Ei edes elokuvissa

...käy koskaan niin. Se on liian uskomatonta. Olen vieläkin ihan pöllämystynyt ja en usko sitä todeksi. Jos joku toinen kirjoittaisi blogissaan asiasta, niin en uskoisi kirjoittajaa.

Tein elämäni LÖYDÖN kirpparilta.

Eipä näytä kummoiselta löydöltä, mutta P. Sidorowin Suomalainen Kalustokauppa on kirjoittanut kuitin isäni isoisälle yli sata vuotta sitten. Vielä kummallisemmaksi asian tekee se, että olimme yhdessä Even kanssa. Se taas tarkoittaa sitä, että 4. polven ja 5. polven jälkeläiset yhdessä löysivät esi-isänsä käsissään pitämänsä asiakirjan. 
Sen hinta oli 80 senttiä.

Kuitti on päivätty 22/11 1907  ja toinen päiväys on Toukokuun 22 päivä 1907.

Isäni isoisä F.V. Rintala oli eläessään kalustepuuseppä, joka teki vähän "hienostuneempia" huonekaluja. Meillä on kotona valokuva hänen tekemästään kaluste-setistä. Kaikki ne olivat valkoiseksi maalattuja, ei siis talonpoikaistyylisiä tai -värisiä huonekaluja.

Ihan vielä minulle ei ole selvinnyt kuitista, että onko F.V. saanut vai maksanut 150,-. Veikkaukseni on, että hän on myynyt tekemiään huonekaluja ja saanut siitä rahaa.

Oikealla pystyssä näkyy F.V.:n omakätinen allekirjoitus. Kumpikin meistä tunnisti käsialan, se on samanlainen kun perintökirjoissa Even kirjahyllyssä.

Voitteko käsittää, miltä meistä molemmista tuntui? Eve meni kanalihalle ja multa lähti tunto käsistä. Miten tuo asiakirja voi päätyä lähikirpparille ja miten voi kaksi sukulaista yhdessä löytää sen? En tajua sitä ihan oikeasti vieläkään. Ei edes elokuvissä käy koskaan niin, koska on liian uskomatonta.


Olen sanaton.