Viisi haavettani

Kesälomallahan piti tehdä just sitä, mitä huvittaa. Jos nyt kerran huvittaa blogata, niin sitten blogataan. Istun ulkona terassilla aurinkovarjon alla ja kiroilen nettimokkulan hitautta, lainakoneen kummallisuuksia ja katkeilevia ajatuksia. Kirjabloggaukset on ihan oma erillinen juttu, lähinnä ajatuksia kirjattuna itselleni ylös. Nyt on taas aika palata ruotuun ja jatkaa tutulla linjalla.  

Sain haasteen Kirsiltä Tää ois tän koti-blogista ja haasteeseen kuului kertoa 5 unelmaa ja haavetta.  Elämä on tällä hetkellä oikein hyvin ja varsinaisia suuria haaveita ei oikein ole. Mutta ainahan joitain pienempiä löytyy. :D

Ensimmäinen haave on melko lähellä toteutua. Olen jo viime kesästä asti suunnitellut kesäkeittiötä terassillemme tänne Taloon Maalle ja vuoden verran olen kerännyt tavaraa ja tarkistellut omia nurkkia ”sillä silmällä”. Suurin osa onkin kierrätysmateriaalia, joitain pieniä juttuja olen ostellut ja kasaukseen tarvittavat ruuvit, pultit ja mutterit ovat hankinnassa tänään.

Epätoivoiselta ja hajanaiseltahan tämä vielä näyttää. Maalaus kuului aamupäivän urakkaani. Jestas, että vihaan paarmoja. Yhdeksi bonus-haaveksi voi vielä sanoa tähän samaan sen, että olisi edes yksi hellepäivä kesässä ilman paarmoja. Olen varma, että niilläkin öttiäisillä on oma tärkeä tehtävänsä luonnon kiertokulussa, mutta minut ne saisivat kiertää kaukaa.

Toinen haaveeni on, että saisin tänne Maalle upean englantilaistyyppisen puutarhan. Se taitaa olla utopiaa, ensiksi jonkun tarvisi keksiä automaattinen kastelujärjestelmä (tai sehän on jo keksitty joskus ammoin  Mesopotamiassa tai Maya-kulttuurissa, mutta ymmärrätte varmaan pointtini). Toiseksi tarvisin kännykällä ohjattava puutarharobotin, joka kitkee, katkoo, möyhii, hoitelee tuholaiset ja muut. Vaikka olenkin naimisissa insinöörin kanssa, niin valitettavasti hänen alaansa ei ole puutarharobottien suunnittelu.

Toistaiseksi minun on tyytyminen hajanaisiin ”aikunihanakukka-ostoksiin” ja jommassakummassa pihassa ihmettelen, että mihin ihmeeseen nämäkin lykkään. Krassit ovat ehdottomasti must-kesäkukkia pihassani ja ruukuissa näkyvät taimet löysin kirpparilta. Pyydän ystävällisesti huomioimaan persoonalliset ja ekologiset köynnöstuet ruukuissa. Varsinkin oikeanpuoleinen on hellyyttävä. Meinasin tikahtua nauruuni, kun katselin kätteni töitä urakan jälkeen. Mutta riippulobelia on kaunis.

Kolmas haaveeni liittyy ajankäyttööni. Toivoisin, että minulla olisi enemmän aikaa ja energiaa tehdä suunniteluja projektejani. Olen varsin pitkämielinen pitkässä juoksussa projektien suhteen ”hetimullekaikkitänne” luonteeni vastaisesti. Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä ja luottamaan siihen, että kyllä se/ne joskus valmistuu. Toisinaan kuitenkin palaa hihat ja ärsyttää (yleensä kerran kuukaudessa) asioiden keskeneräisyys ja valmistumattomuus. Nyt painaa takaraivossa hakkaamattomat halot. Lupasin itselleni, että pilkon 2 pölliä päivässä kesälomallani, mutta 2 päivää on kulunut ja yhtään pölliä ei ole pilkottu. Höh. Lomastressiäkö nyt pukkaa? Ellun kanat mielessäni suljen ajatuksen heti alkuunsa. Ihailen mummon istuttamien pionien kukkaloistoa, vedän lonkkaa ja syön iki-ihania Alku-karkkeja. :D

Neljäs haave voisi olla vaikka haaveammattini. Voisin olla osto- ja myyntiliikkeen pitäjä. Utopiaa taitaa olla sekin. Ostaisin enemmän kuin myisin, kiintyisin tavaroihin ja en malttaisi luopua niistä ja pankrotti olisi edessä. 

 

Nämä kaunokaiset löysin eilen kirpparilta ja alennusmyynnistä. Kannussa oli jotain niin suloisen ihanaa, että en voinut sitä vastustaa. Naulakko on uusi ja sekin oli saatava. Insinöörini kutsuu minua koukkuhulluksi ja se taitaa olla totta. Naulakot, koukut ja kaikki ripustettavat ovat heikkouteni.

Viides haaveeni on oma herbaario. Sitäkin olen suunnitellut jo vuosia, mutta tuloksia ei ole näkynyt. Mietin jo, että teen digitaalisen herbaarion. Tiesittekö muuten, että joissain kouluissa kuuluu sellaisen teko opetusohjelmaan? Kuvia olen jo napsinut ahkeraan, mutta herbaario on edelleen vain päässäni.

Ja kun en kerran saa sitä tehdyksi, niin piti sitten aloittaa valmiista. Upea löytö oli kahden euron arvoinen. Eipä tainnut Anni-tyttö aavistaa päivälleen 82 vuotta sitten, että hänen keräämänsä Rohtoemäkki päätyisi herbaarioihin hurahtaneen haaveilijan kokoelmiin. Keräyspäivä on taulussa 27.6.1929 ja ostin sen 27.6.2011.

Tässäpä niitä haaveita ja unelmia kesälomalaisen silmin katsottuna. Nappaa haaste mukaasi, jos siltä tuntuu.