Jotain valmistakin, ihme!

Sääpäiväkirjasta: lauantai 12.6.2010 näkymä ikkunasta noin klo 14.00.

Jotain jäi varmaan takaraivoon viime kirjoituksesta (siis muutakin kuin ostolakko), kun lauantaina kaatosateen vihmoessa ja tuulen riepotellessa en sitten mennytkään istuttamaan kesäkukkia ulos, vaan kaivoin ompelukoneen esille. Ilmeisesti sisu ei antanut periksi sille, että niitä tekemättömiä projekteja aina vaan lisääntyy. Vanha kunnon Pfaff kehiin ja kaasua täysillä.



Ensimmäisenä aloitin helposta hommasta. Kirpparilta löysin joskus Ikean valmisverhoparin, jonka värimaailma oli täydellinen etukamariin. Ikkunoita on kamarissa kaksi ja verhoja oli myös kaksi, siinä se ensimmäinen ompelukeikka. Tarvitsin siis neljä verhoa kahteen ikkunaan. Yksi verho keskeltä kahtia (vai poikki?) pituussuunnassa, pitkän reunan ompelu ja alataitteen ompelu. Mahtava urakka, kaksi kertaa neljä saumaa! Sehän tekee jo kahdeksan saumaa ompelua...



Valoverho ikkunassa jo olikin, mutta ripustin raidat vierelle. Tykästyin kovasti.
Seuraavaksi uskaltauduin jo vähän suurempaan tehtävään. Tyynynpäällisiä!



Vasemmalla on valmisverhon loppupätkästä ommeltu päällinen (tyynyn kääntöpuoli eri kangasta), seuraavana Eurokankaan tarjouspakalta satiinikangas, laitoin nurjan puolen päällepäin (tässä myös tyynyn kääntöpuoli eri kangasta), tarjouspalalaarista Laura Ashleyn pionikangas, jossa on itse tehty tere kirpparilta ostetusta kankaasta ja viimeisenä on Pentikin valmis tyynynpäällinen. Se on myös kirpparilta ostettu.


Tässä suttuisessa kuvassa (sorry, parempaakaan ei ollut) on kahden tyynyn kääntöpuolet näkyvissä. Huomasin, että ne olivat pompsahtaneet eri paikkoihin kuin ylemmässä kuvassa. Ruusuraitakangas on ylemmässä kuvassa näkyvän nauhoilla solmittavan tyynyn kääntöpuoli. Kangas on ostettu kirpparilta.
Vasemmalta toinen raitatyyny on siis sama kuin yläkuvassa vasemmalle ekana oleva. Tämän puolen kangas on myös palalaarista Laura Ashleyta. Ompelu oli mukavaa! Toinen puoli sohvasta odottaa vielä ainakin saman verran tyynyjä!

Sen verran selittelyä tuosta ompelu-urakan "suuruudesta". Asia on kirjoitettu viljelemällä itseironiaa melko rutkasti. Olen yhdeltä ammatiltani ompelija (nykyisin tunnetaan nimellä artesaani) ja olen joskus jopa pyörittänyt omaa tilausompelimoa. Nyt vain en ole vuosikausiin ommellut mitään lähinnä fyysisien rajotteiden takia. Ja ihan saamattomuuttani.