Lipasto vs. kaapit

Nelivuotinen sota on ohi. Kompromissi on saavutettu ja luulen, että taistetelevat osapuolet ovat molemmat tyytyväisiä. Ainakin minä olen. Kyse on Insinöörin ja minun siitä yhdestä ja ainoasta sisustusta koskevasta kiistasta, joka on jatkunut siitä asti kun tänne muutimme.

Minun lempihuonekaluni on lipasto. L-I-P-A-S-T-O. Oi mikä sana ja mikä huonekalu. Pikkutyöstä asti olen ollut hulluna niihin. Elämäni ensimmäinen ja toinen minulle (omasta valinnastani) ostettu huonekalu oli lipasto. Toinen kotiin ja toinen maalle, toinen oli uusi ja toinen oli pelastusarmeijan kirpparilta. Tuolit on hyvä kakkonen, mutta lipasto on ehdoton ykkönen.

Ihan uusi väri minun ulkokynttilävalikoimissa.
Violetti! Ounou, mitä tapahtuu? Violetti?

Makuuhuoneessamme on viehättävät 50-lukulaiset vaatekaapit. Ulkoapäin kauniit, mutta armottoman epäkäytännölliset ja hankalat käyttää. Huone on tilava ja sinne mahtuu reilusti uusi kaapisto sänkyä vastapäätä olevalle seinälle. Ja siitä se sota sitten lähti, Insinööri halusi kaappirivistön ja minä halusin lipaston. Ehto oli (ja molempien tahto), että vanha kaapisto säilyy entisellään. Kumpikin piti päänsä ja siitähän sitten kinattiin vuositolkulla. Taitaa muuten olla se yksi ja ainoa kina, missä kumpikin on pitänyt päänsä tiukasti ilman tuumankan periksiantoa.

Insinöörin mielestä kerrassaan kaameaa olisi lipasto ja kaappi vierekkäin. Minusta ei. Kummankin mielestä kaameaa olisi purkaa 50-lukulaiset kaapit. Loppujen lopuksi kompromissi löytyi ja nyt minulle tulee ihan oma pieni buduaari!
Buduaari tai budoaari (ranskaksi boudoir) tarkoittaa pientä huonetta tai salonkia, jossa nainen viimeistelee pukeutumistaan tai ottaa vastaan lähimpiä ystäviään. Lähde wikipedia

No ihan vieraita ei sinne mahdu, mutta viimeistely sujuu. Ratkaisu oli kuitenkin vanhojen kaappien purkaminen. Rauhoitu sinä fundamentalisti siellä! Puretaan joo, mutta siten, että vanhan kaapiston voi rakentaa tarvittaessa takaisin. Siihen kaapiston kohdalle tulee mulle ihan oma kolo mun ihan omalle lipastolle! Insinööri saa kaappirivistönsä ja valtakunnassa kaikki on hyvin. Vihdoinkin.

[Insinööri muuten kommentoi tähän, että meneillään oli viivytystaistelu. Voisin sanoa ihan samoin]

Löysin varastoista käyttämättömiä joulukoristeita. Ei sitten yhtään mitään tietoa,
että koska ne on hankittu ja miksi. Taidan laittaa ulos tuijaan roikkumaan,
sammalta tungen sisään ja siinähän niille on virka.
Voi tuota kaameaa sähkövaloa, voi valokuvia, voi.

Oli muuten jännä juttu, että kun perjantai-aamuna lähdin hakemaan postilaatikolta aamulehteä, niin maailma oli valkoinen. Illalla mutaa ja pimeää ja aamulla valkeaa ja kylmää. Ihan hetken ajan oven aukaisun jälkeen tuli mieleen, että kuinkahan monta päivää mä oikeastaan nukuinkaan. Hämmentävää. Ei sen lumen vielä pitänyt tulla. Kesärenkaatkin vielä.

Mukavaa lauantaita sinulle. Oletko sinä lipasto, tuoli, sänky vai pöytä vai joku muu? Mikä on sinun intohimokalusteesi?