Kerta kiellon päälle

Vielä yksi virkattu matto, koittakaa kestää. Purin aiemmin tekemäni pienen Paula maton ja tein suuren Paulan sen sijaan. Tai oikeammin tein niin, että jatkoin puolivalmista isoa pienestä puretulla kuteella. Kyse oli siis tilaustyöstä ja arvelin alun perin, että pieni olisi ehkä liian pieni paikkaansa. Aloitin vaihtoehdoksi isoa, mutta kude loppui puolessa välissä kesken.

Koko oli nyt passeli, halkaisija on noin 105 cm. Täytyy kyllä sanoa, että kude parasta, mitä olen ikinä virkannut. Kerroin jo aiemmin, että se tekokuitua, ihan ehtaa pollyesteria. Näyttää juuri siltä, että se kankaana voisi olla valmiin päiväpeiton nurjalla puolella. Vähän niinkuin tylliä, mutta pehmeää ja liukasta. Ihan unelmaa virkata isoa mattoa.

Koukku luisti ja homma eteni. En varmaan ole ikinä virkannut yhtään mattoa näin nopsaan kuin nämä kaksi. Tosin se toinen meni purkuun, mutta kuitenkin. :)

Virkkausjälkikin on upean tasaista, vaikka kuteen paksuus vaihteli suuresti. Pahimmissa paikoissa jouduin kaventamaan ja tai leikkaamaan välistä pois ohiuta paikkoja.

Anonyymi kysyi minulta aiemmassa virkkauspostauksessa juurikin Paula maton tekemisestä, että kerroksen lopussa piilosilmukkaa tehdessä hänelle tulee reikiä mattoon ja että mistä se mahtaisi johtua. En oikein osaa antaa suoraa vastausta, minulle ei niin ole käynyt. Jos katsot kahdesta ylemmästä kuvasta, niin näet kerroksen vaihtumiskohdan hyvin. Se kyllä näkyy, mutta ei häiritsevästi.

Luulisin, että sinun pitää tarkistaa kuteen ja koukun koko. Mattoa virkatessa kude saa olla "ylisuurta" suhteessa koukun kokoon. Sen pitää olla niin suurta, että normaalia virkkausasentoa "koukku pystyssä" ei pysty pitämään. Koukkua pidetää kuten veistä ja haarukkaa syödessä, eli siis koukun pää on kämmenen sisällä. Villi veikkaukseni on, että käyttämäsi kude olisi liian ohutta. Toisaalta se voi johtua myös käsialan löysyydestä. Sorry, etten voi auttaa paremmin. Kertokaa te muut lukijat kommenteissa, jos vaikka osaisitte auttaa asiassa.

No, matot oli nyt tältä erää siinä, mutta viikonloppuiltaisin olen maalla ollessa jatkanut virkkausta silloin tällöin vanhasta muistista. Pari koria tein ylijääneistä kuteista aikani kuluksi.

Turkoosinsinisiä jäi kudonta ja virkkausprojekteista keväällä yli ja tuumailin, että joskus valmistuvaan pesuhuone- kodinhoitohuone hässäkkään näitä koreja voisi vaikka käyttää.

Tämä trikookude oli erityisen jämäkkää ja siitä oli hyvä virkata tarpeeksi tönkköjä koreja. Ne ei lerpota mihinkään, vaan ovat jämäkästi mallissaan.

Jos ei mahdu tai sovi kaupunkirivariin, niin maalle ne käy aina. siellä kun sitä sinistä riittää...

Virkkaukset vaihtuu nyt hetkeksi neulepuikkoihin, sillä ilmoittauduin taas kerran sukkasatoon. Saas nähdä kuinka ämmän käy, saanko yhtään paria valmiiksi vai en. Tällä kertaa kerään satoa perunalaariin.