Ravintelissa

Mainostan taas kerran samaa, Ravinteli Bertha Tampereella rautatieaseman lähellä on ihan yhtä hyvä kuin ennenkin. Vein ystäväni sinne syntymäpäivää juhlistamaan ja nam. Vieläkin herahtaa vesi kielelle.

Jos pidät fine diningista, niin tämä on oikea osoite. Ja viinipaketti sitten ehdottomasti mukaan.

Tampere by night

Kuvien ottaminen jäi vähiin, kun ei muistanut kuvata. :) Kiitos ihanasta seurasta illallisella ja kiitos myöhemmän illan kavaljeereille.

Arkiruokaa vaan

Hupsista, kuukausi vierähti tosi nopsaan. Paluu loman jälkeen arkeen on ollut hektistä. Tavallisen arkirytmin löytyminen ja metsissä laukkaaminen sienien toivossa on vienyt kaiken tarmon bloggaamiselta. Siinä sivussa on vaihdettu muutama kodinkone ja ehditty aloittamaan kuntosaliharjoittelu.

Itä-Suomessa kävimme rippijuhlissa ja samalla nähtiin muutakin sukua. Saimme yhden ikimuistettavimmista atrerioista ikinä.

Tarjolla oli ahventa ja kuhaa, uivat vielä pari tuntia ennen valmistusta...

Kalat syötiin savustettuna, lisukkeena on tarjolla uusia perunoita (ja tottakai juuri maasta suoraan kattilaan), oman maan salaattia ja jälkuruoaksi ternimaitolättyjä kuningatarhillolla tai mansikkasurvoksella. Marjat itse kasvatettuja ja/tai poimittuja, kuinkas muuten. Emännän kommentti oli, että  "meillä on nyt vain näin vaatimatonta arkiruokaa".

Niinpä. Kaupunkilaiselle huippugourmetruokaa, josta pitää ravintolassa maksaa silkintilkkuja. Voisinpa vaan toivoa, että meillä olisi aina samanlaista arkiruokaa.

Pelkästään kun katselen näitä kuvia, niin vesi herahtaa kielelleni samantien. Suurkiitokset R ja V, tämä ruokamuisto elää pitkään. Kiikkustuolissa vielä haikeana sitä muistelen. :)

Sienestyskausi on tosin tuonut gourmetruokaa myös kaupunkikotiin. Kanttarellimuhennosta on syöty tooosi monta kertaa, herkkutattiakin on löytynyt hyvin ja suppilovahveroitakin jo. Rouskut on hakusessa ja osa metsistä on kuivia, toiset rutikuivia ja kolmannet ruutikuivia. Vettä kiitos ja melko pian.

Tervetuloa kaikki uudet lukijat ja edelliseen kommentoijat, palaan langoille heti kohta pian.

Pannukakku, ehkä paras ikinä

Kirjoittelin joskus pari vuotta sitten keittokirjasta vuodelta 1936, jonka löysin kirpparilta. Laitoin silloin pannukakun ohjeen postaukseen, mutta en koskaan ottanut kuvia tekemästäni pannukakusta. Nyt virhe on korjattu ja voi veljet tämä on herkullista. Satunnainen Paula kommentoi jo silloin postaukseen, että hän on tehnyt samaista pannaria ja kehui sitä herkullisimmaksi ikinä. Totta joka sana.

Uunin luukusta kuvattuna näyttää tältä.

ja uunista tulleena se näyttää tältä.

Pannukakku 1.    Kal. 3581
½ l kermaa (laitoin puolet kermaa ja puolet maitoa)
4 munaa
100 g sokeria
50 g voita
250-300 g vehnäjauhoja
½ tl. kardemummaa
½ tl. kanelia
Muna ja sokeri vatkataan ja siihen sekoitetaan sulatettu voi, mausteet, kerma ja vehnäjauhot vähitellen. Taikina kaadetaan voideltuun vuokaan ja sitä paistetaan hyvässä lämmössä 1 tunti. Pannukakku kaadetaan pois vuoasta vadille ja tarjotaan kuumana.
Lisäkkeet: sokeri, hillot ym.
Tähteet: Jaljelle jäänyt pannukakku leikataan viipaleiksi ja ladotaan kerroksittain hillon kera jälkiruokamaljaan sekä peitetään kermavaahdolla.



Ei muuten jäänyt tähteitä yhtään, nada. Kaik' män.

Meditatiivista ajatusvyöryä, kirjoja ja kokkailua

No olipas otsikko. Siltä se kuitenkin tuntuu, ajatusryöppy vailla kontrollia tai suotimia. Useimmiten se tapahtuu töistä lähtiessä, bussissa tai vaikka kahvilassa. Ainoa ehto sille on se, että olen yksin ja vieraiden ympäröimänä. Aistini terävöityvät, mutta mieli pään sisällä menee automaattiohjaukselle. Kuulen keskustelun pätkiä, jotka joko jäävät mieleen tai eivät. Tunnen tuulen ja kylmyyden, mutta ne eivät haittaa. Haistan tuoksuja, jotka tavallisena päivänä jätän huomioitamatta.

Ajatukset virtaavat soljuen vailla päämäärää, poukkoilevat ja kimpoilevat siksakkia tullen yhtä nopeaan kuin häipyvätkin. Mieli ei jää niitä käsittelemään, mutta se havainnoi kaiken melkein yliherkistyneenä. Olen monta kertaa miettinyt, että miten päädyn siihen tilaan ja miksi se joskus tulee. Koskaan se ei tule pyytämällä. Tila muistuttaa vähän kuin unta, vaikka olen mitä suurimmassa määrin virkeä.

Sen jälkeen iskee aina kirjoitusvimma. Kuvittelen (ja ehkä toivonkin), että se on se kuuluisa kirjailijan inspiraatio, joka on silloin tuloillaan tai meneillään. Pettyneenä kuitenkin luen kirjailijoiden kuvauksia kirjoittamisesta. Asettuvat työhuoneeseen ja tekevät raakaa tavoitteellista työtä 8-16. Pah, siihen meni sekin kirjailijaura. Ja sitäpaitsi, niitä inspiraatioita tulee niin harvoin, että eipä niistä taitaisi kirjaa syntyä. Haikuun voisi jäädä, jos niiden varassa olisi koko tuotanto.

Kuva ei liity aiheeseen mitenkään, mutta löysin Arbian fasaanisarjan
tarjoiluvadin kirppikseltä Taloon Maalle pilkkahinnalla.
Muiden sinivalkoisten joukkoon, oi olen iloinen tästä.

En mun nyt oikeastaan pitänyt noista jutuista kirjottaa, mutta se on kato tää kirjoittamisen pakko. You know, sitä tekstiä vaan tulee, kun näin luova ihminen. ;D
Hymiöt on hyviä. Niillä on hyvä merkata sarkasmi erikseen, jos vaikka joku ei sitä huomaa. Niin voisi käydä vaikka uusille lukijoillekin, jotka eivät vielä ihan kovin hyvin tunne. Niin että, tervetuloa vaan kaikki uudet lukijat, ilolla otan teidät vastaan.

Eipä tämäkään liity aiheeseen, mutta tästäkin olen iloinen.
Olen koko kesän yrittänyt löytää mieleistäni amppelia rivariin etupihalle.
Muutama viikko sitten tärppäsi vihdoinkin.

Piti kirjoittamani teille kirjoista, uusista löydöistäni. Tilasin muutama viikko sitten Christopher Paolinin fantasiaromaaninsarjan viimeisen osan. Maanantaina tekstari piippasi ja Suomalainen kertoi kirjan tulleen. Malttamattomana ryntäsin töiden jälkeen kaatosateeseen hakeakseni omani pois. En päässyt ulko-ovesta kuin muutaman askeleen sisälle päin, kun juutuin ale-pöytiin, auts.

Joululahjojakin jo ostin, mutta näistä nautin ihan itse. Sisustusguruni Tricia Guildin viimeisin kirja A Certain Style, kovasti ihailemani ideanikkarin Katja Rinkisen Vintagen Viemää ja aikoinaan tilkkuompeluun johdattamani Grete Gulliksen Moen Värikkäät tilkkulahjat. En oikeasti osaa valita noista neljästä kirjasta suosikkiani. Eikä ehkä tarvitsekaan, kaikki ovat kovin mieluisia ja kaikkia tulen selailemaan innolla. Paitsi tietysti Paolinin Perillisen luen selailematta, kun siinä ei ole kuvia. 937 sivua silkkaa todellisuuspakoa ja uppoutumista. Siksi en sitä uskalla edes ajatella aloittavani ihan vielä. Siihen jää kaikki muu tekeminen, kun ei vaan voi lopettaa lukemista.

Sitä muuta tekemistä riittää. Sain ihanalta vanhalta rouvalta itsekasvatettuja vihanneksia ja juureksia mielettömän määrän ja niissä riittää puuhaa. Jo aiemmin työkaverini toi kesäkurpitsaa ja siitä tein keittoa aasialaiseen tyyliin, mausteina korianteri ja inkivääri.

Kuvassa näkyvä mangoldi (jep, ei siis raparperi) on hauska, kaunis ja monipuolinen lehtijuurikas. Siitä tein mangoldi-ricottajuusto-risottoa ja kaapissa odottaa melkonen pussillinen maa-artisokkaa ja puolikas talvikurpitsa. Keittoa teen kummastakin ja maa-artisokasta myös gratiinia. Kurpitsapain tein eilen, röyh ja nam. Sisäinen Martta-Muumimammani hyrisee tyytyväisyyttä. Täysluomua kylmäkaappi väärällään, oijoi mitä ylellisyyttä.

Mukavaa viikkoa sinulle. Laita kumpparit jalkaan jos sade ahdistaa. :)

Legendaa

Olen sienestänyt koko elämäni. Suppilovahveroita kerään mieluiten, kun en omista pakastinta ja niitä on helppo kuivata. (se pakastin on ostoslistalla kyllä, mutta vasta kun edellinen jää/viileäkaappi hajoaa...) Viime vuosi oli järkyttävän hyvä, Even kanssa kerättiin yhdessä jo ähkyyn asti.

Kävin metsässä viikonloppuna vakipaikoissa ja toisista löytyi ihan ok ja toisista ei juurikaan. Yksikin metsän kolo, josta noukittiin viime vuonna yli 40 litraa, oli melkein tyhjänä sienistä ainakin vielä. Kolmisen litraa sain sieltä ämpärin pohjalle.

Löysin yhden ihan uudenkin paikan ja sieltä oli nopsalla poiminnalla noin 12 litraa plakkarissa. Luulin löytäneeni oikein hyvän paikan. Siihen astisessa mittapuussa se olikin mainio paikka, 25 vuoden suppiskerääjän kokemuksella luulin tietäväni, että mikä on hyvä paikka ja mikä on ihan ok ja mikä huono...

Kunnes sunnuntaina löysin HYVÄN suppilovahveropaikan.

Kuva on otettu surkealla kännykkäkameralla poimimisen huumassa, sorry kun on epätarkka.

Olen monesti kuullut juttuja mattoina leviävistä suppisesiintymistä ja olen pitänyt niitä vähän kuin kalavaleina. Liioiteltua totuutta, sienivaleita ehkä. Monissa minunkin vakipaikoissani sieniä on mattoina, mutta ei tähän malliin... Löytynyt paikka oli sammalinen rinne, jossa oli yhdessä kohdassa (hyvin pienellä alueella) järkyttävän suuri määrä suppilovahveroita, mihin päin vain katsoi. Mykistyneenä haukoin henkeä ja onneksi olin varannut muovikasseja autoon (optimistisella sienestäjällä on aina autossa muutama ylimääräinen muovikassi).

Kuvassa vasemmalla näkyy viiden litran ämpäri, joten siitä voi vähän aavistella sienten kokoa, ne olivat suuria, meheviä, kauniita, suloisia ja niin maukkaita. :) Näitä vastaavia "mattoja" levittäytyi joka puolelle pientä aluetta. Poimintaan meni noin puoli tuntia kolmelta ihmiseltä ja saalis oli 35 litraa yhdestä kohtaa.
Hei haloo, 35 litraa yhdellä poiminnalla!!!

Viikonlopun saldo oli yhteensä 55 litraa poimittuja suppilovahveroita ja 5 litraa kanttarelleja. Ja nyt on vasta syyskuun alku, yleensä aloitan suppisten poimimisen syyskuun puolenvälin aikoihin.
Älkää ihmeteltkö, että miksen käy blogistaniassa. En ehtinyt viikonlopun aikana perata sieniä vielä lainkaan. Olen kadonnut seuraaviksi päiviksi sienilandiaan. Nukkumaan mennessä kun suljin silmäni, niin näin pelkkiä suppilovahveroita silmissä, niitä vilisi ainakin toiset 55 litraa. Käy sekin työstä kun poimii ne sienet kaikki kahteen kertaan, heh.

Oletko sinä koskaan löytänyt vuosisadan sienipaikkaa? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia.

Olen saanut myös tunnustuksia ja kiitos niistä kaikille muistaneille, ne lämmittää kovasti ja palaan niihin hiukan myöhemmin. Hoidan nuo sienet alta pois ensin. ;)

Nokkossoppaa

Viikonlopun aherruksen lomassa tehtiin myös hyvää ruokaa. Olen jo pitkään halunnut kokeilla nokkossoppaa, mutta laiskuuttani en ole sitä aiemmin tehnyt. Nokkonenhan kuuluu sarjaan "ilmaista-superfoodia-pihalta". Nokkosen terveysvaikutukset ovat olleet tiedossa jo antiikin ajoista lähtien ja nykypäivän tutkimusten mukaan se on mm. arvokas c-vitamiinin lähde. Voit lukea asiasta lisää vaikka tästä artikkelista.

Nokkosia kerätessä, huuhdellessa, ryöpätessä jne. tuli kyllä mieleen, että työllä sinun pitää soppasi ansaitseman. Matkasta unohtuneet kumikäsineet olivat sievästi kotona tiskipöydällä ja työrukkaset ei toimineet kuin kerätessä. Sormia poltellessa tuli myös mieleeni, että pakastepinaatti maksaa marketissa euron pussi...
No, se ehkä olisi liikaa vaadittu, että ilmainen superfood olisi vielä kaiken lisäksi myös vaivatonta.

 Jostain tv-ohjelmasta bongasin, että kananmunat voi kypsentää myös tuorekelmupussissa. Sitäkin piti kokeilla. Lopputulos ei ollut kaunista katsottavaa ja ihan oikeasti en ymmärtänyt, että miksi pitää tehdä helpoista asioista vaikeita. Saman olisi ajanut kuorineen keitetty muna. Tulipahan kokeiltua nyt sitäkin.

Oletteko koskaan yrittäneet kuvata nokkossoppaa, jossa on epämääräinen munaklöntti keskellä? Joo, voin kertoa, että ei kannata. Mutta soppa oli hyvää, sitä kannattaa kokeilla!

 

Alkupalana oli ruisleipäbruschetta, jonka päällä oli metsäsienisalaattia, nam. Toisena päivänä söimme herkkutattirisottoa, joten "ilmaista" ruokaa oli joka aterialla. :)

Huumaavan tuoksuisen kielokimpun kera innostan teitäkin kokeilemaan ilmaista ruokaa pihalta. Olen ihan hurahtanut Sami Tallbergin kirjaan Villiyrtit!  Huomasin juuri, että syvästi vihaamani vuohenputket ja kaikkialle leviävät koiranputket ovat herkullista syötävää, kuten myös maitohorsma. Seuraavan kerran kun kitket kukkapenkkiäsi ja mietit, että mihin nämäkin rikkaruohot laitan, niin syö ne! ;D

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Pikakelausta

Totaalisen kummallinen viikko on takana. Tuntuu, että elän pikakelauksella ja kaikkea kummaa tapahtuu silmieni edessä asioiden hyppiessä sinne ja tänne hallitsemattomasti ilman kontrollia.

- Alakerran lattian betoni piikataan pois maanantaina.
- Aha, okei.

- Äiti, mun toinen leikkaus on ensi viikon keskiviikkona.
- Aha, okei.

- Nyt kaadetaan väliseinä.
- Aha, okei.

- Lähdetkö viikonloppuna messuille?
- Joo, okei.

Pikakelaus johtunee kaameasta flunssasta. Lähes joka yö menee yskiessä ja päivät nuokkuessa ja sukkaa neuloessa. Joku ihme häiriö on siinäkin. Neulon sukat aina 4 puikoilla ja seiskaveikasta, lyhyet varret (15-18cm) ja mielellään jotain pitsikuviota. Nyt neulon 3½ puikoilla sileää ja varren pituus on 38cm. Olen järkyttynyt. Polvisukat ohuesta langasta ja ihan itselle teen. Ou-nou. Viimeistään tästä tietää, että olen todella sairas.

Tähän kirjoitukseen piti tulla kaikkea syvällistä ja upeaa teksiä omien rajojen ylittämisestä, uusien asioiden kokeilemisesta (noi sukat ei todellakaan ole tietoisesti tehtyä rajojen rikkomista, se on ihan totaalinen mielenhäiriö tai -vika), mutta pikakelauksella kerrottu syvällinen pohdinta ruokatottumusten muuttumisesta ei nyt oikein suju. Toinen vaihtoehto oli, että kerron teille roskista. Ei oikein suju sekään, mutta ehkä myöhemmin. Kyse on sekäjätteen vähentämiseen liittyvästä kokeilusta ja toivottavasti myöhemmin myös ihan tavastakin.

Kaiken kruunaa päässäni soiva korvamato: Eini renkuttaa luuppina yksi, kaksi sulle tuli faksi taukoamatta. Ei ihme, ettei kirjoitus oikein suju.

Jotain tolkkua kuitenkin ajattelin loppukevennykseksi.

KESÄKURPITSAGRATIINI

2 kesäkurpitsaa
4 tomaattia
vuohenjuustoa
suolaa, pippuria, yrttimaustetta, ripaus parmesaania
150g juustoraastetta
1 kananmuna

Pilko viipaleiksi kesäkurpitsat (1cm), tomaatit (0,5cm) ja vuohenjuusto (niin ohueksi kuin saat leikattua). Lado ne vuorotellen uunivuokaan ja mausta. Jos et pidä vuohenjuustosta, vaihda  johonkin muuhun juustoon tai jätä kokonaan pois. 

Sekoita kananmuna juustoraasteen sekaan ja levitä vuokaan päälle. Paista 225 uunissa noin 15-20 min. kunnes kuorrutus on saanut kauniin värin.

Tälläisenä se tulee uunista ulos. Kaunista, maistuvaa, nopeaa ja hyvää. Suosittelen. Kesäkurpitsa jää mukavan rapsakaksi ja maut täydentää hyvin toisiaan. Jopa Insinööri tykkäsi ja se on aika hyvin lihansyöjältä.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille, poikkean blogeissanne kunhan pikakelaus loppuu. Lopettaisin sen heti, mutta kaukosäädin on hukassa. :D

Mutakakku-valkosuklaalimemuffinit

Järkyttävän syntinen herkku, mutta helppo valmistaa. Yleisön pyynnöstä laitan ohjeen myös tänne blogiini.

Mutakakun pehmeä sitkeys yhdistettynä reunojen rapsakkaan kuohkeuteen ja vielä päälle lisätään mascarponejuustoon lisätty makea valkosuklaa terästettynä limen raikkaudella. Nam! Vievät kielen mennessään.

Joku toinen ehkä saa kauniimpia, mutta ulkonäkö unohtuu kun viet muffinin suuhusi. :D Yksi keino siihen on, että käyttää isompia muffinsivuokia. Silloin reunat ei pursu yli.

Taikina (10-12 kpl):
2 munaa
3 dl sokeria
½ tl suolaa
3 rkl kaakaojauhetta
1 rkl vanilijasokeria
½ tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja
125 g voisulaa

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Sulata voi. Sekoita munat ja sokeri haarukalla. Lisää loput kuivat aineet ja sekoita joukkoon. Lisää viimeisenä jäähtynyt sulatettu voi. Jaa taikina muffinivuokiin (puolilleen riittää) ja paista uunin keskitasolla n. 20-25 min.

Uunista ottaessa muffinit jäähtyessään painuvat kuopalle keskeltä. Pursota tai levitä täyte kuoppiin vasta kun muffinit ovat kunnolla jäähtyneet.

Täyte:
1 prk mascarponejuustoa (250g)
2 tl vanilijasokeria
1 rkl tomusokeria
½ dl valkosuklaata raastettuna
1 limen kuori raastettuna

Vatkaa (sekoita) juusto ja sokerit kuohkeaksi (notkeaksi). Kääntele joukkoon suklaa ja limen kuori. Täyte kehiin ja nauti. Jos ehdit, niin koristele ruokosokerilla tai suklaamuruilla.

Olen lisäksi saanut tunnustuksen Hyvä Mieli -blogista, kiitos! Blogi on muuten juuri nimensä mukainen, hyvää mieltä aina roppakaupalla!

Tämän tunnustuksen tehtäviin kuuluu lähettää se viiteen blogiin, joissa on alle 200 lukijaa ja joille toivoisi niitä enemmän! Lähetän tunnustuksen eteenpäin seuraaville Maikkila, Elämäni matkat, Harrastelijat Harjulla, Kirppishamsterin tunnustuksia ja Irman kammari -blogeihin.

Tänään oli jännittävä ja loppujen lopuksi hyvä päivä. Läheiseni leikkaus onnistui ja toipuminen voi alkaa.

Mukavaa ja aurinkoista kevätviikkoa teille kaikille!

ME! ~ Luukku 21

***************************

Luukku 21

Teema: Herkkulahja

****************************

Luumuchutney

Chutney = voimakkaasti maustettu lisäke, opin juuri äsken senkin... :)

Ystäväni tekee joka vuosi maittavaa ja herkullista raparperichutneyta. Se on kesällä loistava lisäke grilliruuan kanssa. Tästä innoittuneena olinkin iloinen, kun bongasin syksyllä Aamulehden ruokasivuilta erilaisia chutneyn ohjeita. Valitsin ohjeista luumuchutneyn, joka vaikutti mielestäni maukkaalta ja sitä suositeltiin tarjottavaksi juustojen tai lihan kera. Tämä chutney pitää tekeytyä ennen tarjoilua pari-kolme kuukautta, joten tein oman satsini jo lokakuussa.

Ohje:

• 1 kg makeita luumuja
• 3 omenaa
• 3 hienonnettua sipulia
• 2 hienonnettua valkosipulinkynttä
• 2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
• 150 g rusinoita
• 3 dl fariinisokeria
• ½ l valkoviinietikkaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl jauhettua neilikkaa
• ½ tl jauhettua kanelia

Halkaise luumut ja poista kivet. Kuori omenat ja paloittele ne. Kuumenna kaikki ainekset kattilassa sekoittaen koko ajan. Anna seoksen kiehua hiljalleen miedolla lämmöllä noin puolitoista tuntia.
Kaada chutney lämpimiin ja puhtaisiin lasipurkkeihin. Säilytä purkit kylmässä.
Anna chutneyn tekeytyä 2-3 kk ennen syömistä. Tarjoa pöydässä liharuokien tai juustojen kanssa. (ohje Aamulehdestä)

Laita resepti mieleen, jos ensi vuoden luumusatosi on runsas, etkä tiedä mihin niitä laittaisit (vink, vink Täti Namu ja Lilla :).

Chutneyn ohjeita löytyy paljon netistä, sellaisiakin joiden ei tarvitse "tekeytyä" vaan ovat heti valmiita. DanSukkerin sivuilla on mm. tälläisiä -kliks-.

Viime jouluna ruokalahjana oli sinappia, tänäkin vuonna on sitä  jo tehty samalla reseptillä. Pitkästä aikaa meillä on kinkkua ruokapöydässä, kun syöjiä on enemmän kuin kaksi.
Enää kolme yötä jouluun, lähtölaskenta on alkanut!

Tölli laittoi taas haisemaan, kurkkaa mitä!

ME! ~ Luukku 6

***************************

Luukku 6

Teema: Pipari

***************************

Pieni piparkakkutalo

Pieniä piparkakkutaloja on maailma väärällään, mutta näissä on jujuna oviaukko molemmissa sivuissa. Se mahdollistaa tarjoilun näppärästi näin:

Jokaiselle glögin juojalle oma pikkutalo mukin reunalle, kätevää ja huikean hyvä idea. Kyllä ne ruotsalaiset on sitten näppäriä, vai mitä. Idea ja kaavat ovat samasta 101 nya idéer lehdestä, kuin luukussa 3 olevat paperimekotkin.

Luulin, että idea on ruotsalaisten, kunnes löysin nettisurffauksessa  tämän ohjepostauksen, joka oli jo vuodelta 2009. Ruotsalaiset ovat siis näppäriä kopioitsijoita.

Tämän pinkkitalon täytyy olla kategoriassa Suomen kaamein kämppä, jaiks. Valmiskuorrute vaaleanpunaisena näyttää ihan lapsuuden aikaiselta penisiliinilitkulta ja en pystynyt edes maistamaan, kun melkein haistoin penisilliinin maun suussani...

Vinkkejä:

• Kauli taikina niin ohueksi kuin vain saat (minulla se oli noin 2 mm)
• Leikkaa piparikaavat suoraan leivinpaperilla, jotta osat eivät veny siirrellessä
• Laita paistamattomat osat leivinpellin päällä noin 15 min. jääkaappiin ennen paistamista. Se estää taikinan kohoamista paistaessa.
• Varovasti sen sulatetun sokerin kanssa!
• Käytä uunia, jossa toimii kaikki vastukset ja luukku pysyy kiinni. T. nimimerkki odotan tammikuun alennusmyyntejä ja uutta hellaa.

Klikkaa itsesi Töllin piparien tunnelmaan tästä -kliks-

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

ME! ~ Luukku 1

****************************

Luukku 1

Teema: Herkutellen

****************************

Kirsikkatiramisu kulhossa

Jos mielesi tekee jotain pikkumakeaa ja kevyttä, niin älä tee tätä kotona! Voin vakuuttaa, että kakku on ehtaa kamaa ja toista palaa ei pysty ottamaan ennen kuin huomenna. (röyh!)  

Tarvikkeet:

• savoiardikeksejä (tiramisukeksejä)
• kirsikkahilloa
• tummaa kaakaojauhetta

Kostutusliemi:

• 3 dl vahvaa kahvia
• 0,5 dl sokeria
• halutessasi mausteeksi portviiniä, amarettoa tai muuta likööriä

Täyte:

• 750g mascarpone tuorejuustoa
• 1 dl sokeria
• 4 kananmunaa
• ripaus suolaa

Tee näin:
Keitä vahvaa kahvia, mausta se sokerilla (ja halutessasi liköörillä). Anna jäähtyä.

Erottele keltuaiset valkuaisista ja vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaahdoksi. Vaahdota valkuaiset, joihin on lisätty ripaus suolaa, toisessa astiassa. Sekoita mascarponejuusto keltuaisvaahtoon (tarvittaessa notkeuta lusikalla sekoittaen juusto ennen keltuaisiin sekoittamista)  ja lisää valkuaisvaahto sekaan varovasti käännellen.

Kasta savoiardikeksit kahvissa ja laita ne tarjoiluvuoan pohjalle. Levitä päälle kirsikkahillo. Kaada täyte vuokaan päällimmäiseksi ja suojaa vuoka tiiviisti tuorekelmulla. Anna tekeytyä jääkaapissa muutama tunti, sihtaa kaakaojauhetta päälle koristeeksi ja nauti sydämesi kyllyydestä.
(Lähikaupassani ei ollut tiramisukeksejä, joten tein pohjan valmiiseen kakkupohjaan. Kostutuskahvista kannattaa jättää sokeri pois tai laittaa vain vähän, koska kakkupohja on jo valmiiksi makea. Hyvää oli sekin. Pohja pitää olla muuten tooosi kostea, märkä on hyvä.) 

Olen saanut ohjeen ystävältäni ja tämän helpompaa ei kakun teko ehkä voi olla. Ei uunia, ei liivatetta, vain vähän vatkausta. :D Kakun voi hyvin tehdä edellisenä päivänä ennen tarjoilua.

Taivaallisen hyviä herkkuja on tarjolla myös Villa Töllissä (juu-u, olen maistanut nam nam). 

Kurkkaa  Even luukkua siellä,  -kliks-

Ihanaa joulunodotusta kaikille, huomenna avautuu taas uusi kalenteriluukku!

Montaa lajia

Juhlittiin synttäreitä, ihan vaan kaksisteen Even kanssa. Paikka oli Ravinteli Bertha Tampereella. Odotukset oli kovat, ravintola on noussut  Suomen parhaat listalle sijalle 21 ja kaikissa arvosteluissa se on saanut lähes poikkeuksetta ylistäviä arvosanoja.

Alku oli lupaava, ravintolassa itse leivottu luomuleipä ja luomukirnuvoi. Ihanan rapeakuorisesta leivästä kerrottiin myös, että mistä jauhot ovat peräisin, samoin kirnuvoin tekijä ja suolaisuusprosentti. Vaikka en olekaan ihan hirmuisesti ruuan kanssa snobbaaja, niin kieltämättä tuli hyvä tunne siitä, että tietää mistä ruoka tulee.
Ruoka oli hyvää, ellei erinomaista. Aidot aineet (voi, kerma ym.) ja maut olivat kohdillaan, mutta jostain syystä jäin kaipaamaan jotain. Ehkä vähän rohkeutta maukuihin. Jos ruoka-annoksen nimi on fenkoli, purjo, kuha, niin oletus on, että siinä maistuisi fenkoli. Ehkä tämä on vain hifistelyä ja pilkun viilausta, mutta odotin jotain enemmän.

Fenkoli, Purjo, Kuha

 Loistavaa oli puolestaan ruualle suunniteltu viinipaketti. En ole koskaan elämässäni saanut niin täydellisiä, ruokaan sopivia viinejä kuin siellä sain. Niistä löytyi karismaa, rohkeutta ja jokainen viini nosti ruuan ylemmälle tasolle. Viineistä myös kerrottiin jokaisesta alkuperä, käytetyt rypäleet ja tekijä. Ihan huippua!

Miten niin aiheeseen sopiva viinin nimi?

Maitosuklaa, Vanilija, Suklaa

Tarjoaisitko sinä tämän jälkiruuan kanssa punaviiniä? Olin ihan äimän käkenä, mutta se oli mielettömän hyvää. Nam, vieläkin vesi herahtaa kielelle.

Naistenhuoneessa oli myös mielestäni hieno ylläri.

Ei kertakäyttökäsipyyhkeitä, vaan pieni oma pyyhe jokaiselle. Ekologista vai ei? Ei ainakaan kertakäyttökulttuuria ja pidän siitä.

Kamerassakin oli ylläri, hih.

Synttärisankari ite!

Voin lämpimästi suositella Berthaa hyvän ruuan ystäville. Muista varata pöytä ajoissa, muutkin ovat suositelleet sitä monille muillekin.

Näistä juhlatunnelmista onkin ihan luontevaa siirtyä villasukkiin, vai mitä. ;D

Olen nyt neulonut sukkasatoon yhteensä viisi paria ja kaksi paria on loppusuoralla valmistumassa. Oma tavoitteeni satoiluun oli, että pari viikossa, mutta nyt ollaan reilusti ylitavoitteen: 5 paria/2½ viikkoa.
 Viimeisimmät valmistuneet sukat on polvekeraitaa ja tästä mallista taisi tulla uusi suosikkini. En ollut tätä aikaisemmin kokeillut.

Pepi: Onko tuttu tyyny? :)

Tekemistäni sukista löytyy kuvia tuolta Sukkasadon perunalaarista (linkki sivupalkissa lukemistossani), jos nyt sattuu ne sukat kiinnostamaan lisääkin. Siellä on muuten aivan ihania sukkia monella tehtynä. Sukkasatoilijat ovat tehneet syyskuun alusta viime maanantaihin mennessä jo 441 paria erilaisia polven alapuolelle puettavia.  Käsittämätön määrä ja moni pari löytää tiensä hyväntekeväisyyteenkin. Hienoa!

Tässä puolestaan on viimeisin aloitettu "pari" vartta vaille valmiina. En ole eläissäni aloittanut villasukkaa kärjestä, enkä tehnyt pyöröpuikoilla, mutta nyt ajattelin opetella kahden sukan tekemisen yhtäaikaa pyöröillä ja kärjestä alkaen. Kirjassa neuvottiin, että tee eka pari eri väreillä, jotta homma helpottuu. Tarvii vielä varmaan harjoitella toinenkin pari samoilla väreillä, jotta saan noille parit.

Vielä en ole ihan vakuuttunut. Tykkään tosi paljon viidellä puikolla neulomisesta ja mielestäni pyöröpuikon vetely edestakaisin on jotenkin hankalaa. Kai siihenkin tottuu. En ainakaan vielä luovu KnitPron puupuikoistani, 15 cm pituus ja tottumus tekevät niistä kyllä ihanat käsitellä. :)

Muuten mennään syyslukkarin mukaan, ma-ilta huonekalujen entsitys, ti ja ke illat neulomista sohvan nurkassa, to-ilta työfysiojumppa (että oikein hävettää kuinka rapakunnossa ihminen voikin olla, huoh), pe-iltana maalle ja sieltä su-iltana takaisin kotiin. Siinä se viikko sitten menikin.

Ihanaa kun tänään paistoi aurinko! Heräsin taas siitä kamalasta syyshorroksesta, johon olen vaipunut. Horroksessa olen ollut myös blogistaniassa, nyt ei vaan jaksa. Ei kyllä jaksa paljon muutakaan...

Aurinkoa myös sinun loppuviikkosi!

Saaliit suurenee

Metsien keltaista kultaa!

 

Suppilovahveroitakin löytyi jo ihan mukavan kokonen pussukka. Kätkäläinen löysi uuden saalispaikan (hyss, kuiskaten), joka oli täynnäänsä pikkiriikkisiä suppiksia. Ah ja voih! Ainoa harmitus siellä metsässä on ne hirvikärpäsenpirulaiset. Paitsi jos saalista tulee, silloin ei haittaa nekään yhtään! :)
Onko muuten kenelläkään tietoa, että tehoaako se myynnissä oleva hirvikärpäsmyrkky? Töissä olen kuullut mielipiteitä molempiin suuntiin, lähinnä negatiivista palautetta kuitenkin.

Eipä tänne muuta ihmeellistä kuulu. Lähinnä sukkia ja vähän huonekalujen uudistamista. Daaliat kukoistaa vieläkin maalla. Joka viikonloppu niistä pitää napsia muutama sisälle maljakkoon. On ne vaan ihania. Melkein yhtä ihania kuin kanttarellit. :D

Nappasin myös muutamia taivaskuvia. Näihin on kiva palata syysmyrskyissä ja talven pakkasissa.

Kiitokset kaikille edelliseen kommentoijille ja tervetuloa Riitta! Tervetuloa kaikille muillekin uusille lukijoille, en aina näe lukijapaneliani, joten toivottelut on tainneet jäädä väliin monta kertaa.

Mukavaa maanataita kaikille huomiseen. Itseäni nuo maanantait ei aina hirmuisesti innosta, mutta pitää yrittää tsempata. :)