Sijaistoimintaa

Pesin keittiön tiskialtaan ja työpöydän pitkän kaavan mukaan, kun oli ihan hirrveän likainen. Krysanteemikin on odottanut ulos istutusta jo kolme päivää, niin pakkohan se oli laittaa. Siemenpussissa lukee, että esikasvatus huhtikuussa. Kuukausi on ihan kohta ohi, joten on erittäin tärkeää istuttaa siemenet just nyt. Teen nyt pikaisesti blogipäivityksen, että pääsen taas takasin säännölliseen bloggausrytmiin, ettei vaan jää taas pitkää taukoa. Ai niin, ne pyykitkin odottaa laittamista, ehkä minä tästä hetimiten lähden...

Hohhoijaa, kuinka ihminen on on järjettömän kekseliäs huomaamaan mitä kaikkea voikaan tehdä, paitsi sitä, miksi viettää lomapäivää kotona. Pitäisi tehdä opiskelujuttuja, mutta kun on niin paljon kaikkea muuta kivaa. Riittää, että ei ole edes niin kivaakaan.

Luulisi, että tähän ikään on jo oppinut, mutta ei. Kuinkahan vanhaksi sitä pitäisi elää, että oppisi? Veikkaan, että aika loppuu kesken siinä oppimisprosessissa.

Jotenkin ihan hullaannuin (taas kerran) siemenpussien kanssa. Pitkästä aikaa laitoin niitä jopa kasvamaan. :) Etualalla oleva Keisarinelämänlanka kiehtoi tuolla hassahtaneella hörsöilyllään. Keskellä oleva Kaunopunahattu on perenna ja yritän saada siitä täydennystä Taloon maalle kukkapenkkiin. Mielessä vähän kiehtoisi tehdä uutta kukkamaata, mutta se taitaa jäädä haaveeksi.

Kääpiöauringonkukkakin pääsi pitkästä aikaa valikoimaan. Vuosia sitten joskus laitoin vastaavia ja tykästyin silloin kovasti.

Nämä valikoimasta pääsivät jo viikonloppuna multiin ja elämänlanka hurvahti heti seuraavana päivänä idulle. Nyt ovat komeat pikkutaimet ja kohta koulitaan omiin purkkeihin. Takana pilkottaa auringonkukkakin jo idulla. Niitä ajattelin laittaa toisen satsin viikon päästä, niin kukinta-aika vähän pitenisi. Kiinanasteri, hajuherne ja unikot vielä odottelee multiin laittamista. Niin sitten kun saan ne opiskelujutut tehtyä... heh.

Lempikukkani Daaliaakin laitoin kolmea eri lajia. Ensimmäisen kerran valikoimissani on myös valkoista väriä. Mukulapussin kulmassa on kyllä niin kaunis houkutuskuva, että eihän tätä voinut vastustaa. Pinkki Bluesette puskee jo versoa ruukusta. Ainoa hankaluus näissä itsekasvatetuissa on se ulkoiluttaminen, etteivät hojota pituutta liikaa. Ehkä tänä vuonna jaksan olla reipas.

Viime syksynä näköjään jaksoin olla tosi reipas. Rivarin etupihan rinteeseen lykätyt tulppaanit kasvaa täyttä päätä, vaikka räntää ja kylmää jaksaa riittää. Tänään tuuleekin niin, ettei henkeä saa. Suureksi ilokseni myös tete-narsissit puskee voimalla tulppaanien rinnalla. Viime vuonna ostin ison läjän pikkuteteitä halvennuksesta ja ensin ne ilahduttivat etupihan ruukuissa monta viikkoa ja nyt uudelleen tänä vuonna maasta käsin. Olen laittanut monta kertaa useana eri vuonna tetet aina maahan, mutta eivät ole menestyneet. Yksi vuosi maalla nakkasin kaikki tetet kompostiin ja kas, keväällä kukkivat sieltä. Laitoin maahan ja mitään ei ole kuulunut tai näkynyt sen jälkeen...

Siellä ne nyt värjöttelee ulkona amppelissa nuo ihanat kevätkrysanteemit. Nyt aloitan sen opiskelujutun tekemisen ihan just, mutta heitään vaan ne pyykit pikaisesti pyörimään koneeseen. Eiks ni?

Iloa viikonloppuusi!

Miten se näin venähti?

Ei siihen mitään selitystä ole. Se nyt vaan meni näin pitkäksi, ihan vahingossa. Kai? Vuosi sitten keväällä alkoi elämässäni olla kaikkea muuta enemmän kuin tätä. Joskus vaan kapasiteetti loppuu ja silloin karsiutuu kaikki ylimääräinen.

Ei tämä paluu mitenkään helppoa ole. Miksi palaan, vai palaanko? Mitä ihmettä tänne kirjoittaisin? Miksi kukaan edes haluaisi lukea, mitä kirjoitan? Kuvatkin on jotenkin kamalan hankalia...

Kuvaamista olen kaivannut. Nykyään vain räpsin kännykkäkameralla ja jaan muualla somessa. Instagram on helpompi, nopeampi ja vain pelkät kuvat. Kapasiteetti ei lopu niin nopsaan ja bussissa on helppo kuunnella spotifya ja selata kuvia. Nyt olen kuitenkin täällä. Ehkä.

Mukava oli pääsiäinen. Otin sitä ennen kaikki virpojatkin vastaan. Kamalaa kohkausta oli yhden julkkispariskunnan paheksunta, kun pojat yritti risuilla karkkia. Ainahan ne niin tekee. Kokeilee, että irtoaisko. Näitä risuilla huijaavia matkasaarnaajia on maailma väärällään. Vois vaikka peiliin vilkaista joskus itse kukin.

Pientä pintaremonttia on tehty koko kevät. Alakerta alkaa olla valmis ja tuntuu oudolta vaan olla. Meillä on kodinhoitohuone! Olen koko ikäni halunnut omaa kodinhoitohuonetta ja nyt se on. On se poijjaat juhlaa, kun pyykiä laittaa omassa huoneessa.

Näinköhän tämä bloggaaminen alkaa taas uudelleen? Kevät tulla kohisee ja heräilen taas.

Instagram-kävely Finlaysonin tehdasalueella

Osallistuin Tampereen Mediamuseo Rupriikin järjestämään Instagram-kävelyyn eilen. Työpajan idea oli, että Rupriikki oli ladannut tililleen muutamia vanhoja valokuvia Finlaysonin tehtaan alueelta ja osallistujat kiertävät samat kuvissa olevat paikat. Niistä otettiin kuvia ja ne ladattiin omalle tilille samalla hashtagilla, kun vanhat kuvat oli tagattu. Kaikki kuvat löytyvät Instagramista merkillä #rupriikki_vanhauusi. Minusta insta-kävelyn idea oli hauska ja harmi, ettei osallistujia ollut montaa.

Kuvat näkyvät toki myös omalla insta-tililläni, mutta laitoin ne myös tänne blogin puolelle. Pidän kovasti "Finskun" alueesta ja se on ehdottomasti yksi tutustumisen arvoisista paikoista Tampereella.

Tässä kuvassa on tehtaan puuportin paikka Kuninkaankadun kulmasta kuvattuna. Varsinainen tehtaan pääportti on Satakunnankadun puolella.

Tammerkoski ja sen ympärille rakennetut tehtaat ovat Tampereen historian ydin. Finlayson, Tampella, Verkatehdas ja Tako ovat kaikille Tamperelaisille tuttuja maamerkkejä. Finlaysonin ja Tampellan alueet ovat kohtalaisen hyvin säilyneitä ja niissä on vilkasta "uusio-toimintaa".
Takon kartonkitehdas on vielä toiminnassa kosken Laukontorin puoleisella rannalla alajuoksulla. Toinen alajuoksun tehtaista, Tampereen Verkatehdas, on purettu lähes kokonaan tehtaan muuton jälkeen. Rakennuksista on jäljellä enää kaksi. Pääkonttorin lisäksi 80-luvulla purkamatta jäi vanha värjäämö, joka toimii Käsi- ja taideteollisuuskeskuksena. Värjäämö oli isäni työpaikka vuoteen 1979 ja Insinööri ja minut vihittiin samassa rakennuksessa 2010. 

Tässä kuvassa on Finlaysonin tehtaan kuusivooninkinen. Alkuperäisessä kuvassa pihassa näkyy suuri työläisten joukko ja myös parvekkeella on ihmisiä. Katukiveys kuvassa osoittaa puretun rakennuksen ääriviivat.

Kuusvooninkisen peruskivi muurattiin 1836. Kuusvooninkinen on Vanhan tehtaan keskeisin ja arvokkain kohde. Kuusvooninkista pidetään aikakauden rakennustaidon huippusaavutuksena.

Kuusvooninkinen oli ensimmäinen teollisuusrakennus Suomessa, jossa otettiin käyttöön modernin prosessiteollisuuden vaatimat menetelmät. Tehdas oli rakennettaessa yhtä moderni kuin Keski-Euroopan vastaavat rakennukset. Sodat ja saneeraukset ovat Euroopassa tuhonneet monia tämäntyyppisiä rakennuksia. Finlaysonin Kuusvooninkinen on säilynyt kansainvälisestikin merkittävänä teollistumisen alun monumenttina.

Höyrykoneet Helene ja kuvassa näkyvä Marie ovat vielä alkuperäisessä paikassaan ja ne voi nähdä edelleen Työväenmuseo Werstaan yhteydessä olevassa höyrykonemuseossa. Museokeskus Werstaaseen on aina vapaa pääsy kaikkiin näyttelyihin.

Vuonna 1900 käyttöön otettu konejättiläinen on suurin Suomessa käytetty höyrykone. Sen teho on 1650 hevosvoimaa ja vauhtipyöräkin halkaisijaltaan yli 8 metriä. Kone oli käytössä päivittäin vuoteen 1926 asti, minkä jälkeen se toimi vielä varavoimalaitoksena 1950-luvun puoliväliin saakka. Höyrykone on nimetty tehtaan omistajasukujen päämiesten vaimojen mukaan Heleneksi ja Marieksi.

 

Viimeinen kuva on Finlaysonin palatsin puistosta kohti Näsijärveä. 

Palatsin rakennutti aikoinaan Aleksander von Nottbeck, jonka isä oli Finlaysonin tehtaan vanha patruuna Wilhelm von Nottbeck. Poika Aleksander ei ehtinyt nauttia palatsistaan. Sisustusta suunnitellessaan hän kuoli nuorena yllättäin ja sen jälkeen palatsi toimi tehtaan patruunoiden ja johtajien asuntona. Nykyään se toimii ravintolana ja on erittäin suosittu juhlapaikka. 

Erittäin hieno tilaesittely Palatsin sisätiloista löytyy ravintolan omilta sivuilta tästä linkistä. Palatsin yhteydessä ollut talouspiha-alue on nykyään Tallipihan  nimellä käsityöläispuotien ja -tapahtumien keskus. Ehdottomasti myös tutustumisen arvoinen paikka.

Tallipiha näkyi selvästi Vanhan palatsin puiston alueelle, joten koristeellinen ulkoasu oli tärkeä. Tallipihassa olevien rakennusten tyylin arvellaan saaneen vaikutteita sveitsiläisestä ja vanhavenäläisestä puuarkkitehtuurista. Erilaiset nikkarityyliset leikkauskoristelut olivat muodissa Euroopassa 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Kaikki lainatut tekstit löytyvät tekstissä merkityistä linkeistä.

Tampere on aina ollut minulle rakas kotikaupunki, vaikka varsinaisesti en ole koskaan asunut siellä. Tällä hetkellä asun reilun kilometrin kaupungin rajalta ja työpaikkani siellä. Tampereella on runsas ja hyvä kulttuuritarjonta ja viimeaikoina olen käynyt mm. Tampere-talossa Apocalyptican ja Avantin yhteskonsertissa, Tampereen Työväen Teatterissa katsomassa Näillä palkoilla ei makseta näytelmän, Tampereen Teatterissa Les Misérables  musikaalin ja seuraavaksi suunnistan Sara Hildenin taidemuseoon Andy Warholin näyttelyyn.

Ei myöskään kannata unohtaa urheilua, tänään pelataan Suomen ensimmäisessä, vuonna 1965 valmistuneessa,  Hakametsän jäähallissa jääkiekkoa. Meille Ilves-faneille rakas vihollinen Tappara pelaa paikasta SM-liigan finaalissa tänään Rauman Lukkoa vastaan. Huomenna hallilla järjestetään kirppis, kuten lähes joka sunnuntai. Se kirppis taitaakin olla ehkä ainoa Tampereella, jossa en ole vielä käynyt! ;D

Tampereelta löytyy myös messukeskus, jossa on meneillään superviikonloppu. Yhdellä lipulla pääsee viiteen eri tapahtumaan: Puutarha-messut, Kotimaan Matkailumessut, Viinimessut, Kirja-teema-alue ja Tampere Bike Show.

Hotellitarjonta on monipuolista, mutta tiesitkö, että Tampereelta löytyy myös kansainvälisesti noteerattu Dream Hostel.

Moro! Mitä viä orotat? Tuu Tanpereelle ja sassiin, täälä on hyvä meininki ja kaupunki on ihan ihmisen kokone. Varo niitä rotvallin reunoja pirä pipa päässä. Maista Tapolan mustaa ja nauti olostas, ku käppäilet Hämpillä ja poikkeet kauppahallii.

Roosaa näkyvissä

Tiesitkö, että lokakuu on Syöpäsäätiön Roosa Nauha -kampanjakuukausi? Kävin sattumalta Taito-shopissa ja melkein villiinnyin. Taito-Group on mukana kampanjanssa ja pinkkiä, roosaa ja vaaleanpunaista oli koko kauppa pullollaan.

Nappasin mukaani ROOSA NAUHA sukkaohjekuvaston. Siinä on 22 sukkaohjetta ja hinta oli vain 5,50. Kaikki mallit on tehty Pirkanmaan Kotityö Oy:n sukkalangoille. Kampanjan aikana myydään 12 eri väriä, jotka ovat tehty erityisesti tätä kampanjaa varten. Taito Pirkanmaan sivuilta voit lukea asiasta lisää. Sukkasatoilijoille ja kaikille sukan neulojille tiedoksi, että linkin takaa sivuilta löytyy myös muutama ilmainen sukkaohje pdf-muodossa. Lisäksi lokakuun aikana on alueen käsityökeskuksissa erilaisia käsityöaiheisia kampanjatempauksia ja niistä voit lukea lisää tästä linkistä.

Syöpäsäätiön rintasyöpäkamapanajasta voit lukea lisää täältä.

Käsityökeskusten tapahtumista luin, että pukeudu pinkkiin päivä on 4.10. En tiedä, että onko virallinen valtakunnallinen pinkki-päivä, mutta minut ainakin näette keikkumassa pinkisti silloin (ja vähän muulloinkin, hih).
Sukkaohjelehden lisäksi ihastuin vallan hurjasti pinkkisukkaheijastimeen ja sehän piti itselle saada.

Ette muuten usko, että kuinka vaikeaa oli kuvata heijastinta. Aivan valloittavan ihana heijastin mielestäni! Lisäksi ostin 2013 roosanauhan ja tälläsin heti Desigualini (my precious) rintapieleen. Uuu, miten imelän ihanat he ovat yhdessä. ;D

Roosaa on nyt muutenkin joka puolella ympärilläni, hempukkaa pukkaa syksyn harmauteen.

Pakolliset callunat, pakolliset sipulit. Kirjopikarililja on yksi ehdottomista suosikeistani sipulikukissa. Vaatimaton, mutta oman arvonsa tunteva. Se nostaa hennon vartensa ylväästi kohti korkeuksia ja kummallinen shakkiruutuinen kukka nuokkuu sellaisena, kuin se odottaisi keijukaisen laskeutuvan päälleen. Oho, menipä jotenkin äärimmäisen runolliseksi teksti ihan yllättäin ja pyytämättä.

Krysanteemin viimeiset kukat vielä pinnistelevät. En ole vielä raaskinut heittää roskiin.

Aiotko osallistua Roosanauha kampanjaan? Edellisten lisäksi aion ainakin tekaista pinkit sukat. :)

Kova, piikikäs ja vesitiivis

Kaaduin kolme viikkoa sitten kotiportaita harjatessa. Sekunnin murto-osassa luuta lensi kaaressa ja akka rojahti selälleen. Löin oikean käteni ja kankkuni vasten betonirappua ja voi pojat, mitkä mustelmat siitä tuli. Koko käsivarsi ranteesta kyynerpäähän vaihteli kaikissa sateenkaaren väreissä yli kaksi viikkoa. Olen kovaa tekoa, kun mitään ei mennyt rikki.

Onneksi en lyönyt päätäni. Töissä ne tosin sanoi, että ei sitä tiedä vaikka olisi ollut hyväksikin pikku kolaus. Olisi saattanut mennä joku kohdalleen.

Kotipiha ja tiet ovat ihan kuin luistinrataa ja kuljen kuin katkokävelijä polvet koukussa ja jalat harallaan. Selkä köyryssä sipsutan sulokkaasti ja arvokkaasti postilaatikolle ja kävelylenkit olen unohtanut kokonaan. Nyt siihen tuli muutos, sillä ostin piikit! Luin Aamulehdestä, että joku kunta Pirkanmaalla jakaa vanhuksille ilmaiset liukuesteet. Olen siis kova ja piikikäs vanhus.

Alakerrassa remppa jatkuu, vesieristyksiä laitetaan pesuhuoneen seiniin ja kohta laatoitetaan. Kuvia ei sieltä ole, koska vesieristyksessä ei ole mitään katsottavaa. Järkyttävää tummanvihreää tököttiä ja haiseekin pahalle. Kävin viikko sitten Espoon Cobellossa ja kuvat ovat sieltä.

 

Nappasin muutamia valokuvia itseäni miellyttävistä jutuista. Valaisimet ovat olleet mielessäni, olohuoneeseen ja tulevaan alakerran tv-huoneeseen pitäisi ostaa muutama jalka/pöytä/tunnelmavalo. Siinä on säätämistä Insinöörin kanssa, maku ei aina kohtaa ja vielä pitäisi miettiä energiatehokkuuttakin..

Ihanainen aurinko on tuonut ilon mieleeni ja tunnen taas olevani elossa. Kylvin siemeniä ja sain raivopäisen siivouskohtauksen. Ihan vielä ei koti kuitenkaan ole esittelykunnossa. Saunan lauteet olohuoneessa latistaa jotenkin tunnelman, vaikka siistiä olisikin. ;D

Kromi miellyttää silmää, mutta en tiedä yhtään, että miksi. Rouheaa ja kromia... taitaa olla jo vanha juttu.

Minä painun nyt kellariini (jota ihan kohta pesuhuoneeksi kutsutaan) ja suunnittelen laattajakoa. Pystytiililadonta ei ole niitä helpoimpia tapoja laatoittaa, mutta kun mä haluun.
Menkää te ulos nauttimaan auringosta minunkin puolestani.

Ihanaa pääsiäisen aikaa juuri sinulle!

Kylässä

Olin taas perinteisellä pääkaupunkiseudun kevätpörräyksellä, oli ihanan piristävää. Kiitos emännille sekä isännänälle mahtavan upeasta viikonlopusta.

Juhlittiin vuosittaista vanhenemista (joka on vasta viikon päästä), hullaannuin 3+1 päivillä, kävin taidemuseossa, kierrätyskeskuksessa, vaeltelin päämäärättömästi kauppakeskuksessa ja poikettiin iik-niin-ihanassa Cobellossa. Käveltiin meren jäällä, istuttiin takapihan auringossa (nenä paloi), naurettiin, puhua pulputettiin, syötiin hyvää ruokaa. Viimeinen huipennus oli mieletön mittatilauksena tehty kakku, nam ja lurps. Kondiittori-emäntä teki yllätyksenä juuri minulle mietityn kakun,
kiitos tuhannesti muru! ♥♥♥

Täydellisen upea viikonloppu, joka toi vaihtelua työn, opiskelun ja rempan täyttämään arkeen. Näillä muistoilla taas jaksaa painaa joka rintamalla.

Vastauksia

Kotipuron Riitta haastoi vastaamaan kysymyksiin, kiitos haasteesta!


1. Mitä syöt mieluiten aamupalaksi?
Puuroa ja teetä.

2. Mitkä ovat lempi materiaalisi sisustuksessa tällä hetkellä?
Pellava ja yksiväriset tekstiilit. Mieli askartelee kuitenkin saunan ja pesuhuoneen materiaaleissa rempan johdosta.

3. Millaisia kädentaitoja omaat?
Vastaus ehkä löytyy pari postausta aikaisemmin, edellinen haaste liittyi käsitöihin. Remppahommat ja tuunauskin sujuu ihan ok. Maalaus ja tapetointi on kivaa.

4. Mikä on sinun "pitäisi tehdä" listalla ensimmäisenä?
Tähän ei voi vastata kuin sanomalla, että sauna ja pesuhuone. Muutama juttu liittyy myös opiskeluuni, etätehtävien palauttamista.

5. Miten piristät omaa päivääsi tarpeen vaatiessa?
Käyn kirppareilla tai luen blogistaniaa. Joskus on myös ihan piristävää lukea omia vanhoja postauksia.

6. Onko sinulla jotain hyvää kierrätysvinkkiä minulle?
Edellinen postaus käsittelee asiaa enemmänkin. Luin jostain hyvä kierrätysvinkin tuikkukynttilöiden kierrätykseen. Pese säilykepurkki ja laita se tiskipöydälle. Siihen on helppo kerätä käytetyt tuikkujen alumiinikuoret. Kun purkki täyttyy, niin vie se metallikeräykseen kauppareissun yhteydessä.

7. Oletko aloittanut vuoden sisällä jonkin uuden harrastuksen?
En varsinaisesti. Työn ohessa tapahtuva opiskelu ei ole harrastus...

8. Mikä on parasta talvessa?
Aurinkoiset päivät pikkupakkasen kera. Se on myös hyvä, että talven jälkeen tulee kevät.

9. Seuraatko neloselta Olipa kerran sarjaa?
Olen katsonut muutaman jakson satunnaisesti. Harmittaa, etten ole. Vaikuttaa juuri sellaiselta sarjalta, johon jäisin koukkuun. Ehkä siis hyväkin, etten aloittanut seuraamista...

10. Mikä on mieluisin shoppailupaikka?
Kirpparit ehdottomasti. Ulkomailla katutorit ja kauppahallit (jälkimmäiset myös Suomessa). Tykkään kyllä shoppailla netistäkin.

11. Mistä unelmoit?
Aika perinteisiä ja aika vaatimattomia yleensä. Pitkästä ja lämpimästä kesästä, matkustamisesta, terveestä vanhuudesta yhdessä puolison kanssa, vuorotteluvapaasta...

*****

Toinen haaste tuli Punatukalta, kiitos Pepi!

Kerro viisi omituista tapaa itsestäsi.

Voin muuten paljastaa tähän yhden jutun Punatukan Pepistä! Ei se mikään hullu ole, vaikka niin yrittää väittää. Pepi on ihana, lämmin ja hauska, mitä nyt vähän nopea liikkeissään. :) Pus, Pepi sulle! ♥-♥-♥

1. Luen aina kirjan viimeisen sivun luettuani ensin muutaman alusta.
2. Itken aina kun Boromir kuolee ja ihan sama, että kirjassa vai leffassa.
3. Olen natriumglutamaattiaddikti (huh, mikä sana kirjoittaa). Aromat aromisuola on parasta, mitä tiedän. Syön sitä pelkästään ja leivän päällä, myös leivänpäällisten päällä, raejuuston kanssa, tonnikalan kanssa ja tomaatin kanssa se on ihan parasta...
4. Pidän prosessikaavioista ja toimintatapaohjeista. Teen niitä mielelläni itsekin.
5. Olen suunnitellut unelmieni omakotitalon lottovoiton varalle. Siis suunnitellut sen ihan kokonaan: malli, huonejärjestys, pintamateriaalit, energiajärjestelmät, huonekalut, valaistus, piha, ihan kaikki on valmiina. Vain se yksi puuttuu vielä. ;D

*****

Kolmannen haasteen sain Pivikiltä Onnenmuruja-blogista, kaunis kiitos!

 

Tunnustus kuuluisi jakaa viidelle kivalle blogille, jolla on alle 200 lukijaa.

Haasteet eivät tällä kertaa jatku eteenpäin, mutta jos haluat napata mukaasi ja vastata, niin ole hyvä!

Roskista asiaa

Lajitteletko sinä roskasi vai onko se sinusta ajan haaskausta?

Minusta jokaisen pitäisi kierrättää, mutta en ole moralisti. Kukin taaplaa tyylillään. Olen aina ollut myötämielinen jätteiden kierrätykselle, mutta olin aika huoleton huithapeli.Viime keväänä päätin haastaa itseni täydelliseen jätteiden lajitteluun ja kierrärykseen kotona. Sitä ennen kierrätin lehdet (keräyspaperi) täysin ja samoin myös paristot. Metallijätteet kierrätin osittain (säilyketölkit) ja lasin puolittain. Biojätettäkin kierrätin satunnaisesti. Kartonkia en kierrättänyt lainkaan. Taloyhtiömme roskakatoksesta löytyy tasan kolmen lajin astioita, bio-, paperi- ja sekajäte.

Pirkanmaan Jätehuollon jätteenkäsittelykeskuksissa 

vastaanotettiin yhdyskuntajätettä 

reippaasti yli 300 kg/asukas vuonna 2009.

Aloitin projektin punnitsemalla jokaisen sekajätepussin ennen keräysastiaan viemistä. Tuloksena oli, että kaksihenkisen talouden viikottainen jätemäärä oli keskimäärin 2-3 pussia viikossa ja paino oli 3,5 - 5 kg/yksi pussi. Ihan älyttömän paljon siis.

Leikkokukat täyttää biopussin nopsaan.
Häälahjaksi saatu Aaltokin menee lasinkeräykseen,
jos joskus uskaltaa mennä hajoamaan.

Pirkanmaan Jätehuolto oli aloittanut kokeilun muovijätteen keräyksestä kotitalouksilta ja siitä tuli projektiin yksi jäteastia. Lisäksi toinen kartongille, kolmas biojätteelle, neljäs pienmetallille, viides keräyslasille, kuudes keräyspaperille, seitsemäs paristoille ja lampuille (samassa astiassa) ja kahdeksas sekajätteelle. Huhhuh, järkyttävän monta jäteastiaa ja kaikki ne pitäisi tunkea pikkiriikkiseen keittiöön. No, eihän ne kaikki mahtuneetkaan, osa on tuulikaapissa ja yksi ruokapöydän alla...

Tiesitkö kauanko eri materiaalit kuormittavat luontoa, 

elleivät ne päädy kierrätykseen? 

- maitotölkki maatuu luonnossa 5 vuotta

- hernekeittopurkin hajoaminen vie 100 vuotta

- alumiininen juomatölkki sinnittelee 200 – 500 vuotta

- muovin hajoaminen kestää jopa 500 – 1000 vuotta

Reippaana aloitin kierrätyksen, mutta sormi meni suuhun. Mihin roskikseen kuuluu mikäkin? Apua! Tulostin netistä ohjeet ja teippasin ne keittiön kaapinoviin. Yllättävän helposti ne oppii, jopa Insinöörikin. ;D

Täydellisen kierrättämisen aloittamisen jälkeen punnitsin kaikki sekajätepussit. Hämmästys oli todella suuri, sillä pussi ei täyttynytkään, ei sitten millään. Vihdoin viimeinen noin kuukauden jälkeen pussista oli täynnä noin yksi kolmasosa. Punnitsin ja vein roskikseen. Punnituksen tulos oli 400 grammaa. Huikea ero entiseen.

Totaalikierrätys on jatkunut nyt kohta vuoden ja kertaakaan en ole katunut. Ei myöskään ole tullut mieleen, että lopettaisin sen. Sekajätteen määrä on pysynyt samana, reilusti alle puoli kiloa kuukaudessa. Sekajätteen määrä varmaan lisääntyy alueemme muovikierrätyskokeilun loppumisen jälkeen (jos kokeilu ei jatku siis). Muovijätettä tulee ihan käsittämättömän paljon. Vähintäänkin yksi muovikassillinen tiukkaan pakattuna viikossa, mutta usein enemmänkin.

Kodeissa tapahtuva lajittelu on toimivan jätehuollon perusta 

ja vähentää kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. 

Biojätteen ja ongelmajätteiden lajittelu on erityisen tärkeää. 

Kierrätys ei kuitenkaan ole jätteen määrän vähentämistä 

vaan jo syntyneen jätteen hyötykäyttöä.

Omaan kokemukseen perustuvia vinkkejä:

• Käytä tarpeeksi pientä ja kannellista biojäteastiaa. Itselläni on kolmen litran muovisanko ja tyhjennän sitä vähintään kaksi kertaa viikossa.
• Aloittaminen on vaikeinta, jatkaminen ei.
• Netistä löydät kaiken tiedon alueesi jätteiden lajittelusta ja ohjeet mihin ikinä tarvitsetkin aloittaaksesi kierrätyksen.
• Pese roskasi, se auttaa pidentämään tyhjennysväliä. Hajut ei leijaile eikä pikkukärpäset lennä. :)
• Panosta helppouteen, hankalaan hermostuu. Jos suunnittelet keittiöremppaa tai rakennat uutta kotia, niin varaa reilusti tilaa jäte- ja kierrätysastioille. Enemmän, kuin ajattelet tarvitsevasi.
• Asennoidu kierrätykseen, kuten pullonpalautukseenkin. Vie ne mennessäsi kauppareissulla. Pienemmät erät kulkee helpommin ja et hermostu kotona "jätekasoihin".
• Käytä hyväksesi alueesi ilmaisia kierrätyskampanjoita tai keräyksiä. Linkki on Pirkanmaan alueen Repe&Romu autoihin. Niiden aikataulut vuodelle 2013 löytyvät kunnittain linkin oikeasta sivusta.

Olisi mukava kuulla sinun mielipiteitäsi asiaan. 

Oletko puolesta vai vastaan? 

Onko sinulla hyviä vinkkejä? 

Kuinka sinä kierrätät? 

Otatko haasteen vastaan ja alat totaalikierrättäjäksi?

Lainaukset ovat netistä eri kohteista poimittuja mm. Pirkanmaan Jätehuolto ja Kuusakoski 

Vastaus Hortensialle, vihdoinkin

Sain jo ihan älyttömän kauan aikaa sitten haasteen Hortensia Hanttipatulta blogista Hillitön haalija ja purkamisen pakko ja nyt vasta vastaan siihen. Olen pahoillani viivästyksestä ja kiitos kivasta haasteesta!



1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?
Sen täytyy olla nukkekodit, ikuisuusprojekteja ja ei koskaan valmiita.

2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?
Tää on vaikea, en oikein osaa päättää. Olen tehnyt muutaman (ehkä kymmenkunta) tilkkupeiton ja ne oli aika isoja, pienempiä useampiakin. Olen myös ommellut yhden hääpuvun ja muutaman villakangastakinkin.Olen tehnyt myös kettuturkin itselleni. Siinä oli noin kaksi kilometriä ommeltua saumaa...

Teininä tein villapaitoja neulomalla ja vähän myöhemmin virkkasin verhokapan ja paljon pitsiliinoja. Vielä vähän myöhemmin tein paljon ristipistoja ja maalasin posliinia. Puu-intarsiaakin olen tehnyt ja se on vaikeaa ja aikaa vievää. Tilkkupeittoja teen vieläkin, mutta en muita lainkaan. Kaikki olisivat ihan liian kunnianhimoisia nykyään.

Ehdottomasti haastavimpia ovat kaikki nukkekotiin liittyvät askartelut, ehkä siten myös kunnianhimoisia.

Tuikkukynttilän alumiinista tehdyt korkkarit nukkekotiin.
Tulitikku on kuvassa mittatikkuna.

3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?
Ei jää sen takia.Voin suunnitella aloittavani jotain, mutta päädynkin ihan johonkin muuhun.

4. Mitä käsitöitä teet mieluiten?
Helppoja ja nopeita.Sukat on hyviä terapiakäsitöitä. Nukkekotia tekisin mieluiten, mutta siihen ei rahkeet riitä juuri nyt. Se vie niin mennessään, etten tekisi mitään muuta.

Tilkkupeitto hieman pienemmässä skaalassa. Peiton koko on n. 8 x 10 cm.

5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?
Ei ja juu. Piirrän työkseni tietokoneella ja siinä on tekemisen prosessi hyvin samantapainen kuin käsitöissä. Onhan sekin käsillä tekemistä, vaikka työvälineenä on hiiri.Olen kyllä ollut kansalaisopistossa opettajana, mutta en enää.

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?
Totaalikaaos. Se taas johtuu siitä, että meillä on rempan takia totaalikaaos koko kodissa. Vielä minä nousen ja näytän, että säntillisyyttä löytyy täältäkin! Haluan säntillisen.

Rautalankapunottuja koreja nukkekotiin.

7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?
Voih, onko pakko vastata? Lankoja, nauhoja, papereita, tilkkuja, kranssipohjia, höyheniä, nahanpaloja, nappeja... You name it and I have it. Liian kauan hilloan kaikkia tarvikkeita, jotka liittyy käsitöihin.

Pitäähän niitä olla varastossa siihen, kun inspiraatio iskee. Se on taas ihan eri juttu, että löytääkö niitä tarvittaessa. Liityy siis vahvasti kysymykseen kuusi. Sekin on ihan eri juttu, että osa tarvikkeista on niin ihania, että niitä ei raaski käyttää lainkaan...

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten?
Flow iskee joskus (nykyään harvemmin) ja silloin ei lasketa aikaa eikä ruokaa. Teetä pitää olla.
Useimmiten nykyään teen käsitöitä terapiana ja aivojen tyhjentäjänä. Pitsisukkien teko on siihen ihan parasta. Tarpeeksi helppoa, ettei aivot rasitu, mutta sen verran on laskemista ja kaavion seuraamista, että pää ei ehdi täyttyä muista ajatuksista.

9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä?
Njaah, tuskin. Kerran tein säkkituolin nukkekotiin ja sitä en ole nähnyt muilla.

Neulon nurjan silmukan väärin, en osaa muuten. Mulla on aina lanka puikon edessä ja siitä tulee lopputuloksena kierretty nurja silmukka. Siis sama kuin takareunasta neulottu oikea silmukka, mut peilikuvana, kun kerran on nurja...

Hortensian kunniaksi itsetehtyjä hortensioita nukkekotiskaalassa.

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?
Saman kuin koulussa aina, 9. Vaatimaton kun olen, etten kymppiä, heh.

11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?
Isäni isoisän tekemä tallilyhty ja iso arkku, molemmat ovat rakkaita.


Haasteen säännöt kuuluvat näin:
Kiitä ja linkitä bloggaaja jolta sait tämän haasteen. Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata 11 kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten viisi uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait tämän.

Oikaisen muutaman mutkan ja en keksi uusia kysymyksiä (laiskuuttani), Hortensian kysymyksillä siis mennään (ne löytyy suoraan listattuna Hortensian tästä postauksesta) ja haasteen heitän seuraaville:

Satunnainen, Paula

Tää ois tän koti, Kirsi

Viima, Margit

Mamma Mäkinen, Eliisa

Kristallin kirkkaat ideat, Nipsu

Jos et ehdi, viitsi tai ei muuten vaan huvita vastata haasteeseen, niin ei haittaa. En ota nokkiini. :)

Nyt on enää kaksi haastetta vastaamatta....

Milestone

Huomasin ällistyen, että sivupalkissa olevia vuosia on jo viisi. Blogini 4-vuotispäivä lähestyy siis kovaa vauhtia. Miten tässä näin kävi? Vuodet vilahtaa huomaamatta ja bloggailu vaan jatkuu.

Miksi?

Innostuin bloggaamisesta harrastuksen kautta. Nukkekotiin ja sen rakenteluun sai valtavan paljon ideoita ja innostusta alan harrasteblogeista. Aloitin oman nukkekotiblogini vuoden 2008 keväällä. Blogistaniassa surffailin muissakin blogeissa, käsityöblogit yleisesti kiinnostivat ja pian huomasin, että löytyi valtavan paljon myös tavallisten naisten "yleisblogeja". Sosiaalisen median muut muodot eivät jotenkin tuntuneet minun jutuiltani, mutta bloggaamiseen hurahdin ihan täysin.

2009 päätin aloittaa tämän blogin ja en ole katunut sitä kertaakaan. Blogin nimi tuli kesäpaikkamme mukaan, meillä mennään aina maalle. Mökistä ei voi puhua, koska kesäpaikka on vanha mummulani ja neliöitä siellä on enmmän kuin kaupunkikodissa. Jälkeenpäin vasta huomasin, että on myös olemassa saman niminen nettikauppa.

2009 tehty paperiinista tehty valokranssi häiden koristeeksi.
Se on ollut käytössä joka joulu, nytkin vielä on seinällä edellisen joulun jäljiltä.

Sisältö

Mitähän tästäkin nyt sanoisi? Sekalaisia juttuja, jotka vaativat päästä blogiin. Huttua, vakavaakin joskus, mutta aina teksteissä kuuluu oma ääneni. Harrastan paljon itseironiaa ja nauran usein itselleni. Usein olen itselleni rehellisempi täällä blogissa kuin mielessäni. Kirjoittaminen selkeyttää mietteitäni ja pidän kirjoittamisesta. Joskus jutut kypsyvät hitaasti, joskus ne ryöpsähtävät kertalaakista yhdeltä istumalta.

Suunnuntai-aamut ovat parhaimpia hetkiä bloggaamisen. Insinööri vetelee hirsiä ja minä hiippailen yöpaidassa, litkin teetä ja bloggaan. Kuten nytkin.

2010 kirpparilta ostettu silkkitäkki Talossa maalla.

Kommentit

Mitä enemmän itse kommentoit, sitä enemmään myös itse saat niitä. Sen faktan olen huomannut vuosien aikana. Kommentteja on aina kiva saada, mutta tykkään myös itse kommentoida. Viime aikoina olen ollut tosi laiska kommentoija, mutta enää en saa siitä huonoa omatuntoa. Tosin oli bloggaamisen alkuaikoina. Velvollisuuden tunne kommentointiin on häipynyt vuosien saatossa, vaikka yhä edelleen se joskus harmittaa, etten kommentoinut.

En ole koskaan saanut törkykommentteja ja siitä olen iloinen. Harrasteblogiin niitä tuli muutamia, anonyymina tietenkin. Bloggaamisen ärsyttävin ja ehkä eniten harmittavin lieveilmiö ovat juuri nämä anonyymit huutelijat, joilla ei ole tavoitteena kuin toisen mielen pahoittaminen. Olen usein miettinyt niitä törkykommentoijia, että mitähän niillä liikkuu päässä. En ymmärrä sitä vieläkään ja ehkä ei edes tarvi ymmärtää.

2011 tuunattu pikkujakkara.

Valokuvat

Arvostan suuresti bloggaajia, jotka ottavat hyviä valokuvia. Oma kuvaamiseni on kehittynyt huimasti vuosien saatossa. Täytyy myöntää myös se, että olen kranttu. Mielenkiintoinen ja hyvä blogi jää minulta väliin, jos kuvat ovat pieniä/huonoja. Valokuvat vaikuttavat seuraamiseeni todella paljon.

Uusi termikin on rantautunut sanastooni (ja perheelleni myös): blogikuva. Blogikuva on hyvin onnistunut otos, joka näyttää hyvältä juuri blogissa. Usein se on rajattu eri tavalla kuin tavallinen "hyvä" valokuva. Tyyppiesimerkki  on täytekakku. Vertaapa joskus, että miltä näyttää blogissa kokonaisen kakun kuva tai puolikkaaksi rajattu kakun kuva. Yllätyn, jos valitset ensimmäisen.

Tallinnan reissulta 2011.

Tunnustukset, haasteet ja arvonnat

Kaikki kolme ovat vain ja ainoastaan blogimaailman juttuja. Mitä enemmän vuosia on tullut sivupalkkiin, sitä vähemmän niitä harrastan. Se on harmitus, tykkään niitä saada ja antaa ja osallistua. Arvontalinkitysten avulla olen päätynyt moneen upeaan blogiin lukijaksi. Nytkin muutama tunnustus odottaa vastauksia, kiitos niistä! Arvostan ja tykkään, mutta saamaton olen niiden kanssa, höh.

Kesällä 2012

Parasta

Ihan ensimmäisenä sanon, että blogiystävät. Kiitos teille, että olette siellä jossain ruutujenne takana ja jaatte jotain itsestänne minulle ja meille kaikille. Pus och kram!♥♥♥

Toisena ovat ehdottomasti ideat, ohjeet ja reseptit. Blogistania on loputon ideapankki ja en tiedä, että kuinka monta käsityötä olisin jättänyt tekemättä ilman sitä. Kuinka monta ruokaa tekemättä tai kuinka monta sukkaa neulomatta? Lämmin kiitos kaikille teille, jotka jaatte ohjeita ja ideoita.

 Kolmantena on päiväkirja. Joskus kun luen vanhoja blogitekstejä, niin huomaan unohtaneeni ihan älyttömän paljon elämästäni. Teksteistä palautuu mieleen tunnelmia, ihmisiä ja asioita, jotka unohtaisin ilman tätä blogia.

Parasta ovat olleet myös molemmat joulukalenterit, niitä oli huisia tehdä ja tänä vuonna kaipasin sitä. Ehkä ensi vuonna sitten?

Virkattu matto on hakusanoissa eniten blogiini tuoneita käyntejä.
Toisena on kesäkeittiö ja kolmantena säilytyspenkki.

Jatko?

En ole koskaan edes harkinnut blogini lopettamista. Välillä se on enemmän taka-alalla ja välillä vähemmän, mutta silti mukana aina. Blogi tuskin muuttuu tästä konseptista mihinkään, samaa huttua siis on tiedossa edelleen, koittakaa kestää. :)

Joulun jäljillä

Oletko koskaan tuntenut olevasi ulkomailla Suomessa? Minulle kävi niin Turussa. Poikettiin pikaisella kyläreissulla ja halusin ehdottomasti käydä Tuomiokirkossa.

Ensimmäisenä tuli ovella vastaan  ryhmä japanilaisia ja ovea heille pitäessä sain miljoona kumarrusta kera "arigaton". Seuraavana kirkon sisällä puhuttiin italiaa.

Ihmiset vaelsivat kamerat kädessään, englantia, ruotsia, ja espanjaa puhuttiin. Samassa seurassa turistien kanssa kamera kädessäni hetken aikaa luulin olevani poissa Suomesta.

Rakastan kirkkoja, niiden suureellisuutta, pönötystä ja kauneutta. Sukupolvien välinen ketju linkittyy nykypäivään ja tunnen menneisyyden sielussani voimakkaana. Sama tunne tulee aina maasta ja kirkosta riippumatta.

Tutkijat kiistelevät siitä, että koska Turun Tuomiokirkko on alkujaan rakennettu. Mielipiteet vaihtelee 1200-1400 -lukujen välillä. Nykyisen asunsa se sai 1827 Turun palon jälkeen.

Tiesittekö muuten, että Turun kaupungin palo on osittain tamperelaisten vika? Turun porvareista suurin osa oli Tampereella markkinoilla ja siksi sammuttajia oli liian vähän.

Vanhalla suurtorilla oli vanhanajan joulumarkkinat. Brinkkalan talon parveketta on meillä tuijotettu televisiosta jouluaattona jo monta kymmentä vuotta. Joulurauhan julistus Turusta on SE juttu, mistä joulu todella meidän perheessä virallisesti alkaa.

Markkinoilla oli paljon myyjiä ja paljon ostajia. Tunnelma oli, no, jouluinen. Glögi lämmitti, tonttutyttö vilisti, joulupukki istutti lapsia syliinsä, joulukuuset tuikkivat ja laulu raikasi. En tiedä, että miltä tunnelma tuntuisi Rovaniemellä, mutta täällä tunsin hetken ajan, että olen todellisen joulun jäljillä. Markkinahumusta huolimatta.

Ihan paras koju oli Brinkkalan talon sisäpihalla. Joulukoristeiden vaihtopiste, hyvä idea.

Torilla kuljettaessa mietittiin, että onko päin prinkkalaa saanut nimensä siitä, että joku on ihan oikeasti mennyt päivä prinkkalaa. Ja niinhän se on mennyt:
Prinkkala-nimeä kantaa Turussa kaksikin historiallista rakennusta; Kakskerran saaressa sijaitseva kartano (ruotsiksi Brinkhall), sekä keskustassa sijaitseva Prinkkalan talo (Brinkalahuset), jonka parvekkeelta joulurauha vuosittain julistetaan.
Sanonta "päin prinkkalaa" (alkuaan "päin Prinkkalan muuria") on tiettävästi syntynyt 1820-luvulla, kun joku on ajanut vaununsa säpäleiksi lähtiessään Prinkkalan talossa järjestetyistä maaherran juhlista.

Kiitos poikanen, että saatiin yösija ja kiitos kirpparikierroksesta. :) 
[Niistä löydöistä sitten seuraavalla kerralla lisää.]