Kevätsiivousta ja tunnelmia

Talo Maalla voi hyvin, kävimme ensimmäisen kerran tarkistamassa tilannetta talven jäljiltä. Siivosin, nautin hiljaisuudesta, siivosin, kuuntelin paikallisradiota, siivosin, kuuntelin tulen rätinää, siivosin ja kuuntelin joutsenten juttelua. Menemättä tarkemmin likaisiin yksityiskohtiin (niitä oli muuten paljon) nautin kovasti siivouksesta. Siinä näkee kättensä tuloksen heti. Tai ainakin kohta.





Istuin sängyllä, puhdas tuoksu, uudet vuodevaatteet, mankeloidut lakanat, kroppa väsynyt ja mieli hyvä.
Sängyt ovat vanhat sairaalasängyt, äidin hankkimat jo 70-luvulla. Sängyn peite on ostettu viime kesänä lomareissulla Kustavista. Seinäpaneli on toisesta talosta purettua kierrätyspanelia.

Käänsin katseeni vasempaan, ilta-aurinko paistaa. Pestyssä ikkunassa on puhtaat verhot, kukka on vanha silkkikukka ja siitäkin pyyhin pölyt.



Käänsin pääni oikealle, tähän voisi istahtaa. Ottaa kirjan käteen ja hukkua sanoihin, maistella, miettiä ja ajatella.
Tuoli on kirpparilta ostettu viime syksynä, molemmat verhot on myös kirpparilta ja ne on ostettu jo kohta 10 vuotta sitten. Eri paria keskenään, mutta juuri sopivat tähän huoneeseen.



Saunalle mennessä kuunneltiin lisää joutsenia. Vanhat tutut, vuosia jo lammella pesineet. Miten voikin olla noin kauniilla linnulla ihan kammottava ääni?



Saunasta tullessa. Ihan kuin kuva ei olisi edes tottakaan, värityskirjasta tai jotenkin photosopattu.

Nyt maanantaina on ihan hirveästi uusia lihaksia, kantaminen, kurkottelu, konttaaminen, hyväksi kaikki. Ei tarvi kuntosalikorttia!

Joulutunnelmissa ja vähän muutakin

Hups, onkin ehtinyt vierähtää tovi viimeisestä päivityksestä. Juhlavalmistelut painaa päälle, tuleva joulu ei niinkään, mutta hääjuhlavalmistelut vie kaiken liikenevän ajan.

Joulu on hiipinyt kotiin melkein salakavalasti, vähän sitä ja tätä, vähän silloin sun tällöin.




Tampereen kädentaidon messuilta ostin tämän Loiste-kranssin tarvikepaketin Pirkanmaan kotityön osastolta. Lisää tietoja löytyy täältä. Itse kranssin teko oli nopeaa ja helppoa, mutta valojen piilottaminen paperinarun sekaan vei aikaa. En tiedä, että oliko siinä väärä tekniikka käytössä, mutta tuskan hiki nousi pintaan monta kertaa. Lopputulos on aivan ihana mielestäni ja pitkästä aikaa tuli onnistumisen tunne käsillä tekemiseen.

Lisääkin tekisi mieli tehdä, mutta taitaa jäädä tekemiset ensi vuoden puolelle. Aivan mielettömän hieno joulukalenteri on Parolan asema-blogissa. Käykää ihmeessä katsomassa, jos vielä ette ole sitä löytäneet. Siellä on suorastaan mykistävän upeita vinkkejä, askarteluohjeita ja yksityiskohtaisesti selostettuna niin, että jokainen voi niitä kokeilla. Taftikukat on jossain vaiheessa tekolistalla...


Rakkaani tekee tyttärensä kanssa aina piparkakkutalon ja tänä vuonna haaste olikin melkoinen.




Piti vielä ottaa toinenkin kuva, kun linna on hieno! Talviaurinkokin paistoi ja annoin kameralle kyytiä, talven kalpea aurinko on mielestäni kaunista valoa.




Oikeassa reunassa näkyy ystävältäni saatu valkoinen kerrottu amaryllis, en millään malttaisi odottaa sen avautumista. Minulla ei ole ollut aikaisemmin amaryllista kerrottuna.


Kirppareillakin olen ehtinyt kierrellä. Juhlien koristeeksi tarvitsen ison läjän kynttilänjalkoja ja pikkumaljakoita ja niitä metsästäessä on tarttunut mukaan vähän muutakin.




Tuolin olen ostanut täältä. Aivan kertakaikkisen ihania juttuja oli myynnissä ja suosittelen lämpimästi käymään jos satutte lähistölle. Valitettavasti en ehtinyt toisella kerralla käymään, mutta ensimmäisellä kerralla löysin niitä kynttilänjalkoja ja myös tämän ihanaisen tuolin. Se on menossa Taloon maalle kesälle.


Ihanaiset emalikaunokaiset matkaavat myös Taloon maalle.




En ihan varsinaisesti ole emaliastioiden suuren suuri fani, mutta on ne ihan ok myös. Näiden hinta oli yhteensä kuusi euroa, joten mukaan lähtivät. Kattilan oranssi väri on herkullinen ja emalikulhon kansi on ihan huippu.


Talvikin tuli vähän jotenkin salakavalasti. Yhtäkkiä olikin lunta ja pakkanen paukkuu -18. Näin ihanan näköistä oli aamupäivällä tänään.




Callunakin on saanut sokerikuorrutuksen päälleen.





Rauhallista ja mukavaa joulunaikaa kaikille!

Nojatuolivanhus vol. 2

Muistattehan sen tuoli-kammotuksen, jonka raahasin kotiin rakkaani vastustuksesta huolimatta? Siitä on postaus pari tekstiä alempana. Tuolin kunnostus lähti hyvin liikkeelle ja sitten se tyssähti niittien loppumiseen sekä käden kipeytymiseen.


Tuolivanhus on saanut nuorennusleikkauksen ja vähän väriä pintaansa. Kangas on Laura Ashleyn pellavasekoitetta ja se kankaan valiseminen olikin kaikkein suurin päänsärky. Olisin halunnut graafisen kankaan valkoisella pohjalla ja mustilla kuvioilla. Tuolin kaarevuus taas vaatii graafisen kankaan olevan epämääräinen, missään tapauksessa se ei olisi voinut olla raidallinen, ruudullinen tai muuten säännöllinen kuvio. Sellaisen löytäminen olikin haaste, josta en selvinnyt. Kolusin kaikki paikat marimekosta kirppareihin ja siltä väliltä, mutta mieleistä ei vaan löytynyt. Täydellisiä ehdokkaita mustalla pohjalla ja valkoisin kuvion olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta mielestäni tuolin sirous ei olisi tullut edukseen mustassa kankaassa.

Tämä tuolihan on menossa Taloon maalle ja siellä etukamariin, niin valitsin tuon jossa on punaista mukana. Etukamarissa on jo valmiiksi valkoista ja mausteena punaista, niin tuo mielestäni käy sinne ihan ok. Ei täydellinen, mutta menettelee. Omista ennakko-mielikuvista on aina niin hirmu vaikeaa päästää irti...

Kuva on väärinpäin, mutta älkää antako sen haitata. Irroitin vanhat päälliset ja tein niistä kaavat uusiin. Etureunan alla on pahvi tukena, kuten alkuperisessäkin oli. Ruskeat jalat hioin ja petsasin mustalla geelipetsillä. Kangas puuttuu vielä takaa ja istuintyyny pitää uusia. Ompelemaan en ole vielä pystynyt, joten istuintyynyn uusiminen kestää vielä tovin.

Tässä puolestaan näette uusimman valaisin hankinnan ja se on tietty kirpparilta.



Rivitalokotimme on rakennettu 50-luvulla ja olemme yrittäneet jonkin verran hakea sen aikauden tyyliä sisustukseen. Ei mitenkään yltiöpäisesti, mutta ripauksina sopivaan paikkaan. Keittiön ja ruokailutilan välissä on niemeke. Purimme siitä kohtaa väliseinän pois ja sillä tavalla saimme avaruutta ja hiukan lisää säilytys/laskutilaa pikkuruiseen keittiöömme.

Valaisimen kuvut ovat valkoista maitolasia ja reunukset ylhäällä ja alhaalla tummaa teakia. Sähköjohdot ovat ruskeat ja kangaspäällysteiset. Yllättävän modernin näköinen ja täysin priimakunnossa. hyvä löytö oli tämä ja juuri paikkaansa sopiva.



En malta olla vielä laittamatta kuvaa samaisesta Viuhka-lehdestä kuin edellisessä postauksessakin oli. Juttu on nimeltään Sisustuksen oppitunti ja otsikkona on Käymme nuorenparin kotona. Kuva on olohuoneen pöydältä ja jutussa kerrotaan, että kuinka kekseliäästi pariskunta on tehnyt tuhkakupin vanhasta kuparisesta kakkuvuoasta. Mikään ei ole näköjään muuttunut 50-vuoteen. Nykyään vain kakkuvuoka on alumiininen ja käyttötarkoitus on kynttilän alusta tai kukkaruukku. Monessa blogissa on ihanan viehättäviä patinoituneita kakkuvuoka-tuunauksia näkynyt ja olen niitä ihaillut. Kuvan valaisin on muuten tosi kaunis! Kerroinko jo, että olemme molemmat rakkaani kanssa valaisin hamstereita..

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Hymyilkää Tekin yhtä iloisesti!

Yllä oleva mainos on Viuhka lehdestä, No 8 . 1955 hinta 80:- (toim. huom. markkoja)

Nippu erilaisia minuakin vanhempia lehtiä maksoi kirpparilla 3:-, paljon myös Neoviuksen neulelehtiä 50-60-luvulta...

Vasemalla oleva kirpparilta 10:-, korkeus noin 45 cm. Oikealla oleva samalta kirpparilta 6:-, mutta monta kuukautta aikaisemmin. Kumpikaan ei ole Karhula-Iittalaa, mutta tykkään silti ja hymyilen iloisesti!

Aina ei mene kuten suunnittelee

Lähdin ostoksille juhlapukuliikkeeseen kun näin mainoksen hurjasta alennusmyynnistä. Mielessäni oli punainen (tai ainakin värillinen) puku jossa on hihat ja/tai kaulukset. En missään nimessä halunnut vaaleaa enkä olkaimetonta ja puvussa ei saanut olla vedoksia eikä rypytyksiä. En tiedä minkä lääkityksen olin ottanut ennen liikkeeseen menoa (olen sairastellut olkapäätä ja lääkitys on aina välillä kohillaan ja välillä taas ei), mutta tälläisen kanssa kaupasta kävelin ulos.



Huomaatteko kuinka hienot hihat puvussani ovat ja kuinka värikäs se on? ;D



Laskoksia ja vedoksia ei ole lainkaan....?



Kirjailut ovat kyllä kauniit ja hillityt. En olisi ikinä kuuna päivänä ajatellut, että tämän mallinen puku sopii minulle. Olen vallan ihastunut ja tyytyväinen valintaani. Laitan päälle pitkähihisen boleron, koska käytän pukua tammikuussa.

Ja kyllä olet oikeassa, olen menossa naimisiin. Elämä on joskus aikas ihanaa.

Keskellä kesää, tammikussa

Hölyn pöly häviää.
Tuuli lakaisee pohjan puhtaaksi.
Maa pidättää hengitystään.
Pakkanen kiristyy
pieneksi pisteeksi ladon nurkkaan
ja paukahtaa.

Tulin pitkän matkan takaa
tähän maisemaan, ja siksi puhun
vähän ja kumeasti
kuin ämpäri
jota on täytetty ja tyhjennetty,
aina jotain tarkoitusta varten.

Matka oli pitkä,
minunpituinen
ja nyt on vaikea muistaa
mitä kaikkea minun piti sinulle sanoa.

Mutta voit kai aavistaa
millaista on
sulaa, palata
keskelle kesää,
tammikussa,
päästä perille matkamme alkuun.

-Kari Hotakainen-