Berliinin kasvitieteellinen puutarha

Kävin kuun vaihteessa Berliinissä ja tykästyin paikkaan todella paljon. Se on värikäs, suvaitsevainen ja rento kaupunki. Palaan ehdottomasti sinne vielä joskus uudelleen. Yhtenä iltana kävimme Poikasen kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa. Todellinen keidas ja meditatiivinen paikka. Suosittelen kyllä käymään, jos sinne päin joskus matka käy. Sisäänpääsylippu maksaa 6 € ja Berlin WelcomeCardilla puoleen hintaan.

Heti sisääntulossa oli iki-ihana köynnösten peittämä rakennus.

Kukkapenkeissä oli paljon tavallisia perennoja, joita löytyy myös täältä kotisuomesta

Puisto oli täynnä polkuja, joihin oli helppo eksyä. Onneksi antoivat kartan mukaan lipunmyynnistä.

Eksoottisempia kasveja säilytetään ilmeisesti ruukuissa kasvihuoneissa talvisin.

Pioneja oli runsaasti ja ihan täydessä kukassa kaikki.

Erilaisia ja eri värisiä puita oli todella paljon.

Linnamaiset kasvihuoneet olivat osittain kiinni, koska niissä tehdään kunnostustöitä.

Tässä kohdassa pionien tuoksu oli huumaava. Oi, miten kaunis olisi tälläinen kotonakin! :)

Sattui kaunis ilmakin juuri tänä päivänä. Kaatosadettakin oli tarjolla yhtenä päivänä.

Harmi, että vain osaan kasvihuoneista pääsi käymään.
Viereisessä kasvihuoneessa pidettiin rock-konserttia, tunnelma oli välillä aika absurdi.

Ilta-aurinko valaisi aropuutarhan osaa todella kauniisti.

Ankkalammikon kivisilta oli sympaattinen. Sillan toiselle puolelle oli tehty kosteikkoaluepuutarha.

Epätodellisen näköinen mänty kasvoi heti Japanilaisen puutarhan vieressä, suuren lummelammen reunalla.

Satukirjaidylli-sarjaa tämäkin näkymä.

Puutarhassa yllätti sen kukattomuus, tai no niin, olihan siellä kukkia, mutta enemmän siellä oli PUUtarhaa, pensaita ja muita istutuksia, kuin kukkaloistoa. Voi olla, että touko-kesäkuun vaihde on ehkä vähemmän kukkivaa aikaa. Sipulikukat olivat jo kuihtuneet ja perennat eri vaiheissa. Ehkä se vain tuntui, että kukkia oli vähän, koska paikka oli niin suuri ja laajalla alueella. Pienemmässä puistossa sama määrä tuntuisi varmaan ihan älyttömän suurelta.

Lähtihän se postaaminen taas sujumaan, piti vaan saada korkki auki. ;D

Hyvää Juhannusta kaikille,

Onnea Poikaselle, joka viettää syntymäpäiväänsä Varsovassa 

sekä Kälylle joka juhlii Itä-Suomessa.

Työn touhussa

Jää näköjään tämä blogin päivitys tosi vähiin näinä aikoina. Viihdyn nykyään paljon enemmän Instagramissa, päivitykset sinne ovat niin helppoja ja nopeita. Tuntuu, että olen kyllästynyt yleisesti blogimaailmaan, en vain omaan blogiini. Ehkä on vähän hyvä välillä jättäytyä tauolle, vaikka se ei mitenkään suunniteltua ole.

Paljon on ehtinyt tapahtua viime aikoina. Kävin Berliinissä katsomassa poikastani ja viikonloput maalla ovat olleet yhtä työmaata aamusta iltaan. Illalla kun kaatuu rättiväsyneenä sänkyyn, niin siinä ei paljon bloggaaminen ole mielessä. Ehkä taas lomalla tahti vähän kiihtyy. Saa nähdä sitten parin viikon päästä.

Maalla kukkamaa rehottaa sekä kukkia, että rikkaruohoja. Jälkimmäisiä enemmän. Viime viikonloppuna oli talkoot, kun opiskeluaikaiset ystäväni rantautuivat maaseudun rauhaan puolisoineen. Suureksi ilokseni kaksi ystävääni perkasi kukkamaani (tuhannet kiitokset Porin ja Tampereen suuntaan! ♥♥♥).

 

Tämä sininen siementävä akileija on kukkinut jo pari viikkoa ja nuppuja riittää vielä moneksi viikoksi. Surukseni vaaleanpunainen akijeija oli jo päässyt nuppuihin asti, kun joku tauti (ehkä) mustutti varret osittain pokki asti ja kukintaa ei tänä vuonna nähdä.

Tietääköhän kukaan, että mikä alla oleva mysteerikukka on?

Heinikkoa leikatessa törmäsin ojakellukan ja niittyleinikin "risteytykseen". Ylempänä näkyvä oranssi tulikellukka on hyvin saman näköinen kuin tämä keltainen versio. Alakuvassa näkyvät lehdet ovat jonkun muun kasvin. Lehtiruusuke on aivan tulikellukan näköinen ja hyvin maata vasten. Siirsin tämän kukkapenkkiin ja toivon, että pikkukukka leviäisi siellä. En ole koskaan nänyt meidän tontilla vastaavaa. Veikkaan, että se on jonkin sortin puutarhakarkulainen.

Tämä Instgramissakin julkaistu kukkakimppu on yhden ystäväni tekemä. Hän on aivan huippu sitomaan kimppuja luonnonkukista. Sain nauttia hänen kättensä töistä talkooviikonloppuna ja oli pakko ikuistaa kaikki kimput. Voiko suloisempaa olla, kuin nämä luonnonkukkakimput?
Kiitokset vaan sinne Espooseen, ei vain kimpuista vaan koko viikonlopusta! :)

Tämäkin on kuin kukkakaupasta ostettu!

Muistatteko tämän saapasmaljakon, jonka ostin joskus kirpparilta?
Kimppu on ihan täydellinen juuri tähän maljakkoon.

Tunteekohan kukaan, että mikä kiitäjä tämä on? Valtavan kaunis ja iso se oli.

Polku huussille sai shabbychic romuromantiikkaa, kun laitoin kulahtaneen korituolin päälle vanhaan kattilaan istutetut pelakuut. Villipuutarhan yllätys Terjoen salavan takaa on hassu hempukka. :)

 

Keksiyön kuutamoa yritin kuvata kännykkä kameralla (kuten kaikki muutkin edelliset kuvat on kuvattu), mutta ihan ei oikein tahdo tehot riittää hämärissä ja kauas.

Vielä kerran kiitokset kaikille talkoolaisille, en voi kylliksi kiittää teitä. Puuliiteri sai uuden lattian, kasvimaa on kylvetty, kesäkukat istutettu, kukkamaa perattu (ja se samperin kultapiisku siirretty muualle), kimppuja on ihailtu ja kuvattu ja jännityksellä odotan betonivalujen tuotoksia juhannuksena! Olette kaikki rakkaita, pus och kram. ♥♥♥

Talossa Maalla kaikki hyvin, paitsi yhdellä

Ei vesidraamaa tällä kertaa, lämmitys putkessa auttoi. Joka vuosi ihmetellään sitä samaa, että miten putkessa seisonut vesi voikin haista niin pahalle. Joka vuosi ensimmäisenä työlistalla on auton pesu haisevalla vedellä.

Saunakin on vielä pystyssä, tai oikeammin lattia ei ole romahtanut. Vielä ainakin yksi vuosi voidaan kylpeä.

Tuvan hella ei savuttanut yhtään. Se  on pienimuotoinen ihme.

Ainoa mikä harmittaa, että unohdin käsityön rivarikotiin. Toisaalta taas kädet on niin järkyttävän poikki risujen raahaamisesta ja oksasaksien napsuttelusta, että luultavammin virkkuukoukku ei pysyisi kädessä. Jopa näppiksen naputtelu tuottaa outoja tuntemuksia ranteissa.

Unelma vain oli jäänyt jäljelle, rakkaus ja toivo ovat lähteneet omille teilleen. Pellolla peura oli temmeltänyt ees ja taas, sorkan jälkiä kulki ristiin rastiin. Taivaanvuohi mäkättää vaimoa itselleen ja hiljaisuudessa kuuntelen tuulen suhinaa.

Hiiret olivat olleet maltillisia sisätiloissa, muutamat pipanat nurkissa kertoivat vierailuista. Tälle kaverille puolestaan oli käynyt kalpaten huussin kuivikeastiassa. Melkoisen iso vonkale on aikoinaan ollut, mutta pystysuora muoviseinä ei armoa tunne.

Edes jokapuolella näkyvät työmaat eivät ahdistaneet tällä kertaa. Kaikki on hyvin.

Tyynyn tein kukkasista

Niistä afrikkalaisista siis. Myboshin jämät itseltä ja kaverilta käytin tähän kovin hipahtavaan tyynyntekeleeseen.

Hullun mallinenhan se vähän on, kun lankaa ei vaan ollut useampiin kukkiin. Sympaattinenkin hän ehkä on. Mieleeni tulee ala-asteen kässytunnit. Innokas pikkutyttö tuo kotiin virkkauksen ja kukaan ei henno sanoa, että ihan kamala. Hymyillen nyökyttää ja kehuu, että hieno on.

Väriä siinä ainakin riittää ja luonnehdinta iloinen kuvaa sitä hyvin. Halusin alunperin pohjaväriksi valkoisen, mutta lähikauppa myi ei-oota ja vaalea harmaa oli sitten toiseksi paras.Ei oikein sisusutukseeni (ehkä) passaa, joten ulkona-lojumis-tyyny tästä kai sitten tulee.

Arkikuva 3/5

Arkikuvaksi laitoin kauneuden virkkurin arjesta. Olen joka kerta ihan lumoutunut näistä kirjavista päättelylanganpätkistä. Jossain näin, että joku säilyttää langanpätkät lasipurkissa koristeena. Voisin ihan hyvin tehdä saman minäkin.

Kolmantena haastan arkikuvia nappaamaan Nipsun Kristallikirkkaat ideat-blogista. Nipsultakin tulee liukuhihnalta päättelylankoja. :D
Nappatko Nipsu haasteen mukaasi? Ei paineita, jos ei huvita/ehdi... Ohje toissapostauksesta, jos otat haasteen vastaan.

Kukkahulluutta, arkenakin

Kukkahulluus on kiivaimmillaan näin keväällä. Leikkokukat vaihtuvat siemeniin, taimiin ja kesäkukkiin. Sininen hortensia tarttui Ikeasta mukaan ja kerrottu tulilatva puolestaan ruokakaupan hyllyltä yhdellä eurolla.

En oikein perusta orvokeista, mutta aina niihin jotenkin sortuu. Varsinkin nyt, kun kevät on niin aikaisessa, että ei oikein muutakaan uskalla pihaan laittaa.

Röyhelöreunaiset orvokit olivat jotenkin ihan vastustamattomia Plantagenin hyllyssä näin piittaamattomallekin. Taimet maksoivat 69 senttiä kappale ja hyvin ovat viihtyneet ulkona jo viikon päivät.

Platagenista olivat myös nämä tete narsissit, euron taimelta pulitin näistä. Oletteko muuten koskaan saaneet tetet kukkimaan uudelleen seuraavana vuonna? Olen monta kertaa näitä syksyllä istuttanut, mutta vain harvoin uudelleen istutetut ovat kukkineet. Olisiko kellään mitään vinkkiä asiaan? Koska laitan maahan kukkineet? Kuivatanko kesän välillä vai heti keväällä maahan? Irrotanko sipulit toisistaan vai laitanko ruukkurykelmänä? Olisi mukava kuulla kokemuksia tai vinkkejä, että miten onnistuisi. Kiitos jo etukäteen!

Arkikuva 2/5

Toisen päivän arkikuvassa on kaunis, vuodesta toiseen ilahduttava krookus, joka kukkii keittiöni ikkunan alla. Tämä raidallinen sininen on jotenkin erilaisen viehättävä. Kaikista krookuksen väreistä pidän silti, kevään ensimmäisiä hyvän mielen sanansaattajia ovat.

Toisena haastan arkikuvia julkaisemaan melko uuden blogituttavani ja nimikaimani Minnan Pinkki Pelakuu-blogista (ihana blogin nimi!).  Minnalla on upea puutarha-aiheinen blogi (mielenkiinnolla odotan metsäpuutarhan valmistumista). Hän asustaa samalla kasvuvyöhykkeellä Pirkanmaalla kuin minäkin ja harrastaa käsitöitä ja lukemista. (kuullostaa ihan kuin itsestäni puhuisin, paitsi tietty tuo puutarha. Minna on alan opiskelija ja virtuoosi, sellainen kuin minäkin haluaisin olla, mutta en ole :)

Nappaatko Minna haasteen vastaan?
Edellisessä postauksessa oli Pepiltä saatu haasteen ohje. Voit säveltää tai kieltäytyä, ihan miltä tuntuu.:)