Innostumisia leijailee

Keväisen heräilen yleensä aina johonkin tekemiseen. Välillä se on uutta kokeilua, välillä vanhaa tuttua, mutta enemmän tai vähemmän se aina vie mennessään. Nyt se on ikivanhaa ja samalla ihan uutta. Olen siis opetellut pistoja uudelleen lähes 30 vuoden jälkeen ja kivaa on - flowtakin on jo havaittavissa.

Vanha verhopätkä, muutama tilkku ja kirjontakehys ovat olleet pääosassa viime päivinä.

Ihan kaikki pistot ei osu kohdalleen ja vinksottaakin vähän sinne ja tänne, mutta olen päättänyt kutsua tekemistäni kansankirjonnaksi. Eikös se ole vähän kuin tapana? Ite-taiteiljatkin tekee kansantaidetta, niin samalla logiikalla mennään. Kansanomainen kirjonta taas on ihan pro-hommaa.

Miten ne pykäpistot meneekin aina noin vinoon? Olisi ilmeisesti pitänyt aloittaa suorakaiteista ja vasta harjoittelun jälkeen siirtyä pyöreisiin?

Lähdin hakemaan yhtä mieluista kirjontakirjaa kirjakaupasta pitkän harkinnan jälkeen. Olin valmistautunut siihen yli vuoden sillä ajatuksella, että en tee heräteostosta. Järkeilin, että jos olen siitä haaveillut jo vuoden, niin se ei ole enää heräteostos ja kirjonta ei ehkä ole ohimenevä ihastus.

Kirjakaupan hyllyltä ei löytynyt sitä, mitä lähdin hakemaan ja kaikki muut vaihtoehdot olivat ei-niin-mieluisia. Onneksi kävelin outlet-osastolle ja siellähän se kirja oli yli -50% alessa. Samalla löytyi kaksi muutakin tosialesta ja sain kolme kirjaa halvemmalla, kuin olin ajatellut yhdestä maksaa. Kannatti siis harkita!

Poikkesin kirppikselläkin ja ihan ensimmäisenä katsoin, että kyllä on kivan värinen kirjan kansi (keväällä turkoosi loistaa ihan joka paikasta silmilleni) ja tarkemmassa syynissä siitä löytyi muutenkin hieno kansi.

Kyse oli kolmen kirjan sarjasta ja se oli puoleen hintaan alkuperäisestä hintapyynnöstä.

Ylimpänä oleva oli kirpulta jo aikaisemmin tarttunut mukaan, mutta nuo sini-turkoosit on ihan huiput ja löytö lauantailta. Kirjat ovat alunperin italialaisia ja tehty vuonna 1966. Ne ovat suomennettu vuonna 1974. Ensimmäinen kirja on täynnä neule- ja virkkaustekniikoita, toinen kirja erilaisia kirjontatapoja ja -tekniikoita ja kolmas on pukuompelu ja kankaan kudonta. Uijui pojjaat ja tytöt! 300 sivua täynnä erilaisia kirjontatekniikoita. Olen NIIN onnellinen näistä. Kaikki kolme kirjaa olivat yhteensä 6 euroa! Tässä on muutama näytekuva kirjan sisällöstä:

Erilaisia pykäpistomalleja
(en edes tiennyt, että niitä on monta erilaista versiota)

Hienoja mallipiirroksia suoraan lapsuudestani.

Huomaa ripset, vyö ja korut kädessä!

Siis jos en kirjo, niin selailen näitä kirjoja yhä uudestaan ja uudestaan. ;D

Tässä on vielä kokonaisena vaiheessa oleva tyynynpäällinen ja kuten värityksestä huomaatte, se on menossa Taloon Maalle. Tuo alin kuvio näyttää ihan selällään olevalta pusuhuuliselta mittarimadolta ja sen yläpuolella olevalla on silmät ristissä kun haistelee auringokehräkukkaa. Kuten huomaatte, me kansankirjojat saamme suurimman inspiraation ja innoituksen luonnosta. ;D

Vapaat harjoitukset

Olen astunut mukavuusalueeni ulkopuolelle ja harjoitellut kirjomista! Vuosien varrella olen tehnyt kyllä silkkinauhakirjontaa, ristipistoja ja joskus kanavatöitäkin, mutta tavallista kirjontaa en. Edellisessä postauksessa mainitulla kirppiskierroksella löysin pikkutytön pellavamekon eurolla. Ostin sen ompelumateriaaliksi, mutta siitä tulikin harjoittelumatskua kirjontaan. Vapaat harjoitukset ilman mallia oli teemana.

Muistan joskus ala-asteella, että käsityötunnilla piti tehdä sadun inspiroimana tyyny kirjomalla. Taustakangas oli tumman vihreää (juuri saman väristä kuin ne plyysi- tai vakosamettisohvat 70-luvulla) ja kaikki langat oli liukuvärjättyjä. Sadussa oli kultaa laulava lintu ja tekeleeni oli jotenkin tosi persoonallinen (luetaan ruma).

Sain takautumia tuosta keltaisesta ketjupistosta. Koulussa tekemässäni kirjontatyössä lintu istuu puun oksalla ja näyttää oksentavan keltaista ketjusilmukka-kiemuraa maahan. Jaiks. :)

Puu, jossa lintu istui, oli tehty pykäpistoilla liukuvärjätystä ruskeasta langasta...

Muistaakseni työssä ei ollut käytetty lainkaan tikkipistoa, eikä nappeja.

Enkä kyllä muista, että olisin käyttänyt kirjontakehystä silloin. 

Homma vaikuttaa kyllä pahasti siltä, että kirjonta saattaa aiheutta riippuvuutta ja flow-ilmiöitä. Tykkäsin todella paljon pistelystä.

Kaikki kirjonnassa käytetyt tarvikkeet, paitsi neulat, on ostettu kirpparilta. Kirjontakehys jo aikaa sitten, niitä oli kaksi kappaletta nipussa ja hinta oli 2 euroa. Pellavamekko siis sen euron ja paljetti/helmipussi 20 senttiä.

Kirjontalangat oli muistaakseni 80 senttiä pussillinen ja tilkkukangas on kirpparilta ostetusta paitapuserosta. Se on ostettu juurikin ompelujuttuja varten ja sen hintaa en muista, mutta ei voi olla euroa enempää. Siitä on tehty jo monta miniompelua ja vähän isompaakin.

Ai niin, ompelulangat paljettien ompeluun on myös kirpparilta, 4,50 euroa yhteensä 14 puolaa eri värisiä lankoja ja napit oli 80 senttiä pieni minigrip-pussillinen.

Kierrätysteemalla kun mennään, niin kuihtuneet ruusut antoivat vielä viimeisen somistuksen ennen päätymistään biojätteeseen. Sitä se intagrammissa hengailu teettää, inspiraatioita kuvaamiseen.

Onko sinulla kirjontamuistoja jaettavaksi vai onko se sinulle harrastus?