lauantai 15. tammikuuta 2011

Kirjottamisen haaste


Tinuhelta sain haasteen, joka laittoi taidot koetukselle. Kirjoita äänistä, jotka kuulet, kun laitat silmät kiinni.

Tässä lainaus Tinuhen sivuilta:
"Kirjoittamisesta innostuneena haastan myös teidät, jotka tätä luette. Menkää johonkin sellaiseen paikkaan, jossa käytte harvoin. Kuunnelkaa sen paikan ääniä. Kirjoittakaa sen jälkeen muutama minuutti paikan äänistä ja siitä mitä se teille kertoo."

Valitsin oman takapihani, en jostain syystä koskaan käy siellä talvella. Äänien määrä oli valtava.

Nojaan seinään ja laitan silmät kiinni. Ensimmäisenä erotan tasaisen liikenteen humun, kauempana oleva valtatie vie autoja jonnekkin. Joku auto kuullostaa kovemmalta kuin toiset. Ääni on sama kuin lapsuudessa maalla, kun kaivon pumppu hurahti käyntiin. Hiukan terävä ja rahiseva moottorin ääni tuo mieleen kuuman kesäpäivän keskellä kylmää pakkaspäivää.

Linnun pieni piip-piip yllättää. Joko ne nyt ovat aloittaneet? Toinenkin soljuvampi sirkutus hukkaa pienen linnun äänen alleen. Varis jossain kauempana kuuluu vaimeana muutaman kerran: kraak-kraak kuin paksun peiton alta. Oksa napsahtaa pakkasen voimasta läheisessä metsässä.

Ovi kolahtaa. Naapurin tarmokkaat askeleen nirskahtelee pakkaslumella ja kävelysauvojen terävät kirskahdukset sekoittuvat askelten ääniin. Askeleet vaimenee vähitellen. Toinen naapuri imuroi sisällä, vaimea hurina on vaikea tunnistaa, mutta kolahdukset imurin osuessa huonekaluihin tai seiniin paljastaa minulle äänen lähteen. On kylmä, mutta jään vielä hetkeksi. On mielenkiintoisen koukuttavaa kuunnella ei mitään ja kaikkea.

Taas kolahtaa ovi ja kuuluu aivastus. Ei mikään sievä pieni tirskashdus vaan kunnon törähdys. Jostain syystä mieleen putkahtaa joutsenen ääni. Askeleet vievät postilaatikolle, kolahdus kuuluu kun postilaatikon kansi menee kiinni. Kylmä. Menen sisälle.




Laitan haasteen eteenpäin:


 


Kuten aina, haasteisiin vastaaminen on vapaaehtoista. Jos juttu ei tunnu omaltasi, niin jätä sikseen. Jos haaste kiinnostaa muitakin kuin haastettuja, niin nappaa se tästä tai Tinuhelta mukaasi. Mukava kyllä olisi lukea myös muiden äänistä.

Kipakkaa pakkaskeliä pitelee täällä, mutta silti oikein hyvää lauantaipäivää kaikille lukijoilleni. Tämä äänien kuuntelija lähtee nyt kuuntelemaan vesi-imurin hurinaa, korinaa ja kolketta!





9 kommenttia:

  1. Pakkasella äänet kuulostaa kyllä aivan erilaisilta kuin normaalisti. Puiden pauke on ihan parasta, tulee aina kotitie Sikurista mieleen. :)
    Sun tekstiä lukiessa oli kyllä helppo kuvitella kaikki äänet!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Minna haasteesta. Kävin jo "kuuntelemassa" ja kohta alan kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
  3. Hienosti kirjoitettu! Ihan kuin olisi ollut itsekkin kuuntelemassa:)

    VastaaPoista
  4. Kuulosti mukavalta :D

    Edelliseen postukseesi palatakseni, tuon Marski-tuolin omistajan kanssa just juteltiin MISTÄ kirpparilta onnistuit nuo löytämään?????
    Tuntuu nimittäin, että kaikki alkaa olla niitä ns. rättikirppiksiä, kaikkea muuta on muttei huonekaluja :/

    Ei sillä, että mitään tarvitsisin!!
    Paitsi yhden talonpoikaiskaapin.
    Ja kirjotuspöydän.........hmmm....

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista tähän ja edelliseen postaukseen. Ilmeisesti useampikin pystyy lukemalla kuulemaan, Kanaemon ja Tinuhen kuulemiset "kuulin" minäkin. :D

    Pepi: Olen ostanut huonekaluja monelta kirpparilta. Sohva oli Nokialta Supernovakirppikseltä(?), mutta siellä on huonekaluja aika harvoin. Veikko löytyi Tesomalta, siellä on aina huonekaluja. Yhden aiemmista tuoleista ostin Sammonkadulta ja toisen Kangasalan Prisman vierestä. Molemmissa on huonekaluja yleensä aina. Sattuman kauppaahan ne aina on, mitä mistäkin löytyy. Ahkeraan pitää käydä ja ostopäätöstä ei pidä empiä.

    VastaaPoista
  6. Siun tekstin kyllä kuuli ja melkein näkikin. Täällä ihan hirvittää alkaa kuuntelemaan, jos en vaikka kuule mitään ;). Yrittänen joskus kuunnella..

    VastaaPoista
  7. Minna, kiitos haasteesta!!
    Ensimmäinen ajatus oli, että EI, ei nyt voi mennä minnekään mittän kuuntelemaan, liian KYLMÄ! Mutta ennen kuin pääsin edes loppuun asti, tiesin jo mitä ääniä haluan kuulla! Toivottavasti ehdin poiketa ensi viikolla, perästä kuuluu...
    Sinun äänimaailmasi oli hyvin elävä, melkein kuin olisin ollut itsekin paikalla.
    Miksei meidän takapihalla kuulu koskaan mitään???

    VastaaPoista
  8. Aika kiva haaste! Kiitos kun olit linkittänyt blogiini, tein saman :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!