Maapallon eläinkuvasto

Tein ehkä kaikkien aikojen parhaimman kirjalöydön kirpparilta: 

MAAPALLON ELÄINKUVASTO

TOIMITTANUT

LAURI HIRVENSALO

2579 kuvaa

liitteenä 64 värikuvaa

kahdeksas painos, 1959

Toimittaja on tehnyt alkusanat vuonna 1936.

2. painokseen elokuulla 1950 on eläinnimistö tarkistettu ja uudistettu nykyistä käytäntöä vastaavaksi.

Helmikuulla 1955 6. painokseen on kuvitusta jonkin verran uusittu, mutta teksti on ennallaan ja kesäkuulla 1959 8. painoksessa osa kuvista on uusittu teknisesti paremmilla ja eläintieteellisesti antoisimmilla.

Alunperin ajattelin käyttää kirjan askarteluun. Kannet ovat marmorikuvioitua pahvia, selkämys ja kulmat nahkaa sekä kuvat ovat aivan ihania ja kun hinta oli vain 5 euroa...

Mieleni muuttui, kun rakkaani alkoi selailla kirjaa ja luki muutamia sitaatteja (onneksi). Tässä myös teille tietoja sudesta:

Susi l. hukka on suuren koiran kokoinen ja siinä määrin sen näköinen, että moni haukku on menettänyt henkensä sudeksi luultuna... 

(Tämän jälkeen kuvataan ulkonäköä, levinneisyyttä, poikueita jne., mutta ravinto-osuus onkin jo jotain.)

Suden jokapäiväisenä ravintona on pienehköt nisäkkäät, jänikset, sopulit, rotat, jopa hiiretkin, sekä isot metsälinnut, mutta varsinkin kierrellessään talvisaikoina laumoina ne nälissään käyvät melkeinpä otuksen kuin otuksen kimppuun. 

Syystä susi on Euroopan raatelevimman pedon maineessa. Erittäin nopeasti juosten ne ajavat tuntikausia hellittämättä hirviä, poroja, metsäkauriita; yksinäinen ihminen, joka hukkaparven tielle joutuu, on käden käänteessä syöty, Venäjällä ja Siperiassa ne ahdistavat reellä liikkuvia isojakin matkueita penikulmakaupalla surmaten ja syöden suuhunsa niin ihmiset kuin hevosetkin. Meidän maassamme ne takavuosina söivät kymmeniä lapsia Turun ja Tampereen lähistöllä. 

Susi on koiran verivihollinen, Lapissa porojen surma ja lammaslaumoissa se tekee tavattomia tuhoja. Nälissään ja veren hajusta kiihoittuneena se raatelee omaa sukuaankin; jos otusta ajavasta laumasta yksi hukka haavoittuu, heti toverit ovat tämän niskassa, repivät sen palasiksi ja syövät suuhunsa.

Huhuh! Aika hurjaa, en taida kuitenkaan iltalukemisena kirjaa pitää. Painajaiset olisivat taattuja. :D

Mutta tietäisittepä mitä kirja kertoo hyeenoista, ne vasta inhoja otuksia ovatkin!

Mukavaa loppiaista ja varokaa susia siellä Turun ja Tampereen seuduilla!