keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Maapallon eläinkuvasto


Tein ehkä kaikkien aikojen parhaimman kirjalöydön kirpparilta: 

MAAPALLON ELÄINKUVASTO

TOIMITTANUT

LAURI HIRVENSALO

2579 kuvaa
liitteenä 64 värikuvaa

kahdeksas painos, 1959

Toimittaja on tehnyt alkusanat vuonna 1936.
2. painokseen elokuulla 1950 on eläinnimistö tarkistettu ja uudistettu nykyistä käytäntöä vastaavaksi.

Helmikuulla 1955 6. painokseen on kuvitusta jonkin verran uusittu, mutta teksti on ennallaan ja kesäkuulla 1959 8. painoksessa osa kuvista on uusittu teknisesti paremmilla ja eläintieteellisesti antoisimmilla.

Alunperin ajattelin käyttää kirjan askarteluun. Kannet ovat marmorikuvioitua pahvia, selkämys ja kulmat nahkaa sekä kuvat ovat aivan ihania ja kun hinta oli vain 5 euroa...


Mieleni muuttui, kun rakkaani alkoi selailla kirjaa ja luki muutamia sitaatteja (onneksi). Tässä myös teille tietoja sudesta:
Susi l. hukka on suuren koiran kokoinen ja siinä määrin sen näköinen, että moni haukku on menettänyt henkensä sudeksi luultuna... 

(Tämän jälkeen kuvataan ulkonäköä, levinneisyyttä, poikueita jne., mutta ravinto-osuus onkin jo jotain.)

Suden jokapäiväisenä ravintona on pienehköt nisäkkäät, jänikset, sopulit, rotat, jopa hiiretkin, sekä isot metsälinnut, mutta varsinkin kierrellessään talvisaikoina laumoina ne nälissään käyvät melkeinpä otuksen kuin otuksen kimppuun. 

Syystä susi on Euroopan raatelevimman pedon maineessa. Erittäin nopeasti juosten ne ajavat tuntikausia hellittämättä hirviä, poroja, metsäkauriita; yksinäinen ihminen, joka hukkaparven tielle joutuu, on käden käänteessä syöty, Venäjällä ja Siperiassa ne ahdistavat reellä liikkuvia isojakin matkueita penikulmakaupalla surmaten ja syöden suuhunsa niin ihmiset kuin hevosetkin. Meidän maassamme ne takavuosina söivät kymmeniä lapsia Turun ja Tampereen lähistöllä. 

Susi on koiran verivihollinen, Lapissa porojen surma ja lammaslaumoissa se tekee tavattomia tuhoja. Nälissään ja veren hajusta kiihoittuneena se raatelee omaa sukuaankin; jos otusta ajavasta laumasta yksi hukka haavoittuu, heti toverit ovat tämän niskassa, repivät sen palasiksi ja syövät suuhunsa.

Huhuh! Aika hurjaa, en taida kuitenkaan iltalukemisena kirjaa pitää. Painajaiset olisivat taattuja. :D
Mutta tietäisittepä mitä kirja kertoo hyeenoista, ne vasta inhoja otuksia ovatkin!

Mukavaa loppiaista ja varokaa susia siellä Turun ja Tampereen seuduilla!

5 kommenttia:

  1. Aivan MAHTAVA löytö tuollainen kirja!! Ei tule ihan joka päivä vastaan.
    Hurjia juttuja susista kyllä, hui! Mutta tiesin, että juuri tuollaisia kuvailun kaltaisia ne ovat, petoja. En ole hysteerinen, vaikka täällä meillä susia liikkuu joskus paljonkin. Olen itsekin hukkasen pari kertaa nänhyt ja sydämentykytyksiä aiheutti toissa kesänä heppojemme laidunta kierrellyt susi. Uskomme kuitenkin ettei yksinäinen susi käy hevosten kimppuun, toivottavasti!
    Hassu juttu, kun koiramme tuli meille, monet sanoivat sen muistuttavan sutta. Silloin se olikin paksukarvainen ja harmahtava, nyt sisäkoirana on turkki tullut ohuemmaksi ja punertavaksi, nyt kuulemma on enemmän ketun näköinen! :D

    VastaaPoista
  2. Hieno löytö! Heh..Tämähän on oikeanlaista tekstiä, kyllä susia saa pelätä. Toki turha pelottelukin on turhaa, mutta joskus tuntuu, että tänä päivänä "kaikkea pitää ymmärätää". Pikku-susihukkasella on vain nälkä, pitäähän sen vähän evästä kupuseensa saada :)

    Mun on kyllä hirveän vaikea leikellä kirjoja harrastuksiini. Läysin muinoin saksankielisen Naturführer-kirjan , täynnä ihania piirrettyjä lintujen, kasvien, sienten ja eläinten kuvia. En ole vieläkään malttanut leikata sitä - decoupage-tekniikka oli mielessä. Mutta, jospa tässä asunnon "tyhjäys"-ajatuksessa sekin kirja häviää pienempiin osiin...

    VastaaPoista
  3. Mistähän susiviha on peräisin...?

    Jännä, et lapset on syöty Tampereella ja Turussa. Mistäkähän kirjoittaja on kotoisin?

    VastaaPoista
  4. Huiiii, luikin pesäkolooni...
    Tosiaan jännä, että lapsia syöty noilla seuduin, kuinkahan paljon on popsittu itärajan suunnalla ja jäänyt kirjaamatta...
    Mutta on noita vanhoja kirjoja jännä lukea, itellä on muutama vanha maantiedon kirja. Melkoista tekstiä ihmisroduista..

    Ja myöhästyneet onnittelut hääpäivän johdosta!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommenteista!
    Olen aivan innoissani lukenut kirjaa ja hihitellyt itsekseni. :D

    Olen kirjafriikki ja on todellakin kamalaa siputa kirjoja! Ymmärän Eliisa tuskasi oikein hyvin. Latinan sanakirjan kanssakin mietin pitkään, vaikka mitä ihmettä minä sillä tekisin!?! :)

    Olen itse asunut maalla ja aika lähellä Tamperetta. Susia ei ollut, mutta karhuja kylläkin. Petojen kanssa ei ole leikkimistä. Kyllä puntti vapattaa kun 400 mertin päässä kotipihasta on emo- ja pikkukarhun jäljet rinnakkain tien pielessä. miettiin toisenkin kerran, että hakeeko niitä suppilovahveroita vai antaako olla.

    Kiitos Peppi!
    kettu on muuten melko "hyvis" kirjassa. Se on "paha" vain vähän, ainoastaan kanatarhan kauhu. Yleiskuvaus on viisas ja ovela: "yhden miehen voima, yhdeksän miehen mieli". :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!