keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Moukari takaraivoon


Olin viime viikolla työnantajan kustantamalla kuntoremonttiviikolla ja nautin joka hetkestä. Meillä oli mahtava ryhmä, loistava vetäjä ja paikka oli oikein hyvä.

Meille tehtiin kuntotestit, painomittaukset, rasvaprosentit ja muut tärkeät mittaroinnit. Tulokset iski takaraivoon kuin moukari. Karua luettavaa oli lähes kaikki, painoindeksin mukaan lievä ylipaino, vyötärölihavuus aiheuttaa terveysriskin, kunto on huono ja lihaskunto keskinkertaisen ja huonon väliltä...

Ei paljon auta selitellä, että on vähän keräänytnyt nestettä tai että, on vähän flunssaakin - kunto on huono sen takia... Se on kuulkaa sillä tavalla, että sohvaperuna menee iän myötä vaan suuremmaksi ja veltommaksi sohvaperunaksi, jos asialle ei tee mitään. (sopis aika hyvin Nykäsen aforismeihin jatkoksi, vai mitä :)

En ole koskaan pitänyt liikunnasta mitenkään erityisesti. Mielummin katson kun muut liikkuu, urheilun penkkifani olen ollut aina. Televisiota katsellessa voi samalla neuloa sukkaa tai virkata, kun muut huhkii ja tekee maailmanennätyksiä. Iltalenkki jää aina tekemättä, jos vaihtoehtona on hyvä kirja. Eikä sen kirjan tarvi mikään ihan hirveen hyvä olla, keskinkertainenkin riittää vallan mainiosti.

Olen oikein tyyppiesimerkki koululiikunnan haitallisesta vaikutuksesta liikuntaharrastukseen. Voi luoja niitä tamburiinijumppia, voi luoja niitä pakollisia hiihtokilpailuja, voi luoja niitä maastojuoksukisoja ja se joukkueeseen valintakin. Orpona seisova pikkutyttö on onnellinen, jos valitaan toiseksi viimeisenä joukkueeseen.
Se ei kuitenkaan tehnyt mitään pysyviä traumoja psyykkeeseen. Olin hyvä koulussa, aina luokan parhaita. Käsitöissä sain aina ensimmäisenä valmiiksi tehtävät työt ja koulun jälkeen kannoin kirjastosta kassikaupalla luettavaa. Hyväksyin jo lapsena, tai opin, että liikunta ei ole mun juttuni. Sain onnistumisen tunteita ja elämyksiä melkein kaikesta muusta, kuin liikunnasta.

Miten saan motivaation ja innostuksen liikuntaan melkein viiskymppisenä? Miten saan tehtyä elämäntapamuutoksen, jos siihen ei ole mitään todellista halua? Järki tietää ja tulokset puhuu, jotain on tehtävä. Mitä?

  • Kuntosali - tykkään ja käyn.
  • Kahvakuula - ei todellakaan mun juttuni.
  • Juoksu - ei missään nimessä. Paitsi ehkä metsässä pikkuhölkkää.
  • Kävely - kyllä, muttei sauvoilla.
  • Vesijumppa - ihan mahtavaa
  • Vesijuoksu - raskasta, mutta tykkään.
  • Zumba - koordinaatio hukassa ja pitää ensin nostaa kuntoa, jotta voi osallistua. Ehkä?
  • Suunnistus - tykkään kartoista ja metsästä.
  • Jumppapallojumppa - juu ehkä.
  • Tavallinen lattiajumppa - ei todellakaan, tamburiini kaikuu korvissa vieläkin.
  • Pallopelit - en tykkää joukkueurheilusta.
  • Tanssi - pitäisi ensin osata tanssia.
  • Ratsastus - hui, uskaltaisikohan taas 30 vuoden jälkeen kokeilla?

 Suren jo nyt, että liikunta vie aikaa kaikelta muulta hauskalta tekemiseltä. Eikä siihen auta, että tiedän liikunnan tuovan hyvän olon ja treenin jälkeen olo on mahtava. Olo myös mahtava yhden skumppalasinkin jälkeen, tai hyvän luetun kirjan jälkeen. Hannaan vastaan minkä kerkiän, mutta jotain pitää tehdä asialle. Ja vielä kaiken lisäksi ihan vaan mun itteni takia...

Onko sinulla hyviä vinkkejä, että mitä liikuntaa sohvaperunalle voisi suositella kokeiltavaksi? Laita vinkkiä kommenttiin, kiitos!

Jospa sitä valoa joskus löytyykin tunnelin päästä?




Iloa viikkoosi, ehkä myös sitä liikunnan iloa, heh. :)

26 kommenttia:

  1. Mun lemppari on jooga (siellä ei tartte tehdä paljo mitään, mutta silti tule hiki).
    Mnjoo.. kehtaanko myöntää, miten kauan en oo käyny koko joogassa.. pitäisi pitäisi..
    No mut ainakin mä venyttelen joka aamu ja sit mul on yksi uusi juttu, joka pienempi tyttö opetteli mulle- hyppään käsillä seinää vasten pystyyn. (mieti siinä sitten, miten se menee :D Pitäis varmaan laittaa blogin puolelle kuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä olisi voinut koittaa joogaa yks ilta siellä remontissa, mut en ehtinyt. Kämppis kävi ja kehu, harmittaa kun en kokeillut.
      Jään odottamaan sitä videota... ;D

      Poista
  2. Ei pitäis sanoa muuta kuin, että samat sanat Minna. "Ei ole en pysty, en osaa, on vain _en halua_" Tällä positiivareitten aamupostilauseella vaihdoin psyk.puolelta somaattiselle puolelle. Eli kun en uskonut itseeni, mietin että haluanhan minä, joten pystyn. Nyt vaan kaivamaan se HALU esiin.

    Siis piää haluta jotain kovasti, eli se liikunta pitää olla jotain sellaista mitä oiekasti haluat. Ihan sama toisaalta mitä se on. Eli karsit suoralta kädeltä ne pois, mistä et tykkää yhtään. MItä jää käteen? - MIten olisi pieni kävelylenkki kuulokkeet korvilla jotain kirjaa kuunnellen ;) Olen ajatellut että pienikin liikunta (se 3x vk 30min) on parempi kuin koko viikko sohvalla.

    Mutta- halua täällä Hervannassakin metsästetään....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen sen verran sisukas kuitenkin ja kokeilunhaluinen, että en pelkää etten suoriutuisi. Sitä HALUA vaan ei tahdo löytyä.
      Toi oli hyvä vinkki, että voisi kuunnella äänikirjaa. Kiitos Eliisa, että jaksat tsempata. :)

      Poista
  3. Samaa pohdintaa täälläkin, samanlaiset muistot kouluajoilta, samat mietteet...löysinkin lajin, josta pidin, kunnes epäonnistunut olkapääleikkaus ja kesällä pahaksi yltynyt jalkakipu veivät senkin harrastamisen ilon eli tykkäsin sauvakävellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaanvanlaisesti kävi mullekin pari vuotta sitten. Sairastin jäätynyttä olkapäätä ja vasemman käden käyttö oli kiellettyä pitkän aikaa. Olin just aloittanut kuntosalilla käynnin ja hyvässä vauhdissa, mut siihen se sillä kertaa jäi. :[
      Epäonnitunut olkapääleikkaus kuullostaa kovin ikävältä. Toivottavasti saat sen kuntoon jossain vaiheessa.

      Poista
  4. Voiiiiiihhhh! Jos sinä oot tuossa jamassa, minä voin vissiin ruveta miettimään jätesäkkiä....täs mitään arkkua tarvi hommata :/

    Vai riittääkö kun tässä työtuolissa pyörittelee nilkkoja....?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kuule typy arkiliikuntaa niin paljon, että ei siihen tarvita mitään kuntosaleja! :)
      Sitä paitsi sä päästelet fillarilla, mä oon viimeksi ajanut noin 20 vuotta sitten, ellei kauemmankin aikaa sitten...

      Poista
  5. Mä suosittelen lämpimästi tota meidän lähikuntoklubia. Siellä on toimiva sali, jossa hyvät laitteet.
    Jumppia löytyy joka makuun ja niillä käy ihan kaiken ikäiset, kokoiset, kuntoiset ja taitoiset. Bonuksena virtuaalijumpat, jotka voi käynnistää itse salin ollessa tyhjä, jolloin saa jumpata ihan rauhassa :)

    Voi miten mun onkaan ikävä sinne, mutta just nyt ei anna olotila periksi urheilulle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon niin sokea kuntosaleille, etten edes tiedä missä meiltä lähin on!!! :)
      Ja jotenkin se jumppakammo on niin syvällä, että en tiedä toivunko siitä koskaan. Viime syksynä kävin urhoollisesti sen 10 kertaa (meiltä töistä), mut tuskaa oli jokaikinen kerta. Siis henkistä tuskaa. :D

      Ehkä sä jossain kohtaa viet mun sinne jumpalle kun taas pystyt itekin jumppaan? Katotaan, että onko maailmassa ihmeitä ja saat mun sinne raahattua... ;D

      Poista
    2. Se on tossa Prismalla, kirjaston vieressä ;)

      Palataan siis asiaan tossa tammikuussa :D

      Poista
    3. Mä muuten oon kuullut työkaverilta siitä jumppasalista, että se on hyvä.

      Tammikuussa siis!

      Poista
  6. Voi kun joku tietäiskin sen parantavan voiman jolla meidät saataisiin liikkeelle innolla ;) Mielenkiinnolla jään seuraamaan saatko hyviä vinkkejä, koska samassa jamassa ollaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, turkasen vaikeaa se on ainakin minulle... :)

      Poista
  7. :-)

    Kokeile sitä sauvakävelyä, se voi yllättää. Ja vesijuoksuakin kannatan, se on kivaa. Meillä on ne lapset jotka saa liikkeelle eli kun vie ne uimakouluun, pitää mennä itse juoksemaan jne. Eli tee yhdessä jonkun kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sauvakävelyä olen kokeillut ja multa löytyy sauvatkin, mut se ei jotenkin käy mun alaselälle. Tai ei ainakaan sopinut, kun sitä kokeilin. Ilmeisesti kiertoliike, joka siitä tulee sai mun iskiaksen ärtymään. Samoin kävi satulatuolissa istuessa duunissakin.

      Vesijuoksu on kivaa, kuten kaikki vesijumpatkin. Meilläpäin vaan kaikki ryhmät on aina ihan täynnä, ettei niihin mahdu. Vesijuoksua tosin ei tarvi ohjattuna tehdä ja sen aion aloittaa kun sain siihen ohjausta remppakurssilla. Mullakun ei ole enää lapsia kotona, niin voisin käydä vaikka aamulla ennen duuniin menoa. Aamuliikunta sopii mulle paremmin kuin iltaliikunta... :)

      Oon kaipaillut sun blogiasi. Kiva kuitenkin, että käyt vielä langoilla. :)

      Poista
  8. Hei, Koin saman järkyttävän herätyksen elokuussa; oli punnitusta, ihan laihan lääkärin luona käyntiä, ergometritesti, inbodymittaus... ja kaikki tulokset olivat yhtä karua luettavaa. Painoa pudotettava ja liikuntaa lisättävä, on vähän pakko. Lähtemisen tuska on ollut aina se suurin tuska, joten päätin, että kotonakin voi tehdä jotain muuta kuin vain maata ja syödä. Niinpä kokeilin ensin youtubesta, että kiinnostaisko zumba ja kiinnostihan se. Ostin dvd-paketin ja aloin hyppimään kahdella vasemmalla jalalla olohuoneen lattialla. Se tuntuu aika kivalle ja olen jaksanut jatkaa jo muutaman viikon. Lisäksi lenkitän koiraa monta kertaa päivässä ja kunhan mökkikausi pihatöineen loppuu, alkaa sauvakävely tai vesijuoksu tai jotain semmosta sään ja mielialan mukaan.

    Ruokapuolella olen vähän vähentänyt annoskokoja, vähentänyt dramaattisesti leivän syöntiä ja karkkilakko on pitänyt 2,5 kk. Hitaasti mutta varmasti kunto kohoaa ja kilot putoaa - siis hitaasti, etten sainoisi erittäin hitaasti... Paras puoli tässä on se, että tunnen selvästi virkistyneeni ja se on paljon se.

    Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks olekkin ihan kamalaa kuunneltavaa ja karua luettavaa ne tulokset, hui!

      Mä löysin kirpparilta jonkun selkä-vatsa-jumppa-dvd:n ja sitä aion kokeilla. Lähtemisen tuska on ihan yhtä paha mullakin. Ajattelin hommata myös jumppapallon, kunhan alakerran kakkos-olkkari on taas käytössä remontin jälkeen. Telkkaria voi katsoa myös jumppapallon päältä... ;D

      Mulla paino jojottelee, jaiks. Olin vuosi sitten elokuussa ihan hyvällä mallilla painoni kanssa, mut taas talven aikana repsahti ja siihen on jämähtänyt. Leipä ei tuota mulle ongelmaa, syön sitä tosi vähän, mut herkut ja juustot on mun helmasynti. Suklaa on paha... ;D

      Poista
    2. Joo, ihan pahaa teki: rasvaprosentti ihan taivaissa ja lihakset heikot. En uskonut ennen kun paperi tuotiin nenän eteen. Minäkin jojottelen painoni kanssa ja siinä mennään 10 kiloa ylös ja alas. Viime talvella sairastelin puoli vuotta, ja kun en päässyt liikkeelle, paino nousi taas.

      Jumppapalloa en ole vielä hankkinut, mutta tämän uuden kuntoiluvaiheen aluksi hankin tasapainolaudan, jossa horjuminen kuulemma vahvistaa jalkalihaksia ja "korsettia". Vesijuoksuakin kokeilin ja se kokemus oli niin kiva, että jahka taas viikonloput vietän kotona, ajattelin käydä paikallisessa uimahallissa juoksemassa ja houkutella ystävä mukaan. Kun sopii lähtemisestä jonkun kanssa, lähdön peruuttaminen on paljon vaikeampaa ;-).

      Hauskaa jumppasyksyä!

      Anne

      Poista
    3. Mietin kans sitä tasapainolautaa, kun olen ihan selkeästi huomannut, että tasapainoni on heikko. Syykin selvisi siihen, huonot lihakset jaloissa, huokaus sentään. Tasapainolauta on ihan järkyttävän hyvää keskikropan ja jalkojen treeniä. Kokeilin sitäkin siellä rempassa ja ihastuin minäkin.

      Vesijuoksu tulee myös minun ohjelmaani, tehokasta ja kivaa ja lempeää nivelille. Jalat painoi ainakin tonnin kappale kun nousin altaasta. :)

      Mukavaa ja reipasta jumppasyksyä myös sinulle!

      Poista
  9. Jos varsinainen liikunta ei kiinnosta, niin alkuun voisi päästä ihan "arkiliikunnalla", eli auton sijaan kävelyä ja pyöräilyä. Hissin sijaan kävelyä portaissa. Arkiliikunnan täytyy vain olla säännöllistä ja tietysti suht reipasta, jotta se vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa painotettiin remontissakin, jos ei ehdi/jaksa lähteä erikseen kuntoilemaan, niin arkiliikunta ja siinä tehdyt valinnat vaikuttavat myös. Rappuja olen ravannutkin... :) Pyörää en omista lainkaan, mutta jospa sen vaikka hankkisi.

      Poista
  10. Au, kirjoituksesi oli kuin puukkoa haavoihini. Vielä parisen vuotta sitten harrastin joogaa ja sauvakävelyä melko säännnöllisesti, kävin viikoittan vesijuoksemassa ja pyöräilin. Nyt on ollut kaikenmoista remppaa käsissä ja polvissa, sekä uusia työkuvioita ja kaikki tuo on jäänyt. Painoa sitten on kertynyt senkin edestä. Mun tarvis saada samanmoinen herätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne krempat aina vaikuttaa yllättävän paljon, ihan saman olen huomannut itsekin. Kuten myös rutiinien muuttuminen. Vie aikansa, että saa taas rytmistä kiinni.

      Sitäpaitsi, mä ainakin oon niin mukavuudenhaluinen, että pienikin häririö (vesisade, väsymys, kyläreissu ym ym) saa mut heti luovuttamaan. Paljon kivempi on olla sohvaperunana kuin reipas kuntoilija. :) Mikä sinänsä on on ihan nurinkurista kun siitä liikunnasta tulee hyvä olo virtaa muuhunkin tekemiseen, huoh. Laiska olen! :D

      Poista
  11. Ihan kuin meitsin suusta!!
    Paitsi että inhoan myös kuntosalia (vihaan suorastaan!), vesijumppaa (tai oikeammin sitä altaan reunalla kävelyä ennen veteen laskeutumista) ja suunnistusta (kartat ja metsä OK, kompassi NOK). Jumppapallojumpasta sain niin hirveitä suonenvetoja jalkoihin, että oli taju lähteä.
    Mitäs jäi jäljelle? Hmmmm, sohva??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytyhän meiltä jotain erojakin! ;D

      Oikeasti on ihan PAKKO tehdä jotain, mutta mitä...

      Poista

Kiitos kommentistasi!