Sinistä ja punaista

Se on kumma, että täällä maalla sininen väri tuntuu ainoalta oikealta. Kaupunkirivarissa taas ei yhtään oikealta. Poikkesin kirppiksellä kun Insööri golffasi. Kumpikin siis teki mieluisinta itselleen, hyvä jako siis. Löysin taas taulun ja tykkään siitä ihan älyttömän paljon.

Liiduilla tehty asetelma maksoi 5 euroa. Siinä ei ole kehyksiä ja taustapaperi on hieman kärsinyt vesivauriota alareunasta, mutta tykkään ihan älypaljon.

En saa selvää taiteilijan nimestä, mutta se on tehty vuonna -59. Mielestäni tässä taulussa on jotain samaa, kuin viime vuonna ostamassani Viipurin pyöreässä tornissa. Nyt täytyy vain löytää tälle kaunokaiselle hyvä kehys.

Iltamyöhällä otin vielä muutamat kuvat näistä jo kohta kuihtuvista pioneista. Maljakkona toimiva kannu on sekin ostettu kirpulta joskus kauan aikaa sitten.

Hento vaaleansininen on niin kaunis hennon vaaleanpunaisen kanssa.

Jos sininen onkin sisällä värinä ja ulkonakin tekstiileissä, niin kukat ovat aniharvoin sinisiä. Punaista sen olla pitää ja mielellään paljon erivärisiä punaisia yhdessä. Nämä pelekuut ostin aikaa sitten kaupunkirivariin, mutta otin ne hoitoon tänne maalle. Laatikko on niin pieni, että nämä vaativat päivittäistä kastelua.

Joskus ammoin alennusmyynnistä ostetut leikkikivet pääsivät terassin portaille muistuttamaan tärkeistä asioista. Kyllä niiden kelpaa lepäillä, kun pohja on öljytty. Piti jo viime vuonna, mutta se jäi. Oli niin kurjat kelit, että avoterassin käsittely oli sula mahdottomuus. Viime suvena sitä vettä riitti koko loman ajaksi...

Kivien yläpuolella on suuri ruukku ihan mielettömän runsaasti kukkivia samettiruusuja. Tässä on ehkä pihan aurinkoisin paikka. Olen kokeillut tässä kohdassa vaikka mitä muitakin kukkia, mutta eipä ne siinä viihdy. Ainoa joka kestää paahdetta, tuulta, sadetta tai mitä vaan on tämä sitkeä, pahanhajuinen ja ei-niin-suosikki-kukkani. Kumma kyllä, näistäkin oppii tykkäämään. Silmä tottuu vuosien mittaan, vaikka ei uskoisi. Tämä ruukun oikealla puolella on suosikkipaikkani. Istuin usein rappusella teemukini kanssa, ihailen maisemaa ja kuuntelen tuulen suhinaa puissa.

En päässyt vieläkään irti virkkauksesta, huoh. Edellisen maton postauksessa oli maininta maanikkomummosta. Se taitaa olla tarttuva tauti. Olen leikellyt kuteita niin paljon, että käsi on ihan krampissa. Tästä matosta löytyy mekkoa, tyynyliinaa, T-paitaa ja lakanaa... Tämä on menossa yläkertaan siniseen kamariin. Poikanen vei sieltä maton muuttaessaan opiskelupaikkakunnalle ja siinä oli hyvä tekosyy aloittaa uutta mattoa. Aloitin virkkauksen eilen illalla, joten alussa vastaan ollaan menossa.

Loma jatkuu edelleen fiilispohjalta, nyt jo ehkä alkaa kutkuttamaan muutama rakennusprojekti. Ehkä huomenna sitten, jos siltä tuntuu.