Mennyt Joulu

Tuolta se tuli ja tuonne se meni. Joulusta jäi ihan yhtä hyvät tunnelmat, kuin jokaisesta muustakin joulusta, vaikka en sitä ihmeemmin hössännytkään. Viimeiset kolme päivää ennen tiivistä siivousta, ruuan laittoa ja dekoreerausta ja hups. Joulu tuli ja nyt se jo mennyt.

Aaton aattona tehdään yleensä jo kattaus seuraavalle päivälle. Bongaa blogisti! Papparatsinen yllätti kesken siivouksen. ;D Kannattaa bongata myös sievät tarralaput tarjoiluastioissa. Useammin kuin kerran olen unohtanut laittaa pöytään kaikki, mitä olen suunnitellut. Kokemuksen ja erehdyksen kautta tarralaput ovat siis oleellisia jouluvalmisteluissa...

Järkyttävän suuret lautasliinarenkaat löytyivät alennuksesta, mutta en yhtään muista mistä. Ikea? Tuskin sieltä, mutta 4 kpl paketti maksoi 3,-. Juomalaseina ovat kirppislöytöni viime vuodelta. Lasit maksoivat 50 senttiä kpl ja ihana kristallin kilahdus on musiikkia korvilleni.;D

Kirpparilta ovat myös kynttilänjalat, paitsi kaksi Iittalan Festivoa. Ne ovat perintönä saatu edesmenneeltä tädiltäni. Tamara Aladinin Carmenit ovat myös viime vuoden löytöjä. Pitsiverho keskellä on myös kirpparilta, maksoin siitä 50 senttiä. Vanha ja kulunut totuus on se, että kattauksessa astioiden erilaisuudesta tulee omanlaisensa tunnelma ja tykkään juuri sellaisesta tunnelmasta. Kattaus on täysin minun näköiseni.

Glögitsaikkalasit ovat olleet matkassani jo vuosia. Simpukkakulhot ja molemmat tarjottimet ylä- ja alakuvassa kirpparilta. Tänä vuonna glöginä oli vaalea omenaglögi Ikeasta (tosi hyvän makuista, nam) ja pipareina ikisuosikkini Annas pepperkakor.

Joulupukki toi uuden kameran! Mikrojärkkäri vaatii vielä opettelua, ainakin kuvakoko on jotenkin ihmeellinen. Käsitsuumi on outo ja tarkennuskin on vähän hakusessa, mutta tykkään ihan hirmu paljon pienestä koosta.

Tämä kuva on otettu käsivaralla kynttilän valossa, eipä olisi onnistunut pokkarillani...

Kiitos Joulupukille runsaista ja mieluisista lahjoista ja kiitos kaikille, joiden kanssa sain viettää yhteisen joulun. Mikään kattaus ei ole täydellinen ennen hyvää seuraa ja tunnelmaa. ♥♥♥


Nyt valmistaudun iltaan, täysin toisenlainen kattaus uuden vuoden vastaanottoon yhdistettynä 4. hääpäivän viettoon.

Onnellista tulevaa vuotta 2014!

Kadonnut Joulu

Vaikea mieltää, että joulu on jo ovella. Tänä vuonna kaikki on mennyt nurin päin tai muuten vain väärin...

• Tein joulukortit jo marraskuussa, viimeisen illan raivopäinen askartelu puuttui.
• Olimme ylioppilasjuhlissa 7.12. Toukokuun juhla siis kesken jouluvalmistelujen.  
• Kalenteria ei tehty tänä(kään) vuonna. se on yleensä tuonut joulufiiliksen jo marraskuun puolessa välissä.  
• Lunta ei ole. Mustaa, vettä ja synkkyyttä on sitäkin enemmän.
• Melkein kahden viikon mittainen flunssa vei kaiken energian.
• Joulukuussa on tehty vain remppahommia alakerrassa, ei askartelua, ei kynttilän valoa, ei mitään jouluvalmisteluja vielä.
• Amaryllis kuihtui jo joulukuun ekalla viikolla.

Kaikesta näistä huolimatta yksi on varmaa: Joulu tulee, valmistautuu sihen tai ei. Eilen toteutin yhden idean, johon olin hankkinut tarvikkeet jo marraskuussa, joulupallohimmeli pantavanteesta, silkkinauhasta ja ikean palloista. Ei malttanut olla askartelematta edes jotain. :)

Lempeää Joulua!

 

Päästäisen elämää

Tyhjän paperin syndrooma on melko harvinaista minulle. Olen aina saanut asioita paperille vaivattomasti, usein liikaakin. Tiivistys on vaikeaa. Bloggaaminen on ollut aina helppoa ja rentouttavaa. Mistä nyt tuulee?

Päästäiset (Soricidae) ovat pieniä samettiturkkisia eläimiä, joiden kuono on pitkä ja suippo.

Olen aina pitänyt hiiristä. Maalla niitä vilisee sisällä ja ulkona. Lasken samaan sakkiin myös päästäiset, vaikka toinen on jyrsijä ja toinen ei. Niissä on jotain hellyttävää, vaikka tiedän tuholaisiksi. Hiirenpaskaa siivotessa (ja varsinkin niitä pissoja) sadattelen ja vihaan. Oletko koskaan katsonut hiirtä silmiin? Hellyyttävät ruskeat nappisilmät, pieni kuononpää ja touhukas olemus vetoaa minuun.

Päästäisten kuono on hyvin liikkuva, ja kaiken aikaa touhuava eläin nuuhkii sillä alinomaa ympäristöään. Päästäisten ulkokorvat ja silmät ovat hyvin pienet ja joko kokonaan tai osaksi turkin suojassa.

Haluaisin olla kaiken aikaa touhuava päästäinen, mutta olen lähes kaiken aikaa istuva laiskiainen. Istuminen tappaa ihmisen, se meille kerrottiin oikein uutisissa. Vaarallisen työn lisää siis odottelen palkkaani.
Luultavasti olisi paljon helpompaa kirjoittaa blogia, jos joskus tekisi jotain, mistä blogata. Istumisesta ei ole helppo löytää mielenkiintoisia aiheita kirjoittamiseen. Toisaalta teeveen edessä istuessa saattaa löytää paljon aiheita mielensä pahoittamiseen, joista kirjoittaa.

Jossain mainoksessa vanhempi herrasmies ihastelee lasteni lapsen touhuamista ja vakuuttaa myös ikääntyvien tarpeesta touhuta. Oksettaa ajatus pienen lapsiparan vanhempien toiminnasta tai sitten vanhempi herrasmies ei osaa suomen kieltä. Haluan ajatella, että kyse on jälkimmäisestä.

Toisessa mainoksessa intoillaan pesuaineen uskomattomasta tehosta poistaa tahroja ja siinä nuori nainen kertoo olevansa lastenhoitaja. Hänen mielestään lasten täytyy saada elää. Se on hyvin kannatettava ajatus myös muille lastenhoitajille. Tietysti se on hyväksi myös pesuainemarkkinoille, että elossa olevia lapsia on lastehoitajien jäljiltä. Syntyy sitä tahraista pyykkiäkin enemmän, kun on enemmän eläviä kuin kuolleita lapsia.

Vain muutaman gramman painoiset päästäiset vaikuttavat kovin haurailta. Tuntuu sulalta ihmeeltä, että ne ylipäätään selviytyvät luonnossa. Ne ovat kuitenkin kokoonsa nähden hurjia saalistajia ja korvaavat haurautensa elämällä pikakierroksilla.

Työelämässä menen pikakierroksilla lähes joka päivä. Olen paljon pohtinut sitä kuuluisaa kiirettä. Olenko muita paljon tärkeämpi ja tarpeellisempi työntekijä, kun minulla on aina kiire. Olisiko aika katsoa peiliin ja todeta se tosiasia, että suurin syy kiireeseen olen minä itse? Onneksi sain loistavan, ahkeran ja upean työharjoittelijan pariksi kuukaudeksi. Sillä välin, kun hän tekee kaikki työni, niin voin ihan kaikessa rauhassa olla kiireinen. Keskitytään siihen ongelmaan sitten ensi vuoden puolella. Jos kaikelta kiireeltä ehtii.

Päästäiset tarvitsevat valtavia määriä ruokaa pysyäkseen käynnissä. Vankeudessa pidetyt päästäiset syövät alle vartin välein, vuorokauden ympäri. Päivässä ruokaa tarvitaan kaksi tai kolmekin kertaa otuksen painon verran. Nälkäkuolema uhkaa päästäistä vain muutaman tunnin paaston jälkeen, joten niukat talvikuukaudet ovat sille alituista taistelua.

Nälkään kuolemisen uhka on todella suuri minulle. Syön talvikauden varastoa kiihtyvällä vimmalla ja en pysty lopettamaan. Vaatekaappini on tosi surullinen tapaus. Sieltä ei löydy mitään muuta, kuin kiristäviä vaatteita. Nyt vaan on se tilanne, että on ihan kamala kiire. En ehdi paneutua ruokavalioremonttiin lainkaan. Eikös se uusivuosi ole paras aika kaikille lupauksille? Palataan siihen sitten ensi vuoden puolella. Kappas, vartti meni jo. Pitää hakea voileipä ja onneksi on vielä suklaakeksejä. Ihanaa, piparkakkujakin! Jee!

Päästäisten yksi erikoisimmista piirteistä on valtavat aivot suhteutettuna ruumiin muuhun painoon. Aikuisen päästäisen aivot painavat lajista riippuen keskimäärin kymmenesosan ruumiinpainosta. Useimpien nisäkkäiden keskuudessa tällainen suhde on harvinainen.

Mielenkiintoista.

Terävähampainen ja temperamentikas päästäinen pärjää kyllä itsensä kokoisia ja suurempiakin eläimiä vastaan. Jopa niin hyvin, että päästäisten tiedetään saalistavan hiiriä ja käärmeitäkin. Mutta jo kissan tai koiran kokoista vastustajaa vastaan päästäinen on tyystin avuton. Koska se ei voi pysytellä pitkään piilossa - sehän nääntyisi nälkään - se on altis saaliiksi joutumiselle.

Hampaani eivät ole terävät. Olen narskuttanut niitä lapsesta lähtien. Hampaiden tylsyydestä huolimatta pärjään kyllä myös niitä suurempiakin vastaan. Siinä varmaan auttaa tuo temperamentti. Viime aikoina kuitenkin epäilys on nakertanut hampaan koloa. Olenko ottanut askeleita väärään suuntaan? Ovatko kaikki ponnisteluni hukkaan heitettyä? Epäilyksistä huolimatta jatkan analyysia muutosjohtamisesta, teen prosessikaavioita ja luetteloin tehtäviä. Henkilökohtaisella tasolla nautin kovasti, mutta onko kaiken vapaa-ajan uhraaminen työlle lopulta kannattavaa. Siihenkin palataan ensi vuonna. Nyt yritän päästä yli opiskelun kyllästymisen vaiheesta ja suoriutua tutkinnosta voittajana.

 Talvet metsäpäästäinen viettää hereillä, se ei siis vaivu esimerkiksi talvihorrokseen.

Hereillä olen, mutta horroksessa. Tervetuloa taas sinä vanha tuttuni kaamoslamaannus. Sitkeästi tulet joka vuosi, vaikka kuinka pyristelisin.

Löylyn lyömät, se on valmis!

Iisakin kirkkoa rakennettiin kauan. Melkein samalta tuntui meidän saunan teko rivarin alakertaan. Se on nyt valmis. En oikeastaan ole lakannut hymyilemastä lauantai-illan jälkeen. Eilen otettiin ekat löylyt ja kylläpä se tuntui hyvältä. Jotenkin ihan käsittämätöntä, että teimme yhdessä Insinöörin kanssa kaikki työt betonivalun ja harkkoseinien muurauksen jälkeen. Kuvakavalkadi uudesta valmiista saunastamme, olkaa hyvä!

 

 Löylyhuoneen valaistus on kaksiosainen. Selkänojan takana on ledivalot ja lauteiden alla on tavallinen halogeenihehkulamppu, joka on himmennettävä.

Matalan kattokorkeuden takia jouduimme tekemään paljon kotelointeja. Ilmanvaihtoventtiilikin oli pakko koteloida, kun se tuli seinästä vähän liikaa ulos. IV-putkien sovittaminen vanhoihin mataliin tiloihin oli haastavaa.

 

Seinät on käsitelty valkoisella Sauna-Supilla ja lauteet on lämpökäsiteltyä haapaa. Istuin ja alalaude ovat molemmat valmiina ostetut, mutta Insinööri muokkasi niitä. Selkänoja, niskatuki ja väliritilä ovat itse tehtyjä. Kuva on otettu salamalla, värit näkyy vähän paremmin. Vasemmassa reunassa näkyy kaide, joka tiikkiä.

Alalaude jatkuu seinään asti kiukaan vieressä. Valkoinen kiuas ja valkoiset kivet saivat taakseen

tumman musta-harmaan laatan. Se korostaa saunan valkoisuutta hyvin. Kuva on otettu salamalla, joten värit eivät ihan oikeasti näytä juuri tältä.

.

Alalaudetta on pidennetty ja vasemmalla näkyy nousujakkara. se on itse tehty mittojen mukaan.

Pesuhuoneessa suihkualueella on molemmilla puolilla istuimet vilvoitteluun ja jalkakylpyjen tekoa varten.Suihkun alueella oleva laatoitus on kohopintaista, se ei ole ollenkaan liukas.

Pesuhuoneen katto on täynnä kotelointeja. Emme halunneet tehdä kokonaan alaslaskettua kattoa matalan huonekorkeuden takia. Se olisi luultavasti tuntunut ahdistavalta. Suihkun seinäkoteloinnit paitsi piilottaa vesiputket, niin myös mahdollistivat korkeamman suihkukorkeuden.

 Lempeä ja ylellinen suihku, tykkään kovasti. Suihkut ostettiin 50% alennuksesta nettikaupasta.

Suihkun kotelointi tehtiin näkyvältä puolelta marmorimosaiikilla ja sivut seinälaatalla. Kulmiin laitettiin listat.

 Kuva on otettu saunan ovelta. Vasemmalla on suihkut ja oikealta tullaan sisään pesutilaan. Alunperin tähän kohtaan piti tulla kylpyamme, mutta erinäisten rajoitusten vuoksi wc-tila oli pakko sovittaa pesuhuoneen yhteyteen. Seinällä oleva taulu on ostettu kirpparilta ja näkyvillä oleva piuha mittaa lattialämmitystä, joka kytkettiin eilen. Väliaikainen viritelmä siis. Kylpyhuonekaluste on malliryhmä, joka myytiin pilkkahinnalla ja wc-istuin on Bauhausin päivän tarjous -50% hinnasta.

Kaaressa on ledivalaistus. Pesuhuoneessa on kaksi valokytkintä, toinen on yleisvalo ja toinen tunnelmavalaistus ledeillä. Kaari on ylös menevien kierreportaidenmuurattu seinä. Alun perin tässä oli suora tiilimuuraus väliseinänä, mutta purimme sen pois. Seinä tasoitettiin rouheaksi ja maalattiin valkoiseksi.

Kaaren alareunaan laitoimme mosaiikkilaatan, joka muoteilee kaaren epätasaista reunaa. Samaa laattaa laitetaan myös kodinhoitohuoneen seinään, kunhan se valmistuu ensin. Laatta on ostettu poistomyynnistä erittäin edullisesti. Kuvassa eri värejä ja pintoja ei niin hyvin näy, mutta osa mosaiikeista on helmiäistä, osa karheapintaista ja osa sileää. 

Käsienpesualtaan hana on ostettu kirpparilta. Matalan huonekorkeuden takia peilikaappi on melko alhaalla ja sen takia hanan on oltava mahdollisimman matala. Korkea käsisaippuapumppupullo pitää vaihtaan matalaan malliin. Nyt sitä on hiukan hankala käyttää. Se vaan sopi niin hyvin väreihin, että piti laittaa ihan sen takia! ;)

 Suihkuissa käytettyä marmorimosaiikkia laitettiin myös saunan ja sisääntulon ovien pieleen. Lattian madalluksen takia oven edessä on porras. Teimme sen samalla vaalealla laatalla, kuin suihkualueenkin. On ehkä helpompi hahmottaa myös ilman silmälaseja, että tilassa on porras alaspäin.

Pieni löylysanko ja tervalta tuoksuva löylykauhat ovat molemmat ostettu ruokaostoksien yhteydestä Prismasta. Ihana tervan tuoksu tulee koko tilaan, käyn aina välillä nuuhkimassa ja fiilistelemässä ihan muuten vaan.

Ovesta tullessa vasemmalla on kiukaan säädin ja naulakot pyyhkeille.

Asunnon lämpöputket kulkee poikki tilan, taas yksi kotelointi lisää. Katon tekeminen oli yksi vaikeimmista ja eniten aikaa vievistä kohteista. Jokainen tukipuu, lauta, paneli ja lista on erikseen mitattu, sahattu, pintakäsitelty ja asennettu paikoilleen. 

Urakka oli melkoinen homma. Sitä tehtiin iltaisin ja viikonloppuisin pääasiassa helmi-toukokuussa keväällä. Kesälomaa pidettiin välillä ja viimeistelyremppa jatkui syys-lokakuun. Saunan tekoa suunniteltiin pitkään ja taloyhtiön lupaprosessit ym. viivästyttivät projektia. Se toisaalta mahdollisti sen, että pystyimme hankkimaan tarvikkeita ja materiaaleja pitkän ajanjakson aikana. Kiersimme poisto- ja alennusmyyntejä ja kun suunnitelmat olivat itsellä selvät, niin saimme suurimman osan hankittua erittäin edullisesti. Kompromissejäkin teimme jonkun verran. Esim. kylpyhuonekalusteen väri oli yksi sellainen, en ehkä olisi valinnut ruskeaa, mutta siinä hinta ratkaisi värin. Suhteessa ehkä kallein ostos oli marmorimosaiikki, mutta siihen halusimme valita itselle kaikkein mieluisimman vaihtoehdon. 

Olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen lopputuloksesta. Seuraavaksi siirrytään pesuhuoneen oven toiselle puolelle jatkamaan remppaa, mutta nyt ainakin päästään välillä saunomaan!

Sukkasillaan

Lokakuu. Ehkä rumin kuukauden nimi ikinä. "Eteläisessä Suomessa lokakuu on runsaiden syyssateiden, syysmyrskyjen, viileiden säiden ja pimenevien iltapäivien aikaa." Kiitos säiden haltijalle, tämän vuoden lokakuu on ollut upea, aurinkoinen ja lämmin. Olen yrittänyt jo moneen kertaan masentua pimeästä syksystä, mutta ei ole vielä onnistunut tänä vuonna. 
Näitä lisää, kiitos. Ilmaston lämpenemisen uhallakin. Voisikohan joku ministeri heittää uhkauksia lokakuulle? Jos et ole kaunis, niin saat potkut. Ei taida istua ideologiaan.

Sukkasato on kiivaimmillaan ja hyvässä mallissa olen omassa aikataulussani. Tavoite oli sukkapari/viikko ja sillä mennään kirkkaasti. 

Värit näyttää olevan kaikkea muuta kuin pimeneviä ja myrskyisiä, heleää kesää vissiin yritän pitkittää värivalinnoillani. Sentään yhdet harmaaraitaiset on sekaan pujahtaneet.

Olen laittanut kamerani johonkin varmaan talteen. Sitä on nyt haeskeltu sieltä ja täältä. En oikeastaan ole koskaan varsinaisesti hukannut mitään tärkeää elämäni aikana (tai en ainakaan ole huomannut, jos olen hukannut) Aina ne on löytyneet jostain. 

Pari viikkoa sitten laitoin auton avaimet talteen. Ne löytyivät maalta sienestystakin oikeasta taskusta ja takki roikkui naulakossa. Eivät siis olleet hukassa, vaan hyvässä tallessa. Ihan looginen paikkakin vielä.

Sitä ennen kotiavaimeni olivat tooosi pitkään hyvässä tallessa. Insinööri löysi ne kengastään. Siitä en ota vastuuta. Enhän minä voinut tietää, että Insinööri haluaa säilyttää avaimiani omassa kengässään.Mielestäni se jotenkin kummallinen paikka, mutta kaikilla meillä on omat kummallisuutemme. Hyvä parisuhde perustuu siihen, että sopeutuu toisen ihmisen kummallisuuksiin. Niinpä en nostanut asiasta mekkalaa, otin avaimet vastaan hymyillen. [Huom. Insinööriltä: syytetty ei myönnä syyllisyyttään vieläkään]

Oikeastaan elämä on paljon jännittävämpää, kun tekee löytöjä omasta elämästään. Viime viikolla löysin tosi hyvän kasvorasvan ja olin ihan innoissani. Tosin olin ostanut sen viime kesänä (siis kesällä 2012), mutta onneksi päiväystä oli vielä jäljellä.

Niin miten tämä liittyy sukkiin tai neulomiseen. Olen laittanut hyvään talteen osan sukkapuikoistani.

Näytän teille sääreni sen kunniaksi. Pukeudu pinkkiin päivänä oli tälläiset sääret!

Oikeasti sääreni eivät ole noin paksut, sirot nilkat ja kauniit pohkeet ne on. Insinööri ei vaan osaa valokuvata oikeita kuvakulmia. Pitäisi varmaan opettaa sille, että kuinka blogikuvia otetaan.

Viikonloppuja systerit teille (päässä soi Maaritin versio sinä olet minun siiiskoni, se on sitten iiiihana ohjelma. Vain elämää siis). Pus och kram. ♥

Ravintelissa

Mainostan taas kerran samaa, Ravinteli Bertha Tampereella rautatieaseman lähellä on ihan yhtä hyvä kuin ennenkin. Vein ystäväni sinne syntymäpäivää juhlistamaan ja nam. Vieläkin herahtaa vesi kielelle.

Jos pidät fine diningista, niin tämä on oikea osoite. Ja viinipaketti sitten ehdottomasti mukaan.

Tampere by night

Kuvien ottaminen jäi vähiin, kun ei muistanut kuvata. :) Kiitos ihanasta seurasta illallisella ja kiitos myöhemmän illan kavaljeereille.

Roosaa näkyvissä

Tiesitkö, että lokakuu on Syöpäsäätiön Roosa Nauha -kampanjakuukausi? Kävin sattumalta Taito-shopissa ja melkein villiinnyin. Taito-Group on mukana kampanjanssa ja pinkkiä, roosaa ja vaaleanpunaista oli koko kauppa pullollaan.

Nappasin mukaani ROOSA NAUHA sukkaohjekuvaston. Siinä on 22 sukkaohjetta ja hinta oli vain 5,50. Kaikki mallit on tehty Pirkanmaan Kotityö Oy:n sukkalangoille. Kampanjan aikana myydään 12 eri väriä, jotka ovat tehty erityisesti tätä kampanjaa varten. Taito Pirkanmaan sivuilta voit lukea asiasta lisää. Sukkasatoilijoille ja kaikille sukan neulojille tiedoksi, että linkin takaa sivuilta löytyy myös muutama ilmainen sukkaohje pdf-muodossa. Lisäksi lokakuun aikana on alueen käsityökeskuksissa erilaisia käsityöaiheisia kampanjatempauksia ja niistä voit lukea lisää tästä linkistä.

Syöpäsäätiön rintasyöpäkamapanajasta voit lukea lisää täältä.

Käsityökeskusten tapahtumista luin, että pukeudu pinkkiin päivä on 4.10. En tiedä, että onko virallinen valtakunnallinen pinkki-päivä, mutta minut ainakin näette keikkumassa pinkisti silloin (ja vähän muulloinkin, hih).
Sukkaohjelehden lisäksi ihastuin vallan hurjasti pinkkisukkaheijastimeen ja sehän piti itselle saada.

Ette muuten usko, että kuinka vaikeaa oli kuvata heijastinta. Aivan valloittavan ihana heijastin mielestäni! Lisäksi ostin 2013 roosanauhan ja tälläsin heti Desigualini (my precious) rintapieleen. Uuu, miten imelän ihanat he ovat yhdessä. ;D

Roosaa on nyt muutenkin joka puolella ympärilläni, hempukkaa pukkaa syksyn harmauteen.

Pakolliset callunat, pakolliset sipulit. Kirjopikarililja on yksi ehdottomista suosikeistani sipulikukissa. Vaatimaton, mutta oman arvonsa tunteva. Se nostaa hennon vartensa ylväästi kohti korkeuksia ja kummallinen shakkiruutuinen kukka nuokkuu sellaisena, kuin se odottaisi keijukaisen laskeutuvan päälleen. Oho, menipä jotenkin äärimmäisen runolliseksi teksti ihan yllättäin ja pyytämättä.

Krysanteemin viimeiset kukat vielä pinnistelevät. En ole vielä raaskinut heittää roskiin.

Aiotko osallistua Roosanauha kampanjaan? Edellisten lisäksi aion ainakin tekaista pinkit sukat. :)

Mistähän aloittais?

Syksy. Toiset hihkuu, että kuinka ihanaa. Aloitetaan kuntoilu (joo, käyn salilla taas), aloitetaan opiskelu (joo, se jatkuu edelleen), sytytetään kynttilöitä ja fiilistellään, että kuinka ihania nuo pimenevät illat on. Hihkuminen on kaukana siitä, kun kääriydyn tiukemmin villapeiton alle villasukat jalassa ja levitän villalankakerät eteeni riviin ja alan neuloa maanikon lailla.

Ei sillä, että olisi valittamista juuri tämän syksyn keleistä. Suurenmoisia kuulaita ja lämpimiä päiviä on riittänyt tähän aamuun asti. Sunnuntaina poikkesin Tampereella Hatanpään arboretumissa ja vaikka syksyn tuoksu oli jo ilmassa, niin ruusut olivat kauniita. Viime tinkaan se käynti jäi tänä(kin) vuonna.

Hatanpään kartano puiston puolelta.

Etupihan istutuksia, oikealla näkyy pääsisäänkäynnistä portaiden kaide.

Seuraavaksi tarjoillaan ruusukavalkadi (en ottanut ylös nimiä) ja niitä ruusuja muuten siellä riittää. Huokaus sentään, että siellä oli upeaa.

(1) Ruusu päältä päin kuvattuna...

... ja sama sivulta päin. Hauska kaksivärinen illuusio.

(2) Tämän väri lähes tulkoon kävi silmiin, niin punainen se oli.
Kontrasti oli upea vihreää nurmea vasten, vastaväripari toimi.

(3) Tämä näytti siltä, kuin joku olisi kaatanut vesiväriä lehdille.

(4) Tästä tuli mieleen kerrottukukkainen petunia.

(5) Tämä violetin-pinkki oli erityisesti muodoltaan kaunis ja sopusuhtainen.

(6) Tulenpunainen, leiskuvan kaunis.

(7) Pompanella (?) ruusu, ainut mistä nimi jäi ehkä mieleeni. Ehdoton suosikkini!

(8) Herkän kaunis

(9) Kämmenen kokoinen ruusun kukka, kaunis tämäkin.

Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa alueeseen, jos et ole vielä käynyt. Alueella oleva kahvila on auki 30.9. asti ja siellä on Leena Talvitien grafiikkanäyttely. Puodissa on kauniita käsityöläisten tuotteita myynnissä.

Hatanpään kartanon historia on mielenkiintoinen ja varsinkin siihen liittyvä Idmanin kavallusjuttu dramaattinen päätös kartanon yksityisomistukseen. Tampereen kaupungista ei taida löytyä yhtä kaunista miljöökokonaisuutta, kuin tämä alue on.

Jätä kommenttiin mielipide, että mikä on sinun suosikkisi ruusuista (suluissa oleva numero) ja miksi?

Vastauksen jättäneiden kesken arvon pikku-yllätyksen.