No nyt sitten haettiin se laiskanlinnakin. Olohuone on täynnä. Ei mahdu edes ihmiset enää. Tiesinhän sen, mutta silti se ahdistaa.
Laiskanlinnan selkäpuolelta löytyi hopeoitu(?) kyltti, jossa lukee: Veikolle 60vuotiaana 19.1.60. Veikon tuoli siis muutti meille. Onhan se aina tiedossa, että kirpparilta ostettu tavara on ollut jonkun muun käytössä, mutta että oikein nimikkotuoli.
Mitä on Veikko miettinyt tuolissa istuessaan? Nuoruuden hullutuksia vai syntyjä syviä? Lukiko Veikko kirjoja vai kuunteliko radiota? Kessu-miehiä Veikko ei ainakaan ole ollut.
Keneltä tuoli on lahja? Työkaverit vai sukulaiset? Pitikö Veikko tuolista vai harmitteli, että tuollaiseen rahat tuhlasivat? Jännä juttu, kuinka mielikuvitus alkaa punoa Veikolle persoonaa, työpaikkaa, sukulaisia. Tuoli on jotenkin paljon enemmän täynnä historiaa kun tietää tuolin entisen omistajan nimen.
.
Sohvassa ja tuolissa on paljon samaa muotokieltä, väriä ja "henkeä". Tuoli maksoi kympin vähemmän kuin sohva, mutta tyytyväinen olen molemmista. Näistä se kaunis olohuone joskus vielä muotoutuu. :)
Hyvää ensi viikon 111-vuotispäivää Veikolle sinne jonnekin ja oikein leppoisaa viikonloppua kaikille teille lukijoille!
Voi Veikko! Ihana! Ihana! Ihana!
VastaaPoistaSun tarvii tehä Veikon tuoli minikoossa ja Veikon tuolille kokonainen nukkekoti!
(Jos jostain syystä ahdistaa liikaa, Veikko voi muuttaa meille. ;D )
No voi VEIKKOnen!!
VastaaPoistaJuurikin sen oloinen tuoli, jossa on hyvä istua!
Ja vaikka heittää jalat lekoisasti toiselle käsinojalle -kokeilitko?
Luulen, että tuost tulee vielä jonkun lempipaikka :D
Eve: Voisin tuodakin sen vierihoitoon teille, mutta tiedän, ettet kuitenkaan antaisi sitä takaisin!!! :D
VastaaPoistaPepi: Just sillain siinä on paras istua. Luulen, että lempipaikasta voi tulla kina. Mies istui siinä koko illan.. :D
Herjee kun ihana Veikko! Todellinen löytö, kaikinpuolin - ihan vähän kade :)
VastaaPoistaMeillä on tuoli (ei ihan laiskanlinna, mutta sinnepäin, vanha, iso ja ihana), joka on nimetty Marskiksi. Nimi tulee siitä, että ostin sen joitakin vuosia sitten Hotelli Tammerista Tampere-päivän kirpparilta. Koska Mannerheim useasti asusti ko. paikassa, mielikuvitus tietty sanoo, että onhan Marski voinut useasti istua tuossakin tuolissa...
Ompas ihanat huonekalut
VastaaPoistaMia
On hauska huomata, että A on aika vastahakoinen aina kun löytyy joku uus tuoli-ihastus MUTTA heti kotona se istuu juuri siihen uutukaiseen! :D Muotokieli on kyllä kieltämättä sohvassa ja sesselissä sama, komiat on!
VastaaPoistaSulle on haaste mun blogissa! :)
VastaaPoistaHeips anonyymi, kiva kun poikkesit ja kommentoit. Mä oon ihan kade sulle: Marskin tuoli, ooo. Ja eikös ole kiva punoa tarinoita tavaroille. :D
VastaaPoistaHeips Mia, kiva kun poikkesit ja jätit kommentin. kiitos kehuista, olen ihan mahottoman tyytyväinen löytöihini.
Tiina: Onneksi on toinen vastahakoinen. Ei tulisi mitään jos kumpikin olisi tälläisiä tuulihattuja ja nopeita käänteissä. Tasapaino pitää säilyä. Ihana haaste, kolahti heti.