torstai 29. syyskuuta 2011

Aikavaras


On tehty monia hyviä artikkeleja työpaikalla vaanivista aikavarkaista.
"Kyse on aikavarkaista. Siitä, että aika kuluu joko toisarvoiseen puuhaan tai menee jonkun toisen hyödyksi. Yleensä kaikkein suurin aikavaras olet itse, omat työtapasi sekä suhtautumisesi ajankäyttöön, sanoo Rastorin johtava valmennuskonsultti Vesa Lepistö." Linkki artikkeliin löytyy täältä.

Ongelmani ei ole työpaikan aikavarkaudet vaan ihan oman vapaa-ajan. En tiedä, että liittykö se yleisenä oireena tähän syksy-angstiin jota poden, vai olenko vaan vanha ja väsynyt. Tuntuu, että en saa mitään tehdyksi työpäivän jälkeen ja viikonloput menee hengästyttävällä vauhdilla vilistäen silmissä ohi.


Kaikki repsottaa jotenkin, keskeneräisyyden sietokyky on äärirajoilla mielessäni. Yritän kovasti tsempata itseäni, että ajan mittaan nekin järjestyy. Mitta vaan alkaa olla lähes täynnä.


Kotiyöt ovat ylivoimaisen työläitä ja joka kohdassa menen siitä, missä aita on matalin. Aikavaras hoi, tahdon omani takaisin!!!


Ja kysehän ihan oikeasti ei ole mistään muusta kuin omasta päästäni, omasta ajan järjestelystä ja omasta ajankäytöstäni. Peiliin päin siis käännyn.
Onko sinulla aikavaras kylässä vai käännytitkö sen ovelta jo heti tullessa?

Postauksen kaikki kuvat on täältä, ihania kuvia.

Kaikesta jupinasta huolimatta toivotan sinulle seesteistä, rauhallista ja mukavaa loppuviikkoa!




20 kommenttia:

  1. Nuo aikavarkaat vaan lisääntyy iän myötä...joten otan osaa...

    Vasta oli joulu ja kohta on taas...onneks Lilla muistuttaa, että kesäkin OLI ☺

    VastaaPoista
  2. Eilen juuri juteltiin yhden kaverin kanssa siitä kuinka KAMALAA vauhtia aika menee, ja todellakin tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi ja pysy ajassa mukana.
    Ollapa joskus edes yksi sellainen lapsuuden "mitä mä tekisin, aika menee hitaasti (tosi hitaasti)" -päivä :)
    Ja tosi on, että tuntuu juurikin siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeampaa aika menee.
    Kuinkahan nopeasti aika oikein meneekään 90-vuotiailla?? Auts!
    IHANIA syyspäiviä kuitennii Minna! ps. Äläkä unohdu siihen peilin ääreen liian pitkäksi aikaa, tik-tak-tik-tak... ☺

    VastaaPoista
  3. Aika tosiaan vilistää välillä kuin maisema satasen vauhdissa ja tuo tunne että asiat on vaiheessa on ärsytyskynnyksen ylittävä,mutta paljon tärkeempää on kuitenkin lepuutella sillon kun siltä tuntuu ja jättää vaikka ne kotityöt välillä tekemättä,ei oo paljon iloo kiikkustuolissa muistella,että ei mulla muuten koskaan ollu villakoiria soffan alla ku koko ajan heiluin moppi kourassa;)Varmaan tuo sun vapaa-ajan varkaus liittyy just syksyyn,KOSKA VANHAHAN SÄ ET OLE!!!Nii ja piste=D

    VastaaPoista
  4. Kyllä täälläkin aikavaras on tuttu...melkeimpä asumaan asettunut...☺

    VastaaPoista
  5. Kyllä se tännekin ennättää ja itsekuri on kovalla koetuksella - liian monenlaista tekemistä, että aika riittäis, mutta ei malta karsia...

    VastaaPoista
  6. Onneks mulla ei oo sellaista täällä.
    Paitsi että äsken aikaa kului toisarvoiseen puuhaan eli nukuin 3 tunnin päikkärit ja heräsin puol 9ltä.
    Ilta ihan pilalla, kun kävelen zombiena ainakin pari tuntia, ennen kun herään ja alan touhumaan.. Mutta sitten kello taitaakin olla jo 12 yöllä :D

    VastaaPoista
  7. Juu, samat on tuntemukset täällä. Olen ollut neljä viikkoa sairaslomalla ja aikaa olis ollu vaikka mihin (kipeä käsi tietysti jonkun verran on rajottanut), silti tuntuu että olen vaan haahuillut päämäärättömästi ympäriinsä enkä jaksa kauaa keskittyä yhteen asiaan. Mutta yleensä asioilla on tapana ajan myötä järjestyä, eiköhän nytkin käy niin kun pääsee takaisin töihin ja vanhaan rutiiniin kiinni.
    Vanhojahan me ei olla!
    Mukavaa loppuviikkoa ja jaksamisia Sinulle!

    VastaaPoista
  8. Aaa, se asuu varmaan tän talon putkissa? Liian tuttu vieras!

    Mutta huomenna on perjantai ja voi hetken kuvitella häätävänsä moisen aikavarkaan huitsinhuttuun!

    Hauskaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  9. "toiset päivät ovat parempia kun toiset, kyllä sen ymmärrät. kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität". tämä tuli jotenkin mieleen tekstistäsi, joka voisi olla omaani. näinä aikoina itse usein pyrin tekemään vähintään yhden ennaltasuunnitellun asian päivässä sen sijaan, että yrittäisi vähän montaa. -toimii yllättävän hyvin. tsemptsemp!

    VastaaPoista
  10. Meillä asuu aikavaras.
    Ei niin ettenkö saisi juttuja aikaseksi, siis kotitöitä sun muita, mutta oon mestari käyttämään aikani johonkin sivutoimiin... Kaikki pakolliset pahat jätän aina viime tinkaan.
    Esim. jos pitäis alkaa tehä jotain vähän epämiellyttävämpää urakkaa, kuten silitystä (aina iso pino..) niin touhuan kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä ennen, kun otan härkää lopulta sarvista... Tai jos pitää saada tehtyä tiettyjä juttuja vaikka ennen kun vieraat tulee, ja mulla ois niihin juttuihin monta tuntia aikaa, niin touhuan taas kaikkea ihan epäoleellista, kunnes puol tuntia ennen vieraiden tuloa äkkiä tartun imurin varteen ja laitan kakun aluille ;) Ei kai se sitten oo ihme, jos ei vuorokaudessa tahdo tunnit riittää...
    Toivottavasti saat varkaasi pian kiinni!

    VastaaPoista
  11. Kiitos kommenteista!

    Pepi: juu se joulu on ihan just. :) Saman olen huomannut, että kun ikää tulee niin oireet pahenee.

    Tiina: eilen olin jumpassa tunnin peilin edessä ja olisin ollut missä muualla vain mielummin. Että ihminen voikin olla typerän näköinen yrittäessään liikkua musiikin tahtiin ja varsi on kuin rautakanki niin sulokkuus oli siitä kaukana. Pitääpähän nöyränä. :D Sanoinko jo, että vihaan jumppaa?

    Kirsi: kiitos tsemppauksesta! Ei kait sitä mikä vanha ole, mut joskus kroppa tuntuu siltä. :)

    VastaaPoista
  12. Irmastiina: koitetaan yhdessä häätää sitä, potkitaan persuuksille ja tiks lukkoon ovi. :)

    Inkivääri: just niin, kun ei malta karsia niin sen siitä saa. Nyt kun mulla on ihan oikea harrastus, entisöinti ma-iltaisin, niin muka harmittelen, että se vie aikaa. Vaikka tykkään ihan sikana ja siellä jos missä saa asioita aikaan. Kummallinen ihmismieli. :)

    Maanvaiva: päikkärit ei ole toisarvoista, sithän jaksaa taas touhuta kaikkee sitä toisarvoista! ;D Vaikka sun touhut ei tosiaankaan ole toisarvoisia, upeita tuunauksia tipahtelee lähes joka postaukseen....

    VastaaPoista
  13. Irma: kurja juttu nuo käsivaivat. Sairastin jäätyneen olkapään pari vuotta sitten ja vieläkin se kiusaa. Ehkä mullakin pitäisi olla enemmän rutiineja? Nyt tuntuu, että säntäilen sinne ja tänne henki kurkussa.
    Ihanaa viikonloppua myös sinulle ja paranemista.

    Margit: reps*, ihan totaalisesti repesin kun luin kommenttisi. Sattui vaan juuri eilisillalle neuvottelu putkimiehen kanssa talon remontista. :D
    Huisinhuttuun juu, lähdetään taas maalle. Ihanaa viikonloppua myös sinulle ja koko perheelle.

    dotdot: kiitos tsempistä, juuri noinhan se toimii. Mulla on vaan fokus hukassa tällä hetkellä. :)

    Liisa: taidat olla sukulaissielu, viimetinka-ihminen minäkin. :) Mut viimetingassa sit todellakin tapahtuu, se on menoa eikä meininkiä. :D
    Koitan ajaa sen varkaan suppismetsään viikonloppuna. Vaikka se sienten keräilykin on ihan toisarvoista, en omista pakastinta enkä kuivuria, hih. Mihin ihmeeseen niitä sieniä siis keräilen? Mutta siellä metsässä sielu lepää ja sehän on tärkeää.

    VastaaPoista
  14. Aikavaras on täälläkin tuttu näky ;) Siis oikeesti, miten aika voi kulua niin nopeesti?? Mä listaan päässäni asioita, joita pitäs tehä, mut huomaan monen jutun aina vaan siirtyvän eteenpäin...Aina keksii jotain uutta tekemistä tai sitten ei vaan saa yksinkertasesti mitään aikaseks!

    Mulla on blogissani sulle jotain, jos ehdit hakea sen sieltä ;)

    VastaaPoista
  15. Mielelläni syyttäisin aikavarasta, mutta nyt kun oon pitkällä sairaslomalla viidettä viikkoa niin mullahan on vaan aikaa ja silti ei tahdo saada aikaseksi kun haaveilua, eli mulla on peiliinkatsomisen paikka ;D

    VastaaPoista
  16. aikavaras on tuttu täälläkin. yleensä se menee niin, että valitan, ettei ole omaa aikaa ja kun sitten saan omaa aikaa, niin en saa senkään vertaa tehdyksi. lamaannun. ja jos viikolle tulee töiden jälkeen menoja, niiin tietysti just silloin olisi ollut SE aika, kun olisin halunnut muka jotain tehdä. epäilen kuitenkin että tekisinkö silloinkaan. että tämmönen varas täällä.

    VastaaPoista
  17. Tunnit tuntuvat vilistävän ohi hengästyttävällä vauhdilla. Yleensä yllätyn perjantaina siitä, että vastahan oli viikonloppu. Itse ei tunnu millään pysyvän mukana ajankulussa..

    Tsemppiä alkavalle lokakuulle!

    VastaaPoista
  18. Jotenkin aika vaan menee..tuntuu,että nopeammin kuin ennen..Toivotan sinulle hyvää syksyn jatkoa ja jaksamista.

    VastaaPoista
  19. Kiitos kommenteista!
    Ja kiitos Paula tunnustuksesta, palaan asiaan myöhemmin.

    Peppi: just niin, ihan puhuisit mun suullani.

    Kiitos Merja, tsemppaan itseänikin kovasti. Sulla on nyt hurjassa tahdissa muutoksia ja ihania juttuja, ei ihme, että aika lentää sullakin.

    Riitt Sinikka: Ikä on kyllä mestari ajan lennättäjä, sen olen huomannut.

    VastaaPoista
  20. Riitta: kotona ollessa se aika liukuu sormien välistä kuin hiekka. Mikähän kumma siinäkin?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!