Ostoksilla kotikulmilla

Poikkesin kaupungilla kun oli muutama pikkuostos tehtävä. Ostin edellisen postauksen lipastoon vetimiä jo talvella, mutta tietysti vain 4 kpl kun 6 tarvitaan...Onneksi niitä oli vielä jäljellä.
Iki-ihana Kantriina on Tampereen sydämessä Laukontorin reunalla. Jos kuljette siellä päin, niin kannattaa poiketa. Liikkeen tunnelma on kokonaisvaltainen, visuaalinen ilme, tuoksu ja äänet ovat kaikki kohdallaan mielestäni.

Nauttikaa kuvista, ääntä ja tuoksua en tähän nyt saa. :D
(Kuvat suurenee klikkaamalla)

Poikkesin viime viikollakin kaupungilla asioilla. Kävin näöntarkastuksessa optikolla, syy näöntarkastukseen löytyy tästä postauksesta. Kysyin jo aikaisemmin, että eikö poliisille voisi toimittaa tietoja syksyllä käymästäni tarkastuksesta, mutta eipä tietenkään. Varasin ajan kuitenkin samalle optikolle. Ajattelin, että kun tiedot ovat jo valmiina, niin pääsen nopeammin ja helpommalla.
Kuinkas sitten kävikään, tarkastusta tehdessä optikon laitteet hajosivat ja hän kirjasi vanhat tiedot suoraan kaavakkeeseen järjestelmästä! Mitä varten minun piti siellä edes käydä? Maksamassa 15 euroa, kiitos.

Vaeltelin sen jälkeen kaupungilla ja olen jo pitkään harkinnut hiusten leikkuuta. Marssin sisään kampaajalle (entuudestaan tuntematon paikka ja kampaaja minulle) ja sain ajan samantien. Kampaaja kysyi, että mitäs tehdään. Hetken mielijohteesta päätin elää vaarallista elämää ja vastasin, että saat vapaat kädet. Kampaaja tarkensi vielä, että saako olla radikaali. Sai luvan.
Nyt olen pulipää (puolipitkä aikaisemmin) ja joka aamu herätessä muistutan pelottavan paljon Ulla Tapanista. Saunan jälkeen muistutan pikkupoikaa. Identiteetti on siis hukassa, mutta keski-iän elämäni vaarallisin uhkarohkea temppu kannatti. Työkaverit sanoo, että iästä lähti noin 20 vuotta.

Ei ole muuten helppoa jäädä junasta hius-asioissakaan. Olen joskus nuorempana ollut vastaava pulipää ja silloin käytin hiuksiin vahaa. Kävin hiusaine-ostoksilla ja löysinkin purkin, jossa ei ollut suomen sanaa. Kysyin myyjältä, että onko tämä vahaa? Purkin muodosta päättelin, että aine purkissa saattaisi olla sitä.
Myyjä vastasi, että ei, se on hiushyytelöä. Se ei sovi sulle.
- Aha, okei.
Seuraava purkki käteen ja sama kysymys.
- Ei, se on hiusvanukasta.
- Aha, sopiiko tämä minulle hiuksiin. (en kehdannu kysyä, että onko se syötävää)
- No joo, voit sä sitä käyttää.
Nyt ihmettelen, että mitä pirua teen violetilla vanukkaalla, joka venyy ja paukkuu mennen tullen ja lähtee käsistä pois vain kysiharjalla jynssäämällä.
Ei ole keski-ikä helppoa, ei.


Huomenna on tiedossa kiva päivä, talkoot odottaa tekijöitänsä ja sinne olemme menossa. Raporttia asiasta julkaistaan myöhemmin.

Toivottelen mukavaa Helatorstaita kaikille muillekin! Niin ja hei, se on kesäkuu jo, juhannus tulla jolkottaa kovaa vauhtia.