Olen vakuuttunut siitä, että lomalla pitää tuntuakin tältä. En tiedä viikonpäivää, ennen kuin katson sen jostain. En tiedä kellonaikaa, ennen kuin kuin katson sen jostain. Mitään ei ole pakko tehdä, ellei siltä tunnu. Mitään ei ole pakko syödä, ellei siltä tunnu. Ei ole pakko herätä, jos siltä ei tunnu. Ei ole pakko nousta, jos siltä ei tunnu.
Tämä loma tuli tarpeeseen ja teen parhaani nauttiakseni siitä. Loppumaton viikonloppu on tullut vihdoinkin. Loma ei toki tarkoita sitä, etten tekisi mitään. Olen pessyt kolme koneellista pyykkiä, kun on niin loistava ilma pyykin kuivaukseen. Siinä se menee sivussa, kun virkkailen tai luen. Tein überhyvän kanapiirakan, siinä se meni sivussa kun virkkailin. Katselin telkkarista Foylen sotaa (oi nuo ihanat BBC:n lavasteet ja puvut, kaikki niin viimeisen päälle kuin vaan olla voi), kun virkkailin. Jaa, että mitä virkkasin? No tätä.
Viime vuonna löysin kirpparilta pussillisen kuteita, joista aloin tehdä tätä mattoa. Kuteet olivat epämääräisiä, kaiken värisiä ja kaiken laatuisia. Viime vuoden pastillien jälkeen jäljelle jäi vain kummallisia keriä kaiksissa mahdollisissa väreissä.
Aloitin virkkauksen siten, että otin kerän summassa ja virkkasin. Kiinteät silmukat seurasivat toinen toistaan, kerros toinen toistaan ja kerä toinen toistaan. Maanikkomummo sai nimensä siitä, että hänen tekemänsä kuteet oli ommeltu yhteinäiseksi keräksi. Huhhei, mieti vähän: käytetyistä vaatteista tehdyt matonkuteet oli ommeltu yhtenäisiksi keriksi!!! Minä kun kuvittelin olevani kätevä emäntä, kun revin lakanoita kuteiksi...
Virkattu matto alkoi näyttää vanhanajan räsymatolta.Mummon kuteiden väliin virkkasin sekaisin trikookudejämiä, lakanakudejämiä ja leikkasinpa jopa pari kulhtanutta tyynyliinaakin mukaan. Mattoa virkatessa huomasin, että moniväriset kuteet tekivät sen vanhanajan-fiiliksen, josta niin kovasti pidän matossa. Jos olin tehnyt pitkään pelkillä yksivärisillä, niin matto ei näyttänyt yhtään niin oikealta kuin halusin. Maton edetessä siis kiinnitin huomiota myös kuteen laatuun. En väriin, mutta räsyn kuvioon tai kuviottomuuteen. Tietyn ajan jälkeen kerrosten väliin oli pakko saada kuviollista kudetta, jotta fiilis säilyi.
Kuvissa on meneillään viimeinen kerä. Matto on menossa saunan eteiseen täällä maalla.
[Melkein nolona tunnustan, että tämä on neljäs matto, jonka olen tehnyt viikon aikana. Niitä muita ei vaan voi näyttää, kun ovat menossa lahjaksi.]
Viimeiseksi sitten ne kesäkuun lopun pakolliset kuvat. Pionit vaan on niin upeat, ei sille mitään voi.
Perinteisesti mummon haudalle vien yhden tai kaksi, ehkä omaan maljakkoonkin yhden...
Aivan huikea matto!
VastaaPoistaKiitos! Tykkään kovasti itsekin. :)
PoistaKuulostaa fantastiselta tuo joutenolosi! Sitä odotellessa... Viikko olisi vielä kärvisteltävää!
VastaaPoistaItse pelkään pahoin, että koko loma menee enemmän tai vähemmän jossain kodin raxahommassa, mutta AION myös todellakin vain olla. Kukaan kotinatsi ei voi siihen vaikuttaa :)
Viikko joutenoloa alkaa olla takana ja nyt tuntuu, että se on tarpeeksi. Alkaa erilaiset projektit jo poltella... Eilen öljyttiin terassi, tänään käyn kuistin kimppuun ja ja ja... (jos viitsin ;D)
PoistaViikko menee nopeaan, onneksi.
Kuulostaa ihan lomalta :)
VastaaPoistaKahden viikon päästä vois kokeilla.....viikon päästä voi jo haahuilla päämäärättömästi pitkin Istanbulin katuja ....
On loma joo. Meillä ei ole mitään reissua tiedossa, lorvitaan vaan maalla. Hyvää matkaa sinulle.
PoistaAivan ihana matto! Heti tekisi mieli itsekin alkaa repimään jostain kirkkaan värisiä kuteita :)
VastaaPoistaHyvää lomaa!
Kiitos Taru, maton teko on minulle mieliterapiaa. Se on järkyttävän meditatiivista ja maanista hommaa.
PoistaPoikaseni pyysi minulta samanlaista psykedeelistä mattoa joululahjaksi, heh. Kuteita pitäisi siis repiä minunkin lisää...
Kylläpä tuli tunnelmallinen matto! Minun (edesmennyt) mummoni oli juuri sellainen maanikkomummo, säästi kaiken ja jalosti materiaalista vaikka mitä ihanaa. Hän osasi aina sommitella väritkin tosi kivasti kaikenmaailman jämistä, niin villasukan kuin matonkin raidat. Nuo vaaleanpunaiset pionit tuoksuu aivan lumoavalle, otin niitä pari maljakkoon turvaan, meillä sade on lytistänyt melkein kaikki.
VastaaPoistaKiitos, vanhanajan fiilistä matosta löytyy minustakin.
PoistaOlin kovin vaikuttunut mummon tyylistä tehdä kuteita. Tummansinisen kerroksen jälkeen (noin 15. kerros alusta) oli kerrokseksen kuteissa erilaisista puuvillakankaista kerä, jossa oli noin metrinmittaiset eriväriset kuteensuikaleet ommeltu yhteen. Usko tai älä, niin mietin sitä samaa jo itsekin. Olisi huikeaa tehdä yksi jättisuuri kerä erilaisista räsyistä ja alkaa virkaamaan ja katsoa, että mitä syntyy.
Tein pioneille suojauksen sadetta vastaan, kun kukinta oli juuri alkanut. Vanhoja sateenvarjoja oli päällä ja kukat pysyi kuin pysyikin kauniina. Viime yön sade oli piiskannut melko pahoin, mutta kukinta alkaa olla jo lopuillaan...
Minäkin olen säilönyt kaikenmaailman retroverhoja ajatuksella, että silppuan niistä sitten joskus matonkuteita. Ja kaikenlaista muutakin hamstrausta kellarista löytyy, joten on tainnut minuunkin pala omaa mummua tulla. :D Olishan se kiva ajatus leikellä kaikki rakkaat, mutta käyttökelvottomat lasten vaatteet ym. "muistojen matoksi".
PoistaItse olin ihan liian laiska pionien suhteen tänä kesänä. En edes saanut ajalliseksi virittää riittävästi tukea, vaan osa lamosi maahan ilman sadettakin.
Hieno matto, kuin räsymatto uudistettuna! Osaisinpa minäkin tehdä tuollaisen, huoh.
VastaaPoistaKiitos Pirkko, sun pitää opetella maton teko talvella kun puutarhasi ei vie niin paljon aikaa. ;D
Poista