Kirppareilta mukaan napattuja

Kesälomani aikana olen ollut tiiviisti Talossa Maalla, mutta yhtä ei voi sivuuttaa minään kesänä. Lähiseutujen kirpparitarjonta on runsas ja niitähän ei voi jättää väliin.

Kaksi samanlaista öljylampusta sähköistettyä valaisinta olivat -50% pöydästä ja kahden lampun hinta oli yhteensä 19,80. hinta vähän mietitytti, mutta tulevien vuosien remppa/korjaus/muutoskohde suunnitelmissa on yksi juttu talon pihapiirissä ja nämä sopisivat sinne ihan täydellisesti. Asiaa auttaa vielä se, että insinööri on juurikin sähköinsinööri, joten valaisimien käyttöönotossa ei pitäisi olla ongelmia.

Ihastuttava pikkujakkara lähti mukaan vitosella ja ainahan yhdelle pikkujakkaralle löytyy käyttöä. Vai mitä? Jakkara lepäilee parisängyn päiväpeiton päällä, jonka nappasin mukaan kympillä. En yleensä maksaisi tuota hintaa, mutta yläkerran vierashuoneesta puuttuu kunnollinen päiväpeitto ja tämä on väriltään ja kooltaan paikkaansa ihan nappi.

Ulkohuussi on otettu käyttöön tänä kesänä ja sateella sinne mennessä tarvitaan sateenvarjo. Olen jo pidemmän aikaa haeskellut kirppareilta sateenvarjotelinettä, mutta yhtään en ole löytänyt ennen tätä. Meillä on aika paljon mustaa "takorautaa" täällä muutenkin, joten malli oli hyvä, tarve oli todellinen, niin mukaan se lähti suolaisesta hinnasta huolimatta. Maksoin 20 kymppiä, kirkkaasti yli kipurajani, mutta siinä se nyt seisoo paikallaan.

Olen jo pidemmän aikaa keräillyt erilaisia sinisiä juomalaseja ja nämäkin kaikki ovat kirppislöytöjä. Vasemmalla olevat maksoivat 50 senttiä kpl, keskellä olevat muistaakseni 6 euroa/5 kpl (ostin nämä jo viime kesänä) ja oikealla olevat tumman siniset maksoivat 80 senttiä/ 6 kpl.

Astioiden eriparisuus on mielestäni viehättävää ja lautaset ovat kaikki sini-valkoisia ja suurin osa myös niistä kirpparilta.

 

Tämän kesän löytöjä olivat nämä arabian lautaset, jotka maksoivat 15 euroa/6 kpl. Mielestäni sain nämä edullisesti, koska niiden kunto on lähes priimaa. Yhdessä lautasessa on takapuolella reunassa pieni kolhu.

En muistaakseni ole koskaan nähnyt tätä mallia aiemmin ja takana on tälläinen leima. Mielestäni leima on vuosilta 1949 - 1964, mutta voi olla uudempikin. Sattuuko kukaan teistä tietämään mallia, sen nimeä tai muuta tietoa astioista? 

Kirpparilta löytyivät nämä kaksi mattoakin, jotka ovat molemmat  2,10 m pitkiä ja maksoivat vain 9,90 kpl. Kuteissa on paljon farkkua ja loimena on harmaa puuvillalanka.

 

Matot sopii tänne maalle tupaan kuin nenä päähän, näyttävät siltä kuin olisivat olleet täällä aina. Kudoin talvella itse mattoja ja se on kovaa hommaa. Pelkästään tarvikkeisiin menee jo tuo kympin kappaleelta. Itse en olisi myynyt näin halvalla. Kovin olen iloinen näistä ja arvostaen laitan lattialleni. Matot ovat uusia tai ainakin hyvin, hyvin vähän käytettyjä.

Se olisi sitten huomenna loma loppu ja arki edessä, huoh. Saa nähdä, että kuinka hyvin olen unohtanut salasanani, pankkitunnuksethan unohdin jo aiemmin lomalla, hih...

Virkattuja mattoja, taas kerran

 No nyt on se sininenkin virkattu matto vihdoinkin valmiina. Hidas edistyminen maton kanssa on ollut turhauttavaa. Pahin este etenemiselle on käden kipeytyminen. Se kipeytyy sekä virkkaamisesta, että kuteiden leikkauksesta.

Maton halkaisija on noin 148 cm ja se on tehty kiinteillä silmukoilla spiraalina. Osa kuteista on kirpparilta, osa vanhoja jämäkeriä, mutta suurimman osan olen leikannut itse vaatteista, tyynyliinoista, pöytäliinoista, verhoista tai lakanoista.

Siinä on sekaisin trikoota ja tavallista puuvillaräsyä. Osaan kerroksia olen virkannut kahta eri väristä ohutta kudetta yhdessä.

Tässä kuvassa matto on vielä keskeneräinen, mallata piti paljon kuprujen takia. :)

Tämä punainen matto on Kauhavan kangasaitan pieni Paula- matto. Se on virkattu tekokuituisesta trikookuteesta ja sen virkkaus oli yhtä unelmaa. Kude luisti ja homma eteni huimaa vauhtia. Sinisen maton kanssa oli ongelmia etenemisessä, koska kuteiden leikkaus vie ihan tolkuttoman paljon aikaa. Kyllä muutaman leikkaa leikiten, mutta iso määrä on todella vaivalloista. Rakkokin tuli sormeen saksista, huh.

Tein matolle kaveriksi korin. Siihen otin mallia myös Kangasaitan koriohjeesta, mutta sävelsin sitä ohjetta matkan varrella. Molemmat on tehty lahjaksi ystävälleni.

Vihreä-valkoinen matto on tehty trikookuteesta, molemmat kuteet oli jämiä muista projekteista. Luulen, että tämä on menossa purkuun, koska se on liian pieni paikkaansa, johon sitä suunnittelin...
Lisäksi minua häiritsee kerroksen vaihtumiskohta. Tätä mattoa ei ole tehty spiraalina ja mielestäni ehkä olisi pitänyt. Tuollaisenaan se on melko lailla käyttökelvoton, joten purkutuomio uhkaa. Muuten kyllä pidän raitojen säännöllisyydestä, mutta kun kuteet on loppu, niin minkäs teet.

Blogiini on tullut paljon vierailijoita haulla "virkattu matto". Laitan tähän postaukseen muutaman vinkin, joita olen oppinut mattoja virkatessa.

• Päätä, että haluatko tehdä perinteisen räsymaton näköisen maton vai haluatko tehdä modernimman version räsymatosta.
• Modernimman saat, kun käytät vain yksivärisiä kuteita ja raidotus saa olla mahdollisimman symmetristä.
• Perinteisessä mallissa kerrosten pitää olla "epäsymmetrisiä". Kude saa ja ehkä pitääkin, vaihtua eri kohtiin ja vaikka kesken kerroksen. Vanhanaikaisen tunnelman saa luotua myös sillä, että ainakin osa kuteista on kirjavaa.
• Pitsimatto kannattaa yleensä aina tehdä yhdellä värillä, silloin pitsimäisyys tulee parhaiten esille. Käytä toista väriä korkeintaan uloimassa kerroksessa tai reunuksessa.
• Tavallista pyöreää mattoa virkatessa ja sen edetessä on tärkeää levittää mattoa mahdollisimman usein lattialle, jotta voi seurata lisäyskerroksia ja -määriä. Alussa silmukoita lisätään tiheämmin ja ulommilla kerroksilla vain tarvittaessa. Sinisessä matossakin on monta kerrosta peräkkäin, joilla ei ole tehty lisäyksiä lainkaan.
• Voit käyttää sekaisin räsyä (= kangaskude) ja trikoota, mutta paras lopputulos tulee kun käytät vain toista. Viime vuonna tekemäni iso virkattu matto oli kokonaan räsyä ja se oli huomattavasti helpompi tehdä kuin tämä sekaisin virkattu.
• Iso matto kannattaa virkata spiraalina. Tämä tarkoittaa sitä, että kerroksen alkuun ei tehdä ketjusilmukoilla aloitusta ja lopussa piilosilmukkaa. Matto siis virkataan "putkeen" koko ajan aloituskerroksen jälkeen.
• Kuteen vaihtaminen on siisteintä siten, että tee silmukka viimeistä langan vetoa vaille valmiiksi ja vaihda siinä kohtaa kude toiseen.Viimeinen silmukan läpiveto tehdään siis vaihtuvalla uudella kuteella. Tällä tavalla tehtynä kuteen vaihtokohdasta tulee siisti.
• Parhaita räsyjä saat todella kuluneista ja pehmeistä kankaista. Pehmeät puuvillakankaat kannattaa leikata leveämmiksi (noin 2 cm leveää 10 koukulla virkatessa) ja kovat tai paksummat kankaat ohuemmiksi (noin 1-1,5 cm leveää). Kuteiden leveys riippuu tietysti myös virkkauskäsialastasi, minulla on tiukka käsiala.
• Mielestäni paras lopputulos tulee, kun virkkaa räsyistä kiinteitä silmukoita, mutta sehän on vain makuasia. Pylväät sopivat paremmin trikookuteelle, mutta kuten sanoin jo, sekin on makuasia.

 Vielä viimeisenä vinkkinä hakukoneella tulijoille se, että blogistani löytyy paljon erilaisia virkattuja mattoja tunnisteella "virkkaus" sivupalkista klikattuna. Saa siellä toki vakilukijatkin käydä! ;D

Avara luonto kotipihalla

Lomalla lorviessani olen nauttinut kaikista pienistä asioista, joista ei ehdi nauttia muuten. Puhtaan, ulkona kuivatun, pyykin tuoksu ja pestyjen mattojen vieno mäntysuovan häivähdys ovat olleet suurta ylellisyyttä. Olen saanut iloa ja nautintoa arkisista puuhailuista, jotka normaalisti ovat vain välttämättömiä suoritettavia.

Hidastamisen vaikuksen huomaa melkein heti. Olen kiinnostunut kaikesta ympärilläni. Toinen ihmetyksen aihe on luonto. Seuraan päivittäin lintujen elämää tai kasvimaan edistymistä. Suurinta iloa ja murhetta on tuonut tuulihaukan pesä pihamännyssä. Tulimme tänne maalle keväällä vasta niin myöhään, että linnut olivat ehtineet valloittaa pihapiirin. Männyn viereisessä terijoensalavassa oli lokin pesä. Lokkiemolle tuotti suurta ahdistusta aina kun haukka kaarsi pesälleen viereiseen puuhun. Rääkyminen oli huumaavan äänekästä kun lisäksi vielä räkättirastas räkätti kilpaa lokin kanssa viereisestä kuusesta.

Juhannuksena lokki sai tarpeekseen haukasta ja hylkäsi pesän. Syy poistumiseen voi olla myös se, että haukka pisteli lokinpojat poskeensa. Ajatus on ihan liikaa avara-luonto-realismia minulle, mutta niinhän se menee. Vahvin selviytyy ja sitä paitsi, lokinpesä pihapiirissä ei ole niin hyvä ajatus. Matka huussiin olisi voinut olla työn ja tuskan takana, jos poikaset olisivat selvinneet isoiksi asti.. Huussipolku nimittäin kulkee suoraan terijoensalavan alta.

 

Tuulihaukkaperheellä oli kovaäänisiä poikasia, jotka vaativat ruokaa taukoamatta. Isä ja äiti uurastivat ruuan keruulennoilla ja upeat syöksyt pellon päällä myyrien perään oli jokapäiväinen näky terassilla istuskellessa. Viime viikolla vihdoin koitti suuri päivä ja haukanpojat lennähtivät suureen maailmaan. 

 

Toinen ponnisti suuren kuusen latvaan (räksäemon kauhuksi) ja toinen tipahti pesämännyn alimmille oksille. Vanhemmat ruokkivat vain ylhäällä kuusessa olevaa poikasta ja tämä toinen huusi surkeana muutaman metrin päässä alaoksilla. Surkku lähti vaivalloisesti oksalta toiselle kohti kuusen latvaa, mutta ennen sinne pääsemistään muu perhe lähti läheiseen metsään pois pihapiiristä. 

Yön aikana muu perhe oli edelleen poissa ja Surkku huusi emoaan puukatoksen harjalla. Olimme sen päivän poissa ja sen jälkeen Surkkua ei ole näkynyt. Kolmihenkinen haukkaperhe jatkaa eloaan pihapiirin ympärillä edelleen, mutta neljättä ei ole näkynyt. Eilen illalla taas yksi haukanpoikanen huusi kuusen latvasta ruokaa, mutta oliko se Surkku vai Selviytyjä, niin sitä ei tiedä sanoa. Avara-luonto-realismia on tässäkin minulle jo ihan liikaa. Luonnon pitäisi olla kuin Disney-elokuvaa, jossa kaikki selviytyvät vaikeuksien kautta onnelliseen loppuun, eikä raadollista selviytymistä. (Sanoo kirjoittaja, joka 5-vuotiaana itki aina lohduttomasti lauantai-iltaisin katsoessaan Avaraa luontoa musta-valkotelevisiosta.)

Surkku toi kuitenkin oletetun lyhyen elämänsä aikana meille suurta iloa, ikimuistoisia hetkiä ja upeita kuvia.

Pannukakku, ehkä paras ikinä

Kirjoittelin joskus pari vuotta sitten keittokirjasta vuodelta 1936, jonka löysin kirpparilta. Laitoin silloin pannukakun ohjeen postaukseen, mutta en koskaan ottanut kuvia tekemästäni pannukakusta. Nyt virhe on korjattu ja voi veljet tämä on herkullista. Satunnainen Paula kommentoi jo silloin postaukseen, että hän on tehnyt samaista pannaria ja kehui sitä herkullisimmaksi ikinä. Totta joka sana.

Uunin luukusta kuvattuna näyttää tältä.

ja uunista tulleena se näyttää tältä.

Pannukakku 1.    Kal. 3581
½ l kermaa (laitoin puolet kermaa ja puolet maitoa)
4 munaa
100 g sokeria
50 g voita
250-300 g vehnäjauhoja
½ tl. kardemummaa
½ tl. kanelia
Muna ja sokeri vatkataan ja siihen sekoitetaan sulatettu voi, mausteet, kerma ja vehnäjauhot vähitellen. Taikina kaadetaan voideltuun vuokaan ja sitä paistetaan hyvässä lämmössä 1 tunti. Pannukakku kaadetaan pois vuoasta vadille ja tarjotaan kuumana.
Lisäkkeet: sokeri, hillot ym.
Tähteet: Jaljelle jäänyt pannukakku leikataan viipaleiksi ja ladotaan kerroksittain hillon kera jälkiruokamaljaan sekä peitetään kermavaahdolla.



Ei muuten jäänyt tähteitä yhtään, nada. Kaik' män.

Tunnelmia terassilta

Lomalla ollaan vielä. Onneksi.

Olin unohtanut pankkitunnukseni (olleet samat yli 15 vuotta) ja piti hakea uudet. Sitä kutsuisin jo oikeaksi irtiotoksi arjesta. Suurin osa ajastani on mennyt terassin vartioimiseen, siellä kukkien kasteluun ja nyppimiseen. Suuria ja tärkeitä asioita.

Toisen puolen ajastani olen edelleen leikannut matonkuteita ja virkannut niistä mattoja. Suurta ja tärkeää sekin. Tuntuu, että akut alkaa olla jo ihan kohta latautuneet.

Tästä mitääntekemättömästä elosta on vaikeaa keksiä aihetta kirjoitukseen. En keksi, joten nauttikaa tekin samasta terassista minun kanssani.

 

Sinistä ja punaista

Se on kumma, että täällä maalla sininen väri tuntuu ainoalta oikealta. Kaupunkirivarissa taas ei yhtään oikealta. Poikkesin kirppiksellä kun Insööri golffasi. Kumpikin siis teki mieluisinta itselleen, hyvä jako siis. Löysin taas taulun ja tykkään siitä ihan älyttömän paljon.

Liiduilla tehty asetelma maksoi 5 euroa. Siinä ei ole kehyksiä ja taustapaperi on hieman kärsinyt vesivauriota alareunasta, mutta tykkään ihan älypaljon.

En saa selvää taiteilijan nimestä, mutta se on tehty vuonna -59. Mielestäni tässä taulussa on jotain samaa, kuin viime vuonna ostamassani Viipurin pyöreässä tornissa. Nyt täytyy vain löytää tälle kaunokaiselle hyvä kehys.

Iltamyöhällä otin vielä muutamat kuvat näistä jo kohta kuihtuvista pioneista. Maljakkona toimiva kannu on sekin ostettu kirpulta joskus kauan aikaa sitten.

Hento vaaleansininen on niin kaunis hennon vaaleanpunaisen kanssa.

Jos sininen onkin sisällä värinä ja ulkonakin tekstiileissä, niin kukat ovat aniharvoin sinisiä. Punaista sen olla pitää ja mielellään paljon erivärisiä punaisia yhdessä. Nämä pelekuut ostin aikaa sitten kaupunkirivariin, mutta otin ne hoitoon tänne maalle. Laatikko on niin pieni, että nämä vaativat päivittäistä kastelua.

Joskus ammoin alennusmyynnistä ostetut leikkikivet pääsivät terassin portaille muistuttamaan tärkeistä asioista. Kyllä niiden kelpaa lepäillä, kun pohja on öljytty. Piti jo viime vuonna, mutta se jäi. Oli niin kurjat kelit, että avoterassin käsittely oli sula mahdottomuus. Viime suvena sitä vettä riitti koko loman ajaksi...

Kivien yläpuolella on suuri ruukku ihan mielettömän runsaasti kukkivia samettiruusuja. Tässä on ehkä pihan aurinkoisin paikka. Olen kokeillut tässä kohdassa vaikka mitä muitakin kukkia, mutta eipä ne siinä viihdy. Ainoa joka kestää paahdetta, tuulta, sadetta tai mitä vaan on tämä sitkeä, pahanhajuinen ja ei-niin-suosikki-kukkani. Kumma kyllä, näistäkin oppii tykkäämään. Silmä tottuu vuosien mittaan, vaikka ei uskoisi. Tämä ruukun oikealla puolella on suosikkipaikkani. Istuin usein rappusella teemukini kanssa, ihailen maisemaa ja kuuntelen tuulen suhinaa puissa.

En päässyt vieläkään irti virkkauksesta, huoh. Edellisen maton postauksessa oli maininta maanikkomummosta. Se taitaa olla tarttuva tauti. Olen leikellyt kuteita niin paljon, että käsi on ihan krampissa. Tästä matosta löytyy mekkoa, tyynyliinaa, T-paitaa ja lakanaa... Tämä on menossa yläkertaan siniseen kamariin. Poikanen vei sieltä maton muuttaessaan opiskelupaikkakunnalle ja siinä oli hyvä tekosyy aloittaa uutta mattoa. Aloitin virkkauksen eilen illalla, joten alussa vastaan ollaan menossa.

Loma jatkuu edelleen fiilispohjalta, nyt jo ehkä alkaa kutkuttamaan muutama rakennusprojekti. Ehkä huomenna sitten, jos siltä tuntuu.

Mätämuna

Sen ainoan kerran kun unohdan istuinpäälliset ulos, tulee yöllä sade. Aamu alkoi siis lupaavasti. Kiikutin litimärät päälliset narulle kuivumaan ja keitin vettä aamuteetä varten. Tee oli loppu. Siis se ainoa ja oikea earl grey, jolla aamu lähtee oikealla tavalla käyntiin.

Löysin kaapista uskollista ystävää, mutta ei edes viisi kuppia sitä auta korvaamaan kunnon tujausta bergamottia. Nälkä alkoi kurnia ja ajattelin paistaa pari munaa leivän päälle. Toista munaa rikkoessa paljastui kuoren alta tummanvihreää limaa. Mätämuna heti aamusta on vielä pahempi kuin märät päälliset. Yökkäilystä selvinneenä tuuletan rikinkatkua talosta ja mietin, että mitähän seuraavaksi.

Tässä tilanteessa ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: mennä nukkumaan ja aloittaa päivä alusta tai jatkaa pystypäin kohti seuraavia katastrofeja. Hylkäsin ensimmäisen, koska earl greytä ei vieläkään ole kaapissa. Jatkan päivää tekemällä sipulipiirakan ja kerron tuloksista jos kyyneltulvan tyrehtyessä siihen kykenen.

Lomalorvailija on saanut palkkansa. Heti ollaan kostamassa, jos vähän hellittää.