Noita ja puistokemisti

Nämä ovat uudet nimeni tälle kesälle. Ensimmäisen antoi Insinööri ja toisen Töllin rinsessa. Kieltämättä molemmat ovat kuvaavia, sillä olen innostunut kasvivärjäyksestä. Kaikki alkoi ihan viattomasti matonkuteista, mutta nyt homma on lähtenyt ihan käsistä... :)

Löysin nyttyrän puuvillatrikookudetta, joka oli vähän epämääräisen väristä luonnonvalkoista ja ajattelin värjätä ne pesukoneessa. Nooh, kaupat oli kiinni ja heti piti päästä kokeilemaan niin eihän siinä auttanut muu, kuin turvautua saatavilla oleviin aineksiin. Keräsin pihapiiristä lupiinia ja sainkin upeita väriliemiä aikaiseksi, mutta väri ei tarttunut ja nyt kuteet ovat vielä epämääräisemmän värisiä, kuin lähtötilanteessa.

Siitä ajatus sitten lähti kuitenkin itämään, entä jos vaikka villalankoja kokeilis...

Verkostahan löytyy kaikki tarpeellinen tieto aloittamiseen ja ystävällinen naapurini lainasi pari kirjaa ja homma alkoi luistaa. Puretusaineet (värin kiinnitykseen ja sävyyn vaikuttavat aineet) oli vaikeita löydettäviä, mutta luovuudella niistäkin voi selvitä.

Ostin tavallista 7veljestä lankaa ja tein pieniä 30-50 gramman vyyhtejä, koska minulla ei ollut käytössäni suurta kattilaa aloittaessa. Käytin kolmea väriä lähes kaikissa liemissä. Kuvassa ovat koiranputkiliemessä vasemmalta alkaen harmaa, valkoinen ja luonnonvalkoinen.

Lopputulos koiranputkivärjäyksessä on alarivissä samassa järjestyksessä, kuin ylemmässä kuvassa. Harmaat ovat lupiinin sinisten kukkien väriliemessä olleita ja koska käytössäni ei ollut silloin mitään puretusaineita, niin padassa oli mukana ruosteinen hevosenkenkä (rautaoksidi). Sinisten lupiininkukkien väriliemi on tumman lilahtavan punaista, josta tulee harmaata (?) väriä lankaan ja hevosenkenkä ei juurikaan muuttanut värisävyä mitenkään, ehkä vähän sinetävämmäksi harmaaksi sanoisin.

Mesiangervolla tuli melkein identtistä väriä koiranputken kanssa. Valkoiseen lankaan laitoin vyyhtiin muutaman tiukan lankasolmun, jotta saisin pätkävärjättyä lankaa. hyvin toimi. Näissä puretteena on aluna. Pitkän haeskelun jälkeen löysin sitä yhdestä apteekista. Rautavithrilliäkin löysin ja kokeilin sitä pieneen mesiangervoväriliemeen ja johan pomppas! Väri muuttui ihan pikkusen verran..

Mesiangervo ja rautaoksidi yhdessä tuottivat tummansuklaanruskeaa väriä! On tämä kemia sitten ihmeellistä. :)

Tässä on myös sinisiä lupiinin kukkia, mutta keittelin padassa kuparipannua lankojen kanssa. Netistä kuvia katsellessa kuparilla on joku saanut melkein turkoosin sinisistä, mutta kun minulla ei sitä ollut, niin pannu tuotti vihertävää harmaata. Minun koneellani ainakin näyttö vääristää todellisen sävyn harmaaksi.  No, koska niitä lupiininkukkia meidän mäeltä maalta löytyy, niin kokeilin erittäin epäortodoksista sekoitusta ja laitoin liemeen mukaan punaista elintarvikeväriä...

Ja lopputulos oli tämä! Kauniita kanervan sävyjä alunalla puretettuna.

Ihan oikeastihan tässä hommassa ei ole mitään järkeä. Hirveä ähräys, lotraus ja keitteleminen ja lopputuloksena on 100 g värjättyä lankaa. Mut hei, ihan järjettömän hauskaa ja yllätyksellistä. Sienilläkin voi värjätä ja syksylla taatusti tulee mukaan uusia sienilajeja poimintaan. Aikaisemmin ei olisi tullut mieleenikään kerätä veriseitikkejä. Siitä kuulemma tulee kaunista punaista väriä...
Forrest Gumpin äitiä mukaellen:

Life is like colouring pot, you never know what you get!