lauantai 27. lokakuuta 2012

Lipasto vs. kaapit


Nelivuotinen sota on ohi. Kompromissi on saavutettu ja luulen, että taistetelevat osapuolet ovat molemmat tyytyväisiä. Ainakin minä olen. Kyse on Insinöörin ja minun siitä yhdestä ja ainoasta sisustusta koskevasta kiistasta, joka on jatkunut siitä asti kun tänne muutimme.

Minun lempihuonekaluni on lipasto. L-I-P-A-S-T-O. Oi mikä sana ja mikä huonekalu. Pikkutyöstä asti olen ollut hulluna niihin. Elämäni ensimmäinen ja toinen minulle (omasta valinnastani) ostettu huonekalu oli lipasto. Toinen kotiin ja toinen maalle, toinen oli uusi ja toinen oli pelastusarmeijan kirpparilta. Tuolit on hyvä kakkonen, mutta lipasto on ehdoton ykkönen.


Ihan uusi väri minun ulkokynttilävalikoimissa.
Violetti! Ounou, mitä tapahtuu? Violetti?

Makuuhuoneessamme on viehättävät 50-lukulaiset vaatekaapit. Ulkoapäin kauniit, mutta armottoman epäkäytännölliset ja hankalat käyttää. Huone on tilava ja sinne mahtuu reilusti uusi kaapisto sänkyä vastapäätä olevalle seinälle. Ja siitä se sota sitten lähti, Insinööri halusi kaappirivistön ja minä halusin lipaston. Ehto oli (ja molempien tahto), että vanha kaapisto säilyy entisellään. Kumpikin piti päänsä ja siitähän sitten kinattiin vuositolkulla. Taitaa muuten olla se yksi ja ainoa kina, missä kumpikin on pitänyt päänsä tiukasti ilman tuumankan periksiantoa.

Insinöörin mielestä kerrassaan kaameaa olisi lipasto ja kaappi vierekkäin. Minusta ei. Kummankin mielestä kaameaa olisi purkaa 50-lukulaiset kaapit. Loppujen lopuksi kompromissi löytyi ja nyt minulle tulee ihan oma pieni buduaari!
Buduaari tai budoaari (ranskaksi boudoir) tarkoittaa pientä huonetta tai salonkia, jossa nainen viimeistelee pukeutumistaan tai ottaa vastaan lähimpiä ystäviään. Lähde wikipedia

No ihan vieraita ei sinne mahdu, mutta viimeistely sujuu. Ratkaisu oli kuitenkin vanhojen kaappien purkaminen. Rauhoitu sinä fundamentalisti siellä! Puretaan joo, mutta siten, että vanhan kaapiston voi rakentaa tarvittaessa takaisin. Siihen kaapiston kohdalle tulee mulle ihan oma kolo mun ihan omalle lipastolle! Insinööri saa kaappirivistönsä ja valtakunnassa kaikki on hyvin. Vihdoinkin.

[Insinööri muuten kommentoi tähän, että meneillään oli viivytystaistelu. Voisin sanoa ihan samoin]


Löysin varastoista käyttämättömiä joulukoristeita. Ei sitten yhtään mitään tietoa,
että koska ne on hankittu ja miksi. Taidan laittaa ulos tuijaan roikkumaan,
sammalta tungen sisään ja siinähän niille on virka.
Voi tuota kaameaa sähkövaloa, voi valokuvia, voi.


Oli muuten jännä juttu, että kun perjantai-aamuna lähdin hakemaan postilaatikolta aamulehteä, niin maailma oli valkoinen. Illalla mutaa ja pimeää ja aamulla valkeaa ja kylmää. Ihan hetken ajan oven aukaisun jälkeen tuli mieleen, että kuinkahan monta päivää mä oikeastaan nukuinkaan. Hämmentävää. Ei sen lumen vielä pitänyt tulla. Kesärenkaatkin vielä.

Mukavaa lauantaita sinulle. Oletko sinä lipasto, tuoli, sänky vai pöytä vai joku muu? Mikä on sinun intohimokalusteesi?



24 kommenttia:

  1. Järjen ääni kumminkin voitti, eiks vaan!

    Joo, meilläkin oli molemmissa autoissa kesärenkaat. Mun auton talvirenkaat oli täällä kotona ja isännän mökillä. Meillä käytiin kans voimien mittelö, lähdemmekö isännan lipsuilla mökille vai vaihdamme mun autoon talvikummit.
    En antanut periksi, rupesin itse vaihtaan renkaita ja tulihan hän sitten avuksi.
    Matkalla totesi, et olipas hyvä, ettei menty hänen autollaan, sillä tie oli tosi talvinen:)
    Järjen ääni voitti meilläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä siitä järjestä... Järki oli mennä kun kinattiin. :) Kompromissi kuitenkin ja molemmat on tyytyväisiä.

      Poista
  2. Kyllä meillä olisi vanhoja lipastoja/senkkejä vaikka kuinka monta, jos se olisi vain minusta kiinni. Tällä hetkellä niitä on 3:) Tuolit tulee hyvänä kakkosena,pitkään olleet yöpöytinä meillä ikivanhat tuolit ja nyt viime vuosina vanhoja tuoleja alkanut tulla sinne tänne nurkkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Insinööri muuten luki tän kommentin ja sanoi, että ei voi olla totta. Muillakin on samanlaista! :D:D

      Niitä vanhoja tuoleja ei vaan voi vastustaa...

      Poista
  3. Vai että kaapin paikasta...ei kun lipaston... :D

    Mikäs minun intohimo....hmmm...mullon ollut viis sitä kymmenen tätä, ja vaikka kaikkeen tuppaan suhtautumaan ainakin pienellä intohimolla, niin täytyy kyllä sanoa, että KAAPIT!! Ei omat, vaan ne mitä tulee asunnon mukana, niiden määrään suhtaudun aika intohimoisesti - yleensä niitä on aina liian vähän!
    Ajatteles, tämäkin asunto on suunniteltu kolmelle hengelle, ja hyvä että kaapit riittää yhdelle hullulle mummulle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee, lipaston paikka ehkä kuitenkin enemmän hiersi. :D

      Mä sanoisin tohon, että sun intohimo on maali!!! ;D

      Poista
  4. Tuoli, pöytä, lipasto/senkki/irtokaappi... olisiko siinä... vai... tosi paha, kun joskus tuntuu, että aina jokin (vanha) huonekalu aiheuttaa himoja :) Tänään himoitsin yhtä pöytää, ja itse asiassa eilen yhtä toista pöytää - ja harkitsen himoitsevani vielä huomennakin sitä tämän päiväistä pöytää... sitä vaan pitäisi vähän laittaa, eikä vanha mahdu mihinkään, mutta kun haluaisin ruskean pöydän, ja, ja...se olisi vielä niinkus ainakin about jugendiakin... Olisi niin ihanaa, kun kotina olisi jokin Suuri vanha asunto, jossa olisi aina tarpeen tullen yksi tyhjä huone lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun Namukin on niin pieni, että sinne ei saa kaikkia tungettua. :)
      Mä himoitsin kans perjantaina yhtä pöytää, mut varsinkin neljää ruokapöydän tuolia. Tassujalat ja kaikki, huokaus sentään.

      Poista
  5. Hehee Mina, sait taas hymyn huuleen. Me kierreltiin tänään kirppiksellä ja minä katselen aina sellaista vanhahkoa kirjoituspöytää, kun tämä meidän olohuoneen tietokone/kirjoituspöytäsysteemi on aivan syvältä. Ja voi että ... mun miehellä on huono maku :)))) Se ehdotti sellaista lastulevyhökötystä... ja kun ihailin yhtä valkoista pyöreää pöytää (ajatuksena keittiöön) tämä sanoi, että meillähän oli sellainen ruskea pyöreä pöytä. Just joo, se ruma ruskea, joka oli sen ja sen exän...ja hävitetty jo v. 1999 ;) Ei me sitten ostettu mitään. Ja tokaisin, että kyllä se kannattaa sitten uusi ostaa - kun tiedän että mies ei toisaalta malttais mihinkään uuteen laittaa rahaa ;) - Se intohimokaluste? Varmaan kaikki tuolit....joita on jo ihan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja arvaas mikä se kaappirivistö on, joka meille tulee. Lastulevyä!!! Pakko on taipua siihen, kun ei rahat riitä niihin ihaniin antiikkivaatekaappeihin mitä maailma on pullollaan. :[

      Poista
  6. Hyvä, että et antanut periksi : ) Yleensä ratkaisu lopulta löytyy.
    Minä en luovu parisängystäni, vaikka lapset olisivat valmiit kiikuttamaan sen kaatopaikalle. Sänky on ostettu 1978 ja se on muuttanut 5 kertaa. Se on purettu, hajonnut, maalattu... muutama osa puuttuu. Se vaan on IHANA ja nukuttaa niin hyvin : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän siitä lapsuuden toteutuneesta haaveesta voi irti päästää. Olin ihan varma, että siihen kinaan ei löydy ikinä ratkaisua, mutta onneksi olin väärässä. :)

      Poista
  7. Oi violetti. Jonkun lempiväri ;)

    Tää on ihan kamalaa, kun tämä kämppä viiskytluvun ratkaisuineen on samalla niin ihana ja samalla vihastuttava.
    Mutta tässä lapsiperherumbassa alkaa käytännöllisyys voittaa visuaalisuuden :( Harmi vaan, että käytännöllisyys ja meidän koti ei oikein tällä hetkellä kohtaa.

    Mä olen ehdottomasti lipastojen kannalla, mutta myönnettävä on, että eteisessä oleva kamala peilikaappihirvitys on kyllä kätevä. E haluaisi samanlaisen makkariin, mutta siihen en kyllä pysty taipumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä jo ihmettelinkin, oon saanut sulta tartunnan violettiin! ;D

      Käytännöllisyys meni meilläkin ohi sen visuaalisuuden. Ei voi mitään.
      Peltikaappi? Se kuullostaa hyvältä, industrial-meininkiä.

      Poista
  8. Olen kattovalaisin, ehdottomasti! Tai menee tiukassa paikassa mikä tahansa muukin valaisin, ei kuitenkaan taskulamppu. :o)
    Oi, ihania joulukoristeita!! Teksinpä samanlaisia löytöjä (keskeneräisten käsitöiden ja maahan panemattomien sipulikasvien sijasta)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös molemmat kattovalaisimiam mutta niissä olen joutunut taipumaan Insinöörille. Ihan muutaman valaisimen kanssa olen päässyt päättämään. Mut se kai on ihan ymmärrettävää, kun toinen on sähköalalla ja vähän niin kuin se työ ja juttu...

      Älä edes puhu niistä maahan laittamattomista sipuleista... Niitä pyörii meilläkin. Loppuviikosta lupasivat lämpötilat plussan puolelle. Jos vaikka sitten saisi laitettua?

      Poista
  9. Täytyi oikein pitkään miettiä kalusteintohimojaan. Ainoat kaksi olemassaolevaa huonekalua, joita en vaihtaisi, ovat molemmat sänkyjä. Ja molemmat sänkyjä, joissa en ole itse koskaan nukkunut. Toinen on isoäidiltäni jo 6-vuotiaana saamani 50-luvun päästävedettävä. Äiti ei koskaan antanut sitä kotiin raahata. Nyt toin sen tyttärelleni sisälle 33 vuoden käyttöönotto-odottelun jälkeen. Toinen sänky on iltatähden 50-luvun pinnasänky. Toimii tällähetkellä puhtaanpyykinkorina olohuoneessa (!). Ei mahdu järkevästi minnekään, kai siitä pitäisi luopua, mutta kun jos joskus olisi niitä lastenlapsia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päästävedettävä kuullostaa NIIN hyvältä! Jos sellaisen omistaisin, niin en kyllä luopuisi ikuna kuuna kullanvalkeana. Yhden oon ostanut naapurilta ja se on maalla. Sille ei vaan vielä ole löytynyt mitään järkevää paikkaa, höh.

      Poista
  10. Jaa-a, kyllä mä olen kans lipasto/senkki/piironki ihminen. Mulla vaan on niiiin suuret vaatimukset niiden suhteen. Olen törmännyt moniin upeisiin ja ihaniin yksilöihin, mutta ne ovat olleet jo toisten omia. Olen monesti miettinyt, että onko sopivia tehty vain muutama kappale ja ne on jo myyty muille? Vai mikä mättää etten löydä mieleisiä?
    tiinaliisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta. Yleensä niille on valmis paikka ja juuri tietty koko vaan sopii. Jos löytää koon, niin sit ulkonäkö ei ole hyvä. Jatka etsintöjä, kyllä se vielä tulee kohdalle. Pidän peukkuja!

      Poista
  11. No ehdottomasti olen ensin sohvaihminen! Kaappi vai lipasto riippunee tapauksesta, lipasto vie kyllä kauneudessa voiton. Minä olen haaveillut tuollaisesta pukeutumishuoneesta, mutta näillänäkyminen pojalta vapautuvasta huoneesta tulisi kuitenkin studio, jossa voin jättää kässyni vaiheeeseen huoletta. Hmph. Joo, molemmissa autoissa vielä suvikumit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sohva? Aika iso. ;D Niihin mulla ei oikeastaan ole koskaan ollut mitään suuria intohimoja. Tai siis on, mutta ei rahaa. Nyt kyllä meille on jossain välissä valmistumassa (päällystän ite) aivan ihana yksilö. Ihan oikea sohva, oijoi.

      Ei se ihan pukeutumishuone ole, mutta oma kolo kuitenkin. :)

      Poista
  12. L.I.P.A.S.T.O. Ja tästä ei neuvotella! Lipasto kätkee sisäänsä kaikkea jännittävää, sen voi lukita ja sen saa naamioitua kauniisti päällistavaroilla sisustukseen. Lipastoilla on sielu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan selvä lipasto, sen kertoo toi "kätkee sisäänsä kaikkea jännittävää". Sukulaissielu ihan selkeästi olet. :)

      Allekirjoitan joka sanan, aamen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!