Eräänä aurinkoisena päivänä

...otin kameran ja kuvasin tämän kesän kukkaloistoa. Viileähkö ja sateinen kesä on laittanut kaikki kukinnat sekaisin. Tälläkin hetkellä pionit ovat täydessä kukassa. Niiden kukinta on viivästynyt kolmisen viikkoa, mutta vastaavasti taas kukinta on kestänyt todella pitkään, yli kaksi viikkoa.

Pionit ovat olleet ehkä jonkun verran pienempiä, kuin parina viime kesänä. Kukkia on ollut kymmenkunta vähemmän, kuin normaalisti. Tänä kesänä oli "vain" nelisenkymmentä kukkaa. Viime kesänä oli reilusti yli viisikymmentä.

Valkoinen ukonkello on röyhähtänyt ihan valtavaan kukkaloistoon. Minään vuonna ne eivät ole olleet noin korkeita ja noin paljon kukkia.

Erityisen iloinen olen tämän akileijan kukinnasta. viime vuonna tauti/elukka mustutti koko kukan ja pelkäsin jo menettäneeni sen. Tänä vuonna kuitenkin intoutui uudelleen ja kukinta kesti todella pitkään, kuten joka vuosi.

Viime syksynä istutin malvaa ja kukinta on nyt juuri parhaimmillaan. Toivottavasti leviää kukkapenkissä lisää. Laitoin kaksi taimea, joissa on kymmenkunta kukkavanaa.

Laitoin esikasvatukseen pussillisen krasseja, mutta yksi vain iti. Kahdeksassa ruukussa oli 4 siementä/ruukku ja vain YKSI siemen iti. Tämä kirjavalehtinen on taimitarhalta.

Toinen pettymys oli keisarin elämänlanka. Pussissa piti olla kerrottuja hot pinkin värisiä kasveja. Ei kyllä näytä minun silmääni hot pinkiltä, eikä kerrotulta kukalta... Millainenhan se ei-kerrottu kukka sitten on? :(

Muutenkin kesäkukat ovat olleet tänä vuonna tooodella vaikeita. Pelakuut ovat räntsyjä, petuniat sade piiskaa heti kukinnan alettua ja daaliat eivat kuki millään. Aurinkoa ja lämpöä ovat vailla.

Niittykukat ovat puolestaan täydessä loistossaan ja upeita. Jätimme leikkaamatta ruohoa osasta pihamaata ja toinen toistaan upeampia niittykukkia putkahtelee maasta.

Kurjenkellot, päivänkakkarat ja pienen pieni harsomainen kukka on todella kaunis yhdistelmä yhdessä.

Kurjenkelloja on tänä vuonna erityisen paljon. ♥♥♥

Päivänkakkaroiden kukinta kestää ja kestää. Kukat ovat kukkineet tällä paikalla jo yli viisi viikkoa. Joskus tekisi mieli kokeilla kukkapenkin tekoa luonnonkukista. Taitaa kuitenkin viehätys mennä, jos näitä satunnaisia kukkijoita yrittäisi kahlita omaan muottiin. :)

Ilmestyskirjan peto ja Mooseksen palava pensas

Arkinen risusavotta jäi puolitiehen, kun törmäsin vappupäivän iltana ilmestyskirjan petoon. Talossa maalla löytyi tontilta

LEHTOKOTILOITA!!! 

Iiik, apua, herranjestas ja voikauhistus. Kotilovapaa alue on ollut tähän asti ja epätoivo laski hartiat alas ja mielen matalaksi.

Kaikki alkoi siitä, että iltahämärissä kuljeskellessani nappasin sekatöörit jälleen käteeni ja ajattelin leikellä ohimennessäni ikivanhan pihlaja-angervon vanhat oksat matalaksi. Siellä puskan juurella kyykkiessäni kauhu valtasi, kun juurakon seasta löytyi kymmenkunta hyvissä voimissa olevaa nilviäistä. Järkytyksen keskellä ryntäsin laittamaan vedenkeittimen päälle ja kotilot päätyivät kiehuvaan veteen.

Kävin myöhemmin tarkistamassa tilanteen ja kolme löytyi vielä lisää. Yön yli nukuttuamme tehtiin radikaali päätös ja tuikattiin onneton pihlaja-angervo ja sen jäänteet tuleen.

Insinööri oli ylimmäinen tulenvartija ja raamatulliset mittasuhteet saanut episodi jatkui Mooseksen palavan pensaan ilmestyksellä. Haravointi ympäristössä paljasti vielä, että n. 6-7 metrin päässä olevan koivun juurelta löytyi toinen yhdyskunta. No, taas keitin päälle ja kotilosoppaa keittämään. Pari tuntia möyhennyksen jälkeen kömpi vielä kaksi kotiloa. Olen nyt keittänyt ja polttanut kaikki, mitä löysin.

Toiveet on tapana toteutua, mutta tällä kertaa se tapahtui aika karulla tavalla. Olen jo pidemmän aikaa suunnittelut kysesen angervon hävittämistä. Juu, se on ollut ihan ok, mutta ei vaan napannut kyseisellä paikalla. Mooseksen käsittelyn jälkeen puska sai lopullisen hävitystuomion ja kun pyyhälsin hakemaan kaupasta kotilomyrkkyä, niin rahtasin auton perään pari muutakin juttua.

Puutarhamyymälästä lähti mukaan 250 litraa multaa ja 200 litraa kuorikatetta. Auton perän maata viistäen köröttelin kotiin ja aloin kaivuu-urakan. Useamman tunnin ähräyksen jälkeen tuloksena oli kottikärryllinen juurakkoa ja ympärikäännetty monttu. Suodatinkangas alle ja vuosikymmeniä nurkissa pyörineet tiilet löysivät paikkansa. Minipotager yrteille valmistui ennen saunaan menoa.

Lehtokotiloita löytyi ainoastaan tältä alueelta. Vasemmalla näkyvän kannon reunasta takana näkyvään koivuun asti. Ojaan viettävä rinne oli puhdas, kuten myös koivun takana näkyvä sireenin alustakin. Olen varovaisen optimistinen, että riesa saadaan kuriin. Luin jostain, että keväällä kerätty yksi kotilo on syksyllä sata kotiloa vähemmän... Olen juossut vähän väliä alueella kurkkimassa, että näkyykö kotiloita vielä jossain. Ei ole näkynyt ja toivotaan, että myrkky tehoa loppuihin, joita ei löytynyt.

Minipotager odottaa kesäkuun alkua ja yrttejä kasvamaan. Laitoin tiilireunuksen viereen vielä paksun kerroksen kuoriketta, ettei rikkaruohot pääse leviämään istutusalueelle tiilien väleistä. Kamalan karun näköinenhän potager vielä on, mutta katsellaan tilannetta kuukauden - parin päästä.

"Betoniruukku" on vanha viemäriputken pää, jonka tökkäsin multaan. Siihen ajattelin minttua, kun on kuulemma kova leviämään. Orvokkiruukkukin oli pakko napata mukaan, vaikka en mikään orvokeiden ystävä olekaan. Perustelin tällä kertaa ostostani sillä, että orvokit ovat syötäviä kukkia ja jotain piti jo saada istutettuakin. :) Jaoin orvokit kolmeen osaan ja istutin reunukseksi pihaan päin.

Nyt pitäisi vielä rutistaa vähän risuja kasalle ja kääntää sen jälkeen nokka kohti kaupunkirivaria. Ensi kertaan jää salavan pöllien uusiokäyttö ja loppujen kanukoiden siistiminen.

Touhukasta toukokuuta myös sinulle!

Työn juhlaa viettämässä

Olen ihan puhki ja rätti. Raitisilmamyrkytyskin on lähellä, mutta ei haittaa. Tällä päivämäärällä lähti salava ja pari muutakin. Voi siis yliviivata tehtävälistalta yhden homman.

Muistin ottaa ennen kuvan

ja sen lopputuloksen näette tässä.

Vähän toisesta suunnasta.

Sitten kun innostuttiin, niin lähti vähän takana näkyvää kanukkaakin ja risujen määrä vaan kasvaa ja kasvaa.. 

Oksasakset taisi melkein savuta, kun leikkelin risuja pienemmiksi. Varsinkin kanukka oli ihan järkyttävän kamalaa käsitellä.Se oli totaalisen viilliintynyt ja haaroja yhdestä oksasta oli tuhannen ja sata, osa haaroista oli taipunut maahan ja siitähän se leviää kasvattamalla uudet juuret oksasta suoraan. Kiskottiin ja leikkattiin, leikattiin ja kiskottiin vuoronperään. 

Leikkelin oksia pieniin kasoihin, jotta ne voidaan kuljettaa polttopaikalle pressun päällä helpommin. Arvatkaas, että onko leikkurikäsi kipeänä? Jep, on se. Huomista en uskalla edes ajatella...

Ei muuten huku maastoon nämä sekatöörit. :)

Hyvää yötä ja hyvää viikonloppua. saa nähdä, että pääsenkö huomenna sängystä ylös.