Eräänä aurinkoisena päivänä

...otin kameran ja kuvasin tämän kesän kukkaloistoa. Viileähkö ja sateinen kesä on laittanut kaikki kukinnat sekaisin. Tälläkin hetkellä pionit ovat täydessä kukassa. Niiden kukinta on viivästynyt kolmisen viikkoa, mutta vastaavasti taas kukinta on kestänyt todella pitkään, yli kaksi viikkoa.

Pionit ovat olleet ehkä jonkun verran pienempiä, kuin parina viime kesänä. Kukkia on ollut kymmenkunta vähemmän, kuin normaalisti. Tänä kesänä oli "vain" nelisenkymmentä kukkaa. Viime kesänä oli reilusti yli viisikymmentä.

Valkoinen ukonkello on röyhähtänyt ihan valtavaan kukkaloistoon. Minään vuonna ne eivät ole olleet noin korkeita ja noin paljon kukkia.

Erityisen iloinen olen tämän akileijan kukinnasta. viime vuonna tauti/elukka mustutti koko kukan ja pelkäsin jo menettäneeni sen. Tänä vuonna kuitenkin intoutui uudelleen ja kukinta kesti todella pitkään, kuten joka vuosi.

Viime syksynä istutin malvaa ja kukinta on nyt juuri parhaimmillaan. Toivottavasti leviää kukkapenkissä lisää. Laitoin kaksi taimea, joissa on kymmenkunta kukkavanaa.

Laitoin esikasvatukseen pussillisen krasseja, mutta yksi vain iti. Kahdeksassa ruukussa oli 4 siementä/ruukku ja vain YKSI siemen iti. Tämä kirjavalehtinen on taimitarhalta.

Toinen pettymys oli keisarin elämänlanka. Pussissa piti olla kerrottuja hot pinkin värisiä kasveja. Ei kyllä näytä minun silmääni hot pinkiltä, eikä kerrotulta kukalta... Millainenhan se ei-kerrottu kukka sitten on? :(

Muutenkin kesäkukat ovat olleet tänä vuonna tooodella vaikeita. Pelakuut ovat räntsyjä, petuniat sade piiskaa heti kukinnan alettua ja daaliat eivat kuki millään. Aurinkoa ja lämpöä ovat vailla.

Niittykukat ovat puolestaan täydessä loistossaan ja upeita. Jätimme leikkaamatta ruohoa osasta pihamaata ja toinen toistaan upeampia niittykukkia putkahtelee maasta.

Kurjenkellot, päivänkakkarat ja pienen pieni harsomainen kukka on todella kaunis yhdistelmä yhdessä.

Kurjenkelloja on tänä vuonna erityisen paljon. ♥♥♥

Päivänkakkaroiden kukinta kestää ja kestää. Kukat ovat kukkineet tällä paikalla jo yli viisi viikkoa. Joskus tekisi mieli kokeilla kukkapenkin tekoa luonnonkukista. Taitaa kuitenkin viehätys mennä, jos näitä satunnaisia kukkijoita yrittäisi kahlita omaan muottiin. :)

Noita ja puistokemisti

Nämä ovat uudet nimeni tälle kesälle. Ensimmäisen antoi Insinööri ja toisen Töllin rinsessa. Kieltämättä molemmat ovat kuvaavia, sillä olen innostunut kasvivärjäyksestä. Kaikki alkoi ihan viattomasti matonkuteista, mutta nyt homma on lähtenyt ihan käsistä... :)

Löysin nyttyrän puuvillatrikookudetta, joka oli vähän epämääräisen väristä luonnonvalkoista ja ajattelin värjätä ne pesukoneessa. Nooh, kaupat oli kiinni ja heti piti päästä kokeilemaan niin eihän siinä auttanut muu, kuin turvautua saatavilla oleviin aineksiin. Keräsin pihapiiristä lupiinia ja sainkin upeita väriliemiä aikaiseksi, mutta väri ei tarttunut ja nyt kuteet ovat vielä epämääräisemmän värisiä, kuin lähtötilanteessa.

Siitä ajatus sitten lähti kuitenkin itämään, entä jos vaikka villalankoja kokeilis...

Verkostahan löytyy kaikki tarpeellinen tieto aloittamiseen ja ystävällinen naapurini lainasi pari kirjaa ja homma alkoi luistaa. Puretusaineet (värin kiinnitykseen ja sävyyn vaikuttavat aineet) oli vaikeita löydettäviä, mutta luovuudella niistäkin voi selvitä.

Ostin tavallista 7veljestä lankaa ja tein pieniä 30-50 gramman vyyhtejä, koska minulla ei ollut käytössäni suurta kattilaa aloittaessa. Käytin kolmea väriä lähes kaikissa liemissä. Kuvassa ovat koiranputkiliemessä vasemmalta alkaen harmaa, valkoinen ja luonnonvalkoinen.

Lopputulos koiranputkivärjäyksessä on alarivissä samassa järjestyksessä, kuin ylemmässä kuvassa. Harmaat ovat lupiinin sinisten kukkien väriliemessä olleita ja koska käytössäni ei ollut silloin mitään puretusaineita, niin padassa oli mukana ruosteinen hevosenkenkä (rautaoksidi). Sinisten lupiininkukkien väriliemi on tumman lilahtavan punaista, josta tulee harmaata (?) väriä lankaan ja hevosenkenkä ei juurikaan muuttanut värisävyä mitenkään, ehkä vähän sinetävämmäksi harmaaksi sanoisin.

Mesiangervolla tuli melkein identtistä väriä koiranputken kanssa. Valkoiseen lankaan laitoin vyyhtiin muutaman tiukan lankasolmun, jotta saisin pätkävärjättyä lankaa. hyvin toimi. Näissä puretteena on aluna. Pitkän haeskelun jälkeen löysin sitä yhdestä apteekista. Rautavithrilliäkin löysin ja kokeilin sitä pieneen mesiangervoväriliemeen ja johan pomppas! Väri muuttui ihan pikkusen verran..

Mesiangervo ja rautaoksidi yhdessä tuottivat tummansuklaanruskeaa väriä! On tämä kemia sitten ihmeellistä. :)

Tässä on myös sinisiä lupiinin kukkia, mutta keittelin padassa kuparipannua lankojen kanssa. Netistä kuvia katsellessa kuparilla on joku saanut melkein turkoosin sinisistä, mutta kun minulla ei sitä ollut, niin pannu tuotti vihertävää harmaata. Minun koneellani ainakin näyttö vääristää todellisen sävyn harmaaksi.  No, koska niitä lupiininkukkia meidän mäeltä maalta löytyy, niin kokeilin erittäin epäortodoksista sekoitusta ja laitoin liemeen mukaan punaista elintarvikeväriä...

Ja lopputulos oli tämä! Kauniita kanervan sävyjä alunalla puretettuna.

Ihan oikeastihan tässä hommassa ei ole mitään järkeä. Hirveä ähräys, lotraus ja keitteleminen ja lopputuloksena on 100 g värjättyä lankaa. Mut hei, ihan järjettömän hauskaa ja yllätyksellistä. Sienilläkin voi värjätä ja syksylla taatusti tulee mukaan uusia sienilajeja poimintaan. Aikaisemmin ei olisi tullut mieleenikään kerätä veriseitikkejä. Siitä kuulemma tulee kaunista punaista väriä...
Forrest Gumpin äitiä mukaellen:

Life is like colouring pot, you never know what you get!

Maailma valmiiksi viikonloppuna

Taas mennään sitä aikaa, että maailma pitäisi tulla valmiiksi nyt, eikä viidestoista päivä. Alkukesän huumaa siis jälleen havaittavissa. Työviikon jälkeen pakkasimme taas auton täyteen ja kiiruhdimme kohti ruohonleikkuria.

Kuljeskelin tänään kuuden aikaan aamulla pitkin pihamaata kameran kanssa ja yritin saada otetuksi valokuvia. Tuuli on ihan järkyttävä, melkein henki salpautui.

Hassu juttu, nuo kevätesikot olivat vielä toukokuussa kirkkaan keltaisia. Lisäsin kukkamaahan kuorikatetta rikkatorjuntaan ja viikossa esikot muuttivat väriään oranssin-ruskeiksi. Ovat nyt siis tulikellukan kavereina sävy sävyyn.

Viime syksynä istutetut iso särkynyt sydämet  talvehtivat hyvin ja molemmissa oli tukevat kukkavarret. Muutama vuosi lisää, niin odotan näistä runsaita ja reheviä alkukesän kukkijoita. 

Siirrytään etupihalta saunalle seuraavaksi. 

Enimmäisen oven takana on pieni eteinen/pukuhuonetila. 

Pellavapyyhkeet ovat istuinsuojia ja niiden tarina on vuosien takaa. Isäni täti oli joskus viime vuosituhannen puolessa välissä itse kehrännyt aivinaa ja rohdinta omista pellavista. Tekstiilialan ammattilaisena isäni ymmärsin niiden arvon ja otti ne aikanaan talteen. Langat olivat monta vuotta varastossamme ja joskus 70-80-luvulla osa aivinasta värjättiin ja osa jätettiin luonnon väriseksi. Langasta tehtiin pellavakangasta ja siitä ommeltiin pyyhkeitä. Väittäisin, että nämä ovat arvokkaimmat tekstiilini ikinä. Historiaa, joita ei voi koskaan ostaa rahalla.

Saunan eteisestä löytyy myös Insinöörin iltapuhteet. Risusavotan tuloksena muutama oksista päätyy tuleviksi pyyhekoukuiksi.

Tämän oven takaa löytyy varsinainen sauna, jossa puhalsi muutoksen tuulet eilen.

Lauteet ennen: 

Kevyt hionta pintaan ja musta Saunasupi pintaan.

Lauteet muutosvaiheessa: 

Pinta vielä sinertää ennen kuivumista.

Ja lauteet jälkeen:

Tykkään! Paras facelift ikinä. Musta tuo ryhtiä ja siisteyttä ja nyt tuo lähes hunajan ruskea takaseinäkin näyttää tuhannesti paremmalta. Käsittelemme vielä yhden sivupenkin ja tunnelma on kuin olisi saanut uuden saunan. Eipä ihan heti uskoisi, että kahdella kympillä saa näin suuren muutoksen aikaan.

Nyt perunamaan kimppuun ja loppuun vielä kuva minipotagerista tänään.

Mukavaa sunnuntaita ja koittakaahan pysyä pystyssä tuulen tuiverruksessa!

Sijaistoimintaa

Pesin keittiön tiskialtaan ja työpöydän pitkän kaavan mukaan, kun oli ihan hirrveän likainen. Krysanteemikin on odottanut ulos istutusta jo kolme päivää, niin pakkohan se oli laittaa. Siemenpussissa lukee, että esikasvatus huhtikuussa. Kuukausi on ihan kohta ohi, joten on erittäin tärkeää istuttaa siemenet just nyt. Teen nyt pikaisesti blogipäivityksen, että pääsen taas takasin säännölliseen bloggausrytmiin, ettei vaan jää taas pitkää taukoa. Ai niin, ne pyykitkin odottaa laittamista, ehkä minä tästä hetimiten lähden...

Hohhoijaa, kuinka ihminen on on järjettömän kekseliäs huomaamaan mitä kaikkea voikaan tehdä, paitsi sitä, miksi viettää lomapäivää kotona. Pitäisi tehdä opiskelujuttuja, mutta kun on niin paljon kaikkea muuta kivaa. Riittää, että ei ole edes niin kivaakaan.

Luulisi, että tähän ikään on jo oppinut, mutta ei. Kuinkahan vanhaksi sitä pitäisi elää, että oppisi? Veikkaan, että aika loppuu kesken siinä oppimisprosessissa.

Jotenkin ihan hullaannuin (taas kerran) siemenpussien kanssa. Pitkästä aikaa laitoin niitä jopa kasvamaan. :) Etualalla oleva Keisarinelämänlanka kiehtoi tuolla hassahtaneella hörsöilyllään. Keskellä oleva Kaunopunahattu on perenna ja yritän saada siitä täydennystä Taloon maalle kukkapenkkiin. Mielessä vähän kiehtoisi tehdä uutta kukkamaata, mutta se taitaa jäädä haaveeksi.

Kääpiöauringonkukkakin pääsi pitkästä aikaa valikoimaan. Vuosia sitten joskus laitoin vastaavia ja tykästyin silloin kovasti.

Nämä valikoimasta pääsivät jo viikonloppuna multiin ja elämänlanka hurvahti heti seuraavana päivänä idulle. Nyt ovat komeat pikkutaimet ja kohta koulitaan omiin purkkeihin. Takana pilkottaa auringonkukkakin jo idulla. Niitä ajattelin laittaa toisen satsin viikon päästä, niin kukinta-aika vähän pitenisi. Kiinanasteri, hajuherne ja unikot vielä odottelee multiin laittamista. Niin sitten kun saan ne opiskelujutut tehtyä... heh.

Lempikukkani Daaliaakin laitoin kolmea eri lajia. Ensimmäisen kerran valikoimissani on myös valkoista väriä. Mukulapussin kulmassa on kyllä niin kaunis houkutuskuva, että eihän tätä voinut vastustaa. Pinkki Bluesette puskee jo versoa ruukusta. Ainoa hankaluus näissä itsekasvatetuissa on se ulkoiluttaminen, etteivät hojota pituutta liikaa. Ehkä tänä vuonna jaksan olla reipas.

Viime syksynä näköjään jaksoin olla tosi reipas. Rivarin etupihan rinteeseen lykätyt tulppaanit kasvaa täyttä päätä, vaikka räntää ja kylmää jaksaa riittää. Tänään tuuleekin niin, ettei henkeä saa. Suureksi ilokseni myös tete-narsissit puskee voimalla tulppaanien rinnalla. Viime vuonna ostin ison läjän pikkuteteitä halvennuksesta ja ensin ne ilahduttivat etupihan ruukuissa monta viikkoa ja nyt uudelleen tänä vuonna maasta käsin. Olen laittanut monta kertaa useana eri vuonna tetet aina maahan, mutta eivät ole menestyneet. Yksi vuosi maalla nakkasin kaikki tetet kompostiin ja kas, keväällä kukkivat sieltä. Laitoin maahan ja mitään ei ole kuulunut tai näkynyt sen jälkeen...

Siellä ne nyt värjöttelee ulkona amppelissa nuo ihanat kevätkrysanteemit. Nyt aloitan sen opiskelujutun tekemisen ihan just, mutta heitään vaan ne pyykit pikaisesti pyörimään koneeseen. Eiks ni?

Iloa viikonloppuusi!

Miten se näin venähti?

Ei siihen mitään selitystä ole. Se nyt vaan meni näin pitkäksi, ihan vahingossa. Kai? Vuosi sitten keväällä alkoi elämässäni olla kaikkea muuta enemmän kuin tätä. Joskus vaan kapasiteetti loppuu ja silloin karsiutuu kaikki ylimääräinen.

Ei tämä paluu mitenkään helppoa ole. Miksi palaan, vai palaanko? Mitä ihmettä tänne kirjoittaisin? Miksi kukaan edes haluaisi lukea, mitä kirjoitan? Kuvatkin on jotenkin kamalan hankalia...

Kuvaamista olen kaivannut. Nykyään vain räpsin kännykkäkameralla ja jaan muualla somessa. Instagram on helpompi, nopeampi ja vain pelkät kuvat. Kapasiteetti ei lopu niin nopsaan ja bussissa on helppo kuunnella spotifya ja selata kuvia. Nyt olen kuitenkin täällä. Ehkä.

Mukava oli pääsiäinen. Otin sitä ennen kaikki virpojatkin vastaan. Kamalaa kohkausta oli yhden julkkispariskunnan paheksunta, kun pojat yritti risuilla karkkia. Ainahan ne niin tekee. Kokeilee, että irtoaisko. Näitä risuilla huijaavia matkasaarnaajia on maailma väärällään. Vois vaikka peiliin vilkaista joskus itse kukin.

Pientä pintaremonttia on tehty koko kevät. Alakerta alkaa olla valmis ja tuntuu oudolta vaan olla. Meillä on kodinhoitohuone! Olen koko ikäni halunnut omaa kodinhoitohuonetta ja nyt se on. On se poijjaat juhlaa, kun pyykiä laittaa omassa huoneessa.

Näinköhän tämä bloggaaminen alkaa taas uudelleen? Kevät tulla kohisee ja heräilen taas.

Lomahaahuilua terassilla Talossa Maalla

Tänään on täydellinen lomapäivä! Aurinko paistaa ja mitään suunnitelmia ei ole, joita olisi pakko tehdä. Tänään on täydellinen päivä kuivata pyykkiä ja polttaa nahkansa. Lempeä kesätuuli puhaltelee ja hormeissa vinkuu tuulen ujellus. Nautin sydämen kyllyydestä luonnosta ja tekemättömyydestä.

Sisutussuunnittelijat vauhkoaa aina siitä, että sisätilat jatkuisi ulkotiloihin saumattomasti ja että tuodaan luonto sisätiloihin. Silloin aikanaan kun rakensimme terassin talon päätyyn, niin  rakentmispäätös on ollut ehkä yksi parhaimmistani ikinä. Talon sivusta oli käyttämätöntä joutomaata ja aurinko paistaa sinne aamusta melkein ilta kuuteen.Terassi on ylivoimaisesti eniten käytössä koko talon tiloista näin aurinkoisilla keleillä.

Nappasin eilen illalla kuvan, kun iltamme jatkui lempeässä kesäillallassa aina melkein yhdeksään asti. Kesäkeittiö taustalla on toinen hyvä rakentamispäätös. Käytän sitä ahkerasi perunoiden ja vihannesten pesuun (ettei likakaivo täyty), kukkien kasteluveden hakemiseen ja tietysti grillatessa aputyötasona. Kuvassa näkyvä pystypuuviritelmä on vielä vaihdettava johonkin järkevämpään malliin. Siinä on terassipurje kiinni, mutta ei mikään silmänilo. :)

Illan suussa terassin lämpöön eksyi myös Sissi Liskonen. Paksusta mahasta päätellen Sissille on tulossa pikkusissejä ihan kohta. On se vaan jotenkin niin kummallisen näköinen, ihan kuin suoraan esihistorialliselta ajalta. Sekin on kumma, että käärme saa minut ihan vauhkoksi, mutta tätä taas ihastelen. Luonnon tarkkailu on myös yksi terassilla olon iloja. Tuulihaukka metsästi poikasille ravintoa pitkät tovit pellon päällä ja ruisrääkkä riekkui pitkin iltaa.

Terassilla myös virkkaan ja leikkelen tai revin matonkuteita. Tuuli kuljettaa pölyn mennessään ja joutenolo ei tunnu niin syntiseltä, kun muka touhuaa jotain samalla. :)
Tämä mattoprojekti on viime kesältä ja olen sen suhteen vähän päättämättömässä tilassa. Tykkään kyllä kaikinpuolin maton alusta, värit ovat mieleiset, ovaali muoto on kiva, räsyt on kuteena on helppo virkata, mutta mutta... Luulisi jo tähän virkkauskokemukseen oppineen, että pylväät ei ole paras mahdollinen tapa tehdä mattoa räsyistä. Olen tehnyt vuoroon kiinteillä silmukoilla ja vuoroon pylväillä. Pylväät vaan aiheuttaa sen, että matto on ihan liian löysä ja veltto. Taidan purkaa maton alkutekijoihinsä ja tehdä koko maton kiinteillä silmukoilla. Nyt purkaminen ei harmita niin paljon ja matto jäisi tuolla tavalla tehtynä käyttämättömäksi, koska se menisi ruttuun joka välissä. Saahan sen ajan kulumaan näinkin, virkataan, puretaan ja virkataan taas. :D

Loppuun vielä pari kuvaa pioneista (siis ne pakolliset kesän kuvat, koittakaa kestää).

Eilen illalla ja....

... tänä aamuna. Oijoi, miten suloinen.

Ihan kohta lopetan nämä kukkakuvat (ja lehmätkin lentää) ja siirryn muihin juttuihin. Tai ainakin suunnittelen siirtyväni. Näin lomalla ei nääs ole pakko. :D

Voikaa hyvin kaikki, töissä tai lomalla!

Tilaa hengittää

Lomalle lomps lähti hän. Miettii aamulla, että mitäs tänään pitää tehdä. Ei mitään, jos ei huvita. Kevään lämpimien jälkeen tämä alkukesän kylmyys ja sade on vaihtumassa hiljalleen helteiksi, jos ennusteita on uskominen. Ja miksemme uskoisi, nyt jo tarkenee ulkona ilman toppatakkia ja pipoa. Aamusella hiippailin pitkin tonttia kamera kädessäni. Voi kuinka ihana oli olla auringon lämmössä.

Katselin maalaismaisemaa ja kuuntelin hiljaisuutta. Tuuli vei pilviä vinhaa vauhtia ja hetken vilahti mielessä Simpsonien alkutraileri.

Kuljeskelin kohti rantaa, mutta käännyin takaisin, koska niittämätön heinikko muistutti tekemättömästä työstä. Lammella on joutsenpari, jolla on kaksi poikasta. Illalla katiskalla käydessä aiheutimme levottomuutta tuoreiden vanhempien mielenrauhaan.

Keräsin kimpullisen kauniita vihulaisia terassille ja kuvasin kesäkukkia. Aurinkoa ja lämpöä nekin ovat ressut vailla. En siis ole ainoa näillä huudeilla. :) Lupiinit ne vaan kukkii, oli keli mikä hyvänsä.

Ensimmäinen satsi pelakuun kukinnoista on kuihtunut ja kaikki nuput kuivui alkuunsa. Ystäväni mukaan samalla tavalla on käynyt yhdelle jos toisellekin tänä vuonna. Toinen kukinta alkaa ihan juuri ja nupputerttuja ihan valtava määrä. En malttaisi millään odottaa.

Terassihortensia jaksaa kukkia, väri vain on hieman haalistunut. Taidan laittaa tämän syksyllä kukkamaahan, jos vaikka selviäisi talven yli.

Kaupunkikodin takapihalla pioni oli juuri avautumassa. Pari vuotta sitten istutetulla kukalla oli vasta neljä nuppua tuloillaan. Tämä maalla oleva on mummoni istuttama yli 60 vuotta sitten ja pikaisella laskulla sain ainakin yli 50 nuppua. Tätä en ihan oikeasti jaksaisi odottaa, sen kukinta on niin mahtava.

Kukkamaan uusin tulokas on Porilainen sinisarja. ystäväni toi sen tuliaisina ja istuttikin paikoilleen. Tässä on herkkyyttä ja loistoa samassa paketissa.

Ostin keväällä kärhön Pink Fantasy ja istutin sen ruukkuun. Muutama kukka on jo avautunut, mutta nuppuja on paljon tuloillaan.Aurinkoa siis odottelee hänkin.

Terassin kulmalla roikkuu yksi pelakuu, tämä on eri satsia kuin nupulliset. Jaa miten niin pidän vaaleanpunaisista tai pinkeistä kukista? :D

Kierros jatkui etupihalle, jossa sinnittelee yksi kerrottu petunia, vaaleanpunainen tottakai.

Saunan vierustalla kukkii hansaruusu. Karsin keväällä todella paljon näitä puskia ja se on saanut jo lähestulkoon häätötuomion. Ainakin se vaihtaa paikkaa jossain vaiheessa, jos suunnitelmani joskus saa jonkun toteuttajan. Huussiin menevän polun paikkaa haluaisin hieman muuttaa ja puskat on juuri sillä kohdalla, johon uusi polku joskus ehkä tulee.

Viimeisessä kuvassa näkyy kuistin kulma, josta hävitimme tuoksuvattupuskaa pois keväällä. On muuten sitten kaameat juuret mokomalla. Kuivatin ja poltin juurakotkin kaikki pois, ettei pääse leviämään muualle.

Seuraavana odottaa pyykki narulle laittajaa ja perinteinen loman aloitus: matonkuteiden leikkaustalkoot terassilla. Helteistä heinäkuuta toivon kaikille meille!