Arkiruokaa vaan

Hupsista, kuukausi vierähti tosi nopsaan. Paluu loman jälkeen arkeen on ollut hektistä. Tavallisen arkirytmin löytyminen ja metsissä laukkaaminen sienien toivossa on vienyt kaiken tarmon bloggaamiselta. Siinä sivussa on vaihdettu muutama kodinkone ja ehditty aloittamaan kuntosaliharjoittelu.

Itä-Suomessa kävimme rippijuhlissa ja samalla nähtiin muutakin sukua. Saimme yhden ikimuistettavimmista atrerioista ikinä.

Tarjolla oli ahventa ja kuhaa, uivat vielä pari tuntia ennen valmistusta...

Kalat syötiin savustettuna, lisukkeena on tarjolla uusia perunoita (ja tottakai juuri maasta suoraan kattilaan), oman maan salaattia ja jälkuruoaksi ternimaitolättyjä kuningatarhillolla tai mansikkasurvoksella. Marjat itse kasvatettuja ja/tai poimittuja, kuinkas muuten. Emännän kommentti oli, että  "meillä on nyt vain näin vaatimatonta arkiruokaa".

Niinpä. Kaupunkilaiselle huippugourmetruokaa, josta pitää ravintolassa maksaa silkintilkkuja. Voisinpa vaan toivoa, että meillä olisi aina samanlaista arkiruokaa.

Pelkästään kun katselen näitä kuvia, niin vesi herahtaa kielelleni samantien. Suurkiitokset R ja V, tämä ruokamuisto elää pitkään. Kiikkustuolissa vielä haikeana sitä muistelen. :)

Sienestyskausi on tosin tuonut gourmetruokaa myös kaupunkikotiin. Kanttarellimuhennosta on syöty tooosi monta kertaa, herkkutattiakin on löytynyt hyvin ja suppilovahveroitakin jo. Rouskut on hakusessa ja osa metsistä on kuivia, toiset rutikuivia ja kolmannet ruutikuivia. Vettä kiitos ja melko pian.

Tervetuloa kaikki uudet lukijat ja edelliseen kommentoijat, palaan langoille heti kohta pian.