Rannasta vielä nappasin yhden kuvan. Täydellista idylliä suomalaiseen sieluun.

Joulun jäljillä

Oletko koskaan tuntenut olevasi ulkomailla Suomessa? Minulle kävi niin Turussa. Poikettiin pikaisella kyläreissulla ja halusin ehdottomasti käydä Tuomiokirkossa.

Ensimmäisenä tuli ovella vastaan  ryhmä japanilaisia ja ovea heille pitäessä sain miljoona kumarrusta kera "arigaton". Seuraavana kirkon sisällä puhuttiin italiaa.

Ihmiset vaelsivat kamerat kädessään, englantia, ruotsia, ja espanjaa puhuttiin. Samassa seurassa turistien kanssa kamera kädessäni hetken aikaa luulin olevani poissa Suomesta.

Rakastan kirkkoja, niiden suureellisuutta, pönötystä ja kauneutta. Sukupolvien välinen ketju linkittyy nykypäivään ja tunnen menneisyyden sielussani voimakkaana. Sama tunne tulee aina maasta ja kirkosta riippumatta.

Tutkijat kiistelevät siitä, että koska Turun Tuomiokirkko on alkujaan rakennettu. Mielipiteet vaihtelee 1200-1400 -lukujen välillä. Nykyisen asunsa se sai 1827 Turun palon jälkeen.

Tiesittekö muuten, että Turun kaupungin palo on osittain tamperelaisten vika? Turun porvareista suurin osa oli Tampereella markkinoilla ja siksi sammuttajia oli liian vähän.

Vanhalla suurtorilla oli vanhanajan joulumarkkinat. Brinkkalan talon parveketta on meillä tuijotettu televisiosta jouluaattona jo monta kymmentä vuotta. Joulurauhan julistus Turusta on SE juttu, mistä joulu todella meidän perheessä virallisesti alkaa.

Markkinoilla oli paljon myyjiä ja paljon ostajia. Tunnelma oli, no, jouluinen. Glögi lämmitti, tonttutyttö vilisti, joulupukki istutti lapsia syliinsä, joulukuuset tuikkivat ja laulu raikasi. En tiedä, että miltä tunnelma tuntuisi Rovaniemellä, mutta täällä tunsin hetken ajan, että olen todellisen joulun jäljillä. Markkinahumusta huolimatta.

Ihan paras koju oli Brinkkalan talon sisäpihalla. Joulukoristeiden vaihtopiste, hyvä idea.

Torilla kuljettaessa mietittiin, että onko päin prinkkalaa saanut nimensä siitä, että joku on ihan oikeasti mennyt päivä prinkkalaa. Ja niinhän se on mennyt:
Prinkkala-nimeä kantaa Turussa kaksikin historiallista rakennusta; Kakskerran saaressa sijaitseva kartano (ruotsiksi Brinkhall), sekä keskustassa sijaitseva Prinkkalan talo (Brinkalahuset), jonka parvekkeelta joulurauha vuosittain julistetaan.
Sanonta "päin prinkkalaa" (alkuaan "päin Prinkkalan muuria") on tiettävästi syntynyt 1820-luvulla, kun joku on ajanut vaununsa säpäleiksi lähtiessään Prinkkalan talossa järjestetyistä maaherran juhlista.

Kiitos poikanen, että saatiin yösija ja kiitos kirpparikierroksesta. :) 
[Niistä löydöistä sitten seuraavalla kerralla lisää.]

Keltaista ja häivähdys oranssia

No niin, joko nyt olette kyllästyneet?

Ei hätää, tässä niitä on lisää. Tää tuntuu muuten blogissakin juuri samalta, kuin ihan livenäkin. Intoa puhkuen kyllästyttää ihmiset kuoliaaksi omilla lomakuvilla, eikä ole huomaavinaan niitä pidätettyjä haukoituksia.

Nyt bongaillaan keltaista, auringon väri. :D
Ja samalla osallistun Alkukirjain valokuvahaasteeseen, alkukirjaimet ovat tällä viikolla VÄ

Laitetaan haaste myös kaikille teille lukijoillekin. 

Mistä kuvista löydät Suomen kielisen sanan, joka alkaa VÄ? 

Tarkennuksena vielä, että oma osallistumissanani on VÄrikäs keltainen, mutta löytyykö niitä vielä lisää lisää muiden katsomana. Laita kommentteihin, jos keksit lisää.

Kuva 1 Barcelonan posti

Kuva 2 Tässä on sallittua kaatua niskoilleen, Insinöörin tulkinta kyltistä...

Kuva 3 Turistit kierroksella

Kuva 4 Maalikauppa

Kuva 5 Talo Barcelonassa

Kuva 6 Toinen talo Barcelonassa

Kuva 7 Sagrada Famíliaa rakennetaan yhä

Kuva 8 Castell de Montjuïc
Parempiakin kuvia oli, mutta vahingossa aurinko osui noin kivasti...

Kuva 9

Kuva 10

Kuva 11

Kuva 12

Kuva 13

Kuva 14

Kuva 15

Laitoinkin jo aikasemmin kommentteihin, että oli mukava ottaa matkalla kuvia joku väri mielessä. Tuntui, että ihan tavallisistakin turistikuvista sai jotenkin enemmän irti. Toisaalta taas kamera hakeutui aika erilaisiinkin paikkoihin, ei ehkä olisi tullut otettua montaakaan lähiotosta tai yksityiskohtakuvaa ilman väriteemaa.

Nyt en enää kiusaa teitä reissukuvilla sen enempää. Diaesitykset on ohi ja kuvakirjat selattu. Paperikuvia tuskin enää kukaan katseleekaan.

Mukavaa ja leppoisaa keskiviikkoa, pukekaahan kunnolla päälle. Pakkanen senkun kiristyy vaan!