Roskista asiaa

Lajitteletko sinä roskasi vai onko se sinusta ajan haaskausta?

Minusta jokaisen pitäisi kierrättää, mutta en ole moralisti. Kukin taaplaa tyylillään. Olen aina ollut myötämielinen jätteiden kierrätykselle, mutta olin aika huoleton huithapeli.Viime keväänä päätin haastaa itseni täydelliseen jätteiden lajitteluun ja kierrärykseen kotona. Sitä ennen kierrätin lehdet (keräyspaperi) täysin ja samoin myös paristot. Metallijätteet kierrätin osittain (säilyketölkit) ja lasin puolittain. Biojätettäkin kierrätin satunnaisesti. Kartonkia en kierrättänyt lainkaan. Taloyhtiömme roskakatoksesta löytyy tasan kolmen lajin astioita, bio-, paperi- ja sekajäte.

Pirkanmaan Jätehuollon jätteenkäsittelykeskuksissa 

vastaanotettiin yhdyskuntajätettä 

reippaasti yli 300 kg/asukas vuonna 2009.

Aloitin projektin punnitsemalla jokaisen sekajätepussin ennen keräysastiaan viemistä. Tuloksena oli, että kaksihenkisen talouden viikottainen jätemäärä oli keskimäärin 2-3 pussia viikossa ja paino oli 3,5 - 5 kg/yksi pussi. Ihan älyttömän paljon siis.

Leikkokukat täyttää biopussin nopsaan.
Häälahjaksi saatu Aaltokin menee lasinkeräykseen,
jos joskus uskaltaa mennä hajoamaan.

Pirkanmaan Jätehuolto oli aloittanut kokeilun muovijätteen keräyksestä kotitalouksilta ja siitä tuli projektiin yksi jäteastia. Lisäksi toinen kartongille, kolmas biojätteelle, neljäs pienmetallille, viides keräyslasille, kuudes keräyspaperille, seitsemäs paristoille ja lampuille (samassa astiassa) ja kahdeksas sekajätteelle. Huhhuh, järkyttävän monta jäteastiaa ja kaikki ne pitäisi tunkea pikkiriikkiseen keittiöön. No, eihän ne kaikki mahtuneetkaan, osa on tuulikaapissa ja yksi ruokapöydän alla...

Tiesitkö kauanko eri materiaalit kuormittavat luontoa, 

elleivät ne päädy kierrätykseen? 

- maitotölkki maatuu luonnossa 5 vuotta

- hernekeittopurkin hajoaminen vie 100 vuotta

- alumiininen juomatölkki sinnittelee 200 – 500 vuotta

- muovin hajoaminen kestää jopa 500 – 1000 vuotta

Reippaana aloitin kierrätyksen, mutta sormi meni suuhun. Mihin roskikseen kuuluu mikäkin? Apua! Tulostin netistä ohjeet ja teippasin ne keittiön kaapinoviin. Yllättävän helposti ne oppii, jopa Insinöörikin. ;D

Täydellisen kierrättämisen aloittamisen jälkeen punnitsin kaikki sekajätepussit. Hämmästys oli todella suuri, sillä pussi ei täyttynytkään, ei sitten millään. Vihdoin viimeinen noin kuukauden jälkeen pussista oli täynnä noin yksi kolmasosa. Punnitsin ja vein roskikseen. Punnituksen tulos oli 400 grammaa. Huikea ero entiseen.

Totaalikierrätys on jatkunut nyt kohta vuoden ja kertaakaan en ole katunut. Ei myöskään ole tullut mieleen, että lopettaisin sen. Sekajätteen määrä on pysynyt samana, reilusti alle puoli kiloa kuukaudessa. Sekajätteen määrä varmaan lisääntyy alueemme muovikierrätyskokeilun loppumisen jälkeen (jos kokeilu ei jatku siis). Muovijätettä tulee ihan käsittämättömän paljon. Vähintäänkin yksi muovikassillinen tiukkaan pakattuna viikossa, mutta usein enemmänkin.

Kodeissa tapahtuva lajittelu on toimivan jätehuollon perusta 

ja vähentää kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. 

Biojätteen ja ongelmajätteiden lajittelu on erityisen tärkeää. 

Kierrätys ei kuitenkaan ole jätteen määrän vähentämistä 

vaan jo syntyneen jätteen hyötykäyttöä.

Omaan kokemukseen perustuvia vinkkejä:

• Käytä tarpeeksi pientä ja kannellista biojäteastiaa. Itselläni on kolmen litran muovisanko ja tyhjennän sitä vähintään kaksi kertaa viikossa.
• Aloittaminen on vaikeinta, jatkaminen ei.
• Netistä löydät kaiken tiedon alueesi jätteiden lajittelusta ja ohjeet mihin ikinä tarvitsetkin aloittaaksesi kierrätyksen.
• Pese roskasi, se auttaa pidentämään tyhjennysväliä. Hajut ei leijaile eikä pikkukärpäset lennä. :)
• Panosta helppouteen, hankalaan hermostuu. Jos suunnittelet keittiöremppaa tai rakennat uutta kotia, niin varaa reilusti tilaa jäte- ja kierrätysastioille. Enemmän, kuin ajattelet tarvitsevasi.
• Asennoidu kierrätykseen, kuten pullonpalautukseenkin. Vie ne mennessäsi kauppareissulla. Pienemmät erät kulkee helpommin ja et hermostu kotona "jätekasoihin".
• Käytä hyväksesi alueesi ilmaisia kierrätyskampanjoita tai keräyksiä. Linkki on Pirkanmaan alueen Repe&Romu autoihin. Niiden aikataulut vuodelle 2013 löytyvät kunnittain linkin oikeasta sivusta.

Olisi mukava kuulla sinun mielipiteitäsi asiaan. 

Oletko puolesta vai vastaan? 

Onko sinulla hyviä vinkkejä? 

Kuinka sinä kierrätät? 

Otatko haasteen vastaan ja alat totaalikierrättäjäksi?

Lainaukset ovat netistä eri kohteista poimittuja mm. Pirkanmaan Jätehuolto ja Kuusakoski 

Virkattu matto

Viime vuonna tein virkatun loman lopetusmaton ja tänä vuonna olen tekemässä loman aloitusmattoa. Löysin kirpparilta pussillisen sekalaisia matonkuteita ja pastellisävyt pussista jotenkin tarttuivat koukkuun.

Olen tehnyt mattoa 10 koukulla ja kude on  ~1,5 cm leveää, paksummat kankaat vähän kapeampia. Maton halkaisija on nyt 130 cm ja haluaisin siihen vielä ehkä noin 20 cm lisää.

Kirpparikuteet loppuivat 60 cm jälkeen ja loput tein itse kulahtaneista pussilakanoista, auringon polttamista verhoista ja ohueksi kuluneista aluslakanoista. Turhia tavaroita, joita en ole raskinut heittää poiskaan. Tuli ihan vanhanajan kätevä emäntä olo, kaikki käytetään hyödyksi.

Matto on tarkoitettu Taloon Maalle makuukamariin tämän kampauspöydän viereen.

Kampauspöytä on ostettu kirpparilta yli 20 vuotta sitten. Silloin ei kukaan ollut kuullutkaan shabby chicistä ja kaikki halusivat, että pöytä pitäisi kunnostaa. Pidin pääni ja jätin käsittelemättä. Nyt sitä mennään siis sisustamisen aallon harjalla ihan täysillä! :)

Rehellisesti sanoen kampauspöytä on melko turha kapistus, mutta onhan se nätti katsella. Pöydän päällä on pääasiassa kirpparilta ostettuja hilppeitä. Joku saattaa bongata juttuja aiemmista postauksista.

Seinällä kampauspöydän vieressä on ystävältä saadut koukut, juuri sopivat korujen säilytykseen.

Nyt odottelen, että tulevat matonkuteeni (vielä toistaiseksi lakana-muodossa) kuivuvat pesun jäljiltä, jotta pääsen repimään lisää. Terapeuttista hommaa, agressiot kaikkoaa totaalisesti.

Voikaa hyvin kaikki!

Vanhoja juttuja uusin silmin

Hus & Hem lehdessä 3/2011 oli muutamia kivoja juttuja, josta tuli mieleen katsastella omiakin huonekaluja ihan uusin silmin. Inspiraation lähde oli tämä kuva:

Kuva lehdestä Hus&Hem 3/2011

Olen ostanut joskus pinkin sohvapäydän kirpparilta, siitä on jo aika kauan aikaa. Pöytä on ollut olkkarissa liinalla peitettynä, kun joten väri on ollut liian ärhäkkä (?). Tänään kuorin pöydän liinan alta ja sehän alkaakin tuntua ihan ookoolta.

Ei nyt ihan samaa tyyliä kuin inspiraation lähde, mutta  väri on messevä. :D 

Kirppiksellä olen pitänyt pöytää ja ihan mukavasti on tavaraa mennyt, mutta vaihtotalous pelaa. Takaisinkin päin on muutamia tullut, niin kuin aina. Tavaroiden määrässä olen vielä kuitenkin reilusti miinuksella, hinnoittelin noin 90 kappaletta ja palautuspostina on vain muutama! :D

Olen "keräillyt" eli siis napannut mukaan joskus, seinälle laitettavia lautasia. Niistä on tulossa kollaasi Taloon Maalle. Siellä on jo ennestään muutamia, mutta nyt niitä pitäisi olla melko iso läjä, jos suunnitelmani toteutuu. Rörstrandin lautaset ei maksa lähellekään niin paljon kuin suomalaiset. Muutamalla eurolla saa jo aikas hienoja. Muut 4 ovat jo aikaisemmin hankittuja, mutta sininen pieni löytyi tällä viikolla.

 

Göteborgin 350-vuotisjuhlalautanen vuodelta 1971 ja Morsdag 1972 ovat vähän uudempaa Rörstrandia ja kukkalautanen puolestaan vähän vanhempaa. En juurikaan tunne leimoja, mutta villi veikkaus on, että lautanen on 1930-50-luvulta. Yritin joskus hakea näistä tietoa netistä, mutta laihoin tuloksin.

Ja nappejahan ei koskaan voi olla liikaa. Vai mitä?

Nämä olivat niin hauskasti paketissa, että mukaanhan ne lähti. :D

Muutama pikkutavara Taloon Maalle, ihan vain värin vuoksi: turkoosia ja tummansinistä. Tummansinistä on jo ennestään, sopii joukon jatkoksi ja uunivuoassa oli mukava retro kuvio ja hinta oli vain yhden euron. Täysin ehjä ja naarmuton valkoinen lasivuoka! 

Pakkanen huiteli yöllä lähelle 30 astetta, mutta nyt jo voi nauttia ihanasta auringon paisteesta. Ylös, ulos ja lenkille! Mistähän sekin sanonta on peräisin?

Ihanaa viikonloppua kaikille teille!

Sisustuspohdintoja ja kirppislöytöjä

Romanttista, pohjoismaisen selkeää, boheemia ja rentoa, romuromantiikkaa, retroa, itämaista mystiikkaa, trendikästä ja modernia vai klassista sisustusta? Olen pitkään jo pähkäillyt omaa päättämättömyyttäni sisustuksessa. Välillä tuntuu, että kaikkea mahdollista edellämainituista löytyy kodistani. Täytyykö sisustuksen olla jotain tiettyä tyyliä? Kuka määrittää mikä on tyyliä? Asia on ajankohtainen kaupunkikodissamme, olohuoneen sisustus on menossa uusiksi lähimmän vuoden sisällä. Sohvan osto ei ole helppoa, ei ollenkaan. Viimeisin valintani on klassinen englantilaistyyli (?), kuva on Kruunukalusteen www-sivuilta lainattu.



No, näitä kalliimpia investointeja harkitessa shoppailin kirpparilla mielestäni hyvin tuloksin! ;D



Tämän kaunokaisen Samovaarin löysin kirppikseltä ja jos en ihan väärin muista, niin hinta oli vain 5 euroa. Voi olla, että jopa vähemmänkin. Samovaari on minulle lapsuuden muistoja, äidin mummoni oli venäjän ortodoksi ja samovaari liityy mielestäni aina Iso-Mummooni, Karjaalaan ja Venäjään.
Äidin puolen sukuni ovat Laatokan Kannaksen Karjalaisia ja heillä oli aina hyvin luontevat ja mutkattomat suhteet Konevitsan luostarin ortodoksimunkkeihin. Taatani muisteli joskus sitä, kuinka munkit keittivät talvella metsätöissä olleille työmiehille sekä luostarissa majaileville teetä jättimäisestä 50 litran samovaarista.

Tässä ostoksessa siis ostin sisustus-elementin lisäksi lapsuuteni- ja sukuni-muistoja. Ostolakko ja turhat tavarat kampanjat ovat opettaneet minulle pohdintaa omista ostopäätöksistäni. Aika tärkeä juttu mielestäni ja matka itseeni jatkuu edelleen. Turhista tavaroista eroon-projektissa on mennyt parin viikon aikana kaksi isoa muovipussillista vaatteita kierrätykseen.


Näissä rosee-tekniikalla tehdyissä kukkasissa yritän puolestani "tuhota" kertyneitä lankojani. Eipä paljon näistä huvenneet!



Olen joskus ostanut Tampereen käsityömessuilta rosee-pitsin työvälineen ja lankoja penkoessa löysin sen kätköistäni. Ensimmäinen versio meni jo synttärilahjaksi ja nyt viikonlopun aikana olen ohimennen pyöritellyt koeversioista eri langoista. Kaksi edessä olevaa tein pitsin ja napin kanssa rintarosseiksi. Täytyy ostaa sitä ohutta heijastinnauhaa ja kokeilla, että miten villalangan kanssa yhteen kieputtelu sujuu... Voisi tulla nättejä heijastimia pukinkonttiin!

Leppoisaa sunnuntaita ja tarmokasta alkavaa viikkoa toivottelen kaikille!

Sinille, Kerttu -90

Miksi Sini on hylännyt lahjansa? Onko Kerttu tehnyt liian näköisen tytöstä?



Kerttu on tehnyt tytön Sinille 20-vuotta sitten. Mitä tapahtui heidän ystävyydelle kun lahja oli hylättynä uunivuokien seassa?
Pelastusarmeijan kirppikseltä Sini kutsui itsensä kotiini vaatimattomalla kahden euron taksalla. Mukaansa hän vaati kerän Lehtovuokkoa, joka maksoi 50 senttiä. Lanka on 100% puuvillaa ja on Valvillan tekemää Hyvinkäällä, bukleen tapaista, mutta tasaisen kiharaa. Tiskirättiä suunnittelin, jos vaikka minäkin kokeilisin tehdä pestävää ja ekologista pöydän pyyhintä. Vyötteessä oli merkintä, että 60 astetta pesukoneessa on passeli lämpötila langan puhdistamiseen. Kuten siis tiskirätinkin.


Olen neulonut 11 paria sukkia ja luulin, että lankoja on kulutettu jo yli 75% varastoista. No niitä juuri siinä tietyssä pussissa olleita olikin kulunut vaadittu määrä, mutta kun pöyhin varastojani, niin löytyikin lisää pusseja (toim.huom. pusseja monikossa). Mistä ihmeestä niitä on siunaantunut nurkkiin? Ja kaiken huipuksi ei riitä, että löytyi keriä, joita en edes tiennyt olevan olemassa, niin kaiken lisäksi minulla ei ole mitään tietoa ostopaikasta, käyttötarkoituksesta tai edes suunnitelmista, mitä niistä olen aikonut joskus tehdä. Huoh.


Ajattelin sitten, että yksi pieni Lehtovuokko 50 sentillä ei maata merelle kaada. Varsinkin kun olen tiskirättipuuvillojen hintoja kauhistellut kaupoissa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun pirulle antaa pikkusormen niin se tuo viisi uutta kerää kaupasta.
Muttakun, ovat muuttaneet sen Nalle-langan siellä Novitalla aloevera-langaksi ja hinta on pompsahtanut kuin entinen bensan hinta, niin eihän sitä vanhaa varastoa voi olla ostamatta kun halvennuksella myyvät. Eihän?


Siinä sitten meni sekin osa ostolakosta nutulleen. Uusien vaatteiden osaltahan se meni jo niiden kolmen takin ostoon, josta kerroin aikaisemmin...


Toisaalta taas, olen turhien tavaroiden hävittämisessä onnistunut laittamaan 5 takkia kierrätykseen. Niin ja neulonut sen 11 paria sukkia ja 12. ja 13. ovat puikoilla tulossa jo. Aika hyvä ihminen kuitenkin olen. ;D


Kaunista loppuviikkoa!

Syksyn satoa, vihreää väriä ja repsahduksia..

Työkaverilta saadut avomaakurkut on säilötty, osa viipaleina ja osa kurkkusalaattina. Samaan syssyyn tein myös mustaviinimarjahilloa. Tekisin paljon enemmänkin säilykkeitä, hilloja ja mehuja, mutta omistan vain pienen jääkaapin ja pakastinta en lainkaan.



Viikonloppuna kuvailin maisemia, kivenheiton päässä kotiovelta. Että osaakin olla syksy kaunis.

Ilta pimenee.

Viimeiset auringon säteet.

Sukkasadon ensimmäiset, lohikäärmesukat. Väri on enemmän sammaleen vihreä kuin harmaa luonnossa. Ihana malli neuloa ja ihanat sukat jalassa. Tykkään.



Vielä yhdet sukat, vaikkei vihreät olekkaan! :D Kummipoika sai nimipäivälahjaksi raitasukat. Molemmat on tehty edelleen 7veljestä langasta 3½ puikoilla. Ne edellisessä postauksessa mainitut hunajakennosukat meni purkuun ja tällä hetkellä on puikoilla pitsisukka kahdella värillä.




Turhista tavaroista eroon jatkuu, viime viikolla kolmas työkaveri sai mustat täysnahkaiset slingback-avokkaat. Ne oli puolinumeroa liian pienet minulle.

Ostolakko tunnustus: Ostin kolme takkia viime perjantaina, en kirpparilta vaan uusia. Heikko olen tarjousten edessä, joten eka repsahdus oli siinä. Ounou!

Kirpparillakin olen poikennut, mutta niistä kuvia sitten myöhemmin. Yhtään päälle pantavaa en ostanut, mutta pitsiä, posliinia ja lasia sitäkin enemmän...

Loppuviikkoa odotellessa!

Luontoretkellä

Työpäivän voi viettää näinkin, patikkaretkellä luonnon helmassa. Harmi, että vain kerran vuodessa tykypäivänä.

Miksi en saa siirrettyä kuvia siihen kohtaan mihin haluan täällä bloggerissa? Höh. Häh? Ja miksi kappalejako ei toimi vaan teksti tulee yhtenä pötkönä vaikka laitan entereitä kappaleiden väliin? Ärsyttäviä uusia ominaisuuksia! Tämäkin teksti oli pakko siirtää tänne kuvien väliin, vaikka en tahdo tehdä niin. Mutta vielä ärsyttävämpi on lukea yhtäpötköätekstiäkokopostaus!!!

Turhista tavaroista eroon -projektissa lähti poikani vanha laskettelukypärä naapurille. Tuntui kuin olisin hylännyt lapseni lapsuuden kokonaan. Ehkä on jo aika, poika täytti 20 vuotta kesäkuussa. Edelleen luopumisen tuskaa tunnen, vaikka tavarat ovat turhia. Auttaakohan tämä siedätyshoito?

Viikonloppuja kaikille!

Kertut valmiina

Alkuviikko on mennyt kesäflunssaa sairastaessa, tänään töihin mennessä olin kuin olisi ollut maanantai. Hmm, kaksipäiväiset työviikot voisi olla kivoja, jos ei tarvisi palkasta tinkiä... ;D


... ja sitten taas sukkapostaus. Alkaa jo itseäkin kyllästyttää, mutta sukkien lumo ja neulomisen himo on vaan niin vahvasti päällä, että teidän lukijoiden tarvitsee itseni ohella vaan kestää urheasti tämäkin villitys...

Siispä, kuudes pari uunista ulos, Kerttu-sukat on valmiina. Kerttujen hieno ohjehan löytyy jo aikaisemminkin linkittämästäni Uhoava Gnu -blogista. Ihanat sukat tehdä ja tykkään mallista!



Edelleen 7-veljestä lankana, nämäkin valmistuivat lankavarastostani löytyneistä langoista. Ja anteeksi huono kuva, ärsyttävän vaikeaa on edelleen kuvata noita omia käpäliä. Pöh.
Seuraavana puikoille tulee luumunväristä ja pitsisukkaa olisi tarkoitus tehdä.

Hätäspäissäni ilmoittauduin myös Sukkasatoon kun tuota sukkaa pukkaa oikein urakalla. Saa nähdä, että valmistuuko sukkasadon aikana mitään vai onko paukut jo käytetty kuluneen kuukauden aikana. :)






Turhista tavaroista eroon -projektissa on vuorossa Sokokselta alerekistä ostamani puolipitkä Aventuran talvitoppatakki. Suklaan ruskea ja tykkäsin ostaessa kovasti. Olen pitänyt sitä ehkä pari kertaa, käytössä ei tuntunutkaan "omalta". Kaikki muut koodit kohdillaan, mutta ei päällä oma? Ei taida mulla olla korvien välissä kaikki koodit kohdillaan.

Vien sen toiselle työkaverille ja vähän tuntuu huijaukselta projektiin kun lupasin sen viedä jo vuosi sitten, mutten ole saanut aikaiseksi. Ei ehkä juuri sitä ajatusta tässä lahjoituksessa, mitä jo uhosin aikaisemmin. Tärkeä tavara, mutta luopumisen tuskan olen jo käynyt aikaisemmin. Aion olla itselleni armollinen tässä(kin) asiassa.

Loppuviikon vapaita odotellessa toivotan kaikille edelleen aurinkoisia päiviä!

Pohdiskelua tavaroista

Turhista tavaroista eroon -juttu tuli aika yllättäin, mutta ei yllätyksenä. Samaan kategoriaan kuuluu tuo ostolakkokin ja oikeastaan kaikki ajatukset niihin molempiin liittyen alkoi yhdestä nettiostoksestani.




Tämä mielestäni ihanainen laukku tulla tupsahti postin välityksellä kesän korvilla. Ostin sen täältä, palvelu ja toimitus oli nopeaa ja mielestäni laukku oli joka euron arvoinen. Tykkään ihan hirmuisesti ja laukku on ollut käytössäni koko kesän.

Mutta.

En koskaan ole ollut erityisesti merkkituotteiden perään tai mielestäni ostaisin jonkun vaatteen tai tavaran vain merkin takia. Tai ainakin luulen, etten ole. Toki metsästän merkkituotteita kirppareilta ja toivoin häälahjaksi kotimaisia tuotteita. Paljon saimmekin Marimekkoa, Iittalaa, Hackmania jne. Olin jokaiseen lahjaan erittäin tyytyväinen, sellaisia merkkejä harvemmin tulee itse ostettua yleensä hinnan takia.

Eksyin aiheesta, palataan takaisin Guessin ihanaiseen. Mulle tuli ihan pakottava tarve saada tämä laukku, himoitsin ja voi että, kun olin onnellinen kun sen sain (ja olen yhä). Pelästyin kuitenkin omia tunteitani laukkuun. Mitä minulle oli tapahtumassa? Luonteeni vastaisesti ja jostain käsittämättömästä syystä tämä laukku toi esille uusia piirteitä itsestäni. Ja en hirmuisesti pitänyt niistä. Laukusta pidän silti vieläkin.


Ostolakko ja turhista tavaroista eroon -projekti on siis enemmän matka itseeni kuin ekologinen kannanotto tai itseni korottaminen hyveelliseksi ja vastuulliseksi kuluttajaksi.


Seuraava tavarasta luopuminen on huomenna.


Yritän luopua tavaroista, jotka ovat minulle jollain tapaa tärkeitä tai merkityksellisiä, mutta niillä ei ole minulle mitään käyttöä. En nyt puhu lapseni ensimmäisistä kengistä, vaan turhista tavaroista.





Tämä Sandin farkkupaita (merkkituote siis myös. Miten niin merkit eivät ole minulle tärkeitä, häh?) on ostettu kirpparilta ja hinta ei ollut suuri, muistaakseni vitosen kieppeillä. Olin silloin aika paljon hoikempi kuin nyt ja paita oli jo silloin napakka. Tälläistä farkkupaitaa olin hakenut pitkään, pehmeää kangasta, sopivasti kulunut ja ajaton slim-fit malli. Rakastan tätä paitaa vieläkin.


Se ei ole mahtunut päälleni kolmeen vuoteen (eikä oikein koskaan kunnolla) ja huomenna se rakastavan kodin työkaverini luota.


En halunnut myydä tätä kirpparilla.
Miksi?
En tiedä.
Mielummin annan sen pois.
Miksi?
En tiedä.

Matka itseeni jatkuu. Syystäkin.

Turhista tavaroista eroon

Tavaroita on liikaa, turhautumiseen asti. Ostolakkoa miettiessäni olin kyllästynyt tavarapaljouteen. Se on pyörinyt mielessä jo tovin aikaa. Olen luonteeltani hamsteri ja jemmari: pahan päivän varalle, tuota tarvitsen vielä joskus, tälle löytyy kyllä käyttöä, kunnostamalla siitä tulee hieno, tosi hyvä löytö. Lista jatkuu loputtomiin.

Naapurilta oli hajonnut tietokoneen näyttö. Tuli puhetta, että meillä on vanha, mutta ehjä putkinäyttö. Kannettiin näyttö naapuriin ja molemmille tuli hyvä mieli.

Siitä juolahti mieleeni, että teen vastaavan jutun joka viikko. Annan pois, lahjoitan hyväntekeväisyyteen tai heitän roskiin joka viikko vähintään yhden turhan tavaran. Turhista tavaroista eroon -projekti kestää meillä kaupunkikodissa vähintään tämän vuoden loppuun asti. Kirjoitin sen tänne blogiin, jotta asia ei jää vain ajatuksen tasolle.

Aloitin muuten ne edellisessä postauksessa mainitut Kerttu-sukat marjapuuron punaisesta. Ihan vielä ei ne muut herkulliset syysvärit innostaneet. Malli on ihana, tykkään kovasti.

En itse tykkää kuvattomista postauksista ja koska lahjoitetusta näytöstä ei ole kuvaa, niin laitan tähän saunan kuvan Talosta Maalla. Tätäkin on mietitty, että onko turha vai ei. Puretaanko vai kunnostetaanko? Tällä hetkellä suunnitellaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Maalia se ainakin kaipaa.



Sivuhuomautuksena muuten voin kertoa, että Talosta Maalla on viety kesäloman aikana turhia tavaroita roskiin noin 20 jätesäkillistä ja yksi peräkärryllinen plus auton perässä erinäisiä muita juttuja jäteasemalle. Sielläkin riehuu turhuuksien roviot. ;)


Sellaista tänään, turhuuksia.