Sitä sun tätä ja ei yhtään mitään

Kirpparilla on aina jotain, josta pitää, johon ihastuu tai jonka haluaa. Yleensä ostopäätökseeni vaikuttaa hinta, toisinaan taas ei. Joskus teen ostopäätöksen ihan vaan tunteella ja joskus ihan oikeasti miettii, että onko tämä tai tuo hyvä ostos. Ihan joskus, silloin tällöin, voi jopa olla, että ei osta uhallakaan mitään, vaikka kuinka hyviä juttuja tulisi vastaan (ostolakko tai turhista tavaroista eroon). Yleensä minulla on melko selvä visio, että mihin jonkun esineen laitan.

Näille on ihan selkeä paikka Talossa Maalla makuuhuoneen peilipöydällä.

 

Rikkaimurin edeltäjä-settejä olen luuraillut monen monta kertaa eri kirppareilta, mutta hävytöntä hintaa niistä yleensä pyydetään. Alla oleva Marimekko pöytäliina oli just eikä melkein meille kaupunkikotiin ja väri on juuri tuollainen beessi-tummanruskea. Oli muuten jo toinen Marimekon pöytäliina, joka on löytynyt kirpparilta tänä vuonna.

Sipulikupoli-muodot on nyt ilmeisesti minulle ihan pop, joulukattauksessa jo niitä oli ja ommelluissa joulupalloissa. Ei sen puoleen, olen aina tykännyt siitä muodosta, ainakin yksi lyhty löytyy, kynttilöitä, roikkuvia kynttilälyhtyjä ja muuta.

Tässä taas kaksi lisää:

Turkoosi härpäke posliinikippo on niiin överisti kitcsiä, että se on  jo kaunis. Se on niin ruma, että se näyttää kauniilta. Väri oli se juttu, miksi kipon ostin. Mulla on visio yhdestä pöydästä Talossa Maalla ja muutamista esineistä. Tämä EHKÄ voi kuulua siihen joukkoon. Vähän vahingoittunut, ruusun lehtiä on murjottu, mutta pinta on ihanasti krakeloitunut (onkohan tuo oikea sana?). Oikealla on kannellinen metallikippo, josta en vielä tiedä, että kumpaan kotiin sen sijoitan. Saattaa ehkä jäädä kaupunkiin...

Niin ja hei muuten yks juttu! Yritän päällystää kirppari-sohvaa ihan itse. Kävin eilen ostamassa kankaan ja ostin halvimman (-50% alesta). Ei sit ihan hirmuisesti harmita taloudellisesti, jos ei vaikka onnistukaan ihan nappiin. Kangas näkyy ylläolevassa kuvassa kippojen takana. Uhosin jo, että ei missään tapauksessa luonnonvalkoista, mutta hinta-laatu suhde oli tässä paras. Ja onhan ainakin rouhea, kun en tasaista ottanut! :D

Kuvassa on sohvan istuinosa jo päällystettynä ja seuraavaksi ompelen irtotyynyihin päälliset.

Kirpparilta ostettu laiskanlinna kulkee nykyään nimellä Veikko ja  sohvan nimesin Sohviksi. Sohvi saa siis uutta mekkoa päällensä ja Veikosta putsattiin vesi-imurilla kyljet puhtaiksi. Selkä huutaa hoosiannaa, sillä vesipesun saivat myös kaikki kalusteet, villakangasmatto ja patjatkin. Voi sitä M U S T A N veden määrää, minkä kaadoin imurin säiliöstä viemäriin. Eikä mikään niistä pestyistä edes näyttänyt likaiselta!

Kevät värejä jo mielessä, kangaskaupan palalaarista pelastettuja!

 Edellisen postauksen kuuntele-kirjoita haaste jäi jotenkin päälle. Postilaatikolta kun palasin kotiovelle, niin puista putosi suihkuamalla vesipisaroita hankikannon päälle. Vaikka kuinka mietin ja pähkäilin, niin en saanut päähäni, että kuinka sitä ääntä kuvailisin.

Minulla oli onnellinen lapsuus.

Mitä kaikkea Jumalat keksivätkään,

estääkseen minua tulemasta kirjailijaksi?

En muista kenen runo ja en muista edes sitä, että oliko se ihan noin. 

Hohhoijjaa, olipas aika diipadaapa postaus, mutta menköön.

Mukavaa ja hauskaa diipadaapa-viikkoa kaikille! ;D