Tehtävälista kevääseen, kuten aina

Poikettiin pikaiseen Talossa Maalla eilen. Joka kevät sinne menee enemmän tai vähemmän kauhunsekaisin tunnelmin. Ovatko hiiret mellastaneet? Onko vesihana jäätynyt? Kuinka monta puuta on kaatunut myrskyissä? Joko sauna on romahtanut?

Hyviä uutisia! Ei mitään edellisistä. Talo tönötti paikoillaan hiukan rapistuneena, kuten aina. Sisältä löytyi muutama hiiren pipana ja ulkona yksi oksa oli katkennut viime viikon myrskyssä.

Avaraa ja ankeaa samaan aikaan. 

Muutenhan se on aina jotenkin ihan kaameaa katsella nurkkia. Ympärillä ei nää mitään muuta, kuin tekemättömiä tehtäviä tai pakko tehdä-hommia. Onneksi aurinko paistoi ja munkkikahvit suojaisella terassilla nosti mielialaa huikeita taivasnäkymiä katsellessa. Avaruus ja tilaa hengittää on ollut aina Se Juttu, mitän rakastan maalla.

Myrskytuhot olivat pieniä, onneksi.

Viereisestä männystä oli katkennut yksi vaivainen oksa, mutta takana näkyvä Terijoensalava on pakko katkoa tänä vuonna tyngäksi. Istuttelin salavan alle kevätesikkoja viime syksynä ja toiveena on, että leviäisivät ajan mittaan. Ilokseni kaikki istutetut puskivat terhakoita lehtiä. Nurmikolle levinneet karkulaiset saavat siis jatkossakin uuden kodin täältä.

Yksinäinen skilla puski rapun pielestä ja näitä ajattelin laittaa syksyllä kevätesikoiden seuraksi salavan alle. Miten yksi pieni ja vaatimaton kukka voikin ilahduttaa niin paljon. :)

Ulkosaunamme on ollut melkoinen murheenkryyni. Sen perustukset ovat romahtaneet ja hätäkorjauksen jälkeen on mietitty pitkään ja hartaasti, että miten vauriot korjataan.

Ennen kuva....

Saunan vieressä on ollut Tuoksuvattua, joka on päässyt/saanut rehottaa omaan tahtiinsa peittäen murheenkryynin pois silmistä.  Muutamassa tunnissakin saa jo aika paljon aikaan ja aloitettiin raivaus, jotta päästään perustusten kimppuun.

... ja jälkeen.

Katkotut vatut (luetaan ii:llä) paljastivat altaan humalan ja villiviinin. Niitä varjelen uudelleen istutukseen. Pitkän-tähtäimen-suunnitelmissa on tehdä tähän auringonotto-/vilvoitteluterassi, johon haluaisin paljun. Meillähän on järvi ihan rannassa, mutta järvessä ei voi uida, joten palju olisi aika hyvä vaihtoehto pulikointiin. Eikö vain?

Paikka on yksi pihan suojaisimpia alueita ja aurinko paistaa tähän lähes koko päivän. Aurinko laskee kuusen vierestä vasemmalle ja paljusta voisi ihailla auringonlaskuja tai vilvotella terassilla muuten vaan saunan jälkeen. Saahan sitä ihminen unelmoida!

Todellisuus on kuitenkin se, että ensin on korjattava saunan perustukset ja sauna huutaa punamultaa seinäänsä. Tehtävälista alkaa siis raivauksesta, korjauksesta ja maalauksesta, uuuh. Ei yhtään niin kivoja juttuja, kuin paljun suunnittelu. :)

Vuohenjuuri on kevään uskollinen ilahduttaja.

Siirrytään sitten kukkapenkkiin. Vihreää jo puskee kovasti ja Vuohenjuuri viihtyy ja leviää hyvin.

Syksyllä istutetut Malvat ovat talvehtineet hyvin ja viereen laitetut Iso särkynyt sydämet nostavat päätään terhakkaana. Aloitin syksyllä tämän vanhan kukkapenkin kitkemisen, reunustamisen ja restauroinnin, mutta homma jäi vähän vaiheeseen.

Tästä siis lähdetään jatkamaan hommia... Näyttää niin kovin surulliselta tämäkin nurkka.

Sisällä ei onneksi ole mitään ihan pakollista hommaa. Tuvan seinät maalasin loppuun viime vuonna ja järjestelin hyllyjä ja tavaroita uudelleen. En olekaan esitellyt tupaa faceliftin jälkeen, joten seuraavalla kerralla pitääkin ottaa kuvia enemmän. Tutulla sini-valkoisella teemalla mennään kuitenkin.

Vielä yksi kuva etupihan koivuista, jotka pitää kaataa, kun ovat niin vanhat jo. Näitä ollaan pelätty jo monta kertaa, että kaatuvat talon päälle myrskyssä.

Tehtävälista:

1. Terijoensalavan parturointi. Tehty  1.5.2015
2. Tuoksuvatun raivaus.
3. Saunan perustuksen korjaus.
4. Saunan seinän maalaus punamullalla.
5. Pihakoivujen kaato.
6. Kukkapenkin kunnostus.

Eikä tässä ole edes vielä puoliakaan. Jos nyt vaikka aloittaisi näistä...

Sijaistoimintaa

Pesin keittiön tiskialtaan ja työpöydän pitkän kaavan mukaan, kun oli ihan hirrveän likainen. Krysanteemikin on odottanut ulos istutusta jo kolme päivää, niin pakkohan se oli laittaa. Siemenpussissa lukee, että esikasvatus huhtikuussa. Kuukausi on ihan kohta ohi, joten on erittäin tärkeää istuttaa siemenet just nyt. Teen nyt pikaisesti blogipäivityksen, että pääsen taas takasin säännölliseen bloggausrytmiin, ettei vaan jää taas pitkää taukoa. Ai niin, ne pyykitkin odottaa laittamista, ehkä minä tästä hetimiten lähden...

Hohhoijaa, kuinka ihminen on on järjettömän kekseliäs huomaamaan mitä kaikkea voikaan tehdä, paitsi sitä, miksi viettää lomapäivää kotona. Pitäisi tehdä opiskelujuttuja, mutta kun on niin paljon kaikkea muuta kivaa. Riittää, että ei ole edes niin kivaakaan.

Luulisi, että tähän ikään on jo oppinut, mutta ei. Kuinkahan vanhaksi sitä pitäisi elää, että oppisi? Veikkaan, että aika loppuu kesken siinä oppimisprosessissa.

Jotenkin ihan hullaannuin (taas kerran) siemenpussien kanssa. Pitkästä aikaa laitoin niitä jopa kasvamaan. :) Etualalla oleva Keisarinelämänlanka kiehtoi tuolla hassahtaneella hörsöilyllään. Keskellä oleva Kaunopunahattu on perenna ja yritän saada siitä täydennystä Taloon maalle kukkapenkkiin. Mielessä vähän kiehtoisi tehdä uutta kukkamaata, mutta se taitaa jäädä haaveeksi.

Kääpiöauringonkukkakin pääsi pitkästä aikaa valikoimaan. Vuosia sitten joskus laitoin vastaavia ja tykästyin silloin kovasti.

Nämä valikoimasta pääsivät jo viikonloppuna multiin ja elämänlanka hurvahti heti seuraavana päivänä idulle. Nyt ovat komeat pikkutaimet ja kohta koulitaan omiin purkkeihin. Takana pilkottaa auringonkukkakin jo idulla. Niitä ajattelin laittaa toisen satsin viikon päästä, niin kukinta-aika vähän pitenisi. Kiinanasteri, hajuherne ja unikot vielä odottelee multiin laittamista. Niin sitten kun saan ne opiskelujutut tehtyä... heh.

Lempikukkani Daaliaakin laitoin kolmea eri lajia. Ensimmäisen kerran valikoimissani on myös valkoista väriä. Mukulapussin kulmassa on kyllä niin kaunis houkutuskuva, että eihän tätä voinut vastustaa. Pinkki Bluesette puskee jo versoa ruukusta. Ainoa hankaluus näissä itsekasvatetuissa on se ulkoiluttaminen, etteivät hojota pituutta liikaa. Ehkä tänä vuonna jaksan olla reipas.

Viime syksynä näköjään jaksoin olla tosi reipas. Rivarin etupihan rinteeseen lykätyt tulppaanit kasvaa täyttä päätä, vaikka räntää ja kylmää jaksaa riittää. Tänään tuuleekin niin, ettei henkeä saa. Suureksi ilokseni myös tete-narsissit puskee voimalla tulppaanien rinnalla. Viime vuonna ostin ison läjän pikkuteteitä halvennuksesta ja ensin ne ilahduttivat etupihan ruukuissa monta viikkoa ja nyt uudelleen tänä vuonna maasta käsin. Olen laittanut monta kertaa useana eri vuonna tetet aina maahan, mutta eivät ole menestyneet. Yksi vuosi maalla nakkasin kaikki tetet kompostiin ja kas, keväällä kukkivat sieltä. Laitoin maahan ja mitään ei ole kuulunut tai näkynyt sen jälkeen...

Siellä ne nyt värjöttelee ulkona amppelissa nuo ihanat kevätkrysanteemit. Nyt aloitan sen opiskelujutun tekemisen ihan just, mutta heitään vaan ne pyykit pikaisesti pyörimään koneeseen. Eiks ni?

Iloa viikonloppuusi!

Kodinhoitohuone valmiina ja vähän suunnittelustakin

Kodinhoitohuone oli yksi niistä asioista, joista en suostunut tinkimään kellarin rempassa. Olen pyykännyt lähes koko ikäni pienissä kopperoissa, joihin on yhdistetty suihku, wc ja pyykkikori. Pyykinkuivausteline on ollut milloin keittiössä, milloin olohuoneessa tai makuuhuoneessa. Yhden lyhyen ajan asuin taloyhtiössä, missä oli loistavat pyykkitilat, kaksi isoa pesukonetta, kaksi kuivuria, mankeli, kuivaushuone ja olin seitsemännessä taivaassa.

Nyt minulla on oma pieni ja matala, mutta ehdottomasti toimiva ja mieluinen kodinhoitohuone. Se on ollut käytössä muutaman viikon ja ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen.

Toinen puoli kodarista.

.. ja toinen puoli.

Miten tähän lopputulokseen sitten oikein päädyttiin? Nyt tulee luvattoman paljon tekstiä, mutta ehkä näistä jutuista saattaa olla hyötyä jollekin, joka suunnittelee omaa vastaavaa.

Faktat: tila on matala, melko pieni (1,8 x 2,35 m) ja ikkunaton. Se on myös kulkukäytävän varrella ilman suljettavaa ovea.

• Mahdollismman paljon vaaleaa pintaa ja valoa -> kaapit ja rungot valkoiset
• Enemmän ovia, kuin avohyllyjä -> pysyy siistimmän näköisenä
• Yläkaapit matalia -> vaakakaapit ylöspäin aukeavilla ovilla
• Vähän myös lämpööä ja kontrastia vaalean rinnalle -> pöytälevyt puuta (samaa on käytetty myös keskikerran keittiön tasoissa, se luo yhtenäisyyttä)
• Kellari saa näkyä -> ei edes yritetä peittää/tasoittaa rouheita seiniä ja kattoa
• Lattiapintaa ei voi nostaa ja sen pitää olla kelluva ja helppohoitoinen -> vinyylipontti
• Alakaappitilan käytön maksimointi -> kaikki alakaapit ovat vetolaatikoita
• Vesipistettä ei välttämättä tarvita -> maksimoidaan pöytätila (vesipiste on vieressä pesuhuoneessa muutaman askeleen päässä)

Toiminnallisuus oli toinen ja melkein vielä tärkeämpi pointti. Sen suunnittelu oli hankalaa, mutta kävin yksi kerrallaan kaikki asiat läpi ja lopputuloksena jäi saldona käteen seuraavat.

• Likaisen pyykin säilytys
• Pesuaineiden säilytys
• Silitysvälineiden säilytys
• Kaikkien kodintekstiilien säilytys
• Tietysti pyykin pesu ja kuivatus
• Säilytystilaa epämääräisille asioille, joita aina kertyy, mutta ei tiedä mihin laittaisi

Alakaapit ovat laatikoita, joihin halusin eleettömät vetimet. Vedinkisko yläreunassa näyttää hyvältä ja se rytmittää myös visuaalisesti pintoja. Laatikot ovat hidastekiskoilla ja asennuksen jälkeen avasin ja suljin laatikoita ihan vaan huvikseni yhden illan. :) Kaksi oikeanpuoleista isoa vetolaatikkoa ovat likaiselle pyykille.

Kylpypyyhkeet mahtuvat yhteen suureen vetolaatikkoon ja kaikkein parasta on koko tilan hyötykäyttö helposti. Ei tarvitse konttailla lattanrajassa ja kaivella 60 cm syvän kaapin perukoita. Toki laatikot ovat paljon kalliimmat kuin tavalliset kaapit, mutta tässä kohdassa päätimme panostaa. Monessa muussa kohdassa vastaavasti pihistimme kustannuksissa.

Pyykinpesuaineet säilytetään pesukoneen vieressä 30 cm leveässä vetolaatikossa. Alemmassa kapeassa laatikossa on silitysrauta ja muut silityksessä tarvittavat vermeet.

Henkarissa kuivattavat pyykit kuivuu tilan poikki kulkevissa lämpöputkissa (juu, ne ovat vielä maalaamatta, koska ne vaatii liotinpohjaisen maalin ja se haisee monta päivää. Maalaan ne joskus viikonloppuna maalle mennessä, jotta saavat haista kaikessa rauhassa ihan issekseen). Takana näkyy kuivauspatteri, johon voi heittää pyyhkeet saunan jälkeen tai muuten vaan pyykkiä. 

Seinän rouheus, valumuottilautojen kuvio, oli yksi säilytettävistä alkuperäisistä jutuista. Tykkään kyllä itse kovasti mattavalkoisella maalatusta pinnasta.

Pyykkikoneessamme on kuivuri, mutta käytän sitä vain harvoin. Lähinnä vain lakanapyykkiä pestessä. Muuten kuivaan tavalliseen tapaan kuivaustelineessä (paitsi kesällä ulkona) ja halusin, että telineen saa tarvittaessa piiloon. Korkean kaapin taakse jätettiin tarkoituksella seinän väliin tila, johon kuivaustelineen voi laittaa säilytykseen pois silmistä.

Korkeassa kaapissa säilytän vuodevaatteita. Kaapissa on ulosvedettävät korihyllyt, jotka mahdollistavat maksimaalisen käytettävyyden. Se on edullisempi versio vetolaatikosta.

Mieti, kuinka paljon tarvitset pistorasioita. Meillä on kolme kaksiosaista pistorasiaa ja yksi oma 

pesukoneelle.

Kuinka paljon valoa on liikaa? Meillä on katossa loisteputkivalaisin, joka toimii liiketunnisteimella (kuvassa näkyvä pallo seinällä). Pyykkiä tuodessa ja viedessä ei tarvitse painaa katkaisijoita. Loisteputkia mollataan yllättävän paljon ja mielestäni ihan suotta. Nykyään loisteputkien valoa on monen väristä, ne ovat yleensä edullisia ja pitkäikäisiä ja niihin saa helposti lisättyä erillisen (ja edullisen) liiketunnistimen. Lisäksi käytävän katossa on led-valaisimet ja molempien työpöytien päällä työvalot.

Kuvasta näkee myös alkuperäisen 50-luvun tojalevykaton, joka maalattiin sekin mattavalkoisella. Samoin näkyy koteloinnit, jotka Insinööri teki jokaikisen itse. Pakkelia meni monta kiloa ja hiomapapereitakin tukkumääriä. :b

Seinälaatat ovat samaa, jota on käytetty pesuhuoneen kaaressa lattianrajassa. Ostimme edullisen loppuerän jo saunan ja pesuhuoneen remppaa varten. Silloin jo tiesimme, että loput laatat käytetään kodinhoitohuoneessa. 

Rosterihylly on osa työpöytävalaisinta (näkyy paremmin postauksen ensimmäisessä kuvassa). Ne ostettiin rautakaupan superalesta -75% alesta jo kauan aikaa sitten. 

Pöytätasot olivat myös supertarjouksessa jo pitkän aikaa sitten. Ostimme niitä varastoon ja loput palat on tarkoitus käyttää yläkerran wc:n rempassa. Puupinta on käsitelty värittömällä öljyllä.
Kaapistojen vaakakaappien rungot löysin Ikean poistopisteestä 5 €/kpl. Lattiamateriaali ostettiin -25% alesta, kun tiesimme jo etukäteen, minkä haluamme.

Huolellinen ja aikainen suunnittelu mahdollisti edullisten ostosten hankinnan ja se puolestaan mahdollisti myös kalliimmat hankinnat. Arvoin todella pitkään, että onko meillä varaa/onko mitään järkeä tuhlata alavetolaatikoihin. Lopulta Insinööri teki päätöksen, että siinä kohtaa ei pihistetä, se kaduttaisi kuitenkin myöhemmin. Hyvä, että päätti. En voisi olla tyytyväisempi nyt.

Iloinen olen, että kaikki meni suunnitellusti, vaikka kestikin. Loppuun muistutuksena vielä kuva siitä, mistä lähdettiin remppaa tekemään. Tässä vaiheessa on jo osa seinä- ja kattokoteloinneista tehtynä. Pesukone on tuossa kulmassa nykyään.

Mukavaa viikonloppua, kiva olla taas langoilla. :)

Miten se näin venähti?

Ei siihen mitään selitystä ole. Se nyt vaan meni näin pitkäksi, ihan vahingossa. Kai? Vuosi sitten keväällä alkoi elämässäni olla kaikkea muuta enemmän kuin tätä. Joskus vaan kapasiteetti loppuu ja silloin karsiutuu kaikki ylimääräinen.

Ei tämä paluu mitenkään helppoa ole. Miksi palaan, vai palaanko? Mitä ihmettä tänne kirjoittaisin? Miksi kukaan edes haluaisi lukea, mitä kirjoitan? Kuvatkin on jotenkin kamalan hankalia...

Kuvaamista olen kaivannut. Nykyään vain räpsin kännykkäkameralla ja jaan muualla somessa. Instagram on helpompi, nopeampi ja vain pelkät kuvat. Kapasiteetti ei lopu niin nopsaan ja bussissa on helppo kuunnella spotifya ja selata kuvia. Nyt olen kuitenkin täällä. Ehkä.

Mukava oli pääsiäinen. Otin sitä ennen kaikki virpojatkin vastaan. Kamalaa kohkausta oli yhden julkkispariskunnan paheksunta, kun pojat yritti risuilla karkkia. Ainahan ne niin tekee. Kokeilee, että irtoaisko. Näitä risuilla huijaavia matkasaarnaajia on maailma väärällään. Vois vaikka peiliin vilkaista joskus itse kukin.

Pientä pintaremonttia on tehty koko kevät. Alakerta alkaa olla valmis ja tuntuu oudolta vaan olla. Meillä on kodinhoitohuone! Olen koko ikäni halunnut omaa kodinhoitohuonetta ja nyt se on. On se poijjaat juhlaa, kun pyykiä laittaa omassa huoneessa.

Näinköhän tämä bloggaaminen alkaa taas uudelleen? Kevät tulla kohisee ja heräilen taas.