torstai 15. marraskuuta 2012

Ruuhkaa


Viime viikonlopun yllätys oli todella hieno. Insinööri oli vaivihkaa selkäni takana ostanut kaksi lippua konserttiin.




Ilta oli ihan mahtava, vaikka bilebändille ei tuo Tampere Talo ihan hirmu hyvin esiintymispaikaksi sovi. Tapahtumarikkaan viikon jälkeen oli mukava rentoutua yhdessä.

Nyt tuntuu ruuhkaa pukkaavan joka suunnalta. Työkuvioiden vauhti kiihtyy ja sen kunniaksi päätin (ja pääsin) opiskelemaan työn ohessa. Lisäksi vielä ne Fransun paperit innostivat tutkimaan sukuni vaiheita. Sukututkimus on nykyään helppoa. Netti kertoo suvustasi enemmän kuin ikinä osaat edes kuvitella. Onnekseni veljeni oli aloittanut tutkimukset jo 20-vuotta sitten ja siitä oli helppo aloittaa ja jatkaa. Tällä hetkellä olen 1650-luvun puolivälissä Iitissä.

Kruununtilalliset, Isoviha, Suomen sota ja sotilaiden mukanaan tuomat taudit tanssivat päässäni ripaskaa ja kuolinsyiden selitykset risteilevät yhdessä torpparioikeuksien kanssa. Koppor on isorokko ja enka on leski. Olen uppoutunut historiaan (ja oi kuinka siitä nautinkaan!) ja ehkä se historian tutkiminen ja sen yhdistäminen sukuni vaiheisiin on kuitenkin paljon antoisempaa, kuin se omien juurien selvittely.

Jos jostain kumman syystä olet kiinnostunut Suomen sodan 1808-1809 vaiheista kerrottuna kansantajuisesti tarinoiden, niin kannattaa ehdottomasti kurkata tämä Ilkka Malmbergin juttusarja Hesarista. Loistava kirjoittaja ja käsittelee asiaa enemmän kuin kiinostavasti. Suosittelen! Päädyin sinne sen seurauksena, että yritin yhden sukulaisen kuolinsyyn vaiheita selvitellä. Se kuolinsyy oli röttfeber, pilkkukuume.


Tampere-talo Sorsapuistosta päin.

Edellisten lisäksi allekirjoitettiin remppamiehen kanssa pienurakkasopimus eilen ja tänään alkaa rivarin alakerrassa leka heilua ja ihan kohta meillä on saunassa lattia ja seinät. Wau, en olisi uskonut, että tämä päivä joskus vielä koittaa. VIHDOIN alkaa tapahtua!

Fiilistellään vielä vähän, pilkkukuumeesta huolimatta. ;D





8 kommenttia:

  1. Luin, että PIERUNURKKAUS :D
    Ompa siellä ollut haipakkaa, uskon kyllä, että tuo sukututkimus on mielenkiintoista! Sitä on jotenkin itse oman sukunsa jatkumona tässä edustamassa... Viimeaikoina on tullut muutenkin mietittyä tätä elämän rajallisuutta, ilman sen kummempaa syytä!
    Mulla olisi ollut mahdollisuus nähdä Jean S. yksissä pippaloissa (Pikkujouluissa) ihan ilman, mutta ei nyt mennä kun on ollut tätä bilettä ja hässäkkää täälläkin ja mies on aina mettällä...
    Heippa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuleehan sinne saunan yhteyteen sekin (wc), mut ei siitä tarvinnut allekirjoituksia, eheeheh.

      Hei, olisi ollut! Sano sille ukolle, että pyssyt nurkkaan ja kretongit päälle. Nyt piletetään! ;)

      Poista
  2. Varmasti mahtava konserttikokemus!

    Sukututkimus tuntuu mielenkiintoiselta. Mieheni isän sukua on joku tutkinut ja siitä meillä on itsellä nidottu painos. sitä on mielenkiintoista lueskella. Täytyisi mennä jonnekin kurssille, että osaisi alkaa etsiä omasta suvusta tietoja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mahtava keikka ja vielä mukavammaksi sen teki Insinöörin järjestämä yllätysmomentti. :)

      Sukututkimus on ihan kamalaa, se vie mennessään ja paluuta ei ole... Ihanaa, kiehtovaa ja todellista salapoliisityötä. Intohimoni on historia ja se kietoutuu loistavasti sukututkimuksen kanssa. Olen yrittänyt selvitellä historian avulla, että miksi yksi sukuni perhe muutti Varsinaissuomesta Satakuntaan 1800-luvun alussa. Veikkaan Suomen sotaa, kuten veljenikin jo aikoinaan teki.

      Jos jotenkin pääset omin voimin suvussa noin 1850- 1880 luvulle asti, niin sen jälkeen tutkiminen on kohtuu helppoa. Netissä on paljon hyviä vinkkejä ja kannattaa aloittaa harrastus omin päin vaikka täältä: http://www.genealogia.fi/

      Poista
  3. Moikka!
    Jännä juttu, miten suku/ sen tutkiminen alkaa kiinnostaa samaa tahtia kun vuosia kertyy. Itseäni ei ennen liioin moiset asiaa liikauttanut, nyt suorastaan janoan tietoa. Mukavaa viikonloppua1

    VastaaPoista
  4. Moi! Minna.
    Meinasin kysyä,tota sukututkimista mutta ehit ite kertoa.
    Totta,se vie mennessään mutta joskus täytyy pitää taukoa.
    Pääsin itse isäni sukua niin pitkälle kuin kirkonkirjoja oli ja kun tuolla
    vaskivakkojen keskustelu sivuilla kerroin niin sieltä löytyi monta samaan
    sukuun liityviä henkilöitä ja yheltä sain matskua jossa mentiin vielä kauemmas taaksepäin.Aloitus muuten on ihan helppoa,menee mummulaan ja rupee kyseleen ja pistää kaiken paperille.Ja sit ne vanhat valokuvat,pyytäkää,käskekää ne mummut ja papat kirjottamaan niihin kuviin kuka,missä,milloin,,,itellä kun on pahvilaatikollinen vanhoja kuvia ja enää ei oo ketään kuka kertois keitä niissä on!!!!! PRKLE!!!!!

    Eikä ny pitää lopettaa,talvisin terveisin yhtä lumettomasta Porista

    toivottaa "papparatsi" Mikko.

    VastaaPoista
  5. Blogissani on sinulle jotakin pientä :)

    VastaaPoista
  6. Sukututkimus on aihe, joka kovasti kiinnostaisi!!
    Onneksi serkkuplikka Englannissa on aloittanut tutkimukset isän puolelta. Hän yrittää erityisesti selvitellä isänisänisän 2 Amerikan-reissua, jälkimmäisellä katosi tietymättömiin...
    Onnea piskelupaikasta ja rempan etenemisestä!! :o)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!