Instagram-kävely Finlaysonin tehdasalueella

Osallistuin Tampereen Mediamuseo Rupriikin järjestämään Instagram-kävelyyn eilen. Työpajan idea oli, että Rupriikki oli ladannut tililleen muutamia vanhoja valokuvia Finlaysonin tehtaan alueelta ja osallistujat kiertävät samat kuvissa olevat paikat. Niistä otettiin kuvia ja ne ladattiin omalle tilille samalla hashtagilla, kun vanhat kuvat oli tagattu. Kaikki kuvat löytyvät Instagramista merkillä #rupriikki_vanhauusi. Minusta insta-kävelyn idea oli hauska ja harmi, ettei osallistujia ollut montaa.

Kuvat näkyvät toki myös omalla insta-tililläni, mutta laitoin ne myös tänne blogin puolelle. Pidän kovasti "Finskun" alueesta ja se on ehdottomasti yksi tutustumisen arvoisista paikoista Tampereella.

Tässä kuvassa on tehtaan puuportin paikka Kuninkaankadun kulmasta kuvattuna. Varsinainen tehtaan pääportti on Satakunnankadun puolella.

Tammerkoski ja sen ympärille rakennetut tehtaat ovat Tampereen historian ydin. Finlayson, Tampella, Verkatehdas ja Tako ovat kaikille Tamperelaisille tuttuja maamerkkejä. Finlaysonin ja Tampellan alueet ovat kohtalaisen hyvin säilyneitä ja niissä on vilkasta "uusio-toimintaa".
Takon kartonkitehdas on vielä toiminnassa kosken Laukontorin puoleisella rannalla alajuoksulla. Toinen alajuoksun tehtaista, Tampereen Verkatehdas, on purettu lähes kokonaan tehtaan muuton jälkeen. Rakennuksista on jäljellä enää kaksi. Pääkonttorin lisäksi 80-luvulla purkamatta jäi vanha värjäämö, joka toimii Käsi- ja taideteollisuuskeskuksena. Värjäämö oli isäni työpaikka vuoteen 1979 ja Insinööri ja minut vihittiin samassa rakennuksessa 2010. 

Tässä kuvassa on Finlaysonin tehtaan kuusivooninkinen. Alkuperäisessä kuvassa pihassa näkyy suuri työläisten joukko ja myös parvekkeella on ihmisiä. Katukiveys kuvassa osoittaa puretun rakennuksen ääriviivat.

Kuusvooninkisen peruskivi muurattiin 1836. Kuusvooninkinen on Vanhan tehtaan keskeisin ja arvokkain kohde. Kuusvooninkista pidetään aikakauden rakennustaidon huippusaavutuksena.

Kuusvooninkinen oli ensimmäinen teollisuusrakennus Suomessa, jossa otettiin käyttöön modernin prosessiteollisuuden vaatimat menetelmät. Tehdas oli rakennettaessa yhtä moderni kuin Keski-Euroopan vastaavat rakennukset. Sodat ja saneeraukset ovat Euroopassa tuhonneet monia tämäntyyppisiä rakennuksia. Finlaysonin Kuusvooninkinen on säilynyt kansainvälisestikin merkittävänä teollistumisen alun monumenttina.

Höyrykoneet Helene ja kuvassa näkyvä Marie ovat vielä alkuperäisessä paikassaan ja ne voi nähdä edelleen Työväenmuseo Werstaan yhteydessä olevassa höyrykonemuseossa. Museokeskus Werstaaseen on aina vapaa pääsy kaikkiin näyttelyihin.

Vuonna 1900 käyttöön otettu konejättiläinen on suurin Suomessa käytetty höyrykone. Sen teho on 1650 hevosvoimaa ja vauhtipyöräkin halkaisijaltaan yli 8 metriä. Kone oli käytössä päivittäin vuoteen 1926 asti, minkä jälkeen se toimi vielä varavoimalaitoksena 1950-luvun puoliväliin saakka. Höyrykone on nimetty tehtaan omistajasukujen päämiesten vaimojen mukaan Heleneksi ja Marieksi.

 

Viimeinen kuva on Finlaysonin palatsin puistosta kohti Näsijärveä. 

Palatsin rakennutti aikoinaan Aleksander von Nottbeck, jonka isä oli Finlaysonin tehtaan vanha patruuna Wilhelm von Nottbeck. Poika Aleksander ei ehtinyt nauttia palatsistaan. Sisustusta suunnitellessaan hän kuoli nuorena yllättäin ja sen jälkeen palatsi toimi tehtaan patruunoiden ja johtajien asuntona. Nykyään se toimii ravintolana ja on erittäin suosittu juhlapaikka. 

Erittäin hieno tilaesittely Palatsin sisätiloista löytyy ravintolan omilta sivuilta tästä linkistä. Palatsin yhteydessä ollut talouspiha-alue on nykyään Tallipihan  nimellä käsityöläispuotien ja -tapahtumien keskus. Ehdottomasti myös tutustumisen arvoinen paikka.

Tallipiha näkyi selvästi Vanhan palatsin puiston alueelle, joten koristeellinen ulkoasu oli tärkeä. Tallipihassa olevien rakennusten tyylin arvellaan saaneen vaikutteita sveitsiläisestä ja vanhavenäläisestä puuarkkitehtuurista. Erilaiset nikkarityyliset leikkauskoristelut olivat muodissa Euroopassa 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Kaikki lainatut tekstit löytyvät tekstissä merkityistä linkeistä.

Tampere on aina ollut minulle rakas kotikaupunki, vaikka varsinaisesti en ole koskaan asunut siellä. Tällä hetkellä asun reilun kilometrin kaupungin rajalta ja työpaikkani siellä. Tampereella on runsas ja hyvä kulttuuritarjonta ja viimeaikoina olen käynyt mm. Tampere-talossa Apocalyptican ja Avantin yhteskonsertissa, Tampereen Työväen Teatterissa katsomassa Näillä palkoilla ei makseta näytelmän, Tampereen Teatterissa Les Misérables  musikaalin ja seuraavaksi suunnistan Sara Hildenin taidemuseoon Andy Warholin näyttelyyn.

Ei myöskään kannata unohtaa urheilua, tänään pelataan Suomen ensimmäisessä, vuonna 1965 valmistuneessa,  Hakametsän jäähallissa jääkiekkoa. Meille Ilves-faneille rakas vihollinen Tappara pelaa paikasta SM-liigan finaalissa tänään Rauman Lukkoa vastaan. Huomenna hallilla järjestetään kirppis, kuten lähes joka sunnuntai. Se kirppis taitaakin olla ehkä ainoa Tampereella, jossa en ole vielä käynyt! ;D

Tampereelta löytyy myös messukeskus, jossa on meneillään superviikonloppu. Yhdellä lipulla pääsee viiteen eri tapahtumaan: Puutarha-messut, Kotimaan Matkailumessut, Viinimessut, Kirja-teema-alue ja Tampere Bike Show.

Hotellitarjonta on monipuolista, mutta tiesitkö, että Tampereelta löytyy myös kansainvälisesti noteerattu Dream Hostel.

Moro! Mitä viä orotat? Tuu Tanpereelle ja sassiin, täälä on hyvä meininki ja kaupunki on ihan ihmisen kokone. Varo niitä rotvallin reunoja pirä pipa päässä. Maista Tapolan mustaa ja nauti olostas, ku käppäilet Hämpillä ja poikkeet kauppahallii.

Vapaat harjoitukset

Olen astunut mukavuusalueeni ulkopuolelle ja harjoitellut kirjomista! Vuosien varrella olen tehnyt kyllä silkkinauhakirjontaa, ristipistoja ja joskus kanavatöitäkin, mutta tavallista kirjontaa en. Edellisessä postauksessa mainitulla kirppiskierroksella löysin pikkutytön pellavamekon eurolla. Ostin sen ompelumateriaaliksi, mutta siitä tulikin harjoittelumatskua kirjontaan. Vapaat harjoitukset ilman mallia oli teemana.

Muistan joskus ala-asteella, että käsityötunnilla piti tehdä sadun inspiroimana tyyny kirjomalla. Taustakangas oli tumman vihreää (juuri saman väristä kuin ne plyysi- tai vakosamettisohvat 70-luvulla) ja kaikki langat oli liukuvärjättyjä. Sadussa oli kultaa laulava lintu ja tekeleeni oli jotenkin tosi persoonallinen (luetaan ruma).

Sain takautumia tuosta keltaisesta ketjupistosta. Koulussa tekemässäni kirjontatyössä lintu istuu puun oksalla ja näyttää oksentavan keltaista ketjusilmukka-kiemuraa maahan. Jaiks. :)

Puu, jossa lintu istui, oli tehty pykäpistoilla liukuvärjätystä ruskeasta langasta...

Muistaakseni työssä ei ollut käytetty lainkaan tikkipistoa, eikä nappeja.

Enkä kyllä muista, että olisin käyttänyt kirjontakehystä silloin. 

Homma vaikuttaa kyllä pahasti siltä, että kirjonta saattaa aiheutta riippuvuutta ja flow-ilmiöitä. Tykkäsin todella paljon pistelystä.

Kaikki kirjonnassa käytetyt tarvikkeet, paitsi neulat, on ostettu kirpparilta. Kirjontakehys jo aikaa sitten, niitä oli kaksi kappaletta nipussa ja hinta oli 2 euroa. Pellavamekko siis sen euron ja paljetti/helmipussi 20 senttiä.

Kirjontalangat oli muistaakseni 80 senttiä pussillinen ja tilkkukangas on kirpparilta ostetusta paitapuserosta. Se on ostettu juurikin ompelujuttuja varten ja sen hintaa en muista, mutta ei voi olla euroa enempää. Siitä on tehty jo monta miniompelua ja vähän isompaakin.

Ai niin, ompelulangat paljettien ompeluun on myös kirpparilta, 4,50 euroa yhteensä 14 puolaa eri värisiä lankoja ja napit oli 80 senttiä pieni minigrip-pussillinen.

Kierrätysteemalla kun mennään, niin kuihtuneet ruusut antoivat vielä viimeisen somistuksen ennen päätymistään biojätteeseen. Sitä se intagrammissa hengailu teettää, inspiraatioita kuvaamiseen.

Onko sinulla kirjontamuistoja jaettavaksi vai onko se sinulle harrastus?

Vielä pienempiä yksityiskohtia

Tapasin sattumalta kirpparilla ihanan ystäväni Eliisan. Olen tutustunut häneen nukkekotiharrastuksen myötä. Piitkästä aikaa näimme ja heti tuli mieleen taas nukkekotoilu. On pitkä aika, kun viimeksi olen tehnyt mitään miniatyyrikoossa ja tuskin enää edes osaisin (näkisin) tehdä mitään.

Innostuksen vallassa puhaltelin pölyt pois nukkekodista ja nappasin muutaman vielä pienemmän yksityiskohdan, kuin edellisessä postauksessa...

On jotenkin ihan käsittämätöntä, että olen joskus jaksanut väkertää noin pieniä tillkutöitä. Niissä on muuten paljon isompi työ kuin 1:1-kokoisissa. Noin pieni tilkkutyö ei anna yhtään virhettä anteeksi.

Tätä tilkkupeittoa tein 8 tuntia. Siis yhden kokonaisen työpäivän. Pehmustettu sängynpääty oli nopea verrattuna peittoon.

Pitsiliinan olen virkannut kirjontalangasta ja kultakalamalja on lahja ystävältäni.

Kuohuviinikorkista tehty jakkara ja kukkapuut on erilaisista kynttilämansettien osista. Puulattia on tehty bamburullaverhon säleistä ja käsitelty osmovahalla.

Valmis kaappi on tuunattu maalaamalla shabbychic-henkeen ja pikkutavarat saatuja tai ostettuja.

Tuolit on tuunattu valmiista kalustosta, mutta pöytä on itse tehty bilteman sytykepuista. Miniatyyriruokaa en ole oikein koskaan oppinut tekemään kunnolla, kuvassa olevat on saatuja tai ostettuja taitavimmilta tekijöiltä.

Juttelimme Eliisan kanssa siitä, että kuinka me kummatkin pidämme todella paljon nukkekotoilusta ja tekemisestä. Eliisa sanoi, että hän kaipaa sitä nukkekoti-flowta. Niin minäkin todella paljon. Miten se muka aina on niin kiirettä tai muuta tekemistä, ettei ehdi tekemään sitä, mistä todella pitää? Viime aikoina on tullut liian paljon muistutuksia, että sitä "sitten eläkkeellä joskus" -tekemistä ei kannata ajatella.

Ehkäpä heitän syrjään muut kiireet ja paneudun oikein kunnolla flown vietäväksi.

Mistä sinä saat flow-fiiliksen niin, että tekeminen vie sinut täysin mennessään?

Pieniä yksityiskohtia

Kevätaurinko kurkistelee pilvien takaa ja taas tapahtuu heräämisiä. Ikkunat huutaa pesua, kirkkaat värit pompsahtelee silmiin joka paikasta ja tekemisen syyhy kutkuttaa. Kodin kohennus ja muutos on taas kerran mielessä. Tutkin nurkkia "sillä silmällä" ja vaivihkaa tapahtuu pieniä muutoksia. Ainakin mielikuvissani.

Keskimmäisissä kuvissa on joulukoristeet, jotka on meillä ympäri vuoden seinällä. Niissä ei muutosta ole ollut moneen vuoteen. :)

Ruusukimppu on vaihteeksi shampanja, eikä pinkki tai vaaleanpunainen. (hui mikä muutos!) Seuraavaksi silitän kirppislöytöni ja vaihdan keittiöön kapan ensimmäistä kertaa. Johan se edellinen olikin jo 7 vuotta... (ja heti meni vaihtamaan). Ei sitä nyt suurin harppauksin auta mennä muuttamaan mitään. Ties vaikka innostaisi tekemään muutakin.

Jokohan se remppakärpänenkin kohta iskisi? Sitä odotellessa.

Sukuloimassa

Kävimme pikaisesti sukuloimassa paikassa, jossa en ollut koskaan käynyt. Ihastuin ikihyviksi. Ei voi todeta muuta kuin, että kyllä Suomen maaseutu on kaunista.Olen ennenkin siitä tainnut kirjoittaa, että peltomaisema on minulle hyvin rakas. Pidän metsästä, järvikin on ihan ok, meri on kaunis vaan kovin vieras, mutta pelto se vasta on jotain.

Kuva sukulaistalolta tielle päin.

Olen paljasjalkainen kauppalalainen (nyk. kaupunki) ja olen asunut kaupungeissa tai ainakin maaseudun keskuksissa suurimman osan elämästäni. 10 vuotta asuin ihan maalla ja sielu tunsi olevansa kotona silloin. Nykyinen rivari on kaupungissa pientaloalueella. Sydän sykähtää joka kerta, kun näen talon ja pellon  avaralla maaseudulla.

Sukulaistalo

Sykähti se sydän tämänkin nähdessä ja varsinkin ne alkuperäiset leveät lattialankut, uuu-oo, vieläkin pyörryttää.

Tämä taas talolta järvelle päin.

Pihapiirissä oli  perennoja. Tämän haluaisin joskus omaan pihaani. Keltaisia iiriksiä en kovin usein ole nähnyt. Uuu-oo olin tällekin. :)

Yksi oli auennut, muut oli vielä nupullaan.

En muista, että koska olisin ollut näin lähellä hevosta viimeksi. Tää kaveri oli mun kamu, se tuli kutsusta luokse ja seurasi aidan vieressä mihin ikinä meninkin. Loimi on päällä itikoiden takia, poika on kuulemma erityisen herkkä pistoille ja puremille.

Suomenpienhevonen - ruunapoika katsoo kauniisti kohti.

Uskalsin silittää, taputtaa ja jopa silitellä turpaakin. En muistanut, että kuinka sileä ja samettinen se on. Olen ratsastanut teini-ikäisenä, mutta silitellyt ja taputellut kyllä joskus myöhemminkin.

Kolmikko sai tarpeekseen kamerasta ja lähti omille teilleen.

Rannasta vielä nappasin yhden kuvan. Täydellista idylliä suomalaiseen sieluun.

Maalla

Vesijutut korjattu, ruoho leikattu, talo on kuosissaan. Fiilistellään vaan.

♥

♥

♥

♥

♥

Jotta ei totuus unohtuisi.
Joka nurkalla löytyy raivattavaa, korjattavaa tai kunnostettavaa.
Onneksi on paljon tehtykin jo.

Yksityiskohtia

Peili ja tarjottimet kirpparilta, vanhoja löytöjäni kaikki. Essee söi sanani, kuvilla mennään tänään.

Viisi kuvaa Joulusta

Joulupuuro syötiin perinteisesti kylässä, kuvat ovat sieltä. Kattaus on aina henkeä salpaavan kaunis, niin tänäkin vuonna. Puuro oli hyvää, mutta vielä enemmän siellä oli Joulua jokaisille aisteille. Visuaalisuus häikäisee ja kamera tallentaa siitä vain murto-osan, valitettavasti.

Joulu tuli ja meni, kuten koko joulukuukin kohta. Ohikiitävä näyttää tulevan tästä talvesta. Viihdytin itseäni joulukuussa lukemalla kahden viime vuoden jouluakalenteria ja panostin siivoukseen. Pölyä, varastohyllyjä, pölyä. Tulee se joulu remontinkin keskelle, vaikka ei ihan heti uskoisi.

Sulkeudun seuraavaksi kirjoittajakammiooni, palautettavan esseen deadline lähestyy yhtä lujaa kuin vuoden vaihtuminen. Ennemmin haluaisin tehdä joulukortteja, ideoita vilisee roppakaupalla ja jos nyt tekisi, niin kerrankin olisi ajoissa. 

Paitsi, että ei siitäkään mitään hyötyä olisi. En löytäisi niitä kuitenkaan mistään 11 kk:n päästä. Parempi pitää kiinni perinteistä, viimeisen illan raivopäistä askartelua ennen postituspäivää ei voita mikään.

Kuten ei sitä viimeisen päivän raivopäistä esseen kirjoitustakaan. Ja joku vielä väittää, että vanhemmiten viisastuu. Pah, sanon minä. Ylimainostettua.

Syksyn pakolliset kuviot

Pakolliset kuviot 6,0. Eikös se joskus ollut taitoluistelussa noin, kun oli paras? Taidan muistaa väärin. Tänään oli kyllä voittajafiilis, kun laitettiin viikonloppuna Talo Maalla talviteloille. 6,0 annan koko perheelle, jos ne on ne parhaat pisteet. Se on aina yhden sortin puristus ja helpotus.

Mieli on hyvänä, kun nyt on talovanhus kuosissaan, siisti ja puunattu. Suojattavat suojattu (muistin rodonkin), hiiren siemenpiilot tyynyn vierestä imuroitu (hyi!), vedet katkaistu (päähanasta asti), jääkaappi kuurattu (jo oli aikakin) ja pakastin sulatettu (suoritus sekin kun 2 henkilöä syö 2 litraa jätskiä yhdeltä istumalta).

Olen aivan kuittina, silmää painaa ja unta ei tarvi hakea tänä iltana. Kun ei jaksa jaaritella, niin kuvia sitten.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin palataan taas keväällä. Nyt katse kääntyy kaupunkirivariin, remppaan ja muuhun sisustukseen täällä.

Reipasta viikkoa kaikille!