lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kova, piikikäs ja vesitiivis


Kaaduin kolme viikkoa sitten kotiportaita harjatessa. Sekunnin murto-osassa luuta lensi kaaressa ja akka rojahti selälleen. Löin oikean käteni ja kankkuni vasten betonirappua ja voi pojat, mitkä mustelmat siitä tuli. Koko käsivarsi ranteesta kyynerpäähän vaihteli kaikissa sateenkaaren väreissä yli kaksi viikkoa. Olen kovaa tekoa, kun mitään ei mennyt rikki.

Onneksi en lyönyt päätäni. Töissä ne tosin sanoi, että ei sitä tiedä vaikka olisi ollut hyväksikin pikku kolaus. Olisi saattanut mennä joku kohdalleen.




Kotipiha ja tiet ovat ihan kuin luistinrataa ja kuljen kuin katkokävelijä polvet koukussa ja jalat harallaan. Selkä köyryssä sipsutan sulokkaasti ja arvokkaasti postilaatikolle ja kävelylenkit olen unohtanut kokonaan. Nyt siihen tuli muutos, sillä ostin piikit! Luin Aamulehdestä, että joku kunta Pirkanmaalla jakaa vanhuksille ilmaiset liukuesteet. Olen siis kova ja piikikäs vanhus.




Alakerrassa remppa jatkuu, vesieristyksiä laitetaan pesuhuoneen seiniin ja kohta laatoitetaan. Kuvia ei sieltä ole, koska vesieristyksessä ei ole mitään katsottavaa. Järkyttävää tummanvihreää tököttiä ja haiseekin pahalle. Kävin viikko sitten Espoon Cobellossa ja kuvat ovat sieltä.




Nappasin muutamia valokuvia itseäni miellyttävistä jutuista. Valaisimet ovat olleet mielessäni, olohuoneeseen ja tulevaan alakerran tv-huoneeseen pitäisi ostaa muutama jalka/pöytä/tunnelmavalo. Siinä on säätämistä Insinöörin kanssa, maku ei aina kohtaa ja vielä pitäisi miettiä energiatehokkuuttakin..




Ihanainen aurinko on tuonut ilon mieleeni ja tunnen taas olevani elossa. Kylvin siemeniä ja sain raivopäisen siivouskohtauksen. Ihan vielä ei koti kuitenkaan ole esittelykunnossa. Saunan lauteet olohuoneessa latistaa jotenkin tunnelman, vaikka siistiä olisikin. ;D




Kromi miellyttää silmää, mutta en tiedä yhtään, että miksi. Rouheaa ja kromia... taitaa olla jo vanha juttu.




Minä painun nyt kellariini (jota ihan kohta pesuhuoneeksi kutsutaan) ja suunnittelen laattajakoa. Pystytiililadonta ei ole niitä helpoimpia tapoja laatoittaa, mutta kun mä haluun.
Menkää te ulos nauttimaan auringosta minunkin puolestani.

Ihanaa pääsiäisen aikaa juuri sinulle!


7 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat, mulle saisi heti lähettää sen rouhean pikkupöydän ja pöytälampun, kiitos. Vesieriste on tylsän näköistä, mutta niin tarpeellista! Siellä hommat etenee hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat mullekin!
      Olen kellaroitunut, mutta pakko rutistaa. :)

      Poista
  2. Minulla on jo muutaman talven ollut piikit....otin opikseni, kun Niilon kanssa lenkillä ollessani kaksi kertaa olin nurin...samna lenkin aikana...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli kun asuin vielä lähellä jäätietä, siellä oli pakko olla piikit. Kaksi kertaa on jo ihan liikaa, piikit kehiin. :)

      Poista
  3. En ole YHTÄÄN musta-valkoinen, mutta tuo "rappukäytävä" kyllä sykähdyttää!
    Kävin tänään taas valaisinkaupoilla - sopivia ei vaan löydy... Miten voikin olla niin kiven alla kauniit valaisimet??
    Hyvää ja rauhallista pääsiäisen aikaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä ihme siinä on, että ne valaisimet on niin vaikeita?
      Cobello oli kiva, mutta hinnat pilvissä. Siellä oli juurikin niitä sun rappuskoreja, mutta hinta oli ihan järkyttävä. En muista enää tarkkaan, että paljonko, mut niin paljon, että ne ei edes näyttänyt kivoilta enää, heh.

      Poista
    2. Heh, tuo oli oikein helpottava tieto! ;o)

      Poista

Kiitos kommentistasi!