Näin runollisesti alkaa esittely Huuhkajasta Maapallon eläinkuvastossa.
Aina välillä aamuisin nään huuhkajan peilistä, tunnistettavia piirteitä löytyy:
päätä koristaa kaksi pitkää mustaa höyhentöyhtöä (mulla ne tosin ovat vaaleat), jalat ovat erikoisen tanakat ja voimakkaat. ... sekainen kaula ja kurkku valkoiset. Silmien kehä on räikeän kellanpunainen.
Ruokavalio ei ole tosin minun makuuni:
Metsot, teeret, metsäkanat, sorsat ovat sen saalista, samoin jänikset, oravat ja siipioravat, kissakin voi öisillä pyyntiretkillään joutua sen kynsiin. Syrjäseuduilla se sieppaa väliin laitumelta lampaan vuonan, Lapissa poronvasan ja on monen pienemmän petolinnun verivihollinen. Toisaalta se kyllä tekee hyötyäkin hävittämällä suuret joukot hiiriä, myyriä ja muita pikkujyrsijöitä.
Varikset vihaavat huuhkajaa ihan silmittömästi (silmitöntä vihaa esiintyy kirjan sivuilla melko tiuhaan) ja syystä kyllä. Varsinkin syyspuolella, kun ne kerääntyvät monikymmenisin parvin yönviettoon esim. yksinäiseen selän saareen, tuo surmalintu ilmestyy äkkiä äänettömästi kuin aave niiden joukkoon ja raatelee niitä kymmenittäin, ennen kuin pökertyneet vaakkujat yön pimeydessä kunnolleen huomaavatkaan murhanhimoista vihollistaan.
Pesimisaikoina se huutelee öisin metsässä "huu-huu", mistä on saanut sekä tieteellisen että monet erikieliset nimensä. Huuhkajan kaamea huuto on pahasti pelästyttänyt taikauskoisia ihmisiä, "tulipaloa, tappeluksia ja murhia" sen on luultu ennustavan.
Pesää ei ole hyvä ihmisenkään aseettomana lähestyä, emo puolustaa sitä raivoisasti, pörhistäytyy palloksi sähisten ja napsauttaen nokkaansa kuin kahta keppiä vastakkain lyöden, todella peloittavan näköisenä ja äänettömästi paikalle liitävä koiras voi syöksyä kynnet ojossa silmille.
 |
| Huuhkajan poikanen äkäisenä pesässään. [Kuva kirjasta Maapallon eläinkuvasto] |
Äkäisiä ovat huuhkajan poikasetkin pesässään, mutta tarpeeksi nuorina otettuina ne kesyyntyvät kumman hyvin ja tottuvat hoitajaansa. (?)
Ilmeisesti ennesvanhaan oli tapana ottaa pesästä linnunpoikasia lemmikeiksi. Muistelen, että isänikin olisi joskus puhunut omasta kesyvariksestaan.
Aika äkäistä ja murhanhimoista sakkia nuo huuhkajat. Täytyykin pitää mielessä kun taas ensi kesänä kuuntelen huuhkajan huhuilua Talossa Maalla.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille, huu-huu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!