Tää se päivä on

Kun kotiovi näyttää tältä:

Joten tervetuloa kaikki yllätysvieraat, täällä odotellaan...

Sisälläkin kaikki alkaa olla hallinnassa:

Sauna on ihan kohta lämmin, spa-osastokin vaatii vaan enää vähän pientä pintaremonttia.

Jotenkin on ihan kamalan vaikea olla positiivinen ja iloinen tästä ihanasta keväästä, joka vihdoinkin suvaitsi tulla. Räkä roikkuu rohtuneella poskella ja nenän alus on kauniin purppuran punainen. Flunssapiru iski kahden viikon jälkeen uudelleen. Kolmas viikko sairastelua menossa, koti on täynnä hienojakoista sementtipölyä ja pihamaalta tuleva kura leviää iloisesti joka paikkaan.

Koko viikko on ollut yhtä katastrofia. Poltin taivaallisen hyvän punajuuri-aurakeiton totaalisesti pohjaan ja tietysti siinä parhaassa kattilassa. Olen kolmena iltana aloittanut uudenmallisten sukkien tekoa ja jokaisen kolmesta mallista olen ennen nukkumaan menoa purkanut heti alun jälkeen. Pitäisi jättää uudet mallit terveen ihmisen tekemiksi.

Pakanmaan kartta löytyi kivenheiton päästä Tampereen keskustasta. Pyynikinharju on taivaallinen paikka. Kannattaa kokeilla joskus, jos et vielä ole käynyt.

Löysin mainoksesta täydelliset nude-avokkaat ja nyt käyn Jaakobin painia itseni kanssa. Maksanko 65 euroa kengistä, joita olen metsästänyt nyt kohta 3 vuotta vai ostanko silläkin rahalla mosaiikkikaakeleita pesuhuoneeseen. Toivon, että kengät olisivat järkyttävän huonot jalassa ja salaa kuitenkin en.

Tässä yltiöpositiivisuuden puuskassa on myös todella upeeta mennä sairausloman jälkeen töihin ja huomata, että sähköpostin perkaaminen taitaa kestää kaksi päivää kauemmin kuin odotin.

Tää ei ole se päivä, kun käsittelen ulkokalusteet suoja-aineella. Eikä myöskään se päivä, jolloin pesen ikkunat. Joskus sitten kai sekin päivä tulee.

Piristykseksi itselleni ostin eilen kimpun ruusuja. Niistä kolme on jo pudottanut kaikki terälehtensä. Joten ei tässä sitten muuta kummempaa. Kurjuuden maksimointia parhaimmillaan. Jos oikein hakemalla hakee jotain mukavaa, niin unohdin kylvää siemeniä. Eivätpähän pääse kuihtumaan ennen aikojaan.

Kyllä se tästä kohta...

Vaimo katselee itseään peilistä ja toteaa miehelleen. Keski-ikä on kamalaa. Hiukset roikkuu, silmäpussit roikkuu, posket roikkuu, allit roikkuu, tissit roikkuu, vatsa roikkuu... Sano nyt jotain positiivista ja piristä jotenkin!
- No ainakin sulla on hyvä näkö.

Puutarhamessuilla

Viikonlopun puutarhamessuille sain sponssilipun ja sinnehän oli mentävä. Jotenkin odotin järkyttävän upeaa kukkaloistoa, mutta tämän vuoden esitteille asettajat olivatkin panostaneet enemmänkin rakentamiseen. Sain kuitenkin bongattua muutamia kaunokaisia.

Hyvä idea käyttää säilyketölkkejä, mutta miten noita kukkia kastellaan?

Maalla olisi muutamia koivun rankoja vielä pilkkomatta. Taipuikohan lupiinit ja  hiirenvirnat tälläiseen?

Hauska yhdistelmä nuo koivun oksat ja lasikansi, modernia otetta perinjuurin  kansalliseen elementtiin.

Voiko enempää romatillista olla kuin nämä asetelmat?

Rautapenkit ovat kauniita. Harmi vaan, että niin monesti niissä on epämiellyttävä istua.
Voihan sitä käyttää näinkin, alustana koristeille....

Tämäkin on jo niin nähty, mutta yhtä kauniilta se vieläkin näyttää mielestäni.

Hieno idea tämäkin, tykkään erityisesti noista päällisistä.

Tämän runkokatajan voisin ottaa kaupunkirivarin pihalle.

Mitähän tästäkin nyt sanoisi? Ihan kiva? Tykkään väreistä ainakin, mutta jotenkin se on  h a r v a.

Kattausta Jukka Rintalan malliin. Tässä pöydässä ei ihan helpolla jutella vastapäätä  istuvan kanssa.

 Tarttui sieltä mukaankin jotain, kevätsipuleita ja muutama juurakko. Niistä sitten lisää toisella kertaa.

Voikaa hyvin, minäkin sain lääkityksen kohdalleen eilen. Kai se olo tästä kohta kohenee.

Pikakelausta

Totaalisen kummallinen viikko on takana. Tuntuu, että elän pikakelauksella ja kaikkea kummaa tapahtuu silmieni edessä asioiden hyppiessä sinne ja tänne hallitsemattomasti ilman kontrollia.

- Alakerran lattian betoni piikataan pois maanantaina.
- Aha, okei.

- Äiti, mun toinen leikkaus on ensi viikon keskiviikkona.
- Aha, okei.

- Nyt kaadetaan väliseinä.
- Aha, okei.

- Lähdetkö viikonloppuna messuille?
- Joo, okei.

Pikakelaus johtunee kaameasta flunssasta. Lähes joka yö menee yskiessä ja päivät nuokkuessa ja sukkaa neuloessa. Joku ihme häiriö on siinäkin. Neulon sukat aina 4 puikoilla ja seiskaveikasta, lyhyet varret (15-18cm) ja mielellään jotain pitsikuviota. Nyt neulon 3½ puikoilla sileää ja varren pituus on 38cm. Olen järkyttynyt. Polvisukat ohuesta langasta ja ihan itselle teen. Ou-nou. Viimeistään tästä tietää, että olen todella sairas.

Tähän kirjoitukseen piti tulla kaikkea syvällistä ja upeaa teksiä omien rajojen ylittämisestä, uusien asioiden kokeilemisesta (noi sukat ei todellakaan ole tietoisesti tehtyä rajojen rikkomista, se on ihan totaalinen mielenhäiriö tai -vika), mutta pikakelauksella kerrottu syvällinen pohdinta ruokatottumusten muuttumisesta ei nyt oikein suju. Toinen vaihtoehto oli, että kerron teille roskista. Ei oikein suju sekään, mutta ehkä myöhemmin. Kyse on sekäjätteen vähentämiseen liittyvästä kokeilusta ja toivottavasti myöhemmin myös ihan tavastakin.

Kaiken kruunaa päässäni soiva korvamato: Eini renkuttaa luuppina yksi, kaksi sulle tuli faksi taukoamatta. Ei ihme, ettei kirjoitus oikein suju.

Jotain tolkkua kuitenkin ajattelin loppukevennykseksi.

KESÄKURPITSAGRATIINI

2 kesäkurpitsaa
4 tomaattia
vuohenjuustoa
suolaa, pippuria, yrttimaustetta, ripaus parmesaania
150g juustoraastetta
1 kananmuna

Pilko viipaleiksi kesäkurpitsat (1cm), tomaatit (0,5cm) ja vuohenjuusto (niin ohueksi kuin saat leikattua). Lado ne vuorotellen uunivuokaan ja mausta. Jos et pidä vuohenjuustosta, vaihda  johonkin muuhun juustoon tai jätä kokonaan pois. 

Sekoita kananmuna juustoraasteen sekaan ja levitä vuokaan päälle. Paista 225 uunissa noin 15-20 min. kunnes kuorrutus on saanut kauniin värin.

Tälläisenä se tulee uunista ulos. Kaunista, maistuvaa, nopeaa ja hyvää. Suosittelen. Kesäkurpitsa jää mukavan rapsakaksi ja maut täydentää hyvin toisiaan. Jopa Insinööri tykkäsi ja se on aika hyvin lihansyöjältä.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille, poikkean blogeissanne kunhan pikakelaus loppuu. Lopettaisin sen heti, mutta kaukosäädin on hukassa. :D

Ihana viikko!

Vaihteleva, osin raskaskin, mutta ennen kaikkea upea viikko on takana! Upeaa on myös se, että pitkä viikonloppu on edessä vaikka raivausta alakerrassa on tiedossa. Remontin alta pitää tyhjentää varastoja tyhjäksi ja se on iiiisoooo urakka.
Hengähdystauko arkirutiineihin on kuitenkin tervetullut ja osuu juuri oikeaan kohtaan henkisesti.

Viikon aikana olen:

• Vanhentunut taas kerran vuodella. Parasta kuitenkin on se, että olen aprillipila. Voin sanoa ihan virallisestikin iäkseni ihan mitä vaan. Jos joku ei usko, niin vastaan: aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle. Sain kaksi oikeaa onnitteluakorttiakin. Toisen äidiltäni ja toisen anopiltani. Molemmat kuvat oli juuri minulle mietityt, mieli olin niistä (kuten myös monista tekstareistakin) iloinen. Kiitokset vaan sinne Itä-Suomeen, hyvin tunnet miniäsi lempivärit ja -kukan. :)
  
• Perinteen mukaan vietin syntymäpäiväni matkoilla tuolla syrjäisessä rannikkokaupungissa ystäväni luona. Kävin elämäni toisen kerran skumppabaarissa. Viime vuonna ensimmäisen kerran Helsingin Stockalla ja tänä vuonna Forumin Koitossa.
  
  

• Olen nauttinut parhaan ystäväni ja hänen perheensä seurasta sydämen kyllyydestä.  Sielun hoitoa parhaimmillaan ja sitä  ei voi ostaa rahalla. Kiitos J ystävyydestä, kiitos M popcake-kakusta ja toinen J herkullisesta kuharuuasta. Kevein askelin lähdimme kohti kotia ja kaameaa lumimyräkkää.
  
• Olen saanut töissä kiitosta ja puhuria niskaan. Puhuri oli mielestäni tarpeeton ja kiitokset lämmittää aina. Varsinkin vilpittömät.

• Käynyt musiikkitalossa sisällä ihastelemassa ja sitä saatte tekin ihastella seuraavissa kuvissa. Rakennusalan työläisenä (tai siis ainakin siihen kiinteästi liittyvänä) silmä lepää näissä upeissa linjoissa, draamassa ja perpektiivissä. Harvoin pääsee Suomessa ihastelemaan upeaa ja vavahduttavaa UUTTA rakennusta. Kulttuuriteko Helsingin kaupungilta, onnittelen!

Hups, olin laittanut epähuomiossa ekan kuvan kahteen kertaan. Vaihdoin tähän toisen...
Ilmiselvästi vanhuutta ilmassa, tai huomiokyky pätkii ihan muuten vaan.

• Olen myös ollut kateellinen Espoolaisille. Teillä on siellä mielettömän upea ja hieno kierrätyskeskus. Ihan joka kerta olen tehnyt tuhannen löytöä sieltä. Tällä kertaa näitä: Mexx slingbackit avokkaat, Global paitis, Your Face puolihame, Ivo Nikkolo puolihame, Steilman paitis ja Global neule kaikki yhteensä 24 euroa. Wow ja silleen, jopa tätä kirjoittaessa tunnen vihlaisun sydänalassa. Jos asuisin siellä päin, niin en ostaisi YHTÄÄN ainoaa vaatetta kaupasta.
  
  Kannattaa ihmeessä poiketa, jos te muun maalaiset liikutte siellä päin. Hintataso on laitettu juuri oikein niin, että tavara liikkuu ja todellisia löytöjä on tarjolla.

•  Olen myös saanut aivan upean yllätyksen blogiystävältäni Tää ois tän koti Kirsiltä. Kiitos kovasti, kuvaan lahjan myöhemmin. Olen myös muistanut Kirsiä pehmeällä paketilla. Vastavuoroon on ollut suut korvissa molemmilla. Sitä en jaksa ymmärtää, että miten näin blogituttavuuden perusteella joku toinen ihminen löytää juuri ne OIKEAT jutut ilahdutukseen toiselle täällä ruudun takana.

Tänään ilta jatkuu lautapeliä pelatessa ja perheestä nauttiessa. Mukavaa pääsiäistä kaikille!